.
Viime päivinä on todellinen kriittinen ja tuhoisa EU-totuus noussut väkisin esiin. Sen totuus on paljastumassa juuri sellaiseksi josta väkisin vaiennetuissa EU-kriittisissä puheissa on läpi vuosien pyritty varottamaan.
Omituista kyllä on samaan aikaan, jo viidettä vuottaan keskustan puheenjohtajana ja pääministerinä toimiva Matti Vanhanen ollut näitten vuosien keskeisin EU:n puolestapuhuja. Vanhasen johdolla on estetty avoin EU-keskustelu jopa eduskunnalta ja vahvistettu kuollut asiakirja, torso ja mahdoton EU:n perustuslaki
Vanhasen asenne on kiistatta keskustalaisen maailmankuvan ja myös yleisen edun vastainen. Alkutuottajille se on osoittautunut suorastaan tuhoisaksi ja on haitannut merkittävästi heidän oheisammattien harjoittamista, tietyillä toimialoilla se ollut kuoliniskun lukuisille PK-yrittäjille.
Maassamme ovat harvassa sellaiset kansalaiset jotka voivat perustellusta sanoa olevansa todellisia hyötyjiä EU:sta. Totta on että EU-jäsenyytemme ei ole tuonut meille mitään sellaista erityistä ja korvaamatonta, jota emme olisi saavuttaneet luonnollisen yhteiskunnallisen kehityksen turvin.
EU-liitoksemme todellista hintaa, sen valmisteluista aiheutettua syvää lamaa, laman suurtuhoja ei edelleen jatkuvaa tuhon kierrettä yhteiskunnan ytimessä ei ole haluttu päästää keskusteluun. Tehokkaimmin salailusta on pitänyt huolen presidentti Tarja Halonen, joka vuonna 2002 julisti presidentin mahtikäskyllä salaiseksi laman syylliset ja perimmäiset syyt paljastavat asiakirjat, ns. Koiviston konklaavin pöytäkirjat vuodelta 1992.
Vaikka eduskunta ja hallitus ovat täysin tietoisia tuosta rauhan ajan synkimmästä ajanjaksosta, sen käsittämättömästä salailusta eri presidenttiemme toimissa kautta aikojen, ja vaikka asian sisältö, sen taustat, monikertaiset laittomuudet ja syylliset tiedetään, ei nykyinen poliittinen eliittimme halua tai ei uskalla ottaa asiaan edes puheeksi.
EU-valmisteluista alkunsa saaneen laman uhrit, heidän maineensa, kunniansa ja ryöstetyn varallisuutensa palauttaminen kuuluu kiistatta merkittävään osaan kun ryhdytään avoimesti keskustelemaan EU-valintamme ja tapamme kriittisistä tapahtumista ja nykyisestä todellisuudesta.
Kiistatta ovat ennen muita Vanhanen monet keskustalaiset eturivin poliitikot vastuussa salliessaan salailun jatkuvan ja estäessään avoimen keskustelun EU-totuudesta.
Jokaisen valveutuneen kansalaisen kuuluu jo katsoa totuutta silmiin. Pahimmillaan EU:sta on tullut tuhoisa, itsenäisyytemme jo pääosiltaan vienyt, oman identiteettimme romuttanut kummajainen, jota kuitenkin kaikesta huolimatta yritetään joidenkin toimesta väkisin kehittää liittovaltioksi!
Raadollinen kaksinapainen EU-totuus sisältää kahden äärimmäisen tahon epäpyhän liiton.
Toisen navan muodostavat EU:n alueen sosialistit, joille pääasianaan ovat sosialistien kansainvälisen internationaalin tavoitteet, ja joista eräs merkittävimmistä pyrkimyksistä on EU:n alueen laajuisen Super-Tupon luominen. Vanha marxilainen virsi: "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen" ei suinkaan ole kuollut slogan heidän EU-isminsä auvoisassa maailmassa!
