Aamulehdessä 14.10. on taas saatu veteraani uskomaan ollensa mukana teloitettujen joukkohautauksessa.Suoritus on lajissaan törkeä, mutta ymmärrettävä professori Ylikankaan viimeisen mielipidekirjan inspiroimaksi.On mielenkiintoista, miten suuren joukon on edelleen vaikea myöntää Suomen selviytyneen viime sodista äärimmäisen raskain torjuntavoitoin. Tulos pitää mustamaalata ja väärentää keinolla millä hyvänsä.
Näihin salattuihin teloituksiin uskoo nyt vähintään puoli kansaa ja ainakin 90 % toimittajista. Esimerkiksi Aamulehden toimittajilla oli asiantuntijan arvio tapahtumista, mutta se ei kelvannut.Kuitenkaan Ylikangas tai kukaan muukaan ei ole kyennyt esittämään ainoatakaan pitävää todistetta salaisista teloituksista tai muistakaan laittomuuksista. Yksikään viime sotiin perehtynyt historioitsija ei ole asettunut hänen kannalleen.
Tässä Kalle Syväsen tarinassa on kyse tunnistamattomien sankarivainajien hautauksesta Lappeenrannan sankarihautaan Päämajan käskyn mukaisesti. Vainajat on tuotu Rauhan ja/tai Luumäen kaatuneiden evakuointikeskuksista. Niiden arkistoista löytyvät tiedot myös näiden vainajien loppusijoituspaikoista.Hautausmaalla on muistopatsas, jossa kerrotaan 101 tunnistamattoman sankarivainajan saaneen 1939-1944 viimeisen leposijansa siellä. Muutenkin Syväsen kertomus sopii aukottomasti juuri tähän paikkaan ja tapahtumiin.Hautaukset jatkuivat syyskuulle asti.
Aiemmat Huhtiniemi-huhut on kumottu perättöminä jo 1991 alkaen. Niin on tehnyt Ylikangaskin viimeisenä tutkijana, mutta on kehitellyt tilalle täysin kestämättömän sepustuksen HTK 1:ssä ammutuista kymmenistä karkureista. Ainoatakaan todistetta ei ole esittää, mutta eipä tuo tunnu haittaavan.
Näihin salattuihin teloituksiin uskoo nyt vähintään puoli kansaa ja ainakin 90 % toimittajista. Esimerkiksi Aamulehden toimittajilla oli asiantuntijan arvio tapahtumista, mutta se ei kelvannut.Kuitenkaan Ylikangas tai kukaan muukaan ei ole kyennyt esittämään ainoatakaan pitävää todistetta salaisista teloituksista tai muistakaan laittomuuksista. Yksikään viime sotiin perehtynyt historioitsija ei ole asettunut hänen kannalleen.
Tässä Kalle Syväsen tarinassa on kyse tunnistamattomien sankarivainajien hautauksesta Lappeenrannan sankarihautaan Päämajan käskyn mukaisesti. Vainajat on tuotu Rauhan ja/tai Luumäen kaatuneiden evakuointikeskuksista. Niiden arkistoista löytyvät tiedot myös näiden vainajien loppusijoituspaikoista.Hautausmaalla on muistopatsas, jossa kerrotaan 101 tunnistamattoman sankarivainajan saaneen 1939-1944 viimeisen leposijansa siellä. Muutenkin Syväsen kertomus sopii aukottomasti juuri tähän paikkaan ja tapahtumiin.Hautaukset jatkuivat syyskuulle asti.
Aiemmat Huhtiniemi-huhut on kumottu perättöminä jo 1991 alkaen. Niin on tehnyt Ylikangaskin viimeisenä tutkijana, mutta on kehitellyt tilalle täysin kestämättömän sepustuksen HTK 1:ssä ammutuista kymmenistä karkureista. Ainoatakaan todistetta ei ole esittää, mutta eipä tuo tunnu haittaavan.
Vastaukset 85
Vanhimmat
töppäykset RIVIMIEHILLÄ?
Ylivoiman edessä PERÄÄNNYTÄÄN ja siihen tulee valmistautua jo ennen kuin kivääriin tartutaan!
Mitä kukaan tekee tapetulla armeijalla - SOTILAALLA!
perättömiä ja hän onkin avannut historiastamme monia kirjoittamattomia tabuja omalla ennakkoluulottomalla ja kuvia kumartamattomalla tavallaan.
Käsittääkseni Ylikangas toi esiin, että aikaisemmin totena pidetty teloitettujen lukumäärä, joka oli alle sadan, ei pidä paikkaansa vaan liikutaan parin sadan teloitetun lukumäärässä. Tätäkin lukua pitäisin vähäisenä ottaen huomioon yleensä sota olosuhteet ja erityisesti kesän 1944 tilanteen. Pakokauhu rintamilla ja venäläisten läpimurto sai pääesikunnankin paniikkiin ja antamaan äärimmäisiä käskyjä tilanteen saamiseksi hallintaan. Oletan, että rintamakarkureita teloitettiin, mutta suurista joukkoteloituksista ei ollut kyse. Tästähän kertoo teloitettujen kokonaismäärä myös Ylikangaan havaintojen mukaan.
Tuntuu, että tässä asiasta kärpäsestä tehdään härkänen, kuten vanha sanonta kuului. Pieni tahra Suomen sotahistoriassa paljastuu, mutta ei sen kummempaa. Tietysti asia on suuri teloitetuksi joutuneiden sotilaiden omaisille ja tietty kunnian palautus kuuluu asiaan. Sodassa on lupa pelätä ja varsinkin kesän 1944 olosuhteissa, joissa upseeristokin meni paniikkiin. Kun pelko ylittää järjen sietokyvyn rajat, on syytä toimittaa sotilas hoitoon eikä teloituskomppania eteen!
karkureista vaan valmistauduttiin tulevaan rauhaan ja tapettiin jo valmiiksi "änkyröitä", joitten pelättiin toteuttavan Suomessa vallankumouksen. Saimaan saarista kiinnisaatuja vastarintamiehiä.
Siis miehiä, jotka olivat erehtyneet, nähdessään sodan lopputuloksen, paljastamaan liian aikaisin tulevan poliittisen asenteensa ja aikomuksensa.
Siis kyseessä oli kevään/kesän 1918 jatkumo ja punaisten lahtaaminen.
Osa teloitetuista oli luonnollisestikin ilman poliittista vakaumusta paenneita mutta eivät läheskään kaikki.
olemassa todistusaineistoa, jolla pystyisit osoittamaan väitteesi todenperäisyyden eli pystytkö osoittamaan nimiä ja mainitsemasi kytköksen aatteelliseen vakaumukseen nimien yhteydessä! Se vasta tekee väitteestäsi mielenkiintoisen ja kiinnostaa varmaan myös historiantutkijoita tänä päivänä. Mutta tuo yhteys on ensin pystyttävä esittämään ja henkilöitävä, muuten puhutaan asiasta vain huhu tai perimätietotasolla tai tietoisena yrityksenä manipuloida historiaa oman katsomuksensa näköiseksi.
Historiankirjoitus perustuu tänä päivänä faktoihin eikä sillä enää tehdä poliittista propagandaa kuten sotien jälkeen tapahtui. Esimerkkeinä nykytutkimuksesta nostan juuri professorit Heikki Ylikangaan ja jo kuolleen Mauno Jokipiin - kummatkin ovat uurastaneet pitkän päivätyön ja perustaneet tutkimuksensa lähdeaineistoon, johon kuka tahansa voi tutustua ja itse päätellä heidän esittämiensä asioiden totuudenperäisyyden - sitähän historiankirjoitus on!
"Historiankirjoitus perustuu tänä päivänä faktoihin .."
Ei historia tunne faktoja.
:D
Uskokaamme tohtoria ja kaikkitietävää Ylikangasta. Jos hän jotain sanoo niin se on ehdoton ja varma totuus. Ylikangas on oppinut ja lukennut mies eikä yksinkertaisella ja vähä älyisellä kansalla ja kansalaisilla ole oikeus kyseenalaistaa Ylikankaan viisaita tietoa täynnä olevia jumalallisia sanoja.
***eli pystytkö osoittamaan nimiä ja mainitsemasi kytköksen aatteelliseen vakaumukseen nimien yhteydessä!****
Todistusaineistoa olisi ellei sitä olisi niin totaalisesti tuhottu ja salattu. Miten voisi olla nimiä jos Saimaan saaresta kiinnisaatu punikki on saanut niskalaukauksen jossain metsässä ja heitetty monttuun. Ei niitä nimiä ole kirjattu minnekään ylös koska tarkoituskin on ollut että mitään tietoa ei jäisi. Silloinhan teloittajilla oli tietona jo, että Suomi häviää sodan eli tiesivät harrastavansa vaarallista touhua.
Toisaalta, vastahan tutkimuksetkin on aloitettu ja asioista on alettu puhua. Siis sinun mielestäsi täytyisi olla olemassa jo kaikki tieto ennenkuin tutkimuksia saisi edes aloittaa. Olet aika toope, sorry vaan.
