Aikojen merkkejä tarkkaan seuraava Pro Karelia rummutti aikoinaan ehtymättömällä innolla sotasyyllisyystuomioiden kumoamisen puolesta. Asialle oli vertaansa vailla oleva historiallinen tilaus: Jokainen itseään kunnioittava tutkija ymmärsi solvata edesmennyttä Urho Kekkosta koko kansan konnaksi ja suureksi roistoksi. Pahoina aikoina oikeusministerinä toiminut Kekkonen oli pääsyyllinen myös sotasyyllisyystuomioihin.
Asioiden oikeita suhteita ymmärtämättömät tutkijat alkoivat sittemmin penkoa Neukkulan pikkuhiljaa avautuvia 1950- ja 1960-luvun arkistoja. Rupesikin näyttämään siltä, että pahoin parjattu Urkki olikin pontevasti ajanut myös Karjalan palautusta. Hieno hanke sortui lähinnä siihen, että Nikita Hrutsef syrjäytettiin ennen aikojaan.
Sitähän sattuu. Sattuupa myös käyneen niin, että Pro Karelian vuodatukset sotasyyllisyydestä ovat hiljenneet mitättömäksi taustavirreksi. Noin näen vuoksi, ettei kukaan huomaa, että kampamja tällä kohtaa vetäisi pohjamudat.
Mutta P K osaa mukautua. Nyt on valittu aihe, joka ei mene kiville. Semmin kun viranomaiset ovat kovalla vaivalla ja yhteiskunnan rahoilla varmistaneet, ettei Huhtiniemen teloituksissa ole perää, on PK ottanut asian omakseen. Julistaen pyhästi, että kallis Suomemme on tiukoimmissakin paikoissa noudattanut lakia.
Onhan viran puolesta muutakin tärkeää menossa. Lopulta on saatu käyntiin projekti, jolla saataneen selvyys sotien aikaisiin ja niiden jälkeen tapahtuneista ihmisluovutuksista. Näihinhän liittyi paljon mieliä kuohuttavia asioita ja mitä ilmeisimmin myös rikoksia. Pieniä, suomalaiseen kotiinsa kiintyneitä inkeriläislapsia riistettiin huoltajiltaan. Kymmeniä tuhansia Suomen hallinnonkäytön piirissä olleita inkerilnsuomalaisia työnnettiin epävarmoihin oloihin Stalinin Neuvostoliittoon.
Rohkenen arvella, ettei Pro Karelia "adoptoi" tämän ihmisluovutustutkimuksen tuloksia omakseen. Asiaan kun liittyy niin paljon tuolle jalolle liikkeelle vierasta. Ensinnäkin on selvää, ettei kansakunnan parasta ajatteleva liike katso mitenkään tarpeelliseksi ottaa huomioon mitätöntä muutaman kymmenen juutalaisen luovuttamista Saksaan. Mitä taas inkeriläisiin tulee, sekin on epäilemättä P K:n mielestä toisarvoista.
sattui kun olemaan niin, että inkiriläisten siirto Suomeen on samaa sarjaa kuin Itä-karjalan väestön lajittelu "suomensukuisiin" ja "ei-kansallisiin". Toki inkeriläisten siirto Suomeen oli pääasiassa hyvässä ymmärryksessä tapahtunut juttu, jossa tuo onneton kansansirpale pelastettiin jauhautumasta hengiltä NL:n ja sakasa välisessä tuhoavassa sodassa. SIlti hommaa vetijät oikeaoppiset heimouskovaiset, kuten Vilho Helanen. Eikä olisi oikein, että Pro Karelia jotenkin saattaisi tunnetun AKS:ssäläisen kunniaa lokaan.
Myös olisi vaarallista, että kahden Karjalan palautuksen ikonin, Johannes Viralaisen ja veikko Vennamon otteet inkiriläiskysmyksessä tulisivat liian monen tietoon.
Asioiden oikeita suhteita ymmärtämättömät tutkijat alkoivat sittemmin penkoa Neukkulan pikkuhiljaa avautuvia 1950- ja 1960-luvun arkistoja. Rupesikin näyttämään siltä, että pahoin parjattu Urkki olikin pontevasti ajanut myös Karjalan palautusta. Hieno hanke sortui lähinnä siihen, että Nikita Hrutsef syrjäytettiin ennen aikojaan.
Sitähän sattuu. Sattuupa myös käyneen niin, että Pro Karelian vuodatukset sotasyyllisyydestä ovat hiljenneet mitättömäksi taustavirreksi. Noin näen vuoksi, ettei kukaan huomaa, että kampamja tällä kohtaa vetäisi pohjamudat.
Mutta P K osaa mukautua. Nyt on valittu aihe, joka ei mene kiville. Semmin kun viranomaiset ovat kovalla vaivalla ja yhteiskunnan rahoilla varmistaneet, ettei Huhtiniemen teloituksissa ole perää, on PK ottanut asian omakseen. Julistaen pyhästi, että kallis Suomemme on tiukoimmissakin paikoissa noudattanut lakia.
