Huijari - Kathryn Kuhlman

Simson ja työryhmä julkaisi vuonna 1977 raportin tunnettujen amerikkalaisten parantajaevankelistojen Kathryn Kuhlmannin, Oral Robertsin, Mac Personin, Amineen., Semplen ym. toiminnasta. Työryhmään kuului lääkäreitä, pappeja ja lakimiehiä. Tulos oli lyhyesti seuraava: niistä 350 henkilöstä, jotka oli ilmoitettu parantuneiksi, 301 oli sellaisia, joiden terveydentila ei jälkeenpäin ollut todettavissa mitään muutosta tai oireiden häviämistä, 39 oli kuollut puolen vuoden kuluessa, 5 oli tullut mielisairaaksi ja loput 5 olivat sellaisia, joilla oli ollut erilaisia hermostollisia häiriöitä ja jotka ilmeisesti olivat parantuneet.

Ness ja Wintrob julkaisivat 1980 selvityksen amerikkalaisessa helluntaiseurakunnassa New Foulandissa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 51:n parantuneeksi itsensä ilmoittaneen ruumiillinen ja henkinen tila ja heitä seurattiin vuoden ajan. Lisäksi pyrittiin selvittämään uskonnollisissa kokouksissa ilmenevien käyttäytymistapojen vaikutusta asianomaisen vointiin.
Miesten keskuudessa uskon todistaminen vähensi aggressiivisuutta , riittämättömyyden tunnetta ja itsetunnon puutetta, mutta lisäsi jännittyneisyyden tunteita. Pyhän Hengen kokeminen vähensi aggressiivisuutta, mielialan herkkyyttä ja masentuneisuutta.

Naisten keskuudessa kielillä puhuminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen lisäsivät fyysisiä vaivoja. Todistaminen vähensi psyykkistä oireistoa, masentuneisuutta, herkkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kokonaisuutena näytti siltä, että mitä enemmän yhteisön jäsenet osallistuivat uskonnollisiin toimintoihin, sitä vähemmän heillä oli ahdistuneisuuden oireita. Tämänkin tutkimuksen lopputoteamukset ovat edellisten suuntaiset: osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin yhdistyneenä samanaikaisen yhteisön läsnäoloon vaikuttaa myönteisesti henkilöihin, joilta puuttuu itseluottamus. Radikaalit, jyrkkiä muutoksia vaativat uskonnolliset yhteisöt viehättävät yksilöitä, joitten persoonallisuus on hauras tai hajonnut.

Lopuksi on ehkä syytä mainita vielä Nolenin 1974 julkaistu romaaniluontoinen, englanninkielinen kirja, jonka nimi suomeksi on ”Tohtori etsimässä ihmeitä”. Hän oli saanut Kathryn Kuhlmanilta luvan parantuneiksi ilmoittautuneiden henkilöiden nimien ja osoitteiden käyttämiseen tutkimuksiaan varten. Nolen ei mielestään todennut mitään ihmeellisiä parantumisia. Hän sanoo suoraan, että halvaantuneet, joitten vamman takana on selkäytimen vaurioituminen, eivät koskaan ole parantuneet eivätkä koskaan voikaan parantua neiti Kuhlmanin avulla. ”Potilaalla, joka Kuhlmanin kokouksessa äkkiä havaitsee, että nyt voi liikuttaa aikaisemmin halvaantuneena ollutta kättä tai jalkaa, on ollut tämä halvaus tunne-elämän eikä ruumiillisen häiriön seurauksena.

Neurootikot ja hysteerikot parantuvat usein oireistaan karismaattisten parantajien palvelujen vaikutuksesta. Tämän laatuisten potilaiden käsittelemisessä parantajat ansaitsevat riemuvoittonsa”. Nolen osoittaa tilastollisesti, miten ihmeparantuminen syövästä tapahtuu: suuressa määrässä sairaita on tietty määrä tapauksia, joista tilastojen mukaan yhden kohdalla tapahtuu spontaanisti eli itsestään parantumista. Tämä huomataan, tästä tulee ihmekertomus, kaikki muut unohdetaan. Ihmeparantajan on helppo olettaa, että ”täällä on tänä iltana sellaisia ja sellaisia tapauksia”, kuulija hämmentyy ja kohdistaa sanat itseensä. Parantajien voima on siinä, että he uhraavat aikaansa ja ovat lämpimiä sekä sääliviä potilasta kohtaan.

Kuhlmannin toiminnasta;

Kathryn Kuhlman
Kurt Koch


--------------------------------------------------------------------------------

Ote Kirjasta "Occult ABC" (Okkultismin ABC), Kurt Koch 1978.

Näinä sekasorron aikoina, meillä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus koetella jokainen liike Pyhien Kirjoitusten normeilla. Varsinkin meidän täytyy suunnata raamatullinen koetusvalo niihin suuriin persoonallisuuksiin, jotka komeetan lailla nousevat hengelliselle taivaalle.