Ainahan vedotaan todistusaineiston salaamiseen, silloin kun sitä ei ole olemassakaan!
Aloittaja esitti väitteen aatteensa vuoksi murhatuista sotilaista - paikkatkin näyttivät olevan tiedossa, missä sotilaat kuolivat. Mistä hän kyseisen tiedon oli saanut eli kuka oli nähnyt, kertonut ja mitä? Ilman nimiä ei ole olemassa kuolleita sotilaitakaan - on vain huhu, olettamus, pyrkimys oman kannan esittämiseen ilman pitäviä todisteita!
Tutkimukset ovat aina hyvä asia ja nyt sen tekijöinä ovat alansa parhaat tutkijat eli odotellaanpa niitä tuloksia ihan kaikessa rauhassa :=)
En vastusta tutkimuksia - helpompi vaan olisi tutkijoidenkin työskennellä, jos jollain jo olisi varmaa tietoa tai näyttöä asiasta kuten väitetään olevan!
Sanoisi: "aika toope" ;=D
Mutta älä rienaa Ylikangasta ennen kuin sinulla on osoittaa aineistoa, joka näyttää Ylikangaan olleen jossain asiassa väärässsä. Tosiasiat vain puhuvat puolestaan!!!
Ja Ylikangaalla löytyy tietenkin runsaasti näyttöä jolla hän todistaa olevansa oikeassa? Sanoja ja väitteitä pikemminkin. Miten hän muka sivuttaa noin vain niiden ihmisten kertomukset jotka kertovat salaisista teloituksista ja muista ikävistä asioista? Ai niin niitä ihmisiähän ei virallisen tiedon mukaan ole tai sitten kysymys on siitä ettei sellaiset ihmiset halua tulla julki.
Onko sinulla todisteita siit, että Heikki Ylikangas on täysin oikeassa ja puhuu 100% faktaa????? Suomen puollustusvoimilla ei tietenkään ole mitään osuutta ollut sodanaikaisen tutkimuksen kirjoituksessa ja julkaisuissa?????? Niinpä niin. Kuka sitä nyt haluaisi selvittää tapahtuiko sodan aikana sellaisia asioita joita ei olisi saannut tapahtua. Kuka sitä nyt haluaisi selvittää kohdeltiinko toisia sotilaita paremmin kuin toisia????????
Mitä todistusainestoa Ylikangaalla sitten on? Mitä todistusaineistoa Suomen puollustusvoimilla on? Parhaiten asiat selviäisi sillä jos ne ihmiset jotka todella olivat paikalla ja elävät vielä tulisivat nyt julkisuuteen ja kertoisivat mitä todella tapahtui.
teloitettujen määrä on suurempi kuin mitä virallinen historiankirjoitus on tähän asti väittänyt - ja sai siitä sotilaspiirejä lähellä olevat tutkijat hermostumaan!
Kieltää kuitenkin huhtiniemen teloitukset ilman tarpeeksi vakuuttavia todisteita.
Sankarivainajia ei haudattu kuin koiranraatoja. Lue koko juttu niin tajuat, että tähän hautaukseen ei liittynyt minkäänlaista kunnioitusta vaan pelkkää halveksuntaa.
Sankarihautausmaan olisi vartija tunnistanut, olihan Talvisota jo takana sekä monta vuotta Jatkosotaakin. Ja miksi siinä olisi tarvinnut vartijaa.
Lisäksi sankarivainajia ei kipattu kuoppaan alastomina. Lisäksi miksi kaikkia oli ammuttu niskaan ja/tai hartioihin mutta ei ollut muita vammoja?
Kummallisesti kuolleita sankarivainajia, vai mitä?
Kyse oli tunnistamattomista sankarivainajista, jotka oli jo kerran haudattu tilapäisesti odottamaan tunnistusta ja lopullista hautapaikkaa.Näitä oli yksin Luumäellä noin 700. Seremonialliset sankarihautaukset kuuluivat kotiseudulle.
Sankarihautausmaa oli 1944 kuvienkin mukaan kuoppia ja hiekkakumpuja. Tunnistamattomien vainajien joukkohautaan tuotiin kymmenittäin vainajia ja hautaus kesti useita päiviä.Asia löytyy sota-arkistosta. Mummot tulivat läheiseltä torilta.Toimittajat veivät Syväsen Huhtiniemeen, koska eivät ymmärtäneet asiaa.Se oli kesällä 1944 aivan täynnä ilmavoimien majoitusta. Tekstin mukaan sankarihaudalla ei käyty. Vartiomies oli juuri sen takia, että oltiin keskellä kaupunkia. Vain kotiin lähetettävät puettiin armeijan alusvaatteisiin. Nämä olivat tunnistamattomia.Tuskin nuori sotamies on 63 vuotta sitten tarkistanut jokaisen vainajan saamia osumia. Taistelussa luodit osuvat minne osuvat.Vetäydyttäessä tai ilmahyökkäykseltä suojauduttaessa tulee herkästi osumia selkään.
Sodassa ei kuolla kauniisti.
Näillä Huhtiniemi-huhuilla ja muulla vastaavalla on luotu pakkomielteinen uskomus salaisiin teloituksiin. Siihen ei tieto pysty, varsinkin kun vain harva on perehtynyt kaatuneiden huollon käytännön toimiin kesällä 1944.
pestyinä, koska verijälkiä ei ollut. Kerro myös tälläiset yksityis kohdat. Eikä niitä kipattu vaan vedettiin pressulla. Ja kuinka tuossa tarinassa ilmenee halveksunta. Saitpa muotoiltua tarinasta haluamasi.
"Kalle Syväsen tarinassa on kyse tunnistamattomien sankarivainajien hautauksesta"
Kertoisit meille vielä senkin kuinka ne reijät syntyi juuri niskaan tai hartioihin, pakoon juostessako? Silloin olisi vaan ruumiitkin jääneet vihollisen jalkoihin. Jospa ne juoksikin kiinniottajia karkuun...
Kyllä lääkintämies tunnistaa mistä päin ammuttaessa millainenkin haava syntyy. Siinähän niillä vartiomiehillä oli aikaa rauhassa katsella ampumisjälkiä.
"Lisäksi sankarivainajia ei kipattu kuoppaan"
Olet erinomaisen hyvä esimerkki noista sairaista ihmispoloisista joitten suuri intohimo on saada vääristetyksi kunniakas sotahistoriamme. Marginaallinen porukka olette onneksi.
***Taistelussa luodit osuvat minne osuvat.Vetäydyttäessä tai ilmahyökkäykseltä suojauduttaessa tulee herkästi osumia selkään.***
Sankarivainajilla oli vammoja joka puolella. Keneltä puuttui käsi, keneltä jalka, keneltä puoli päätä tai koko pää. Oli sirpaleitten repimiä selkiä yms. Ilmahyökkäyksessä eivät luodit myöskään osu vain NISKAAN ja HARTIOIHIN kuten Aamulehdessä kerrottiin vaan koko kropan alalle jokseenkin tasaisesti.
Suomen sankarivainajista varmaan pieni osa kuoli niskaan osuneesta luodista. Sitäpaitsi, jos vetäydyttäessä vanja pääsi niin lähelle, että osui selkään niin sellainen vainaja jäi vihollisen puolelle. Heitä eivät venäläiset kuljettaneet Luumäelle eikä muuallekaan.
Joten lopeta houriminen.
sää horiset?? Oletko lukenut jutun??
Hautureina toimineet sotilaat käsittelivät sankari vainajia karkeasti yksinkertaisesti siitä syystä että ne haisivat jo. Joten hautaajien piti saada ne nopeasti peitettyä. Ei tuollaisessa tilanteessa vainajia voida käsitellä rauhanajan normien mukaan.
Kertoja oli tapahtuman aikoihin vielä nuorimies jonka herkkä mieli järkyttyi tämän oltua todistamassa kyseistä toimitusta. Siitä nämä myehemmät kuvitelmat että vainajat olisivat olleet teloitettuja karkureita.
Turha ottaa kantaa ja esittää omia kärjistettyjä mielipiteitään tuon vanhuksen päätelmistä. Ruumiit olivat alastomia, joten siinä miettimistä teoriasi tueksi.
Jos kaatuneet toimitettiin vain KKK:iin , niin nehän riisutiin ja varusteet menivät pesuun ja uudelleen käyttöön.
Emeritusprofessori on omalta osaltaan avannut sotahistoriamme
tutkimuksen uusille urilleen.
Huhtiniemessä tutkimuksia jatkavat vielä ainakin viikon maamme
parhaimmat ja koko maailmalla tunnustetut arkeologit, ja tarvittaessa
avuksi tulevat vielä antropologit ja oikeuslääkärit geenitekniikkoineen.
Sotahistoriamme myyrät voivat jatkaa kaivamistaan vaikka
AxisHistory'n palstoilla...
- Sinä et ole mikään tutkija!
