Jumalan kansan merkki
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvän sapatin toivotus on sinällään aivan hyvä, mutta sen kohderyhmä on väärä. Hyvää sapattia tulee toivottaa juutalaisille, ei kristityille.
Samalla tulee toivottaa rauhaa Jerusalemille.
Edellä meille tuli jo parista käskystä selvästi esille lain SOSIAALINEN JA HENGELLINEN merkitys:mitä merkitsee pidättäytyä tappamasta ULKONAISESTI JA MITÄ SISÄISESTI tai,mitä merkitsee ULKONAINEN huorintekeminen,ja mitä SISÄINEN. Edellinen on SOSIAALINEN ja jälkimmäinen HENGELLINEN puoli lakia. Tämän jaon näemme koko laissa.
Ottakaamme nyt vielä lähemmän tarkastelun alaiseksi esim.adv.perin keskeinen lepopäivä käsky. Tämänkin käskyn kohdalla näemme mainitun jaotuksen. Sapatti-käskyn SOSIAALINEN puoli: Lepopäivä käskyssä korostetaan tuota seitsemän jaksoa---"seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti".Jumala joka on luonut ihmisen,on nähnyt hyväksi,että tuo RYTMI---kuusi päivää työtä,yksi lepoa---sopii ihmisen fyysiselle,ja psyykkiselle rakenteelle. Historian kuluessa on tehty tehty yrityksiä muuttaa tämä jakso mm.10-päiväiseksi,mutta se ei ole sopinut ihmiselle,ja on täytynyt palata takaisin tähän Jumalalliseen jaotteluun.
Huomatkaamme nyt,että kysymyksessä ei ole vain joku päivä,milloin on levättävä,vaan nimen omaan seitsemän RYTMI. Tosi asiahan on että Juutalaiset pitivät lepopäivän lauantaina,sillä se oli erikoinen merkki Juutalaisten,ja Jumalan välillä(Hes.20:12,20).Mutta on huomattavaa,että jo alkukristityt siirtyivät pitämään sunnuntaita lepopäivänään huolimatta siitä,että se oli ihmisten muuttama,sillä he havaitsivat,että tämä seitsemän RYTMI---SOSIAALINEN---ei kärsinyt tuosta muutoksesta.He oivalsivat lain SOSIAALISEN JA HENGELLISEN merkityksen,Uudessa liitossa myös sen että"sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten(Mark2.:27). Jos adv. oivaltaisivat tämän,niin turha kiivailu ja toisten tuomitseminen jäisi pois ja hekin taipuisivat samaan yhteskunnalliseen järjestykseen,joka on sopusoinnussa SOSIAALISEN näkemyksen kanssa.
"Millä tavalla nyt adv.jotka voimakkaasti korostavat sapatti käskyä,täyttävät ensiksikin käskyjen sosiaalisen puolen? On luonnollista,että heidän omissa yhteisöissään,ja laitoksissaan ei ole suurempaa haittaa siitä,että he pitävät lauantaita lepopäivänään,mutta niin pian kun tullaan näiden ulkopuolelle,alkaa sosiaalinen puoli säröillä. Koska yhteiskunnan lait,ja asetukset eivät mukaudu näihin Juutalaisiin muotoihin, joutuvat sapatin pitäjät useinkin vaikeuksiin. Monta kertaa hankaluudet ovat niin suuret,että adv.joutuvat rikkomaan käskyn toista puolta,"kuusi päivää työtä tee".ja vielä on huomattavaa,että he eivät saa vaikeuksiin vain itseään ja mahdollisesti perhettään,vaan muitakin lähimmäisiään. Omia siunauksia etsiessään he joutuvat lastaamaan lauantain työnsä toisille ja mikä huomattavaa,he saattavat talvikautena lähteä työstä perjantaina jo puolen päivän aikaan, koska heidän sapattinsa alkaa auringon laskusta.
Voimmekin kysyä onko oikein toisten kustannuksella etsiä omia siunauksiaan, joiden aitouskin on monta kertaa hyvin kyseen alainen,kuten tulemme huomaamaan.
Hirvittävän sisäisen sapatti jännityksen johdosta ei myöskään ihmisen fyysinen ja psyykkinen puoli saa lepoa.
Ajatelkaamme sitten adv.lapsia,jotka pakotetaan jäämään lauantaina pois koulusta(kirja painettu 1960 luvulla) Mitä sielullisia vaikeuksia he useinkin saavat sen johdosta,että joutuvat koulutovereiden ivan pilkan,ja huomion kohteeksi!
Uskonnosta voi jäädä lapselle myös hyvin ikävät muistot,kun heidät pakotetaan istumaan pitkästyttävissä kokouksissa.
Tässä muutamia seikkoja,jotka adv.tulisi huomioida. Uskonto ei saisi olla askartelua oman itsensä ja ahtaiden ja yhteiskuntaa tuhoavien näkemysten parissa,vaan elämää ja toimintaa koko yhteiskunnan kohottamiseksi.
Entä mikä on sapatin HENGELLINEN puoli? jo sapatti nimessä tulee esille sen hengellinen sisältö---sanahan merkitsee lepoa. SOSIAALISESSA puolessa tuli esille ULKONAINEN lepo,mutta HENGELLISESSÄ tulee esille...SISÄINEN lepo ja rauha Kristuksessa ja Hänen teoissaan .
"Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa,on saanut levon teoistaan"(Hebr.4:10)
Sapatin oikea Hengellinen sisältö onkin TÄSSÄ: Olemme päässeet täydelliseen lepoon omista yrityksistämme,pitämisistämme ja teoistamme,niin ettemme yritä niillä ansaita itsellemme erikoista Jumalan siunausta ja hyväksymistä. On hyvin suuri vaara,että juuri tässä mielessä sapatista tulee sen pitäjille mitä ankarin taakka,ja rasitus,"omien askareitten",omatekoisen vanhurskauden päivä. Yrittäessä täyttää lain kirjainta mahdollisimman tarkasti sapatti,ei suinkaan tule heille aina levoksi vaan päinvastoin siitä voi muodostua raskas ja iloton omien tekojen tarkkailun päivä.
Näin rikkoutuu sekä SOSIAALINEN ETTÄ HENGELLINEN LAKI.
Adv.korostavat mielellään,että sapatin pyhittämisellään he tuovat esille Jumalan kunniaa Luojana, mutta asia syvällisemmin ajateltuna onkin juuri päin vastoin.
Omilla yrityksillään,ponnistuksillaan ja teoillaan he himmentävätkin Jumalan ja Kristuksen valmiita luomistekoja,koska he aivan kuin paikkailevat sapatin pyhyyttä kaikella omillaan,"vaikka Hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti"(Hebr.4:3).
On aivan luonnoton yritys KELLO KÄDESSÄ määrätä jokin ajankohta jolloin erityisesti kunnioitetaan Jumalaa,sillä se vie aivan pakostakin siihen,että lähinnä ulkonaisia säädöksiä yritetään täyttää.
SISÄISTÄ elämäämme eivät voi mitkään ulkoa päin tulevat määräykset rajoittaa,sillä se on KRISTUKSEN MAAPERÄÄ.
Kun hän on sisäisesti meissä,niin jokainen hetkemme on pyhitetty hänelle. Kun me näemme,että saamme sapatin levonkin lahjana Jumalalta Jeesuksen Kristuksen täytetyssä työssä,niin pääsemme tässäkin kohdassa eroon itsestämme ja omista teoistamme. Jumalan lapsen elämä on jatkuvaa sapattia,lepoa Kristuksessa ja Hänen täytetyssä työssään.
viettää sapattia. Kohde oli siis oikea. Kristitty, joka sanoo, että "sapatti olkoon kirottu", ei ole kristitty.
Miten kummassa kukaan kristitty sanoisi: "sapatti olkoon kirottu". Sehän on aivan mieletön ajatus. Sapattihan on aivan siunattu asia - juutalaisille.
Kristitythän kiittävät Jumalaa ja Hänen uskollisuuttaan omaa kansaansa, juutalaisia kohtaan, mikä ilmenee mm. siinä, että Jumala pitää liittonsa heidän kanssaan mm. sapatin ja ympärileikkauksen suhteen.
Milloin sen on itse Jeesus poistanut? Oliko tietoinen siitä, että Jeesuskin oli Juutalainen? Eikä hän koskaan asettanut Lusiferin pyhitys päivää itselleen. Hän on vieläkin sapatin Herra!
Samoin on Lusiferkin sunnuntain Herra!
Sieltä Juutalaisuudestahan tämä Jeesus usko on alkuperältään. Eikä Jeesus ole näiden Evankeliumien sanontojen mukaan tullutkaan tänne maan päälle muuta kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten etsintään. Jo Jesajan aikana oli jätetty portti auki muukalaisille, jotka halusivat liittyä Herran palvelioiksi!
Nykyisin tunkeudutaan Jeesuksen Hengelliseen valtakuntaan omilla ehdoilla! Näistä Jeesuksen antamista ehdoista ei nykyisin kukaan mitään välitä, vaan kaikki haluavat tunkeutua väkisin Jeesuksen Valtakunnan kansalaisiksi.
Jos ulkomaalainen haluaa Suomen kansalaiseksi. Ei hän ihan väkipakolla tätä kansallisuutta itselleen saa se on ainakin varmaa!
... ja kaikelle ihmsikunnalle!
Jes 66:21-24
21 Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra.
22 Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
[Jes. 65:17; Jer. 31:35,36]
23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
[Sak. 14:16]
24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
[Dan. 12:2; Judit 16:17; Mark. 9:48]
Sak 14:4-5 :
4 Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.
5 Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.
[Aam. 1:1 | Juud. 14]
Sak 14:12
Mutta Herra lyö vitsauksella kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan. Ihmisiltä mätänee ruumis heidän vielä seisoessaan, silmät mätänevät kuopissaan, ja kieli mätänee heidän suuhunsa.
Sak 14:16-17 :
16 Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
[Jes. 66:23]
17 Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta.
[Jes. 5:6]
tulevaisuus ja toivo
Minulla sapatti alkoi jo vuonna -81 ja tulee jatkumaan ikuisesti ilman katkoa. Oikein on hyvä sapatti päivin ja öin.