Minun suruni koskee omaa Markusta joka kuoli muutamia vuosia sitten liikenne onnettomudessa.markus kuoli viikoja olessa teho osastolla.Tänään just nyt tulee Markuksen kuolemasta 2 vuotta.Suruni ei ole laannutun,vaikka aikaa on kulunut poikani kuolemasta.
Minun poikani muistoksi
Itkevä äiti
31061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jälkeen yleensä vähintään sen 2 vuotta. Jos oma lapsi kuolee niin suruaika kestää kauemmin.
Kiitos osaan ottosta,niin hävikäkö se suru koskaan?
Niin Paljon kuin me lasta rakastimme yhtä Paljon on surun ja ikävän määrä. Minun lapseni kuolemasta on kohta 12 vuotta ja ikävä on yhtä läsnä, kuin rakkaus jota epäilin joskus, lapseni eläessä. Minä rakastin tytärtäni hänen syntymästä kuolemaan asti. Nyt on tuokin asia tullut selväksi. Oli kulunut 2 vuotta ja suru ei ollut liikahtanutkaan pois minusta. Tunsin häpeää että olen huono. Tuntui mahdottomalta selvitä niin suuresta menetyksestä. Aika on tehnyt minunkin elämisestäni siedettävän. Näin varmasti "itkevä äiti" Sinunkin kohdallasi, rukoilen voimaa kestää ja jaksaa. Häpeääkään en tunne enää, olen hyväksynyt sen ettei sydämeni koskaan unohda tuota lasta hänen syntymää tai päivää kun kuolema riisti hänent minulta. Minun kohdallani vastaus on ettei häviä kun vasta sitten kun oma maallinen aika on loppu.
Laantunut suru ja ikävä on niin että eläminen onnistuu jo eikä ole este elää omaa elämää niinkuin ensimmäinen 2 vuotta meni.
Sp. osoitteeni on [email protected] Kirjoita minulle tai tänne mutta elä jättäydy yksin se on hyvä ohjenuora josta pitää kiinni heikkouden hetkinäkin.