Onhan viran puolesta muutakin tärkeää menossa. Lopulta on saatu käyntiin projekti, jolla saataneen selvyys sotien aikaisiin ja niiden jälkeen tapahtuneista ihmisluovutuksista. Näihinhän liittyi paljon mieliä kuohuttavia asioita ja mitä ilmeisimmin myös rikoksia. Pieniä, suomalaiseen kotiinsa kiintyneitä inkeriläislapsia riistettiin huoltajiltaan. Kymmeniä tuhansia Suomen hallinnonkäytön piirissä olleita inkerilnsuomalaisia työnnettiin epävarmoihin oloihin Stalinin Neuvostoliittoon.
Rohkenen arvella, ettei Pro Karelia "adoptoi" tämän ihmisluovutustutkimuksen tuloksia omakseen. Asiaan kun liittyy niin paljon tuolle jalolle liikkeelle vierasta. Ensinnäkin on selvää, ettei kansakunnan parasta ajatteleva liike katso mitenkään tarpeelliseksi ottaa huomioon mitätöntä muutaman kymmenen juutalaisen luovuttamista Saksaan. Mitä taas inkeriläisiin tulee, sekin on epäilemättä P K:n mielestä toisarvoista.
sattui kun olemaan niin, että inkiriläisten siirto Suomeen on samaa sarjaa kuin Itä-karjalan väestön lajittelu "suomensukuisiin" ja "ei-kansallisiin". Toki inkeriläisten siirto Suomeen oli pääasiassa hyvässä ymmärryksessä tapahtunut juttu, jossa tuo onneton kansansirpale pelastettiin jauhautumasta hengiltä NL:n ja sakasa välisessä tuhoavassa sodassa. SIlti hommaa vetijät oikeaoppiset heimouskovaiset, kuten Vilho Helanen. Eikä olisi oikein, että Pro Karelia jotenkin saattaisi tunnetun AKS:ssäläisen kunniaa lokaan.
Myös olisi vaarallista, että kahden Karjalan palautuksen ikonin, Johannes Viralaisen ja veikko Vennamon otteet inkiriläiskysmyksessä tulisivat liian monen tietoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"sattui kun olemaan niin, että inkiriläisten siirto Suomeen on samaa sarjaa kuin Itä-karjalan väestön lajittelu "suomensukuisiin" ja "ei-kansallisiin". Toki inkeriläisten siirto Suomeen oli pääasiassa hyvässä ymmärryksessä tapahtunut juttu, jossa tuo onneton kansansirpale pelastettiin jauhautumasta hengiltä NL:n ja sakasa välisessä tuhoavassa sodassa. SIlti hommaa vetijät oikeaoppiset heimouskovaiset, kuten Vilho Helanen. Eikä olisi oikein, että Pro Karelia jotenkin saattaisi tunnetun AKS:ssäläisen kunniaa lokaan."
Ei Pro Karelialla ole mitään erityistä syytä vältellä keskustelua ihmisluovutuksista. Tämä välirauhansopimuksen ehto oli yhtä valitettava kuin alueluovutukset, sotasyyllisyys, asekätkentä, isänmaallisten järjestöjen lakkauttaminen ja sotakorvaukset.
Siihen, että voittajavaltio - vaikkakin raakalaismaisesti - vaati omien kansalaistensa palauttamista, on kuitenkin kansainvälisoikeudellisesti kaikkein vähiten vastaan sanottavaa. Se taas, että Suomi sodan kovissa oloissa koetti huolehtia myös sukukansoista, selittyy sen hetkisellä tilanteenarvioinilla. Inkeriläisten kohtalo oli synkkääkin synkempi. Sodan jaloissa oli valittavana joko nälkäkuolema omalla kotiseudulla tai siityminen Suomeen.
Onhan ProKarelia ottanutkin oivan teeman avukseen kamppailussa ihmisten sieluista. Puolustaa tätä nykyä armeijamme nuhteettomuutta. Naulan kantaan onkin valinta osunut. Armeijahan on eräs arvostetuimmista instituutioistamme. Viisas Karelian väki toki tietää, että ihmisiä ällöttää ajatus, että omia poikia olisi noin vaan sattumanvaraisesti ammuskeltu kansakuntamme kriittisimmillä hetkillä.
Muutakin viisas Karelian väki ymmärtää. Senkin, että Heikki Ylikangas on kiistelty hahmo. Vähän jokainen lukija saatta löytää itsestään pienen asiantuntijan epäillessään Heikki-herran tekstejä. No, nyt Yli-Heikin ikioma arvio teloitetuista karkureista ylittää vain viisinkertaisesti viralliset selonteot. Menee vähän virhemarganiilien liepeille. Mutta toki ainakin puolet Suomen kansasta - pienet asintuntijat - päättelee kyseessä olevan hölynpölyn
"Menee vähän virhemarganiilien liepeille. Mutta toki ainakin puolet Suomen kansasta - pienet asintuntijat - päättelee kyseessä olevan hölynpölyn"
No, onko se sinin mielestäsi hölynpölyä?