Toisen EU:ta pystyssä pitävän navan muodostaa tunnetulla tavallaan kansainvälinen suur-business, sen tarpeet, tahto ja voima. Vapailla maailmanlaajuisilla markkinoilla ovat tärkeässä osassa pitävät mahdollisimman laajat sopimukset duunarijärjestöjen kassa. Niillä ostetaan työrauhaa ja tuottavuutta osakkeenomistajille. EU:n kattavat sopimukset olisivatkin todella mannaa makro-kokoiselle suur-businekselle. Ei heitä sen paremmin kuin duunareitten keulijoitakaan laisinkaan kiinnosta se että sopimusten lunnaat maksatetaan maakohtaisesti kansalaisilla ja paikallisilla yrittäjillä erilaisina maksuina, käytännössä suur-busineksen lisätukina. Se ei näytä maakohtaisia päättäjiä paljoakaan vaivaavan, että keskisuurissa ja varsinkin pienissä maissa kuolee tietyn tyyppinen paikallinen tuotannollinen ja palveluyrittäminen. Kansainvälisten yhtiöitten pääkonttoreiden poistuessa maasta jää jäljelle korkeintaan vähenevä määrä teollisia työpaikkoja, kituvina ja köyhtyviä alueita, joiden jäljelle jääneistä elinehdoista ei EU:n ytimessä olla mitenkään kiinnostuneita.
Esimerkiksi omista kokemuksistamme kelpaavat sokerituotannon alasajo, ja nyt 141-artiklaa "väärin ymmärtämällä" pahimmillaan suurtuho maan vauraimmilla alkutuotannon alueilla.
Suuntana EU:ssa on marginaalilla olevien alueitten saman tyyppinen kohtelu kuin siirtomaavallan aikana ryöstön kohteena olleitten maitten kuppaaminen ja suoranainen ryöstäminen, ja niiden jättäminen sitten oman onnensa nojaan.
Kotimaisessa Vanhasen johdolla tapahtuvassa politiikassa on EU-perustuslain ja nyttemmin sen riisutun version kanssa pallottelu jo suoranaista tietoisilla valheilla ratsastamista, kansalaisten aliarvostamista, heidän päivittäisestä todellisuudesta piittaamatonta halveksuntaa.
Nyt uhkaavat kansalliselle tasolle tuhoisat EU:n pakkotoimet on yksiselitteisesti ja perusteellisesti estettävä, avoin kriittinen EU-keskustelu on lopultakin sallittava, eikä ennen siitä tehtäviä johtopäätöksiä voi yhdelläkään poliitikollamme olla oikeuksia mennä sitomaan meitä minkään muotoisiin jatkosopimuksiin.
"EU-perustuslaki tulee saattaa voimaan, sillä vuonna 1994 allekirjoitetun EU-sopimuksen jälkeen ei ole tullut voimaan mitään sellaista uutta josta emme olisi jo erikseen sopineet. Allekirjoittamalla nyt perustuslain me vain vahvistamme ne lait jotka ovat jo käytössä", kehui Matti Vanhanen sittemmin kumoon mennyttä EU:n perustuslakia.
Kansalaisillekin ymmärrettävällä tavalla omat lakimme korostavat, että väärää päätöstä, virhettä, laittomasti laadittua päätöstä, mahdotonta lakia, ei saa peittää uudella laittomalla päätöksellä eikä vahvistaa laiksi, vaan sellainen tulee purkaa, ja - tai julistaa mitättömäksi.
Asiaan kuuluu keskeisimpänä tekijänä voimassa oleva perustuslakimme.
Nurinkuristen, väärien, pettämällä ja kansalaisia halventavalla manipuloinnilla laadittujen, usein salassa päätettyjen EU-lakien ja pakkolakeina meille esitettävine direktiivien monien päätösten laittomaksi ymmärtäminen on nyt oltava tärkeimpänä puheenaiheena.
Ylikäymättömän perustuslakimme kunnioittaminen ja sen varassa lainmukaisesti toimiminen täytyy kuulua eduskunnan ja sen valitseman hallituksen, kansanäänestyksellä valitun presidentin ja riippumattoman oikeuslaitoksen korkeimmaksi ensimmäiseksi velvollisuudeksi.