Meillä ei ole oikeutta tuomita:

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;" (Matt.7:1).

"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa" (Room.14:4).

"Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?" (Jaak.4:12).

Meillä on kuitenkin velvollisuus koetella:

" mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;" (1 Tess. 5:21)

"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (Joh. 4:1).

Kathryn Kuhlman oli parantaja, joka veti suuria joukkoja kokouksiinsa. Miljoonat tulivat hänen luokseen saadakseen apua. Hänen kokouksiinsa osallistui kymmeniä tuhansia kerrallaan.

Kathryn syntyi Concordiassa 60 mailin päässä Kansas Citystä. Hänen äitinsä oli metodisti, isä baptisti. Nuorena tyttönä hän meni Baptistien seminaariin ja valmistui Baptistien saarnaajaksi. Hänen ensimmäinen seurakuntansa oli Franklin Pennsylvaniassa. Eräänä päivänä jotkut seurakuntalaiset sanoivat parantuneensa hänen saarnatessaan. Kathryn oli hämmästynyt. Kun sellaista alkoi tapahtua useamminkin, hän alkoi saarnata uskolla paranemisesta, kuitenkin edelleen pannen pääpainon sielun pelastukselle. Ennen pitkää hän siirtyi Franklinista Pittsburghin suureen kaupunkiin, jossa alati kasvavat joukot kokoontuivat hänen tilaisuuksiinsa. Vuodesta 1946 lähtien hän piti keskimäärin 125 parantamiskokousta vuodessa. Hän käytti USA:n suurimpia halleja ja hänen kokouksiinsa osallistui noin 1.5 miljoonaa ihmistä vuosittain. Nämä tiedot on antanut lääkäri nimeltä William Nolen.

Paitsi kokouksissaan hän esiintyi monissa radio- ja TV-ohjelmissa. Suunnattomat uhreina annetut rahasummat on käytetty 25 kirkon, monien koulujen ja kotien rakentamiseen, sekä monenlaisiin sosiaalisiin projekteihin.

On epäkiitollinen, mutta välttämätön tehtävä alistaa tämän naisen parantamistoiminta Sanan koeteltavaksi. Tulen tekemään sen siten, että mahdollisimman monien toisten tarkkailijoiden on mahdollista sanoa sanottavansa.

Näkemysteni taustalla on monien luentomatkojeni aikoina USA:ssa kokoamani aineisto. Kirjoittamisen aikoina olen matkustanut siellä 34 kertaa. Olen lukenut neiti Kuhlmanin kirjoja, olen osallistunut nelituntiseen parantamiskokoukseen (First Presbyterian Church, Pittsburgh) ja olen henkilökohtaisesti keskustellut hänen kanssaan. Minulla on myös monta suullista ja kirjoitettua todistusta ihmisiltä, jotka osallistuivat hänen kokouksiinsa.

Tällä kohtaa kiitän lämpimästi kahta tärkeintä tietolähdettäni. Rouva H. Maynard Johnson Eifelin sairaalan teknisen johtajan vaimo Minneapolisissa, kokosi minulle 28 parantumistapausta tarkoin osoittein Minneapolisista ja ympäristöstä. Sain myös erinomaisen, tieteellisesti perustellun artikkelin tri H. H. Ehrensteinilta Songtimesta Bostonista. Muiden avustajien nimet tulevat esiin myöhemmin tässä luvussa.

Aivan ensiksi minun täytyy antaa lyhyt kuvaus näiden parantamiskokousten tyylistä. Suurenmoisen urkualkusoiton jälkeen Kathryn ilmestyi lavalle pukeutuneena pitkään siniseen tai valkoiseen pukuun. Kaikki nousivat seisomaan. Hän sanoi: "Kuinka iloinen olenkaan, että te olette täällä. Pyhä Henki on tekevä suurenmoisen työn teidän keskellänne." Ilmapiiri kohosi, kun tuhannet odottavat ihmiset yhtyivät alkulauluun. Sitten seurasi rukous ja lyhyt saarna. Sitten Kathryn yhtäkkiä saattoi ilmoittaa: "Siellä ylhäällä parvekkeen toisella rivillä eräs mies on juuri parantunut syövästä. Olkaa hyvä ja tulkaa lavalle." tai "eräs tyttö 17. rivillä on juuri parantunut keuhkotaudista." Kokous jatkui samalla tavalla useita tunteja. Parantuneet ihmiset tulivat lavalle. Kathryn piti käsiään kuuden tuuman etäisyydellä kunkin parantuneen pään yläpuolella ja rukoili. Sitten he kaatuivat taaksepäin lattialle. Kaksi avustajaa otti heidät kiinni heidän kaatuessaan, jotta he eivät loukkaisi itseään. Parantuneet ihmiset makasivat 10-30 sekuntia tajuttomina lattialla. Noustessaan he sanoivat, että heillä oli ihmeellinen tunne. Kun katselin tätä, näin jopa saarnamiesten, eräs heistä katolinen pappi, vaipuvan lattiaan tajuttomina.