Kaskeala kieltää ja ylikangas esiinty arvostettuna tohtorimiehenä. Tuollaisella kaavalla ja taktiikalla saadaan kansa hiljaiseksi ja totuus piiloitetuksi.
****on kyse tunnistamattomien sankarivainajien hautauksesta Lappeenrannan sankarihautaan****
Tuohon ei nyt usko kukaan. Jokainen 1944 sankarihautausmaalla mukana ollut olisi tunnistanut paikan nimenomaan sankarihautausmaaksi. En muista missä se L-rannassa on mutta eiköhän liene kirkon lähellä ja kirkko vuorostaan on keskellä kaupunkia.
Joten ei sellaisesta paikasta kukaan erehdy. Vai erehtyisitkö sinä? Sen tunnistaisi heti jokain normaalilla järellä varustettu ihminen. Joten lopeta hölötyksesi, ilmituot sillä vain typeryytesi ja/tai asenteellisuutesi.
nämä asiat ymmärretään parhaiten. Muistelkaapa mitä politiikkaa ruotsalaiset harrastivat sota-aikana.
Onhan Lappeenrannassa muutama kirkkokin. Lappeenrannan kirkko nyt on ainakin kilometrin päässä sankarihautausmaasta eikä sinne näy. Lähellä sankarihautausmaata on Lappeen kirkko, mutta riippuu mistä suunnasta sinut hautausmaalle tuodaan, näkyykö kirkko vai ei.
Mielenkiintoinen tutkimus, jossa eritelty aselajittain kalusto ja ampumatarvikkeet.
Tekstitiedoston sivuilta löytyy myös kaatuneet kadonneet ja haavoittuneet, kesäkuun 20. päivästä ja heinäkuun alun päiviin.
http://users.tkk.fi/~jseppane/vkt.txt
Kyllähän kadonneet jakautuvat pitkälle ajanjaksolle. Armeijakunnassa koottiin selustaan 22.6. mennessä 19 000 sotilasta eksyneinä tai karkureina. 6. Divisioonasta teloitettiin neljä miestä etulinjasta kieltäytymisestä ja neljä muuta sotapelkuruudesta. Hiippailuun syyllistyi divisioonasta 800 miestä.
Täytyy kuitenkin ymmärtää, että suurhyökkäys kohdistui nimenomaan IV AK:n lohkolle länsikannakselle; vain siellä kulki tie Valkeasaarelta Kivennavalle ja edelleen Viipuriin sekä lisäksi rantatie. Näitä väyliä pitkin vihollinen saattoi käyttää raskasta kalustoaan sekä sai tykistötukea myös Baltian laivastolta.
Voidaan arvioida, että jopa 80% hyökkäysvoimasta kohdistui IV AK:lle, kun III AK veäytyi jo varsin aikaisessa vaiheessa vahvalle VT-linjalle Siiranmäellä ja sitten VKT-linjalle, joka käytännössä tosin oli vain Vuoksen vesilinja.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/16/Continuation-War-defensive-lines.png
Ja Svenssonin V AK tuli Viipurinlahden taakse vasta Viipurin menetyksen jälkeen - ja sinne Munsalan suunnalle...
"Täytyy kuitenkin ymmärtää, että suurhyökkäys kohdistui nimenomaan IV AK:n lohkolle länsikannakselle; vain siellä ..."
Siinäkö kaikki? En ottanut kantaa mitenkään aiheeseen. Mutta miten näät suurhyökkäyksen kadonneitten määrän, kun verrataan kadonneitten määriä koko jatkosodan taisteluiden kadonneisiin.
Valkeasaaressa suurhyökkäyksen vastaanottaneen IV AK:n kenraalimajuri Jussi Sihvon komentaman 10. divisioonan upseerien keskuudessa tehtiin Elokuussa 1944 kiertokysely. Kyselyyn vastasi 34 Valkeasaaren vihollistulituksen kokenutta jalkaväen upseeria.
Tähän kyselyyn perustuu tilannekuva sotilaan KAUHUSKENAARIOSTA:
- vihollisen ankarat tykistökeskitykset;
- ilmapommitukset;
- maataistelukoneiden rynnäköt;
- tykki- ja kranaatinheitintuli;
- omien linjojen sisään tunkeutuneet vihollisen panssarit;
- pelko mottiin joutumisesta;
- naapurilohkon miesten pakeneminen.
Suurhyökkäyksen kahtena ensimmäisenä päivänä Valkeasaaressa esimerkiksi everstiluutnantti Viljasen JR1 menetti vahvuudestaan yli 900 miestä, noin 60%; mutta joukkojen kokoamisen jälkeen kaatuneita ja kadonneita oli ’vain’ noin 30% vahvuudesta (pitäisi tietysti täsmentää tätä tietoa).
Kauhuskenaario perustuu siis Valkeasaaren tapahtumiin, mutta Talissa huomattavasti pienemmin vihollisjoukoin (armeija vs. armeijakunta) ja ilman noita lentopommituksia (huonon sään takia) tapahtui hyvin vastaavanlainen kauhuskenaario.
SA-kuva kertoo. Ihantalan kunniakkailta taistelupaikalta otetussa kuvassa on kymmeniä pieniä ristejä ja kuvan teksti kertoo kuvassa olevan sankarihautausmaan. Haudat ovat selvästi taistelukentällä, katkenneet puut ja muutkin rauniot kertovat tästä. Kuva on päivätty 4.9.1944. Haudattiinkohan (ja siunattiinko) kaatuneita enemmänkin kenttähautausmaille, kuka tietää?
mahtoivat tulla. Tuskin niitä sieltä enää mihinkään siirrettiin.
Ihantala oli Viipurin maaseurakunnan "kirkonkylä". Siellä oli yksi seurakunnan hautausmaista. Jatkosodan aikana sinne perustettiin myös sankarihautausmaa. Siihen siunattiin joukko asemasodan aikana kaatuneita seurakunnan jäseniä. Hautausmaa jäi taistelujen alle. Vainajat jäivät sinne. Heidät on tallennettu rekistereihin kuten kaikki muutkin.
kuinka Ihantalan hautausmaallakin oli puolustusasemat.
ja jos vaikka löytyisi jopa laittomuuksia (en usko), eivät kaada Suomen Armeijan kunnia 1939-1944.
Suomen Armeija mallia 2007 on joka tapauksessa täysin eriasia.
Mannerheim ei tietnkään ollut virheetön. Pidän joka tapauksessa Häntä maamme esimerkillisenä henkilönä.
En harrasta epäjumalan palvelemista, eikä Suomen Armeijankaan tulisi sitä harjoittaa. Kohtuus kaikessa.
Vaikka sitten kävisikin ilmi jotain ylijohdon virheitä vuodelta 1944, toki sellaiset tulisi niellä ja hyväksyä.
En todellakaan usko että mitään aivan katastrofista löytyisi, kritiikiä tuleekin antaa silloinkin vaikka on kokonaisuutena toimittu paremmin kuin HYVIN.
Mikäli nyt löytyisi jotain oikei merkillistä on arvioitava läheteitä monella tavoin mm. ovatko ne harkitusti väärennetyt, sellainenkin mahdollisuus on aina näiden CIA, Mossaden aikakaudella ja mitä niitä kaikkea nyt sitten onkaan....
Mannerheim johti erinomaisesti sotaamme, sen sijan häntä ei tule arvioida niinkään sotatoimien johdosta. Kunnia näistä minusta päämajan osalta kuuluu lähinnä Kenraali Airolle ja erityisesti hänen alaiselleen Eversti Nihtilälle.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että minusta vähän tuntuu siltä, että Mannerheim saattoi liiaksi rajoittaa näiden kahden miehen toimintaa, mutta en ala asiasta kiistelemään.
Virhe oli myös odottaa USA:n ymmrtäväisyyttä, sitä ei koskaan tullut turhaan varoimme USA:n regtoita, ne olisivat tulleet jättää omaan arvoonsa.
Mannerheimillä oli se suuri etu, että hän oli niin pitkään palvellut Venäjän armeijassa tiesi siis vastustajasta hieman vaikka se olikin muuten eri Armeija.
Yhtähyvin saattaa siitä olla ollut myös hieman haittaa. Suhde venäläläisiin oli ymmärrettävästi lämmin olihan hänellä kaksi tytärtäkin venäläisen aviopuolison kanssa. Tietysti hän vihasi Bolshevikkeja yli kaiken saattoi sota tuoda myös jossain määrin ristiriitoja tässä asiassa.
Kuten esim. Murmanskinradan katkaisussa ja Leningradin valtaukseen osallistumisessa. Molemmista jättäytyminen on tulkittu Hänen edukseen ja todennäköisesti juuri NÄIN ONKIN, mutta aivan varma se ei kuitenkaan ole.