Tästä huolimatta hallitus ja eduskunta toteuttaa Vanhasen johdolla sellaista EU-politiikkaa, jonka välitön ja välillinen tuhoisuus on päivittäin osoittautumassa meille yhä ilmeisemmäksi ja varmemmaksi.
Keskustan kannalta sen johdon ajama nurinkurinen EU-politiikka tuottaa raskaita ristiriitoja, heikentää kansalaisten keskeistä yhteishenkeä ja tarjoaa Keskustan poliittisille kilpailijoille nousevan kannatuksen alustan.
EU:n alueen löyhä valtioliitto, tiivis yhteispohjoismainen kanssakäyminen ja itsenäisyytemme palauttaminen vaikuttaisi luonnollisimmalta mallilta katsoa tulevaisuuteen.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Viime päivinä on todellinen kriittinen ja tuhoisa EU-totuus noussut väkisin esiin. Sen totuus on paljastumassa juuri sellaiseksi josta väkisin vaiennetuissa EU-kriittisissä puheissa on läpi vuosien pyritty varottamaan.
Omituista kyllä on samaan aikaan, jo viidettä vuottaan keskustan puheenjohtajana ja pääministerinä toimiva Matti Vanhanen ollut näitten vuosien keskeisin EU:n puolestapuhuja. Vanhasen johdolla on estetty avoin EU-keskustelu jopa eduskunnalta ja vahvistettu kuollut asiakirja, torso ja mahdoton EU:n perustuslaki
Vanhasen asenne on kiistatta keskustalaisen maailmankuvan ja myös yleisen edun vastainen. Alkutuottajille se on osoittautunut suorastaan tuhoisaksi ja on haitannut merkittävästi heidän oheisammattien harjoittamista, tietyillä toimialoilla se ollut kuoliniskun lukuisille PK-yrittäjille.
Maassamme ovat harvassa sellaiset kansalaiset jotka voivat perustellusta sanoa olevansa todellisia hyötyjiä EU:sta. Totta on että EU-jäsenyytemme ei ole tuonut meille mitään sellaista erityistä ja korvaamatonta, jota emme olisi saavuttaneet luonnollisen yhteiskunnallisen kehityksen turvin.
EU-liitoksemme todellista hintaa, sen valmisteluista aiheutettua syvää lamaa, laman suurtuhoja ei edelleen jatkuvaa tuhon kierrettä yhteiskunnan ytimessä ei ole haluttu päästää keskusteluun. Tehokkaimmin salailusta on pitänyt huolen presidentti Tarja Halonen, joka vuonna 2002 julisti presidentin mahtikäskyllä salaiseksi laman syylliset ja perimmäiset syyt paljastavat asiakirjat, ns. Koiviston konklaavin pöytäkirjat vuodelta 1992.
Vaikka eduskunta ja hallitus ovat täysin tietoisia tuosta rauhan ajan synkimmästä ajanjaksosta, sen käsittämättömästä salailusta eri presidenttiemme toimissa kautta aikojen, ja vaikka asian sisältö, sen taustat, monikertaiset laittomuudet ja syylliset tiedetään, ei nykyinen poliittinen eliittimme halua tai ei uskalla ottaa asiaan edes puheeksi.
EU-valmisteluista alkunsa saaneen laman uhrit, heidän maineensa, kunniansa ja ryöstetyn varallisuutensa palauttaminen kuuluu kiistatta merkittävään osaan kun ryhdytään avoimesti keskustelemaan EU-valintamme ja tapamme kriittisistä tapahtumista ja nykyisestä todellisuudesta.
Kiistatta ovat ennen muita Vanhanen monet keskustalaiset eturivin poliitikot vastuussa salliessaan salailun jatkuvan ja estäessään avoimen keskustelun EU-totuudesta.
Jokaisen valveutuneen kansalaisen kuuluu jo katsoa totuutta silmiin. Pahimmillaan EU:sta on tullut tuhoisa, itsenäisyytemme jo pääosiltaan vienyt, oman identiteettimme romuttanut kummajainen, jota kuitenkin kaikesta huolimatta yritetään joidenkin toimesta väkisin kehittää liittovaltioksi!