Sitten Kathryn saattoi kysyä parantuneilta yhden tai kaksi kysymystä, joka kerralla eri tavalla. Hän kysyi esimerkiksi yli 50-vuotiaalta naiselta: "Uskotteko Jeesukseen?" "En, olen Buddhisti." Noin 20-vuotiaalta nuorelta mieheltä kysyttiin: "Oletteko kristitty?" "En, olen ateisti." "Ettekö tahtoisi uskoa Jeesukseen nyt, että Hän on parantanut vaimonne?" Kathryn kysyi. Pitkä hiljaisuus. Pitkän painostuksen jälkeen Kathrynin taholta hän vihdoin sanoi: "Minä yritän".

Monet ovat pohtineet kysymystä, mistä Kathryn saattoi tietää, kuka oli parantunut mistäkin sairaudesta. Monet lääkärit ovat tutkineet tätä arvoitusta ja tulleet eri tuloksiin. Oliko se selvänäköisyyttä vai mediumistinen kontakti?

Seuraava kysymys on: Tapahtuiko paraneminen todella ja oliko se pysyvä?

Toinen kysymys liittyy näiden paranemisten hengelliseen puoleen. Löysivätkö parantuneet ihmiset tien Jeesuksen luokse ja jos he jo olivat uskossa, aiheutuiko siitä vahinkoa heidän uskolleen?

Se, että parantuneet kaatuivat taaksepäin, oli sensaatio. Mitä voimia tähän sisältyi? Oliko se hypnoosia? Kathrynin ystävät kutsuivat sellaisia ihmisiä Herran lyömiksi (engl. slain of the Lord , sanatarkasti: Herran lahtaamiksi tai teurastamiksi, Suomessa puhutaan vain kaatumisesta, suom.huom.)

Kutsukaamme nyt muutamia todistajia. Koska olen yksi heistä, kerron ensin kolme omaa kokemustani.

Esim.105 Parantumiskokouksessa Pittsburghissa eräs naislääkäri toi naisen lavalle. Lääkäri tiedotti seuraavaa: "Tällä naisella oli pitkälle kehittynyt pesäkekovettumatauti (multiple sclerosis). Hän käytti kahta tukilastaa ja oli lähes sokea. Hänen vatsansa oli osittain halvaantunut. Hänellä oli pysyvästi katetri kolme vuotta. Kolme kuukautta sitten menin potilaan kanssa Kathryn Kuhlmanin kokoukseen. Potilaani parantui. Sen koommin hän ei ole tarvinnut lastoja eikä katetria. Halvaus on hävinnyt. Hän on nyt hoitaja siinä sairaalassa, jossa hän oli potilaana."

Ei ole mitään syytä epäillä tämän todistuksen totuudellisuutta. Tiedämme kuitenkin, että paranemisen tosiasia ei anna meille mitään todistusta siitä, mikä sen sai aikaan.

Esim.106 Seuraava esimerkkini näyttää hengellisen tilanteen. Tapasin erään miehen kokouksessa, joka salli minun tehdä hänelle muutamia kysymyksiä. Hän vastasi niihin hyvin halukkaasti. "Oletteko kokenut parantumisen?" "Kyllä, 13 vuotta sitten parannuin Kathrynin kokouksessa." "Kuulutteko Jeesukselle?" Rukoiletteko ja luetteko Raamattua?" "Kyllä, seuraan Jeesusta ja tunnen Hänet Herranani ja Pelastajanani." "Onko parantumisenne kestänyt?" "Kyllä, 13 vuotta." Tämä on toinen todistus, jota en voi noin vain ohittaa.

Esim.107 Kolmannen kokemuksen myötä aloin epäillä. Se oli henkilökohtainen haastattelu Kathrynin kanssa. Äkkiä hän alkoi rukoilla kanssani. Hän piti käsiään noin kuusi tuumaa pääni yläpuolella. Aloin heti rukoilla sydämessäni: "Herra Jeesus, jos tämä nainen saa voimansa sinulta, niin siunaa sekä häntä että minua. Jos hänellä on lahjoja ja voima, joka ei tule sinulta, suojele minua niiltä. en halua joutua vieraan vaikutuksen alle." Kathrynin rukoillessa kaksi avustajaa tuli ja seisoi takanani ottaakseen minut kiinni kun kaatuisin. En kuitenkaan tuntenut mitään, vaan seisoin kuin kivi menettämättä tajuntaani vähimmässäkään määrin. Sitten tuli uusi yllätys. Kathryn tönäisi minua lempeästi, ilmeisesti saadakseen minut kaatumaan. Hän ei onnistunut. Sitten hän kysyi minulta: "Onko teillä itsellänne parantamispalvelu?" Vastasin: "Sielunhoitotilanteissa sitä on tapahtunut silloin tällöin, mutta se ei ole minun kutsumukseni; tehtäväni on saarnata evankeliumia ja johtaa ihmisiä pelastukseen."

