Esikoulun vanhempainillassa kysyttiin aikanaan, mitä me vanhemmat tulevana vuonna haluaisimme lapsillemme opetettavan. Kirjoitin valkoisena hohtavaan paperin sanat "erilaisuuden hyväksymistä".
Koska tätä palstatouhua on niin monasti verrattu hiekkalaatikkoleikkeihin, pyytäisinkin teitä miettimään, mitä meille palstalaisille pitäisi opettaa, ja miten, että pääsisimme edes esikouluasteelle.
Tyyli vapaa.
Luen kun palaan töistä.
Koska tätä palstatouhua on niin monasti verrattu hiekkalaatikkoleikkeihin, pyytäisinkin teitä miettimään, mitä meille palstalaisille pitäisi opettaa, ja miten, että pääsisimme edes esikouluasteelle.
Tyyli vapaa.
Luen kun palaan töistä.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Joskus aikoinaan kaffeella oli kirjoittaja, jonka mielestä kaikki muut olivat massaa ja hän itse ilmeisesti ei.
Siitä käytiin vääntöä jos mihinkin suuntaan.
Sinäänsä on mielenkiintoista tarkastella, vaikkapa palstakäyttäytymisessä, kuinka mielipiteet, asenteet ja jopa kirjoitustyylikin pyrkii hakeutumaan yleisesti hyväksyttyihin aiheesiin ja urautumaan tietynlaisiin malleihin.
Erilaisuus on hätkähdyttävää ja samalla se saattaa aiheuttaa epävarmuutta. Useinkin taustalla on tietämättömyys. Erilaista ei hyväksytä, koska se vaatii samalla omien rajottuneiden ajatustottumusten uudelleen jäsentelyä.
Erillaisuuden hyväksymisestä taas seuraa suvaitsevaisuus ja päästäkseen siihen on uskaltauduttava tarkastelemaan myöskin itseään suhteessa siihen, mikä ei ole tutun turvallista.
Tälläinen kommunikointi, missä ilmeet ja elet puuttuvat on suhteellisen uutta.
Se, että saamme vastauksia realiajassa; aiemmin kirjeetkin kesti päivän pari, ennen kuin olivat luettavissa, asettaa kirjoitetun tekstin varassa käydylle keskustelulle omat haasteensa.
Tutustuminen toisiin kirjoittajiin käydään tekstien perusteella ja edelleenkin se osa on vain minimaalisen pieni, kaikkeen siihen, mitä ihminen kokonaisuudessaan omassa elämässään on.
Kuitenkin ihmisinä me emme kykene olemaan ilman mielikuvien synnyttämiä visioita. Halusimme, tai emme, niin niitä vain muodostuu.
Väittäisinkin, että mikäli nämä kirjoittajat kohtaisivat realielämässä, niin kosketuspinta toisiinsa laajenisi suuresti.
Ehkäpä se, mitä voisimme oppia enemmän; liittyisi suvaitsevaisuuteen ja omien mielipiteidensä laajentamiseen, sekä tarkasteluun syvemmästä näkökulmasta.
ja epävarmuus siitä, miten pitäisi käyttäytyä (oikeastaan siitä, miten olettaa toisten ajattelevan, että pitäisi käyttäytyä = tulenko hyväksytyksi, jos teen niin tai näin) vaikeuttavat varmasti erilaisuuden hyväksymistä niin täällä palstalla kuin reaalissakin.
puheitta.
Kaikki sujuu kun oppisimme olemaan ihminen ihmiselle .
Laulaa: Elämää ja erotiikkaa luotiin meidät opiskelemaan.... :=))
sinussa on tyyliä :)
Voi hitsi. Meinas jäädä huomaamatta tää kehu.
Onhan minussa tyyliä. Joskus on joku sanonutkin, et voi lyyli mikä tyyli :=)))
Ja mitenkäs sitä jossain kirjassa sanotaankaan, että pitää tehdä toisille niin kuin haluaisi itselle tehtävän.
En kehannut sanoa sitä parempaa tulosta, kun ette kuitenkaan ois uskoneet :=))
mulle myös on jäänyt mieleen juuri tuo kohta.
Se ken tämän lyhyen elämän aikana oppii ohjetta edes vähäsen noudattamaan, ansaitsee 10 pistettä.. tai ainakin 8 :=))
yrityksestä sentään saa edes tarran vihkoon?
