Anteeksi rakas päiväkirjani etten koskaan ole iloisia, sydämen pakahduttavia uutisiani sinulle vuodattanut. Vain tämä tuska ja sydämen rikki repivä tunne saa käteni tarttumaan kynään.
Niin, tapasin elämäni miehen muutamia vuosia sitten. Olimme niin onnellisia, muutimme yhteen, menimme kihloihin. Hän oli mies jonka kanssa tahdoin naimisiin. Hänen kanssaan halusin elämäni jakaa.
Sitten alkoivat ongelmat. Niitä oli monia, jokaista sorttia ja se ahdistus. Halusin vähän tilaa itselleni, mutta kun otin askeleen kauemmaksi, hän otti kaksi eteenpäin. Hän piti kiinni niin tiukasti etten voinut enää hengittää. Minun oli pakko lähteä vaikka rakastin.
Siitä on jo vuosi. Nyt olen toisella paikkakunnalla, kaukana hänestä. Elin omaa elämääni hetken, kunnes olin tarpeeksi kaukana. Silloin sen tajusin jälleen. En voi elää ilman häntä. Hän oli mies jonka kanssa halusin elämäni jakaa.
Muutaman kuukauden olemme yhteyttä pitäneet. Hänellä oli uusi suhde juuri alkamaisillaan, mutta hän otti takapakkia, minun vuokseni. Keskusteluja tulevaisuudesta, uudesta mahdollisuudesta. "Tavallaan odotan kunnes tulet takaisin" hän sanoi.
Hän kuitenki etsi uusia ystäviä, toisen sukupuolen ystäviä. Hän kertoi sen suoraan minulle. "Chatissa alkoi yksi tyttö juttelemaan. Tunnetko häntä, kas tässä kuva." Ei voi olla totta. Baarissa hän tahtoi jo jutella tuon tyttösen kanssa kasvotusten. Ihan huvin vuoksi. "Elän nyt omaa elämääni".
Niin ehdin jo sydämeni avata. Haaveilla tapaamisestamme. On sydämeni taas vereslihalla, kyyneleet poskillani. Hänen takiaan. Hänen jonka kanssa halusin elämäni jakaa.
Niin, tapasin elämäni miehen muutamia vuosia sitten. Olimme niin onnellisia, muutimme yhteen, menimme kihloihin. Hän oli mies jonka kanssa tahdoin naimisiin. Hänen kanssaan halusin elämäni jakaa.
Sitten alkoivat ongelmat. Niitä oli monia, jokaista sorttia ja se ahdistus. Halusin vähän tilaa itselleni, mutta kun otin askeleen kauemmaksi, hän otti kaksi eteenpäin. Hän piti kiinni niin tiukasti etten voinut enää hengittää. Minun oli pakko lähteä vaikka rakastin.
Siitä on jo vuosi. Nyt olen toisella paikkakunnalla, kaukana hänestä. Elin omaa elämääni hetken, kunnes olin tarpeeksi kaukana. Silloin sen tajusin jälleen. En voi elää ilman häntä. Hän oli mies jonka kanssa halusin elämäni jakaa.
Muutaman kuukauden olemme yhteyttä pitäneet. Hänellä oli uusi suhde juuri alkamaisillaan, mutta hän otti takapakkia, minun vuokseni. Keskusteluja tulevaisuudesta, uudesta mahdollisuudesta. "Tavallaan odotan kunnes tulet takaisin" hän sanoi.
Hän kuitenki etsi uusia ystäviä, toisen sukupuolen ystäviä. Hän kertoi sen suoraan minulle. "Chatissa alkoi yksi tyttö juttelemaan. Tunnetko häntä, kas tässä kuva." Ei voi olla totta. Baarissa hän tahtoi jo jutella tuon tyttösen kanssa kasvotusten. Ihan huvin vuoksi. "Elän nyt omaa elämääni".
Niin ehdin jo sydämeni avata. Haaveilla tapaamisestamme. On sydämeni taas vereslihalla, kyyneleet poskillani. Hänen takiaan. Hänen jonka kanssa halusin elämäni jakaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei yhteen kohtaan kannata jäädä mikä on mennyttä on mennyttä ja avaa uusi ovi uuteen parempaan elämään . Entinen ei koskaantule uudeksi j a paremmaksi ei kannata vanhaa keittoa lämmittää.
Lähde eteenpäin elämään ja huomaat että se kannatti kuitenkin .
Menneestä olet oppinut ja muistot niistä hyvistä asioista on tallessa siellä sisälläsi anna ne olla siellä muistoina . Jatka sitä sun elämäsi kirjaa eteenpäin ,tarkoitus ei ollut mennä taaksepäin eikä pysähtyä paikoilleen . Päivät kulkee kulkua eteenpäin ja aika kiitää kokoajan .
jos jäät vain miettimään se on vain ajan hukkaa ja katkeroidut vain . Iloinen mieli ja hymyile.
pidä häntä vain ystävänä mutta älä anna hänen loukata tunteitasi hanki omaa elämää eteenpäin .
Näin on tarkoitettu