Tämän kokemuksen jälkeen olen pitänyt silmäni ja korvani auki ja pyrkinyt löytämään totuuden näiden valtavien parantumisten takaa.

Kolmetoista vuotta sitten parantuneen miehen kokemuksessa on eräs ongelma, vaikkakin hänen hengellinen elämänsä ei ollutkaan kärsinyt. Olettaen, että Kathryn ei parantanut Jumalan voimalla, kuten tuhannet uskovat, olisiko mahdollista, että sillä tavalla parantunut henkilö ei kuitenkaan kärsisi hengellistä vahinkoa? Minulla on kylliksi esimerkkejä, kun olen opastanut ihmisiä vastaavissa tilanteissa, vastatakseni kyllä.

Esim.108 Eräs saksalainen arkkitehti kertoi minulle löytäneensä tien Jeesuksen luokse erään juopon pastorin saarnan kautta. Pastori oli usein humalassa, mutta selvänä hänen saarnansa oli raitis. Jumala voi tuoda ihmisiä uuteen elämään käyttäen aivan arvottomia todistajia.

Esim.109 Olen kuullut, että monet ovat löytäneet pelastuksen tien epäraamatullisia oppeja opettavan huijarisaarnaajan toiminnan kautta. En mainitse miehen nimeä, vaikka hän on saanut aikaan paljon vahinkoa.

Seuraava todistajamme on rouva H. Maynard Johnson, jonka jo mainitsin, nainen Minneapolisista, joka on hankkinut minulle runsaasti hyödyllistä aineistoa. Hänen lähettämillään selostuksilla on suuri todistusarvo, koska ne kuvaavat tilannetta vuoden kuluttua parantumisesta. Aloitan rouva Johnsonin omalla ja omasanaisella kokemuksella, mutta lyhennettynä.

Esim.110 "Mieheni, tyttäreni ja minä menimme katsomaan ja kuulemaan neiti Kuhlmania ja rukoilemaan, että parantuisin sairaudesta, jonka lääkärini oli juuri sanonut saattavan olla nivelreuman (rheumatoid arthritis) alkuvaihe. Minulla oli ollut kipuja nivelissä, erityisesti sormissa ja ranteissa. Minun oli pakko luopua harrastuksistani ommella ja soittaa urkuja. Kirjoittaminen oli myös käynyt tuskalliseksi. Parantamispalvelun aikana neiti Kuhlman puhui lavalta sanoen jonkun meidän sektorissamme vastaanottavan parantumista tulehduksesta (arthritis). Käteni kohosivat pääni yläpuolelle ja aloin heilutella kaikkia sormiani, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Eräs avustajista pysähtyi rivimme kohdalle ja pyysi minua kanssaan eteen. Kun lähestyin neiti Kuhlmania, hän kysyi, mistä olin parantunut, sitten hän kevyesti kosketti otsaani sormenpäillään samalla pyytäen Jumalaa poistamaan tulehduksen ruumiistani. Tuossa hetkessä tulin Hengen lyömäksi (kaatui). Tunsin olevani täydellisesti erotettu ympäristöstäni, kun kaunis rauha meni koko olemukseni läpi. Kun jätimme kokoussalin tuona päivänä, sanoin perheelleni: "Vaikka fyysinen parantuminen ei olisi tarkoitettu pysyväksi, tiedän, että hengellinen parantumiseni ei milloinkaan tule jättämään minua." Vuotta myöhemmin voin edelleen ilmoittaa: fyysinen parantuminen on myös kestänyt. Kokouksen jälkeisenä päivänä minulla oli ajanvaraus klinikalle laajoihin verikokeisiin. Verikokeeni osoittivat, että en ollut ainoastaan normaali, vaan parempi kuin normaali. Olen todistanut monille tästä ihmeellisestä ruumiini ja henkeni paranamisesta. Koko elämänsuuntani on muuttunut tämän tapahduttua minulle. Rukouselämäni sai uuden tarkoituksen. Sanan nälkäni on suuresti kasvanut. Levitän jatkuvasti sanomaa siitä, kuinka suurta se onkaan, kun annamme Jumalalle täydellisen hallinnan."