Näihin molempiin tarmokkaasti ajoissa ryhtyen a) radan katkaisu ja b) Leningradin valtaus olisivat olleet Puna Armeijallekin erittäin kova pala ja Leningradissa olisi tuhoutunut melkoisesti taistelevia Neuvostoliiton kansalaisia ja radan kautta ei olisi tullut enää länsitukea - vaan se olisi jouduttu tuomaan erittäin paljon pidempiä reittejä pitkin. Leningradin motin laukaisu ajoissa 1941-1942 olisi myös samlla vapauttanut melkoisen määrän saksalaisia joukkoja koti itää. Mikäli Moskova oltaisiin pysytty valtaamaan ja todella tukevasti myös pitämään se olisi tarkoittanut Neuvostoliiton tuhoutumista. Moskova ja Leningradin alueet olivat tärkeitä sotateollisuuden alueita ja enne kaikkea Moskova oli maanteiden ja rautateiden risteyskohde. Tästä voisi ikuisuuden väitellä, jopa niin että tiedän itsekin hyvät vasta argumentit, mutta voisi se olla näinkin tätä on mahdotonta todistaa puolesta tai vastaan, eräänlaista pohdintaa.
Joka tapauksessa ei edes Mannerheim ollut välttämättömyys Suomen Armeijan menestykselle, ehkäpä hän ei itsekkään sitä ajatellut olevansa. Oli nyt parrasmies silloin hoitamaan tehtäviään. Hieno mies ja erinomainen ylipäällikkö. Mutta 1939-1944 menestys ei nyt pelkästään hänestä ollut kiinni, kyllä tilalle olisi saatu joku toinenkin, mutta ei tietenkään niin hyvää ja sellaista johon miesten olisi niin helppo luottaa.
Ylen pattinen henkilöpalvonta on vastenmielinen ilmiö ja liian vahvana se ei kuulu niihin asioihin jota Mannerheim edusti siitä huolimatta vaikka hän taustaltaan oli Venäjän Keisarillisen armeijan Upseeri. Rajansa kaikella. Mitä tulee nykyisiin nuoremman sukupolven edustajiin tulee, arvokkuus puuttuu... jotkut jopa Natoilevat....
Oesch. Mannerheimista taisi sotatoimien kannalta olla enemmän haittaa. Muurmannin radan katkaisulla ei mitään merkitystä koska Arkangelista lyhyt matka Moskovaan. Usa suhteita punikki Tokoihinko?
"Usa suhteita punikki Tokoihinko?"
Anteeksi nyt tietämättömyyteni, mutta mitä tämä käsite pitää sisällään?
Oesch sai komennon kannakselle vasta 14.
kesäkuuta kun vyöry oli jo pitkällä eikä ehtinyt
edes esikuntaansa kun piti muuttaa taaemmaksi ja
taaemmaksi kunnes pääsi Saimaan rannoille...
Sitä paitsi Oesch ilmoitti Taavetille heti, että
sinä hoidat operaatiot ja minä jaan mitalit -
vai oliko se metallia?
punaisten johtohenkilöt kuten Yrjö Sirola, Oskari Tokoi ja Eero Haapalainen ...
Nihtilä olisi voinut käräyttää Laatikaisen juopottelusta, mutta sitä hän ei ..... Airosta kerrottiin hänen pystyvän juomaan uskomattomia määriä viinaa, ...
"punaisten johtohenkilöt kuten Yrjö Sirola, Oskari Tokoi ja Eero Haapalainen "
mistä sä tällaiset ylipäätään kehitit tässä aihe yhteydessä, olet outo......
Laatikaiselle joka oli käsitykseni mukaan hyvä Kenraali olisi sopinut viinan sijaan Perivitiini. Olisi saattanut kilotkin kummasti vähetä. Toisille sopii Viina, mutta ei varmaan ainakaan taistelutilanteessa, jos jotain ottaa on se melkein perivitiini tai vastaavaa. Yksilölisiä eroja ja annostelu on sitten aivan oma asiansa. Kyllä ei ole terveellistä ei, sota vie veronsa….ja se ei ole terveellisistä oli sitten kuka tahansa ollutkin.
Taavetti sanoi mitalijakoasian Nihtilälle. Taavetti oli pelkkä "jääkärikoulun" käynyt wannabeupseeri ja Nihtilä taas loistava ammattimies, joka ei ollut käynyt Saksan kenraalikoulussa.
"Laatikaisen juopottelusta.."
Ossooko se lapsukainen oikein lukea vaiko on
oikein 'äätiltään' kuullunna... Taavetin snapseista.
Olet taitanut lukea sotahistorian myyrien "Kootut
Jutut Vaippaikäisille"
Vaikka toisaalta, tuskinpa noissa porukoissa kukaan
täysjärkinen olisi ilman ryyppyä kestänytkään!
Imatralle Schreyn huvilalle. Näistähän on väännetty kättä aiemminkin palstalla.
Kannakselle muodostettiin uusi johtoporras, kun ylipäällikkö nimitti 14.6. kenraaliluutnantti K. L. Oeschin kaikkien Kannaksella toimineiden joukkojen komentajaksi. Kannaksella toimineet
III ja IV Armeijakunta alistettiin operatiivisesti kenraaliluutnantti Oeschille.
Ylipäällikkö antoi 15.6. illalla toimintaohjeensa Kannaksen joukkojen vetäytymisestä puolustuskykyisinä VKT-asemaan. Seuraavana yönä IV Armeijakunta sai käskyn toisen viivytysaseman ja tulevan puolustusaseman tasasta, vastuualueista seka alistusten muutoksista.
Saamansa tehtävän perusteella kenraaliluutnatti Laatikainen antoi 18.6. käskyn ryhmittyä puolustukseen VKT-asemaan. VKT-asema oli miehitetty painopistesuunnassa 19.6. klo 24.00 mennessa.
Kenraaliluutnantti Oesch siirtyi 17.6. IV Armeijakunnan komentoportaan mukana Kavantsaareen, mistä hän jatkoi 20.6. iltapäivällä Imatralle Schreyn huvilalle.
Kannaksen joukkojen komentajan esikunta toimikin Imatralla taisteluvaiheen loppuun asti. IV
Armeijakunnan komentoporras siirtyi muutamia päiviä myohemmin Lauritsalaan, minne esikunnan pääosat olivat ryhmittyneet jo aiemmin.
Jos tuommonen asia on ainut mitä jälkeen päin kirjoitetaan niin ongelman on täytynyt olla vakava. Onneksi saatiin tilalle täyspäinen kenraali. Juopot ovat ihmisinä hyviä mutta heikkoja.
Koska aika moni kirjoittajista näkyy veteraani Kalle Syväsen lisäksi olleen Lappeenrannassa elokuussa 1944, niin asetan vastattavaksi muutaman kysymyksen. Tiedot voi lähettää suoraan Ylikankaalle ja muille niitä tarvitseville.
MIKSI Kalle Syvänen (KS) kertoo rintaman olleen niin liikkeessä vielä elokuun lopussa, että 18.D:n oma opaselin ei tiennyt joukkojensa sijaintia? Aiemmin on uskottu rintaman vakiintuneen heinäkuun puoliväliin mennessä.
MIKSI KS etsi omaa rykmenttiään Lappeenrannasta, jossa se ei koskaan ollut?
MIKSI kukaan ei kertonut KS:lle, että hän oli juuri sen elimen hoivissa, joka Ylikankaan mukaan teki kymmenien miesten laittomat teloitukset Lappeenrannassa?
MIKSI KS ei huomannut Huhtiniemen olevan täynnä ilmavoimien majoitusta?
MIKSI yksikään ilmavoimien noin 300:sta miehestä ei huomannut hautauksia? Eikä panssarimiehetkään? Eikä kukaan muukaan L:ssa tuolloin palvellut?
MIKSI kukaan muu ( Koistinen, Arponen, Holappa, Tasihin?)ei ole kertonut päiväkausia avoimena olleesta teloitettujen joukkohaudasta? Aikaa olisi ollut 63 vuotta.
MIKSI asiasta ei kukaan kertonut Ylikankaalle?
MIKSI mummot olivat kasseineen ostoksilla Huhtiniemessä armeijan majoitusalueella ihmettelemässä joukkohautaa?
MIKSI teloitetut nyt siirrettiin yhdestä haudasta toiseen? Vai lojuivatko ruumiit hautaamatta jossakin?
MIKSI suurta hautaa ei ole löydetty maatutkauksella?
MIKSI salaa teloitetut haudattiin julkisesti?
MIKSI teloituksia oli toimeenpantu laajassa mitassa vielä elokuussa, kun ne Ylikankaan mukaan tapahtuivatr nimenomaan 13.6.-15.7. välisenä aikana?
MIKSI KS äkkäsi haudanneensa teloitetuja vasta 63:n vuoden kuluttua kuultuaan Ylikankaan tutkimuksesta?
MIKSI TUTKITUT TOSIASIAT EIVÄT KELPAA, VAAN USKOTAAN HUHUIHIN JA SATUSETIIN?
MIKSI ihmiselle on tyypillistä esittää typeriä kysymyksiä JOSSITTELEMALLA?