Pitäisi opettaa. Kaks ja puoli kiloo kyynisyyttä noin aluksi jokaisen taskuun. On toi ruma sana toi kyyninen, eikö vaan, mutta niin on kalanmaksaöljykin. Saamarin pahaa, mutta terveellistä. Herkkänä ja hempeänä ottaa koppeja herneistä turhan tiuhaan.
Okei okei. En mä nyt ihan tosissaan, mutta saa tosta muutaman tipan totuuttakin puristaa.
Herneneuset ovat egostaan herkkähipiäisiä. Joten äläpä nyt sotke pakkaa!
*sekoittaa uudelleen*
Piti sanomani nenuiset....
Sitä paitti kalanmaksaoljy ei ole enää trendikäs, vaan kalaöljy---ja siinäkin on sentään ero.
'tietää*
Trendikkyydessään haistuu ihon läpi. Tietää.
Oiskohan se sittenkin viisasta syödä kala kalana----*pohtii*
Rasvaisessa lohessa pitäis olla niitä oikeita rasvoja.
Oiskos hyvää ruokareseptiä tarjota?
Mutta on noita monenlaiseen hetkeen pyöritelty. Kalasta puheenollen simppeli ja aina yhtä maukas on ahvenile paistettuna pottujen kanssa. Tarviihan sitä vähän koristella.
Nappaajia. Nappaaja näkee tilaisuuden vääntöön nappaamalla jonkun sanan ja sekoittamalla sen sopivasti toiseen asiayhteyteen. Nappaajat on aika ikäviä.
esikoululaiset ole parhaassa hernepyssyiässä? Ei kai nyt kaikkea iloa sentään viedä ;D
Olen moraalintutkijana sitä mieltä, että koska enemmistö kirjoittajista täyttää aikuusuuden kriteerit, tulisi heillä olla jo esikouluastetta huomattavasti kehittyneemmät taidot ymmärtää ja prosessoida ympärillään olevaa erilaisuutta.
Kaikki nämä mainitsemasi asiat on kyllä varmasti jo opetettu, mutta niiden soveltamisessa on suuria eroja. Erilaisuus on jokaisen pakko hyväksyä vaikka siitä ei pitäisikään, koska hyväksymättä jättäminen ei sitä kuitenkaan tule poistamaan. Ongelmia tällaisessa tilanteessa yleensä aiheuttaa se, kuinka tuomme ilmi sen pidämmekö vai emmekö pidä tästä "erilaisesta" henkilöstä.
Ihmisellä on tarve kertoa ja tulla kuulluksi. Jos ihminen ei kuitenkaan tule kuulluksi yrityksistään huolimatta hän joko korottaa ääntään tai vaikenee. Ääntään korottamalla hän otta tietoisen riskin, koska ympärillä oleva yhteiskunta todennäköisesti reagoi kovaan ääneen automaattisesti puollustaumalla eli defenssireaktio kytkeytyy päälle ja sen jälkeen ihminen ei välttämättä toimi enää sääntöjen mukaan. Äänen korottajia on aina ja tulee myös olemaan.
Vaikenija usein tyytyy osaansa ja mutisee itsekseen. Itsetunto on usein koetuksella ja epävarmuus varjostaa kaikkea hänen tekemistään. Hän seuraa ohjeita kyselemättä ja vaikka tiedostaisikin että joiden ohjeiden moraalinen puoli saattaa olla arveluttava, hän uskoo enemmistön käsitykseen oikeudenmukaisuudesta ja tottelee.
Kukaan miestä ei ole samanlainen, joten me hyväksymme erilaisuuden tiedostamatta. Me itse luomme päässämme kuvan erilaisuudesta, käyttämällä itseämme normaalin mittarina, mikä tekee mittarilukemasta epäluotettavan, koska jokainen tekee kohdallaan samoin. Esimerkkisi oli loistava.
Suurkuluttajana olen sitä mieltä, että kollektiivisen- ja yksilöllisen moraalin välillä on suorastaan moraaliton aukko.
Havaitsen vahnan viisastelijan ottaneen uuden kaavun. Arvailemaan.