Koska olen hyvin kiitollinen rouva Johnsonille niistä 28 tapauksen historiasta, jotka hän niin huolellisesti on raportoinut minulle, minulla voisi olla kiusaus pitää mölyt mahassani, mutta tämäkin tapaus nostaa joukon kysymyksiä.

Tulehdustapauksissa psyyke ja psykosomaattiset yhteydet usein näyttelevät osaansa. Tulehduksista parantumiset ovat kärjessä suggestioparantumisten listalla.

En voi hyväksyä tätä kaatumisilmiötä (being slain in the Spirit = tulla Hengen lyömäksi, lahtaamaksi) Pyhän Hengen työnä. Kun ihmiset kaatuvat maahan hengellisessä herätyksessä katuen ja syntejään surren, itkien syntiensä vuoksi ja anoen Jumalalta anteeksiantoa, se on aivan eri asia.

Mitä sitten teemme rouva Johnsonin hengelliselle parantumiselle, joka jäisi jäljelle, vaikka fyysinen häviäisikin? Monet spiritistiset parantajat käyttävät ilmaisua "hengellinen parantuminen". Ainoa hengellinen parantuminen, jonka Raamattu tuntee, on kääntymyksen ja uudestisyntymisen prosessi. Rouva Johnson oli jo uskova kristitty kokoukseen mennessään. Ei ole sellaista asiaa kuin toinen uudestisyntyminen. Tässä ns. hengellisessä parantumisessa ei ole mitään järkeä ja sen voisi rinnastaa sellaiseen, joka ääriliikkeissä (in extreme circles) tunnetaan Pyhän Hengen kasteena.

Valitettavasti tilanpuute estää käsittelemästä kaikkia 28 tapausta yksityiskohtaisesti, niin mielenkiintoista kuin se olisikin. Kirjaan tähän vain yleisen johtopäätöksen.

Vuoden kuluttua Kathrynin kohtaamisesta hän luonnehti näiden 28 ihmisen tilaa seuraavasti: Kymmenen ei ollut parantunut, seitsemän oli kokenut tilassaan huononemista, Yhdellätoista (11) oli sairauksia, joissa mieli voi näytellä tärkeää osaa. Koko tässä laajassa raportissa ei ole ainuttakaan selvää parantumista elimellisestä sairaudesta. Siis kaikesta rouva Johnsonin vaivannäöstä huolimatta, josta taas kerran häntä kiitän, mitään ei ole todistettu.

Eräs lisätodistaja on nainen, joka oli kaksi vuotta Kuhlmanin sihteerinä. Hän seurasi minua ja sai minut kiinni erään suuren Amerikan kaupungin lentokentällä. Keskustelussa hän kertoi minulle, että kaksi vuotta hän oli kirjannut parantuneiden osoitteita ja sitten myöhemmin tehnyt kyselyitä heidän tilastaan. 75% rekisterissä olevista oli pysynyt terveenä.

Minkä arvon voimme antaa näille luvuille?

Ensikädessä hänen työnsä sihteerinä on edustaa työnantajaansa. Eikö tämä loukkaa objektiivisuutta?

Hänen takaa-ajonsa päämäärä selvästikin oli antaa hyvä vaikutelma parantumisista.

On ilmeistä, että tällä naisella ei ole välttämätöntä tietoa lääketieteestä ja psykologiasta kyetäkseen arvioimaan parantumisten luonnetta.

Parantuminen on alue, josta on vaikea saada selvää kaikenkattavaa näkemystä. Se voi tapahtua suggestion, hypnoosin, mediumististen tai okkulttisten voimien tuloksena, mutta sillä voi olla myös raitis raamatullinen pohja.

Tämä hänen antamiensa lukujen arviointi ei ole hyökkäys kysymyksessä olevan naisen vilpittömyyttä vastaan. Sain hänestä oikein hyvän vaikutelman kuten myös rouva Johnsonista.

Keväällä 1974 Jerusalemissa oli "karismaattinen" kongressi teemalla "Pyhä Henki". Kathryn Kuhlman otti osaa. Kuusi kuukautta tämän helluntaiseurakuntien maailmankonferenssin jälkeen sain kirjeen eräältä naiselta, joka työskenteli suomalaisen lähetyssaarnaajayhdistyksen (Finnish Missionary Society) kanssa Jerusalemissa. Se koski Kathryn Kuhlmania.

Esim.111

Jerusalem 17.9.1974

Dear Dr. Koch,

"Kirjoitan, kun en tiedä ketään toista, joka osaisi vastata kysymyksiini.

Olen lukenut Kathryn Kuhlmanin kirjan Jumala Voi ja pidin sitä hyvänä. Kun K.K. tuli Jerusalemiin viime keväänä, menin hänen ihmekokouksiinsa suurin odotuksin. Ensimmäisessä kokouksessa tunsin itseni onnelliseksi, mutta jälkeenpäin aloin epäillä.