Asetalma tapahtuma-aikana on toisenlainen kuin NYT. NYT on välineet pohtia tapahtuneita - silloin oli vallan muuta mietittävää ja rivimiehet vähän tiesivät ylipäätään mistään.
Onhan tuossa monta ihan hyvää kysymystä. Yleensä on aina kerrottu Huhtiniemen olleen täynnä panssarimiehiä vastaanottamassa niitä uusia StuG -vaunujaan Saksasta, mutta nyt se olikin täynnä 300:sta ilmavoimien miehestä...
Kerro Vaija vielä entisenä kapiaisena, että MIKSI ne puolustusvoimien ja Sotahistorian laitoksen viisaat tutkijat eivät osanneet aiemmin selittää 20.Pr:n 419 ns. "kadonneen" mysteeriä?
Yli 50 vuotta sotahistorian kirjoissa kerrottiin samaa pötyä ja se sai aikaan melkoisen villejä huhuja juuri Lappeenrannan ympärille.
Vielä 2005 Tieto-Finlandialla palkittu Juutilaisen&Leskisen Jatkosodan pikkujättiläinenkin kertoi saman lukeman eli 419 kadonnutta.
Sotahistoria on ihmeellistä ja samaa sanon noihin sinunkin esitämiisi kysymyksiin.
Tutkittavaa siis riittää!
Lappeenrannassa oli Rynnäkkötykkipataljoonan 3. Komppania kouluttamassa uusia vaunumiehistöjä. Vahvuus oli 130 ja majoitus ilmeisesti kasarmialueella. Oli myös PsPr:n huoltyksikkö 107 m. Ilmavoimien noin 200 miestä oli majoitettu nimenomaan Huhtiniemeen, pääosa telttoihin.Lentokentän ympärillä oli noin 200 ilmatorjuntamiestä. Eivät päivittäiset "teloitettujen" kuljetukset ja hautaukset olisi jääneet huomaamatta.
Viipurin kadonneiden luku lähti virheellisenä kiertoon, koska kukaan ei tullut tarkistaneeksi, että se oli nimeomaan 23.6. tieto, eikä lopullinen kadonneiden määrä. Teloitetuiksi heitä keksittiin väittää vasta 1990-luvun puolivälistä.Huhtiniemen huhun levittäjät olisivat saaneet oikean tiedon esim. Tarkin 1996 ilemstyneestä kirjasta. Mutta oikeat tiedothan eivät sille porukalle kelpaa.
Kysyppä heiltä, miksi tarkoituksellista mustamaalausta kesän 1944 tapahtumista harjoitetaan. Kyllä tosiasioissakin on selvittämistä.
>Viipurin kadonneiden luku lähti virheellisenä kiertoon, koska kukaan ei tullut tarkistaneeksi, että se oli nimeomaan 23.6. tieto, eikä lopullinen kadonneiden määrä. Teloitetuiksi heitä keksittiin väittää vasta 1990-luvun puolivälistä.Huhtiniemen huhun levittäjät olisivat saaneet oikean tiedon esim. Tarkin 1996 ilemstyneestä kirjasta. Mutta oikeat tiedothan eivät sille porukalle kelpaa.<
Kyllä se "Tarkin lukema" on ainakin tällä foorumilla tullut selvitettyä jo aikoja sitten, ainakin minun toimestani ;-)
Everstiluutnantti Uuno Tarkki on Viipurin tapahtumista kirjoittanut laajaan tutkimukseen perustuneet kaksi kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista".
Tässä jälkimäisessä, ISBN 951-20-4983-X kerrotaan sivulla 225-232 tappioista hyvinkin tarkasti vahvuusilmoituksineen ja lopuksi seuraavasti:
Jatkosodan historiateoksessa (kyseessä lienee siis Suomen sota osa 7), on maininta, että
kaatuneita 19, haavoittuneita 101 ja kadonneita 419
Kokonaisvahvuus oli 20.6.1944 5133 henkilöä
Tarkin esittämistä vahvuustaulukoista käy ilmi, ettei mitään satojen kadonneiden määriä ollutkaan. Myöhemmin käyttöön tullut MIL.FI tietokanta antoi hakutuloksissaan lähes saman tuloksen kuin Iltasanomien 2006 vuoden lopulla teettämä tappiolukemien tarkistus. Ero oli vain luokkaa kymmnenkunta sotilasta.
Väärä lukemahan lähti aikoinaan liikkelle juuri Lauri Jäntin kirjasta Kannaksen suurtaisteluissa
- Kesällä 1944, julkaistu 1955.
Jäntti julkaisi vielä erillisen Viipuri -kirjan samoine tarinoineen ja lukemineen:
Jäntti Lauri Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944, WSOY, 1964
Jäntti Lauri Sota Kannaksella 1944 ja Viipurin viimeinen päivä, Wsoy, 1985
Ja toiset tohelot sitten käytti niitä lähdeteoksenaan tarkistamatta tietoja 20.Pr:n tappioluetteloista.
Paras tai pahin piehtaroija noilla yli 50 vuotta eläneillä Viipurin "suurilla" tappioilla oli Paavo Haavikon Päämaja - Suomen hovi, Art House
Tuossa kirjassa visioidaan aika suoraan mitä niille Viipurin karkureille tehtiin ja missä.
Laguksen panssaridivisioonan esikunta Juustilassa kaikkineen tuhoutui vihollispommituksessa 28. kesäkuuta jolloin myös neljä esikunnassa palvellutta miestä kuoli. Samana päivänä kaatui divisioonan majuri Mikkola ja Laguksen sankaripoika Olof haavoitui vaikeasti.
Voitaneen kuvitella, että Rubenia 'otti aivoon'...
Esikunta siirrettiinkiin kesäkuun lopulla Lappeenrantaan, ilmeisesti Linnoituksen kaupunginosaan. Samalla rynnäkkötykkipataljoonan yksi komppania vedettiin rintamalta Huhtiniemeen ja kaksi muuta Konnunsuolle lähelle Joutsenoa.
Mitä nämä kaksi komppaniaa siellä Konnunsuolla tekivät siitä ei kerro mitään edes Konnunsuon keskusvankilan historia. Mutta rintamalle rynnäkkötykit ilmestyivät sitten - mahdollisesti sitten - joskus ja vähän myöhemmin.
Lappeenrantaan oli tuolloin tullut myös saksalainen rynnäkkötykkiprikaati sekä 30 kappaletta uusia rynnäkkötykkejä Helsingin merisatamasta.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d1/Elements_of_the_Sturmgeschütz-Brigade_303.jpg
TV:ssa tuli taannoin dokkari näistä saksalaisista 303:n panssareista Suomessa kesällä 1944. Siinä tv-filmin kuvapätkässä oli PzKw IV -vaunuja suojalevyt sivuilla pyörimässä näytösluontoisesti. Suomeen saadut, omat 15 kpl PzKw IV -vaunut, tuli vasta paljon myöhemmin. Olikohan peräti vasta ihan elokuun lopulla, joten kyse oli saksalaisvaunuista.
Saksalaisten rynnäkkötykkivaunut erottaa isommasta tykistään, olihan ne StuH 105:a
RYNNÄKKÖTYKISTÖ oli saksalaisen kenraalin von Mansteinin älynväläys. von Mansteinin ajatuksena oli luoda mekanisoitu liikkuva tykistö seuraamaan ja tukemaan jalkaväkeä taistelukentällä... ajatuksella ’iske ja aja’, tuhota vihollisen puolustusasemat ja panssarit... Rynnäkkötykistön yksikköjen tarkoituksena oli tukea jalkaväen hyökkäystä, toimia liikkuvana AT-tykistönä...
”The Sturmartillerie was the brainchild of German General von Manstein, whose idea it was to employ a mechanised artillery force to accompany and support infantry in the battlefield … employ "hit and run" tactics when eliminating enemy defensive positions and armour. Sturmartillerie units were intended to support infantry attacks; act as mobile anti-tank artillery…
The Sturmgeschutz III Ausf. G in Finnish Service
http://www.clubhyper.com/reference/sturmireferencebg_1.html
Sitä vastoin ajatuksen tankista …josta sitten kehitettiin panssarivaunu IV (Panzerkampfwagen IV) esitti 1930-luvun alussa Heinz Guderian.
„The idea of the tank with all of the characteristics later incorporated in the development of Panzerkampfwagen IV was originally laid down in the early 1930 by Heinz Guderian.”
http://www.achtungpanzer.com/pz3.htm
Ja Lappeenrantaan 23. kesäkuuta tulleella saksalaisella 303.Rynnäkkötykkiprikaatilla (Sturmgeschutzbrigade 303) oli vain rynnäkkötykkejä, ei noita panssarivaunuja. Prikaati menetti aika lailla vihollisen Il-2 Stormovikien jatkuvissa syöksypommituksissa näitä rynnäkkötykkejään. Saksalaisetkin vetivät varsin pian vaunut pois rintamalta – rynnäkkötykillä ei ollut siellä virkaa.