Täällä on kuitenkin paljon rakkaita sanoisinko jopa ystäviä ja myös rakkaita vihollisia. JOkainen meistä varmasti lyö joskus yli ja itse ehkä keskivertoa useammin, mutta minkä sitä luonnolleen voi. Käyttäisin kiihtynyttä mielentilaani poistoista johtuen lieventävänä asianhaarana järjettömälle käytökselleni. Kun minä harvoin harvoin olen väärässä, niin tunnustan sen rehellisesti ja pyydän anteeksi. Se ei kuitenkaan edellytä sitä, että pitäisi antaa anteeksi, mutta me opimme yrityksen ja erehdyksen kautta(toivottavasti) ja osaamme vastaisuudessa olla tahdikkaampia. Minä tiedän että saan vielä tuta, koska palasin lupauksestani huolimatta ja söin isot sanani, mutta se nöyryytys ei ole mitään siihen iloon verrattuna mitä tältä palstalta saan. Olen pahoillani.
..sun pyssys on tussari ja paukuissa ruuti kostunutta..ja luotisi on pehmopaperista...
Sä oot hiukan masokisti mutta kyllä se mulle passaa ;D
Mutta pyydän ottamaan huomioon, että pistoolini on kuitenkin aina ladattu ja pehmopaperikin napsahtaa iloisesti pakaraan ja saattaa jopa tehdä mustelman:)
Mutta peukalo pois kukkaruukusta ja tarjoan sovinnon kättä.
kohteeksi yleensä joutuu se, jonka tietää alitajuisesti sen kestävän. Ehkä koin turvallisksi tässä kohtaa, niinhän ne pikkulapset tekee:)
Otan muotin vastaan ja teen sillä sydämenmuotoisen kakun sinulle:)
...että vain takaapäin uskallat ampua sillä tussarillasi;)
Mikä on olutta se on juotua.. Arvostan sitä että paranit noin pian kevyestä kenttähuumoristani, ehkä se kertoo sinusta sen että et edes tajua koska sulle vihtuillaan? ;D
Sovinto kanssasi kelpaa minulle oiken hyvin
*ojentaa teräshansikoidun kätensä*
Näin meidän kesken voin teille tunnustaa että aamulla koneen avatessani tunsin pelkoa että kenties kumpikin teistä on karistanut tämän palstan mullat jaloistaan.
Nyt voin ensiyön nukkua rauhassa.
Aaaahhhhh.....vajoan tuolini selkänojaa vasten ärittäin tyytyväisenä nähdessäni ruudulla teidät.
Tiedoksi satunnaiselle lukijalle: eikä tämä kehuskelu nyt tarkoita sitä etteikö muitakin hyviä kirjoittajia täällä ole. (Niinku mää :D)
olen vähänkuin sellanen kiehuva vesi kattilassa luonteeltani, hirmu pörinä on sillon kiehumispisteessä, mut jos joku nostaa kattilan pois liedeltä niin se loppuu heti ja sitten vaan vellotaan:)
Jo luettuani ketjun kertaalleen sanon, että onpa 'hauska tappa vanha tuttu' :)
Tästä kommentista eteenpäin ketjussa olikin aika tuhtia ja tiivistä tekstiä. Huh.
"Kukaan miestä ei ole samanlainen, joten me hyväksymme erilaisuuden tiedostamatta. Me itse luomme päässämme kuvan erilaisuudesta, käyttämällä itseämme normaalin mittarina, mikä tekee mittarilukemasta epäluotettavan, koska jokainen tekee kohdallaan samoin."
Tämä viimeinen kappaleesi kääntää mukavasti kaiken hepskeikkaa ympäri, Kukaan meistä ei ole samanlainen, ja luomme omassa päässämme kuvan erilaisuudesta käyttäen itseämme normaalin mittarina. Piti kääntää tämä taas omassa päässä kasvikuntaan, jotta se on helpompi sisäistää :) Eli yksikään metsän mänty ei ole samanlainen, itse luomme kuvan epäkurantista männystä käyttäen mittarina itse luomaamme 'ykkösluokan kloonimäntyä'
Aika monihan meistä varmaan hyväksyy metsän männyt sellaisina kuin ne ovat, asiaa sen kummemmin ajattelematta, totta.
Hellanduudelis sentään. Pseudouhoiset kollit hymisevät mukakatuvaisten seurassa jeeshemmojen kuoron kähistessä taustalla. Minä siedän. Seliselisedät ja tämäpätätätädit nyyhkivät liikutustaan. Minä siedän. Tiedän tietenkin, että kun astalot palaavat huollosta ja vesurit on terotettu, tulee lisää siedettävää.