Kuinka hän saattoi tietää, milloin henkilö oli parantunut?

Kenen voimalla parantuminen tapahtui?

Miksi parantuneet kaatuivat lattialle hänen rukoillessaan heidän puolestaan?

Menin seuraavaan kokoukseen ja yritin rukoilla koko ajan, mutta myös tarkkailla huolellisesti. Parantamispalvelun jälkeen K.K. lähti lavalta ja meni joukon läpi seisoen suuressa hallissa. Yhtäkkiä tunsin ahdistuksen ja pelon, että hän koskettaisi minua. Suljin silmäni, nostin käteni ja rukoilin Jeesuksen nimessä, että Jumala auttaisi minua. Kun K:K: pääsi paikkaan, jossa istuin, hän tarttui voimakkaasti oikeaan käteeni hetkeksi. Mitään ei tapahtunut. Hetken kuluttua tunsin vahvan sähkön kaltaisen voiman ylläni, minusta tuntui kuin kuolisin. Käteni halvaantuivat, enkä heti voinut laskea niitä. Tämän jälkeen minulla on ollut iso vaikeus uskoa, että hänen voimansa on Jumalasta. Olen juuri saanut luetuksi K.K:in toisen kirjan "Uskon Ihmeisiin". Minusta se on oikein hyvä, enkä voi ymmärtää, miksi sain hänestä toisenlaisen vaikutelman.

En pääse vapaaksi epäilyksistäni yksin, eivätkä ne ole lakanneet häiritsemästä minua hengellisesti. Jos ymmärrätte tätä ja voisitte vastata minulle suuresta työtaakastanne huolimatta, olisin äärimmäisen kiitollinen."

Tämä suomalainen lähetyssaarnaaja ei ole yksin kokemuksessaan. Toisetkin, itseni mukaanlukien, ovat huomanneet eron kirjojen ja henkilön välillä. Usein ihmiset ovat kertoneet minulle, että kun he ovat rukoilleet jatkuvasti koko kokouksen ajan, he ovat tulleet tietoisiksi epäraamatullisesta ilmapiiristä. On mahdollista, että silloinkin subjektiiviset elementit sekoittuvat objektiiviseen arvioon. Vim Malgo käsittelee "Pyhän Hengen Maailman kongressia" (World Congress on the Holy Spirit) Jerusalemissa. Neljä epäraamatullista kohtaa esiintyy tässä raportissa.

Pyhä Henki oli keskeinen teema. Pyhä Henki ei salli itselleen annettavan keskeistä asemaa; Pyhä Henki asettaa Jeesuksen keskeiseksi (Joh.16:13).

Pyhän Hengen kaste on sama kuin uudestisyntyminen. Jumalan lapsi täytetään (Ef.5:18) alati syvemmin Pyhällä Hengellä uskollisen tottelevaisuutensa mukaan.

Pyhä Henki ei suostu olemaan päähenkilö. Jeesus sanoo Joh.16:14: "Hän on minut kirkastava."

Lopuksi se oli ekumeeninen kongressi, jossa kaikki mielipiteet (all shades of opinion) olivat edustettuina.

Vim Malgon johtopäätös on, että siellä ei toiminut Pyhä Henki vaan toiset henget. Niin sanottu henkikaste on tavallisesti henkien kaste.

Malgo sanoo: "Henget löytävät toisensa." Englanniksi meillä on sananparsi: "Birds of a feather flock together.(Samanhöyheniset linnut kokoontuvat yhteen)" Siksi on luonnollista, että K.K. oli eräs pääpuhujista ja veti suurimman kuulijakunnan. Tämä seikka on vaivannut minua aina vain enemmän vuosien aikana: Kathryn hyväksyi kutsut villeiltä extreemisteiltä ja seisoi samalla lavalla heidän kanssaan.

K.K:in esiintymisistä Vancouverissa ja Seattlessa on pitkä raportti. Tilanpuute jälleen pakottaa minut mainitsemaan vain tärkeimmät seikat. Tämä tarkkailija kirjoittaa: "Kathryn Kuhlman kutsuu itseään Herran työkaluksi. Tosiasiassa hän on tämän maailman herran meedio. Ihminen ei voi vastaanottaa toista syntymistä Pyhästä Hengestä, kun joku koskettaa hänen kasvojaan ja sanoo hänelle muutaman sanan. Minä uskon henkilahjoihin, mutta se mitä K.K. esittää, ei ole Jumalan Pyhän Hengen lahja, vaan niiden henkien lahja, jotka hallitsevat avaruudessa. Nämä henget käyttävät häntä petettynä pettämään muita ... Hän on saatanan meedio."