Il 2 ei kai pystynyt syöksypommittamaan ja tämmönen moottori lavettinen tykki oli kai usa ssa kehitelty jo ennen näitäkin 1917 malleja
http://panzermodelkit.valka.cz/gcguncz.htm
Kerro Vaija vielä entisenä kapiaisena, että MIKSI ne puolustusvoimien ja Sotahistorian laitoksen viisaat tutkijat eivät osanneet aiemmin selittää 20.Pr:n 419 ns. "kadonneen" mysteeriä?
Selittelet näin:
>Huhtiniemen huhun levittäjät olisivat saaneet oikean tiedon esim. Tarkin 1996 ilemstyneestä kirjasta. Mutta oikeat tiedothan eivät sille porukalle kelpaa.<
OIKEAT tiedot EI kelvanneet EDES Sotahistorian laitoksen viisaille tutkijoillekaan, saatika siis muille asiasta kirjoitteleville tai Huhtiniemispekulanteille! Tuo lukema lienee ollut eräs suurimmista syistä tuolle Huhtiniemihullutukselle. Olihan siinä sentään jokin lukema pohjaksi noille teloitushuhuille.
Poikkeuksetta ns. virallinen sotahistoria kertoo luvuksi 419, aina Tieto-Finlandiavoittajakirjaa myöten, siis vuoteen 2005 saakka.
Itse tarkistin ns. virallista sotahistoriaa edustavat teokset teokset, eli Suomen sota 1941-1945 I-X (XI), Jatkosodan historia 1-6 ja Jatkosodan Pikkujättiläinen kirjat ja näin se vaan on.
Noissa kirjoissahan Sotahistorian laitos lienee sisällön tuottajana.
Minulla ei ole tarvetta selitellä yhtään mitään.Kyse on varsin vähäisestä asiasta, jolla ei ole erityistä merkitystä kuin Viipurin menetyksen jälkiselvittelyssä. Itse tapahtumaan se ei vaikuttanut, eikä myöskään 20. Prikaatin myöhempään toimintaan.Siellähän asian oikea laita tiedettiin koko ajan.
Tässä on kyse kaikille historian tutkijoille tutusta asiasta. Jokin väärä tieto vain lähtee kiertoon, eikä sitä kukaan tule tarkistaneeksi.Lopulta se muuttuu tosiasiaksi. Kyse oli kuitenkin vain eversti Kempin oletuksesta 23.6. Hän nimenomaan korosti, että kysessä oli alustava tieto.Viimeistään Tarkin kirjassa 1996 se oli oikein, mutta kun Tarkkia ei pidetty varsinaisena tutkijana.
Sanon nyt vielä kerran, että jokainen historian kirjoittaja vastaa itse lähteiden käytöstä. Minä en ole osallistunut mainitsemiisi juttuihin muuta kuin yrittämällä korjata virheitä ja vääriä tietoja. Kukaan ei keksinyt ennen vuotta 1989 väittää näitä kadonneita teloitetuiksi.
Sotahistorian laitos on kyllä joitakin isoja kirjoitustöitä ( mm. Talvi- ja Jatkosodan virkavastuulla tehdyt historiat) johtanut, mutta niissäkin kirjoittajat vastaavat itse teksteistään. Laajoihin tutkimuksiin jää aina virheitä tai puutteita, koska kukaan ei jaksa eikä ehdi jokaista yksityiskohtaa tarkistaa. Virhetieto Viipurin kadonneista on nostettu aivan kohtuuttomaan merkitykseen.
Sotahistorian laitos on pieni yksikkö. Se vastaa ennenkaikkea sotahistorian opetuksestta puolustusvoimissa, ei koko sotahistorian tutkimuksesta ja kirjoituksesta. Se on ennenkaikkea yliopistojen ja tutkimuslaitosten työtä niinkuin muukin historian kirjoitus. Lisäksi tutkijat tekevät suuret määrät omia töitään, joskus myös tilauksesta.
Harjoitat suurella innolla Sotahistorian laitoksen ja sen pätevien tutkijoiden mustamaalausta. Eikö olisi parempi pysyä vain tosiasioissa? Puutteensa toki on jokaisella laitoksella. Olen ollut yhteistyössä tuhansien muiden lailla niin niin Sotahistorian laitoksen kuin Sota-arkiston kanssa. Molemmat tekevät erinomaista työtä vähin resurssein.Nimimerkin suojasta ampumisen sijasta voisit käydä tutustumassa molempiin laitoksiin. Ne ovat Söörnäisissä Työpajankatu 6.Loppuisi ainakin yksi turha höpinä näiltä palstoilta.
poimittua. Tässä perusteellinen selvitys kaatuneiden huollosta kesällä 1944. Linkki alla josta poimin ko. asian.
IV ARMEIJAKUNNAN Huollon JÄRJESTELYT KESALLA 1944 TAISTELTAESSA VKT-ASEMASSA
Kaatuneiden huolto ja hengellinen työ
Kesän 1944 torjuntataistelut muuttivat sotilaspapiston työn täysin, kun
nopeat sotatoimet ja vähäiseksi jäänyt lepo rajoittivat sielunhoitoa.
Sotilaspastori F. W. Reunanen apunaan kirkollistoimisto johti hengellistä työtä
ja kaatuneiden huoltoa IV Armeijakunnassa.
13. Kaatuneiden evakuointikeskus, joka oli itsenäinen armeijakunnan pastorin
valvoma yksikkö, vastasi kaatuneiden huollosta. Vahvuudesta varsin suuri osa
oli lottia. Koska keskuksen velvollisuutena oli hakes kaatuneet divisioonan
perustamasta kokoamispaikasta, sen määrävahvuuteen kuului kolme kuorma-autoa.
Kaatuneiden tiedot välitettiin komppanioista puhelimella suoraan
evakuointikeskuksen pastorille, joka toimitti tiedot suojeluskuntapiireille.
13. Kaatuneiden evakuointikeskuksen päällikkönä toimi kesälla 1944 pastori
V. Lehtinen. Evakuointikeskus joutui pahempaan tilanteeseen kuin mikään
muu evakuointikeskus sotiemme aikana. Armeijakunnan tappiot olivat suuret,
kuljetukset kärsivät, evakuoitujen kuntien kaatuneiden omaisista ei ollut
tietoja, arkut eivat riittäneet ja kuuma kesäsää nopeutti ruumiiden mätänemistä.
Suurhyökkäyksen alkaessa evakuointikeskus toimi Tienhaarassa. Sillä oli
Raivolassa kaatuneiden kokoamispaikka, joka lähetti vainajat suoraan kotiseudulle.
Kun toiminta vilkastui, vainajat lähetettiin Raivolasta junalla Tienhaaraan.
Kokoamispaikka siirtyi aamuyölla 11.6. Kanneljärven kirkonkylään, jolloin
Raivolaan jäi runsaasti materiaalia, esimerkiksi 180 arkkua. Kokoamispaikka
ryhmitettiin jo seuraavana päivänä Perkjärvelle, josta kokoamispaikan osia
siirtyi kolme vuorokautta myöhemmin Tienhaaraan.
Kaatuneiden kokoamispaikka siirtyi monta kertaa, kunnes se oli 21.6.
Rapattilassa, missä se toimi 2.7. saakka. 13. Kaatuneiden evakuointikeskus
oli siirrettava 18.6. Luumäelle, missä keskeytettiin kaatuneiden kotiinlähetykset
ja aloitettiin kenttähautaukset. Keskus asetti toisen kaatuneiden kokoamispaikan
Jääskeen huoltamaan 3. ja 4. Divisioonan kaatuneet. Kokoamispaikka työskenteli
Jääskessa 2.7. saakka.
13. Kaatuneiden evakuointikeskus huolsi kaikki Länsi-Kannaksen vainajat
siihen saakka, kunnes V Armeijakunnan 15. Kaatuneiden evakuointikeskus
aloitti toimintansa 2.7. Luumäella, mistä 13. Kaatuneiden evakuointikeskus
siirtyi seuraavana päivänä Rauhaan. Samaan aikaan Jääskessa ja Rapattilassa
toimineet kokoamispaikat siirtyivät Rauhaan, jossa tilanne alkoi vähitellen
helpottua.
Toimintaolosuhteet olivat vaikeat ja vainajia tuli paljon. Esimerkiksi 19.6.
Tienhaarassa käsiteltiin 215 vainajaa, ja Rapattilan kautta kulki runsaassa
viikossa 781 vainajaa. Kaatuneet lähetettiin kokoamispaikoilta eteenpäin
junilla tai autoilla. Autot olivat pääosin lainassa, koska omia ajoneuvoja
ei ollut läheskaan riittävästi.
Päämaja antoi 28.6. määräyksen, etta kaikki vainajat on lähetettävä kotiseudulle,
poislukien evakuoidun alueen vainajat ja tuntemattomat. Uusi määräys aiheutti
ruuhkaa, minkä vuoksi evakuointikeskuksessa oli pahimmillaan 520 arkutonta
vainajaa.