Sille piltille, joka aikoo nyt uniikisti aukoa päätään ja keksiä, ettei tällä palstalla tarvitse notkua, sanon: Aion jäädä. Jos palsta on liian ahdas meille molemmille, on johtopäätösten aika.
Miten on? Enkös vain siedäkkin kiitettävästi?
esimerkillinen eskarilainen. Jatka samaan malliin. Mekin yritämme sietää sinua.
Nyt faktaa pöytään. Aakkosjärjestyksessä. Vai oliko sietoyritelmän esitys vihjailua? Ja mitä vihjailtiin?
Okei. Minä yritän sietää sinua *vihjailee ties mitä* ;) Toivon, että muutkin.
Aakkosjärjestyksessä Ak:n lapio on varmaan aika lähellä alkupäätä. Mut hänen puolestaan en kyllä uskalla mitään mennä sanomaan :D Tulee vielä lapiosta päähän!
Kuvittelenko minä onneton, että täällä olis jonkinlainen me-henki??? Jaa missä 'täällä' vai?! *luovuttaa*
kaikille osallistuneille (niinhän täällä on tapana sanoa?). Luin ketjun läpi tähän asti ja voin vain todeta, että onpa esimerkillinen keskustelu. Lisäksi tietysti ilahduin myös muusta syystä :)
Vielä toivoisin lisää kommentteja (juujuu, kauhee lukija- ja vastauskalastelija kun olen), myös niiltä, jotka tähän asti ovat vain lukeneet, mutta eivät kommentoineet.
Oppiko kukaan mitään? Ja mitä meidän esikoulupalstalaisten vielä pitäisi oppia? Minkälaisen laiskanläksyn antaisitte minulle, aloittajalle?
ketkä me?
Kotitehtävänä: Rajoita asia mistä kysyt/puhut.
Minä olen enemmän putkiaivo kuin tippaleipä henkilö. Haluaisin kovin tietää milloin puhutaan jostain konkreettisesta asiasta eikä tunteesta.
on välillä tukos tippaleivässä, joku Johnsonputkimiesräjäyttääliatpois varmaan olis tarpeen.
Siis me. Me, jotka keskustelemme täällä palstalla, jota usein hiekkalaatikoksi on herjattu. Me, jotka käyttäydymme kuin kakarat tukkanuottasilla. Käytän mieluummin sanaa me kuin te, koska en halua, että kirjoittamastani tulee sellainen olo, että pitäisin itseäni jotenkin muiden yläpuolella.
Toi rajoittaminen on tosiaan mulle hankalaa. Kun haluaisin aina, että jokaiselle todella jäisi tilaa ymmärtää asia omalla tavallaan. Jaa miksi, no koska minusta on mukava saada erilaisia pointteja asioihin.
Yritän selkeyttää, kiitti vinkistä :)
Itselleni tuo yleisellä tasolla keskustelu on vaikeata juuri siksi koska olen niin "miehisesti" asiakeskeinen.
Keskityn siis johonkin aiheeseen enkä sen aiheuttamaan tunteeseen.
Siksi aina häiriköin kysymällä: mikä on konkreettinen asia.
mulle saa tehdä niin vastakin. Jalat kun tarttis kumminkin saada pysymään aika lähellä maata. ...Eli siis asiat konkreettisempina :D
Tuota siitä suodattimesta, niin voisiko sen halkaisijaksi tulla vaikka puoli metriä, kun on sen verran vilkkaat nuo unet ja tavaraa paljon?
Varastossa olevien suodattimenrenkaiden max.halk. on tällä hetkellä 30cm. Niitä ei saa venyttämällä suuremmiksi, joten koetahan nauttia vilkkaista unistasi.
Ei kai toimituksella ole kiire?
jos ottaisit polkumapyörästäsi vanteen ja tekisit siitä sen suodattimenrenkaan? Multa ei katos neuvot lopu kesken:) Toimituksella ei ole kiire, kunhan se saapuu ennenkuin tukkani roikkuu silmillä ja nenäni alle on kasvaneet oikeat viikset, kuten hyvällä ystävälläni Shimanskilla.
saat vaan lisää ihailijoita. Shimanskille paljon terveisiä.