Toinen joka kirjoittaa samaan sävyyn, on Tubingenin yliopiston hyvin tunnettu teologian professori, jolla on uudestisyntyneen kristityn maine uskovien keskuudessa. Tämä professori kirjoitti minulle. "Kathryn Kuhlman on spiritisti. Kaksikymmentä vuotta sitten olisit sanonut niin itse."

Varmaa on, että en milloinkaan langettaisi niin kovaa tuomiota ilman huolellista tutkimusta. Meidän täytyy ajatella ja puhua hyvää ihmisestä niin kauan kuin hän ei ole osoittanut olevansa paha.

Kaikkein tieteellisin arvio on tri Ebrensteinin minulle lähettämä raportti USA:sta. Artikkeli joka ilmestyi eräässä kristillisessä lehdessä, on otsikoitu "In Search of a Miracle (Ihmettä etsimässä)" Sen on kirjoittanut eräs lääkäri ja kirurgi Minneapolisista, tri Nolen, jolla on hyvä maine myös kristittynä. Tri Nolenilla oli 82 henkilön osoitteet ja puhelinnumerot Minneapolisista hänelle lähetettyinä. Nämä ihmiset olivat olleet Kuhlmanin kokouksissa ja heidän sanottiin parantuneen. Jotkut heistä potivat syöpää, pesäkekovettumatautia ja muita sairauksia. Tri Nolen seurasi niitä, jotka olivat parantuneet saadakseen tarkan kuvan koko tarinasta.

Esim.112 Ennen kokouksen alkua, lääkäri seisoi hissin lähellä, jolla noin 100 potilasta pyörätuoleineen vietiin ylös kukin vuorollaan. Heidän joukossaan oli eräs mies ilman pyörätuolia hyvin pahasti ontuen. Lääkäri kysyi häneltä: "Onko teillä kipuja, kun kävelette?" "Kyllä, minut leikattiin kaksi vuotta sitten, mutta se ei auttanut. Nyt toivon, että Kathryn Kuhlman parantaa minut."

"Tuonko teille pyörätuolin?"

"Se olisi teiltä kovin ystävällistä?"

Lääkäri toi rammalle miehelle pyörätuolin, jolla hänet vietiin saliin.

Kokouksen aikana Kathryn ilmoitti salissa: "Siellä on mies, jolla on syöpä lantiossaan. Olette parantunut. Tuskanne on poissa. Tulkaa alas ja ilmoittakaa parantumisenne."

Mies pyörätuolissa oli hämmentynyt ajatuksesta, että hänet työnnettäisiin eteen lavalle pyörätuolissa. Niinpä hän nousi ja käveli hitaasti alas saliin. Hänen takanaan tuli yksi avustajista pyörätuolia työntäen. Lääkäri tarkkaili huolellisesti. Hän oli se mies, jolle hän oli lainannut pyörätuolin. Kun mies pääsi lavalle, Kathryn kysyi häneltä: "Kenen tuo pyörätuoli on? Ei varmaankaan teidän?"

"Kyllä se on," mies vastasi. Hän ei halunnut antaa pitkää selitystä. Kathryn jatkoi:

"Teillä oli syöpä lantiossa ja nyt kipunne on poissa. Onko näin?"

"Kyllä", mies vastasi.

"Taivuttakaa itseänne, jotta kaikki voivat nähdä." Hän taivutti itseään."Kävelkää ympäri!" Hän käveli ympäriinsä. "Eikö Pyhä Henki olekin ihmeellinen?" Kathryn huusi. Ilon huuto kaikui salissa.

Jälkeenpäin lääkäri kyseli mieheltä. Mikään ei ollut muuttunut hänen tilassaan, mutta kristillisissä piireissä levitettiin uutista joka puolella, että mies pyörätuolissa oli parantunut.

Esim.113 Toinen tapaus, jota tri Nolen seurasi, koski naista, jonka sanottiin parantuneen keuhkosyövästä. Hänen omin sanoin: "Kun otin yhteyttä häneen, Leona kertoi minulle, ettei hänellä ollut ollut keuhkosyöpää ollenkaan. 'Minulla oli Hodgkinin tauti', hän sanoi ja se on levinnyt joihinkin rauhasiin rinnassani, mutta kun kukaan muukaan ei noussut ylös, kun neiti Kuhlman sanoi jonkun parantuneen keuhkosyövästä, ajattelin sen olevan minulle. Olen taas käynyt lääkärissä ja hän sanoo, ettei voi nähdä mitään muutosta röntgenkuvissani. Luulen, että hengitän paremmin, mutta se on vaikea sanoa, koska minulla ei milloinkaan ole ollut paljon hengitysvaikeuksia.

Tri Nolen myös sai Kathryn Kuhlmanilta listan kahdeksasta henkilöstä, joiden väitettiin parantuneen syövästä. Jälleen hänen tutkimustensa tulos oli täysin negatiivinen.