Siirtyessään Rauhaan 13. Kaatuneiden evakuointikeskus jätti Luumäelle
komennuskunnan huoltamaan siellä jo olleita vainajia. Komennuskunnan siirryttyä
13.7. Rauhaan oli Luumäelta lähetetty kotiseurakuntiin 1 319 vainajaa.
Kaikki Luumäelle haudatut kaivettiin myöhemmin ylös ja lähetettiin kotiseudulle.
Heinäkuun alussa tilanne vakiintui ja kaatuneiden huolto alkoi toimia normaalisti.
Rauhan kenttähautaan haudattiin siirtoväen vainajat ja tuntemattomiksi jääneet.
Saksalaisille oli perustettu oma hauta-alueensa. Teloitetut haudattiin Rauhan
siviiIihautausmaahan.
Arkkupula, lämpimät ilmat ja kuljetusvälineiden puute aiheuttivat vainajien
mätänemista evakuointikeskuksessa. Madot olivat turmelleet verisiä
tuntolevykorttejakin lukukelvottomiksi. Tunnistamattomien määrää lisäsi
vielä sekin, etta monissa pommituksissa tuli runsaasti palaneita uhreja.
Lisäksi kaatuneiden tuntolevyjä oli vaihtunut käsittelyn aikana tai levyjä
oli vaihdettu jostakin syystä jo aikaisemmin.
Taistelujen aikana jäi evakuoimatta monta kaatunutta, koska kuljetusvälineita
ei ollut riittävästi ja tilanteet vaihtuivat nopeasti.
Esimerkiksi Viipurin Naistensairaalaan jäi noin 30 mätänemis-
tilassa ollutta arkutettua vainajaa, vaikka heidät olisi ehditty eva-
kuoida.
http://users.tkk.fi/~jseppane/vkt.txt
http://www.mil.fi/paaesikunta/tiedotteet/824.dsp
Hilkka Suoanttila kertoo kirjassaan ”Isänmaan tyttäret. Luumäen lottien historia”, että tuolloin kesällä IV AK:n KEK13 käsitteli kaikkiaan 2716 kaatunutta, joista 2556 pystyttiin tunnistamaan ja että 1991 vainajaa lähetettiin kotiin.
Evakuointikeskuksessa oli ollut paljon tunnistamattomia vainajia koska tuntolevy ei ollut niin yleinen kuin sen olisi tullut olla.
Hän jatkaa tuossa kirjassaan, että 160 tunnistamattomasta sotilaasta suurin osa pystyttiin myöhemmin tunnistamaan ja että vain 43 sotilasta jäi tunnistamatta.
Tätä tekstiä "IV ARMEIJAKUNNAN Huollon JÄRJESTELYT KESÄLLÄ 1944 TAISTELTAESSA VKT-ASEMASSA" on usein täälläkin siteerattu ja lainattu:
Tämä on erittäin mielenkiintoinen teksti, mutta sen scannaus lienee korjaamaton versio!
http://users.tkk.fi/~jseppane/vkt.txt
Löytyy siis tuolta alkuperäisenä:
Tykkimies -lehti 16 1986
tai
Sotahistoriallinen Aikakauskirja 12, 1993
Reijo Suominen: IV Armeijakunnan huollon järjestelyt kesällä 1944 taisteltaessa VKT-asemassa s. 108
http://www.sshs.fi/Pages/julkaisutoiminta/aikakausikirjat.htm#12
ja myös asintuntevaa ja monia näkemyksiä omaavaa! Eli juuri sellaista, mitä tältä palstalta odottaa sopiikin!
Asia on ilman perustietoja vaikea lähestyä, tai sitten jos haluja on, mutta asiaan lähestymistä aletaan käyttämään omien poliittis antipatisten mieltymysten kylvöalustana. Kyllä eversi Suomisen selvitys osoittaa millä moraalilla Suomi hoiti kaatuneensa, ei taida vastaavaa löytyä muista II-MS osallistuneista valtioista.
Ja siitä voimme myös päätellä ettei sotilaitamme ihan noin vaan myöskään murhattu, kuten jotkut kiihkoilijat yrittävät vääntää. Väärennöksiin asti kiihkoillaan asian tiimolilla. Ylikangashan paljasti petoksen.
Tämä historian harrastelija tuntuu omaavan pitkälle etukäteen valitut mielipiteet erityisesti näissä suomalaisten ammattisotilaiden tekemissä murhissa, joista hyvä tyyliesimerkki löytyy linkistä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029652259#22000000029652259
Reserviläisenä ja sotaveteraanin poikana en hyväksy ammattisotilaiden reserviläisiä, näitä todellisia sotaveteraaneja kohtaan tekemiä rikoksia. Tästä syystä avoimen asenteellisen kielteinen suhtautuminen tähänastisista tutkimuksista laadullisesti parhaimpaan, Ylikankaan tutkimukseen, on omituinen ja mielestäni "roiskimalla" perusteltu. Keskustelunaloitteeksi se toki sopii.
"Reserviläisenä ja sotaveteraanin poikana en hyväksy ammattisotilaiden reserviläisiä, näitä todellisia sotaveteraaneja kohtaan tekemiä rikoksia."
Ei niin. Mistä rikoksista ainä puhut joita perustelet noin vahvoin ilmaisuin.
Olivatko Ylikankaan väärennetyiksi todistamat "Tapanaisen paperit", vielä sinunkin mielipiteesi lähteinä?
Olisiko noilla väärennetyillä dokumenteilla yhteys samaan osoitteeseen, joka väärennytti Viron historian Magnus Ilmjärvellä ja sitä väärennöstä on sittemmin lainailleet kirjoituksissaan mm. Erkki Tuomiojakin. Turtolakin käytti (tietämättään)omassa teoksessaan Ilmjärven väärennöstä lähteenään.
Rikokset, ovat tekoja, jotka rikoslaissa on tunnusmerkistönsä mukaisesti määritelty rangaistavaksi. Reserviläisten surmaamisessa ennen kuolemanrangaistuksia mahdollistanutta lainmuutosta oli kyse henkirikoksesta, olosuhteista riippuen murhasta tai taposta. Ei tällaisen asian toteamiseen Ylikankaan tasoisen tutkijan apua tarvita. Siihen riittää oikeustieteen perustutkinto ja selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Puolustusvoimien kantahenkilökunnan toiminnan mieltäminen rikolliseksi on myös syy siihen, miksi puolustusvoimat tietoisesti vähättelee teloituksia takertumalla asian merkityksen kannalta epäoleellisiin detaljeihin.
paskaako jauhat, vai mitä tarkoitat tasatarkkaan. Huhuistako on sinunkin kohdalla kyse vai paskanjauhannastako?
Onko siellä kenties joku kanta-aliupseeri tai sotakorkeakoulun pääsykokeen reputtanut kapteeni evp? En suosittelisi kirjoittamaan käyttämällä termejä, joiden merkitystä et edes ymmärrä.
Yleensäkin, jos asia ei edellisestä tullut riittävän selväksi, suosittelen tavaamaan lisätietoa alan perusteoksista. Puolustusvoimat on myöntänyt sen, että reserviläisiä on surmattu ennen teloituksia koskevan lain voimaantuloa. Uhrien määristä puolustusvoimat on uusien tutkijoiden, erityisesti Ylikankaan kanssa eri mieltä. Kurantein rikosoikeudellisin termein, teonkuvaus ja otsikointi siis myönnetään, mutta rikoksen uhrien määrä kiistetään ja ylimielisesti kehotetaan todistamaan tapettujen/murhattujen reserviläisten oikea määrä. Mielestäni puolustusvoimien menettely tässä asiassa on halveksittavaa.
syyttäjä on jo alkuunsa todennut kuka tai ketkä murhasivat Politkovskajan. Syylliset on täten jo selvinneet. Sama logiikka on ilmennyt tässä Huhtiniemen jutussa, syyllisiä jo nimetään vaikka edes ruumista ei ole vielä tiedossa. Jäljet johtavat vääjämättä samalle kettufarmille, kun asioita vähänkin viitsii miettiä.
Mitäs väliä sillä loppujen lopuksi on kuinka monta henkeä murhaa? Jos yksikin telotettiin ennen kuin telotuksia varten tehty laki tuli voimaan, se on jo murha ja siitä pitäis nostaa syyte. Telottajat taisi kuitenkin olla suurelta osin ihan muita kun kapiaisia. Oliko niillä tarkoituskin teettää likaiset työt innokkaimmilla ressuilla välttääkseen itse myöhemmät tuomiot?
Kuinka voi olla noin paljon heittoja eri yhtymien teloituslukemissa, vieläpä kahdessa eri väitöskirjassa, ja kuitenkin lopputulos on sama?