On niitä kuulemma fillarinvanteistkin tehty. Tosin mun ainoa fillari on tällä hetkellä töissä.. hmm.. Hulahulavanne?
sun fillari käy töissä ja moneltako se pääsee:D Noh ehkä kuitenkin se 30 senaa riittää...
tehdä treffejä mun fillarin kanssa vai :) Ei se käy töissä. Se ON töissä. Eikä se kerro tuntemattomille viiksiniekoille, missä. Ainakaan heti.
No hyvä jos 30 riittää. Et kai sä pelkää hulahulavanteita? :D
Ukkini puki minut pienenä hylkeeksi ja pakotti hyppimään sellaisen läpi samalla kun naapurin lapset osoittivat suosiotaan ja hän tunki suuhuni silakoita.
olivat kumminkin.
Saippuaa olisi ukkisi saanut suuhusi tunkea ;D
Siis tavallinen suodattimenrengas. *kirjaa* Toimitetaan ensi tilassa kirjallisten tilaustöiden ohella.
tulikin mieleeni, kun tänään oltiin menossa asukkaan kanssa kuntosalille ja laitettiin kamoja reppuun, niin otin sitten hänen jääkaapistaan urheilujuomapullon, joka oli täynnä. Sanoin että onko tämä valmiiksi seattua, johon tämä vastasi että se on tiskiainetta. Noh minä sitten siihen että kyllä joo, tottakai on toki toki... kaveri sanoi että no maista! Minäpä tempasin kupin kaapista ja nykäsin mieshuikan:) Oli se tiskiainetta:D Kaikkee sitä...
varmaan :)
Arvaas mitä mulle tuli mieleen? Että kannattais uskoa, kun sanotaan...
*miettii joko uskaltaa nauraa*
Kaveri kai sitten tiskaa urheilujuomalla.
lapset ovat ehdollisia,eli jätetään aikuisten asiat pois lasten korvilta.
Lapset eivät rajaa erilaisuutta ne ennakkoluulot ovat mielestäni kaikki aikuisten "oppineisuutta."
Kansainvälisyys on peace:)(off my cake)
tuolla jossain, että rajaaminen/rajoittaminen on minulle vaikeaa. Ehkä se sitten jollain lailla helpottaa hyväksymistä? *toiveajattelee*
kaksi äärirajaa taistelee keskenään ja se toive siinä keskellä..
Rajaa/toiveajattelee
Minussa käydään taistelua
Ei ole kotikenttäetua
ei puolueellista tuomaria
minä vain
- huono häviäjä
--
Kyllä se keskitie monesti on kultainen.
on keskitien,äärilaidan,tuomarin ja häviäjän tuoksut.
Keskitiellä kieli keskellä suuta on jokaisen tie,sano kuka mitä sanoo:)
opettaa mitään?Näitä kahinoita nyt syntyy live-elämässäkin, ja kuuluvat ihan normaaliin elämään.Mitä sitä vanhalle ihmiselle enää opettaa mitään, kun ei kuiteskaan enää mitään opi..
Nämäkin palstaräjähdykset on vain vaarattomia pikkupommeja,joten ei niistä tarvi sen kummemmin numeroa tehdä..
Tulee sitä joskus itsellekkin mieleen kiukkupäivinä,että nyt täältä pesee,mutta onneksi olen vielä hillinnyt itseni...
mun mielestä elämässä on mukava oppia uutta, vaikka ihan pientäkin. Ehkä se saa minut kuvittelemaan, että muut kokisivat samoin.
Sitäpaitsi mii-su, oppia ikä kaikki ;)
Kun en nyt taaskaan ehtinyt aktiivisemmin osallistua , vaikka aihe kiinnostikin, niin yritän nyt kiteyttää ajatuksiani yhteen kommentiin.
Ensinnäkin erilaisuus ei välttämättä ole läheskään aina poikkeavaa. Joku voi pitää itseään, tai jotain toista hyvinkin erilaisena ja kuitenkin näitä samallatavoin erilaisia löytyy paljon.
En edes tiedä; onko mahdollista, että maapallolla olisi ainoastaan yksi täysin erillainen ihminen, kasvi, taikka eläin.
Ehkäpä erilaisuus koetaankin ympäristössään poikkeukselliseksi käyttäytymiseksi, ulkonäkönä, tai ominaisuutena.
Jos vaikkapa kuviteltaisiin maapallolle ilmestyneen, vain ja ainoastaan yksi erittäin poikkeava ihminen, jolle ei löytyisi mitään selitystä, miksi tuo ihminen ei näyttäisi kuuluvan
tähän lajiimme ja kuitenkin häntä ei voitasi määrittää mitenkään muutoin. Se olisi jo todella poikkeuksellista.