Tri Nolenin kommentti:

Mitä enemmän tulin tuntemaan K.K:in ihmetoiminnan tuloksia, sitä epäilevämmäksi tulin, että kaikki se hyvä mitä hän teki, mahdollisesti voisi kompensoida sen kurjuuden, jota hän sai aikaan .... En usko, että hän on valehtelija tai huijari, tai että hän olisi tietoisesti epärehellinen .... Luulen, että hän uskoo vilpittömästi, että ne tuhannet sairaat, jotka tulevat hänen kokouksiinsa ja sanovat parantuneensa, todella parantuvat hänen palvelunsa kautta elimellisistä sairauksista .... Ongelma on - ja ikävä sanoa tämä - vain tietämättömyys. Neiti Kuhlman ei tunne eroa psyykkisperäisen (psychogenic) ja elimellisen sairauden välillä. Vaikka hän käyttää hypnoottisia tekniikoita, hän ei tiedä mitään hypnotismista ja suggestion voimasta. Hän ei tiedä mitään autonomisesta hermojärjestelmästä. Tai jos hän tietää jotakin näistä asioista, hän varmasti on oppinut salaamaan tietonsa.

Tri Nolenin raportti, jonka olen toistanut tässä lyhennettynä, ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, joita nämä oudot parantumiset nostavat esiin. Varsinkin, kun hän ei käsittele potilaiden kaatumista taaksepäin, tai kutsuu sitä vain hypnoosiksi. Sellainen selitys on riittämätön. Lääkäreitä, saarnamiehiä ja lujatahtoisia ihmisiä ei saada lattialle, ikään kuin heidät olisi tyrmätty hypnoosilla. Tähän sisältyy muita voimia. Myös joskus hyvinkin tarkka potilaiden istumispaikan ja heidän sairautensa luonteen määrittely kuulostaa merkittävästi psyykkiseltä kontaktilta.

Sen katsotaan olevan minua vastaan, että ensin puhuin hänestä myönteisesti. Tähän olen jo vastannut. Meidän pitäisi säilyttää myönteinen arvio henkilöstä, kunnes hän on antanut todistuksen päinvastaiseen. Neljän vuoden aikana tuosta ensimmäisestä kokouksesta, olen saanut suuren määrän aineistoa. Tämä on saanut aikaan erilaisen vaikutelman, kuin se minkä ensin sain. Joka tapauksessa Kathryn Kuhlman seisoo tai kaatuu Herransa edessä. Jeesuksella on viimeinen sana hänestä ja hänen työstään, eikä meillä lyhytnäköisillä ihmisillä. Meillä on velvollisuus koetella hänen työnsä ja tiedottaa Kristuksen seurakunnalle.

Pitäkäämme huolta, että meidän työmme pystyy seisomaan Herran silmissä. Kun Daavid näki oman syyllisyytensä Jumalan valossa, hän huokaili: "Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat." (Ps.38:5) Kun tunnemme oman syyllisyytemme, halu heitellä kiviä poistuu. Siitä huolimatta emme säästy välttämättömältä velvollisuudelta toimia tienviittoina Kristuksen seurakunnalle, silloinkin kun se merkitsee suurta sydämen tuskaa. Ja sen pitäisi olla ilmeistä tämän luvun perusteella, että minulle ei tuota pienintäkään iloa kirjoittaa Kathryn Kuhlmanista.

Kathryn Kuhlman kuoli 20.2.1976.

http://www.deceptioninthechurch.com/kuhlman.htm

* * *

Päivitetty 10.11.2003

Karhryn Kuhlmanin kokouksissa vaikutti voimakkasti PYHÄN JUMALAN HENKI, ja ihmeet olivat aitoja. En tiedä, kuka paholainen sinut tänne taas lähetti mustaamaan JUMALAN palvelijoiden mainetta, mutta parempi olisi, että pysyisit täältä pois kokonaan. Veikkaan, että olet katkeroitunut luopio, ja yrität parhaasi mukaan pilata toisten mainetta, koska omasikin on jo mennyt.

Kathryn parantaa vielä kuoltuaankin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016968008

Tekstisi täyttää poiston kriteerit: pitkiä lainauksia ja väärällä kielellä.

Jokainen täysjärkinen ymmärtää koko helluntailaisuuden perustuvan huijaukselle. Tänäkin päivänä.

Oliko apostolitkin huijareita ?

Kuhlmanin haudaltahan se tää Benny Hinn kävi hakemassa akkuihinsa jotakin zombienergiaa...

Näille on tänne turha postata englanninkielisiä tekstejä. Palstalaisista suurin osa on 60-luvulla kansakoulun käyneitä ukkoja joilta puuttuu kielitaito ja sivistys. Osaavat vain suomea ja savoa.

Asialinen kirjoitus Kurt Koc kirjoja voi lainata kirjastosta.