Raadollinen kaksinapainen EU-totuus sisältää kahden äärimmäisen tahon epäpyhän liiton.
Toisen navan muodostavat EU:n alueen sosialistit, joille pääasianaan ovat sosialistien kansainvälisen internationaalin tavoitteet, ja joista eräs merkittävimmistä pyrkimyksistä on EU:n alueen laajuisen Super-Tupon luominen. Vanha marxilainen virsi: "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen" ei suinkaan ole kuollut slogan heidän EU-isminsä auvoisassa maailmassa!
Toisen EU:ta pystyssä pitävän navan muodostaa tunnetulla tavallaan kansainvälinen suur-business, sen tarpeet, tahto ja voima. Vapailla maailmanlaajuisilla markkinoilla ovat tärkeässä osassa pitävät mahdollisimman laajat sopimukset duunarijärjestöjen kassa. Niillä ostetaan työrauhaa ja tuottavuutta osakkeenomistajille. EU:n kattavat sopimukset olisivatkin todella mannaa makro-kokoiselle suur-businekselle. Ei heitä sen paremmin kuin duunareitten keulijoitakaan laisinkaan kiinnosta se että sopimusten lunnaat maksatetaan maakohtaisesti kansalaisilla ja paikallisilla yrittäjillä erilaisina maksuina, käytännössä suur-busineksen lisätukina. Se ei näytä maakohtaisia päättäjiä paljoakaan vaivaavan, että keskisuurissa ja varsinkin pienissä maissa kuolee tietyn tyyppinen paikallinen tuotannollinen ja palveluyrittäminen. Kansainvälisten yhtiöitten pääkonttoreiden poistuessa maasta jää jäljelle korkeintaan vähenevä määrä teollisia työpaikkoja, kituvina ja köyhtyviä alueita, joiden jäljelle jääneistä elinehdoista ei EU:n ytimessä olla mitenkään kiinnostuneita.
Esimerkiksi omista kokemuksistamme kelpaavat sokerituotannon alasajo, ja nyt 141-artiklaa "väärin ymmärtämällä" pahimmillaan suurtuho maan vauraimmilla alkutuotannon alueilla.
Suuntana EU:ssa on marginaalilla olevien alueitten saman tyyppinen kohtelu kuin siirtomaavallan aikana ryöstön kohteena olleitten maitten kuppaaminen ja suoranainen ryöstäminen, ja niiden jättäminen sitten oman onnensa nojaan.
Kotimaisessa Vanhasen johdolla tapahtuvassa politiikassa on EU-perustuslain ja nyttemmin sen riisutun version kanssa pallottelu jo suoranaista tietoisilla valheilla ratsastamista, kansalaisten aliarvostamista, heidän päivittäisestä todellisuudesta piittaamatonta halveksuntaa.
Nyt uhkaavat kansalliselle tasolle tuhoisat EU:n pakkotoimet on yksiselitteisesti ja perusteellisesti estettävä, avoin kriittinen EU-keskustelu on lopultakin sallittava, eikä ennen siitä tehtäviä johtopäätöksiä voi yhdelläkään poliitikollamme olla oikeuksia mennä sitomaan meitä minkään muotoisiin jatkosopimuksiin.
"EU-perustuslaki tulee saattaa voimaan, sillä vuonna 1994 allekirjoitetun EU-sopimuksen jälkeen ei ole tullut voimaan mitään sellaista uutta josta emme olisi jo erikseen sopineet. Allekirjoittamalla nyt perustuslain me vain vahvistamme ne lait jotka ovat jo käytössä", kehui Matti Vanhanen sittemmin kumoon mennyttä EU:n perustuslakia.
Kansalaisillekin ymmärrettävällä tavalla omat lakimme korostavat, että väärää päätöstä, virhettä, laittomasti laadittua päätöstä, mahdotonta lakia, ei saa peittää uudella laittomalla päätöksellä eikä vahvistaa laiksi, vaan sellainen tulee purkaa, ja - tai julistaa mitättömäksi.
Asiaan kuuluu keskeisimpänä tekijänä voimassa oleva perustuslakimme.