Eilen katselin yleltä ohjelmaa ihmisen aivoista ja
se sai mietteliääksi. Ensinnäkin nuo pienipäiset, joita löytyi useita Pakistanista. Mutta niitä sanottiin löytyvän, myöskin muualta maapallolta.
Pieni poikkeama geeneissä ja kas kummaa, aivot eivät enää kehittyneetkään normaalisti.
Mielekiintoista oli myöskin nämä uskonnolliset yhteisöt Amerikassa, jotka muodostivat 150;nen kiinteitä ryhmiä. Tämän sanottiin olevan sopiva meidän aivojemme sosiaaliseen sopeutumiseen.
Kuitenkin kyettiin jo näkemään mahdollisuus suurempaan sopeutumiseen, joka löytyi uudesta geeniin liittyvästä tekijästä.
Tätä kait ei ihminen ole vielä ottanut tehokäyttöön, vaikka osa elääkin miljoonakaupungeissa.
Ihminen on kuitenkin laji, jolla on kaikkein kehittynein etulohko ja näin hän on kykenevä monipuoliseen ja monivivahteiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen. Ihminen osaa myös valehdella, huijata, manipuloida, vihata ja yhtälaisesti kyky
myötätuntoon, rakkauteen, sekä hellyyteen ovat olemassa.
Me olemme erittäin merkillinen laj, mutta vasta alkumetreillä edes oman lajimme ymmärtämisessä.
pelottaa minua. Solukkolisätyt kasvit ovat kauniita, tautivapaita, tasakasvuisia ja hyvinkukkivia, mutta kuinka lienisi ihmisen laita...
Ihmisellä on ongelma; pitäisi yhdistää vietit, vaistot, tunteet ja järki. Meistä voisi ehkä kloonaamalla saada ulkoisesti samanlaisia ja samassa rajatussa ympäristössä samoin käyttäytyviä, mutta silti tulemme aina olemaan persoonia ja ymmärtämään asioita eri tavalla, uskon minä.
Luonto hoitakoon itse tehtävänsä, se osaa korjata tekemänsä virheet ja sopeuttaa ne muutokset, jotka ovat tulleet jäädäkseen :)
Jos lähdemme liikkeelle ajatuksesta, että ihminen on
sielullinen, henkinen olento, niin nähdäkseni ihminen ei kykene tätä hienosäätöistä kokonaisuutta täysin johonkin tiettyyn muottiin muuttamaan.
Ehkäpä oppimisen suuri mahdollisuus piileekin kaiken
monimutkaisen erilaisuuden ja poikkeamien ymmärryksessä.
Mutta kaikkea tämä ihmislaji haluaa päästä kokeilemaan. Hyvin kummallisia ollaan.
Kirjoituksesi ja ajatuksesi ovat laadukkaita ja virkistäviä poikkeuksia palstan tarjonnassa. Olisit kultakimpale mille palstalle tahansa kirjoittelemaan.
Maija on mukava.
kehuja on aina mukava vastaanottaa, ja niitä antaessakin tulee hyvä mieli.
Itse epäilen, että olen saanut yliannostuksen laiffia, mutta pelkään kai vähän vieroitusoireita kun tässä taas näpytän :D
Tuskin muille palstoille ehtisin nyt paneutua, kurkkinut olen kyllä. Enää 6 viikkoa, ja sitten tuleekin vallan muuta kuin palstaohjelmaa tämän noita-akan elämään :)
Ymmärrän tuon yliannostus ilmiön hyvin, sillä koin itse saman aiemmin, ja siirryin taka-alalle satunnaiseksi lukijaksi. Täällä on muutamia hyvin aktiivisia kirjoittajia, ja heillä on aikaa olla näppäimistön vierellä aamusta iltaan, ja se taas muuttaa keskustelua väistämättä tietyn tyyppiseksi sanailuksi josta en saa tämän sättäilyn(-timisen) ulkopuolisena mitään irti. Juuri siksi Sinun kirjoituksesi ovatkin pistäneet silmääni erilaisuudellaan. Niitä kestää lukea vielä päivienkin kuluttua.
Hyvää "vallanmuutaohjelmaa" Sinulle, ja toivottavasti törmäämme vielä tulevaisuudessa kirjoittelun merkeissä.:)