"No, onko se sinin mielestäsi hölynpölyä? "
Enpä tiedä niin. Heikki Ylikankaan jutuissa epäilyttää ensimmäiseksi aina se, että miksi juuri hän väittää tietävänsä asioita, joita muut tutkijat eivät kovillakaan ponnisteluilla saa selville. Kai kirjojen tekemisen täytyy kannattaa. Jos kirjassa ei ole särmää, se ei myy. Kirjoittaa Ylikangas kyllä osaa.
Kieltämättä ällöttää ajatus, että hän olisi viisinkertaistanut teloitettujen määrän vain lisätäkseen kirjansa myyntiä. Jotkut esittivätkin heti kirjan julkistamisen jälkeen käsityksenään, että H Y olisi laskenut kokonaismäärään vähän kaikenlaisia tapauksia. Kai siinä äkkiä pääsee 250:een. Kai niitä oli erilaiaisia rangaistuskomppanioitakin, joita määrättiin epätoivoisiin vastahyökkäyksiin, joissa tuli kovat tappiot.
Sekin pännii, että ProKarelia on tarttunut tähän asiaan. Kuin se hyvinkin kuuluisi Karjalan palautukseen. Ja että nytpä näytetään, kuinka mainioita asiantuntijoita PK:ssa on
"Sekin pännii, että ProKarelia on tarttunut tähän asiaan. Kuin se hyvinkin kuuluisi Karjalan palautukseen. Ja että nytpä näytetään, kuinka mainioita asiantuntijoita PK:ssa on"
Suomettuminen kuuluu olennaisena osana siihen yhteyteen, kun puhutaan Karjalan palautuksesta. Ylikangas on tunnettu "yleisesti hyväksytyn" historiankirjoituksen mestarina.
Taitaa eräitä pänniä Pro Karelia sen takia, kun se kyseenalaistaa ns. kanonisoidun totuuden.
"Suomettuminen kuuluu olennaisena osana siihen yhteyteen, kun puhutaan Karjalan palautuksesta. Ylikangas on tunnettu "yleisesti hyväksytyn" historiankirjoituksen mestarina.
Taitaa eräitä pänniä Pro Karelia sen takia, kun se kyseenalaistaa ns. kanonisoidun totuuden. "
Kumpaa nyt oikein puolustat: Heikki Ylikangasta vai Pro Kareliaa?
En ole ennen kuullutkaan, että Heikki Ylikangas olisi jotenkin Pro Karelian mieleen! Vai onko odotettavissa, että tämä dramatiikan mestari liittyisi PK:n riveihin?
Viimeksi Pro Karelian verkkosivuilla räävittiin sitä, kuinka paikkansa pitämättömiä väiteett Huhtiniemen ns joukkoteloituksista ovat. Sama PK:n kirjoittaja (Ilmo Kekkonen) löi myös lyttyyn Heikki Ylikankaan uusimman kirjan "Romahtaako rintama?"
Mitä sillä sinänsä on väliä. Mutta tämä venkoilu osoittaa elvästi sen, että Pro Karelia valikoi propagandaansa aiheita, jotka ovat kansan mielissä ja jotka on muiden toimesta selvitetty mahdollisimman pitkälle. Jotta voidaan sitten pullistella ja esittää kovaa asiantuntemusta.
Jos ProKarelia haluaisi osoittaa omintakeisuuttaan ja haluaan tehdä selviksi erinäisiä lähihistoriamme kipupisteitä, sopisi ottaa kantaa sodan aikaisiin ja niitä seuranneisiin ihmisluovutuksiin. Tämä teema, vaikka onkin aikanaan suomalaisia kovasti kuohuttanut, ei ole kertaakaan ollut esillä PK:n teksteissä. Miksei?
Kävisikö ongelmalliseksi kertoa, että sodan aikaisia inkeriläisten siirtoja Suomeen ja heimosoturien värväämistä Suomen armeijaan hoitelivat Pro Karelian henkiset edeltäjät, kelpo AKS:n väki? Vielä voisi olla kiusallista todeta, että Mauno Koiviston vuonna 1991 ilmaisema myötämielisyys inkeräisten paluumuutolle oli valtioviisas teko. Jolla edes jossain määrin sovitettiin sitä, että 63 000 inkeriläistä oli ollut Suomen hallinnonkäytön kohteena sotavuosina. Ja että suuri osa näistä jouduttiin välirauhansopimuksen jälkeen työntämään surman suuhun Stalinin Neuvostoliittoon.