Nurinkuristen, väärien, pettämällä ja kansalaisia halventavalla manipuloinnilla laadittujen, usein salassa päätettyjen EU-lakien ja pakkolakeina meille esitettävine direktiivien monien päätösten laittomaksi ymmärtäminen on nyt oltava tärkeimpänä puheenaiheena.
Ylikäymättömän perustuslakimme kunnioittaminen ja sen varassa lainmukaisesti toimiminen täytyy kuulua eduskunnan ja sen valitseman hallituksen, kansanäänestyksellä valitun presidentin ja riippumattoman oikeuslaitoksen korkeimmaksi ensimmäiseksi velvollisuudeksi.
Tästä huolimatta hallitus ja eduskunta toteuttaa Vanhasen johdolla sellaista EU-politiikkaa, jonka välitön ja välillinen tuhoisuus on päivittäin osoittautumassa meille yhä ilmeisemmäksi ja varmemmaksi.
Keskustan kannalta sen johdon ajama nurinkurinen EU-politiikka tuottaa raskaita ristiriitoja, heikentää kansalaisten keskeistä yhteishenkeä ja tarjoaa Keskustan poliittisille kilpailijoille nousevan kannatuksen alustan.
EU:n alueen löyhä valtioliitto, tiivis yhteispohjoismainen kanssakäyminen ja itsenäisyytemme palauttaminen vaikuttaisi luonnollisimmalta mallilta katsoa tulevaisuuteen.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sä nuoleskelet Korhosta ja haukut Vanhasta. Luuletkos, että sut otetaan puolueeseen?
Palstan Korhonenkin on enemmän keskustalainen kuin sinä.
Nyt ei mene tuo tyyli ihan nappiin. Siitä puuttuu aito herkullisuus, vaikka yritystä siinä on.
Tule esiin Seppo ja selitä.
Seppo Hietanen on lukenut kirjoituksiani?
Tein juuri asian ytimeen liittyvän alustuksen:
MTV3:ssa ...
Koville ottaa totuuden paljastuminen, varsinkin keskustalle, koska omat ovat virtsanneet silmään...
Sananlaskukin sanoo:
Totuuden puhujille ei yösijaa tarjota.
Todellinen keskustalainen ei hauku johtajaa.
johtajana? matti(matson)wanhasen aika taitaa olla peruuttamattomasti kuules äijä jo ohi:) niin koko eun ja kohta sinunkin haahhhha
.
..Ja mitä Vanhasen johtajuuteen tulee, sanoi hän itse keväällä 2003 jopa painotti että pääministerin pesti ei häntä liiemmalti kiinosta, ja että hän ryhtyy tehtävään hyvin vastentahtoisesti.
Totta on että Vanhanen on kuin puskista pääministeriksi noussut, monen onnen ja sosujen keplotelun kantamoisena. Jäätteenmäen ja Rehnin kova vääntö 2002 Keskustan puheenjohtajuudesta piti varjossaan muutaman hajaäänen saaneen kakkosvaran Matti Vanhasen.
Ykkösvara Jäätteenmäen teilauksen jälkeen olisi tietenkin ollut Olli Rehn, mutta kuten muistamme hän ei lähtenyt 2002 kesäkuun puoluekokouksen tappion jälkeen edes tarjolle eduskuntaan.
Varmaa myös on että jos Keskustan kenttä ei olisi antanut selvää muistustusta Vanhaselle 2006 puoluekokouksessa ja nostanut puoluesihteeriksi Jarmo Korhosta ohi Vanhaslaisten suosikin Mikko Alkion, ei Vanhanen suinkaan olisi pääministerinä, sillä vain Korhosen merkittävä työ palautti kannatuksen riittävälle tasolleen ja Keskusta sailytti rimaa hipoen asemansa. Pitää muistaa että Vanhasen todellinen suosio mitattiin presidentivaaleissa 2006, jolloin hänen kannatuksensa jäi +18% tasolle, kun Keskustan äänimäärä oli edellisissä valtiollisissa vaaleissa +24%.
Seppo Hietanen