Kuolemanrangaistuksen käyttö Suomessa 1939-44
"Sotilaskarkuruus määriteltiin viime sotien aikana vuoden 1919 sotaväen rikoslain (SRL) 76 § mukaan. Karkuriksi luokiteltiin henkilö, joka sodan aikana poistui palveluspaikkakunnaltaan tai joukko-osastostaan ja viipyi poissa kauemmin kuin yhden vuorokauden. Karkuruudeksi tulkittiin tarkoituksellinen palvelukseen saapumatta jääminen (SRL 87, 88 §), mutta myös pelkuruudesta pakeneminen ja jälkeen jättäytyminen (SRL 70, 71 §) tulkittiin karkuruudeksi.
Rangaistukset: Vuoden 1919 lain mukaan pakoilurangaistus, joka johtui pelkuruudesta ja jossa pakoileva sotilas vietteli asetoverinsa tai asetovereitaan mukaan rikokseen, seurasi kaikista ankarin rangaistus eli kuolemantuomio tai elinkautinen kuritushuonerangaistus. Muissa tapauksissa rangaistus vaihteli teon vakavuusasteesta riippuen kuudesta vankeustuomiokuukaudesta kymmeneen kuritushuonevuoteen." (Lähde)
Näin siis lain mukaan. Pahimpaan karkuruus-aikaan, eli keväällä `44, lakia tulkittiin niin, että joukko-osastostaan poistunutta ryhdyttiin kohtelemaan karkurina vasta kun hän oli ollut kaksi vuorokautta omilla teillään. Eli toimittiin lakia lievemmin. Kuolemantuomion mahdollisuus oli jo ennen 04.07.1944 voimaanastunutta lainmuutosta, jossa pelkkä karkuruus muuttui äärimmäisessä tapauksessa kuolemalla rangaistavaksi.
Näin rangaistuksia käytettiin:
Jatkosodan aikana 1941-1944 armeijassa langetetut kuolemantuomiot:
A. Yhteensä:
1941 48 joista 2 kieltäytymistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta
1942 89 kaikki vakoilusta tai vastaavasta
1943 36 kaikki vakoilusta tai vastaavasta
1944 75 joista 47 karkaamistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta, ja 11 ammuttu SJ:n 5§:n perusteella.
B. Vuoden 1944 karkaus- tai kieltäytymistapaukset, joista on ilmoitettu PM:lle 28.8.44 mennessä:
Yhtymä Tuomittu kuolemaan Ammuttu SJ:n 5§:n perusteella (J.K:n luvut)
1.D 2 (2) 2 (2)
2.D 2 (7) 0 (6)
3.D 2 (2) 0 (1)
4.D 2 (4) 0 (2)
5.D 5 (5) 0 (5)
6.D 6 (7) 4 (5)
7.D 3 (5) 0 (4)
8.D 1 (1) 0 (1)
11.D 1 (5) 0 (5)
12.D 5 0
18.D 3 (5) 1 (3)
PsD 0 (1) 1 (0)
3.Pr 2 (3) 0 (2)
15.Pr 2 (3) 0 (2)
20.Pr 1 (2) 1 (1)
21.Pr 1 (9) 2 (1)
RvPr 2 (2) 0 (2)
Yhteensä 47 11
Tämä laskelma esiintyy Esko Salmisen väitöskirjassa "Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944" sivulla 161. Salmisen kirjaa on kritisoitu mm. ruotsinkielisen 17.Divisioonan viiden karkurin jättämisestä pois laskelmasta?
(Tässä Salminen on mennyt selvästi vipuun, sillä 12.D lakkautettiin keväällä 1942)
SULUISSA merkityt ovat Jukka Kulomaan lukuja, joihin sisältyy myös y.o. taulukosta puuttuvat yksiköt seuraavasti: 10.D: 0/0, 14.D: 0/0, 15.D:1/0, 17.D: 5/5, 19.Pr: 2/0, Aun.RE: 1/0, ja Suojeluskuntapiirit 4/0.
Jukka Kulomaan väitöskirjassa vuodelta 1995 esiintyy toisenlaisia lukuja eri divisioonien karkuruudesta tuomituista ja teloitetuista, mutta Kulomaakin päätyy samansuuruiseen kokonaismäärään.
Kirjallisuutta teloituksista sotien aikana:
Ylikangas Heikki: Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944
ISBN: 9789511221302
OTAVA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ, 2007
Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Väitöskirja, Otava 1976 ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995. Suomen armeijan valistustoiminta ja mielialojen ohjaus Jatkosodan aikana.
Kulha, K. K.: Tarkoituksellista tiedotustoimintaa, sodanaikaisen propagandan kuva todellisuudesta 1943 – 44. Helsinki 1972
Juhola, Paulaharju, Strömberg: Päämajan Hukatut Kuukaudet "Tuliko kesän 1944 suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä"
Everstiluutnantti Uuno Tarkki: "Taistelu Viipurista 20.6.1944" (ISBN 951-20-4983-x, Gummerus 1996)
Jukka Lindstedtin väitöskirja: Kuolemaan tuomitut. Kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 221, Helsinki 1999.
Tilastoharhautusta jo useammassa tutkimuksessa, miksi näin?
Kirjoittanut: Kirjansa verrannut 21.10.2005 klo 01.03
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000011327400#22000000011327400
Talitiikerit filmataan
Kirjoittanut: heikki_tala 27.5.2006 klo 21.00
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016747505&view_mode=flat
http://tappis.0catch.com/huhticaust.htm
Jokainen tutkija vastaa itse tuloksistaan. Erot voivat johtua esimerkiksi lähdepohjasta.Samastakin lähteestä voidaan tehdä erilaiset johtopäätökset.
Itse luotan eniten Jukka Lindstedtiin. Ylikangas on taas täysin asiantuntematon sotahistoriassa ja sotilasasioissa ja hyvin huolimaton. Hän ei pysty mitenkään perustelemaan väitteitään 250 teloitetusta, joiden pääosa lisäksi olisi henkilötäydennyskeskuksissa ammuttuja.Esimerkiksi Lappeenrannan HTK 1:n paperit on varmaan kymmenen tutkijaa käynyt läpi joukossa myös teloituksiin uskovat Ylikangas ja Tasihin. Silti ei ole voitu osoittaa yhtään toimeenpantua teloitusta.Tarinat ja huhut ovat eri juttu. Niihn uskoo, ken haluaa.
Sinänsä on tietysti mahdollista, että teloituksia on tapahtunut tiedettyä enemmän, mutta tuntuu uskomattomalta, että niistä ei ole saatu vihiäkään 63 vuoteen.
Pätevät sotahistorioitsijat antavat perusteellisen vastauksen Ylikankaalle 5.12. järjestettävässä sotahistorioitsijoiden seminaarissa. Sitten ollaan taas hieman viisaampia.
>Erot voivat johtua esimerkiksi lähdepohjasta<
http://ltd07.pp.fi/images/index.php?image=/stkortti.jpg
Onko noissa noinkin paljon tulkinnan varaa?
Eiköhän se lähdepohja liene sama kaikille tutkijoille vai onko kantakortteja eri valikoimat eri tutkijoille?
"Pahimpaan karkuruus-aikaan, eli keväällä `44"
Tämä 'keväällä' lienee vain painovirhe, mutta hyvin oleellinen seikka noiden karkaamisten kannalta kannaksella vuonna 1944.
Karkaaminen ei professori Jukka Kulomaan ollut eikä luonnollisesti voinutkaan olla ongelma asemasodan aikana joulukuusta 1941 kesäkuuhun 1944.
Ongelmaksi karkuruus muodostui vasta suurhyökkäyksen alettua 9.-10. KESÄKUUTA 1944 Valkeasaaaressa ja varsinkin sitten lähempänä 'kotirintamaa' Viipurin mentyksen jälkeen. Kun taas jo varsin pian - edelleen myös Kulomaan mukaan - heinäkuun alussa rintamalinjan vakiinnuttua myös karkuruus lakkasi.
>Pahimpaan karkuruus-aikaan, eli keväällä <
Keväällä 1944 Ruotsi nimenomaisesti teki päätöksen olla palauttamatta suomalaisia sotilaskarkureita takaisin Suomeen ja karkuruus Ruotsiin suorastaan räjähti käyntiin heti jäiden lähdettyä!
Näin se muistaakseni meni. Tuon tekstin lainaaja on saattanut muokata sitä tuntematta asiaa tarkemmin.
Ruotsiin pakeni etenkin rintamalta lomalla olleita, haavoittuneita tai paremminkin jo toipilaita, sotapalvelukseen joutuvia jne. rannikolla asuvia ruotsinkielisiä.
... ehkä se vähän virkistää rasvoittuneiden aivojesi
vähäistä verenkiertoa - idiootti!
Jatkosodan aikana karkuruus muodostui vaikeaksi ongelmaksi
puna-armeijan aloitettua murskaavalla ylivoimalla suurhyökkäyksen
kannaksella 9. kesäkuuta 1944.
Tykkien jylinä kantautui Helsinkiin saakka ja Mikkelissäkin päämajan
ikkunat helisivät. Ja kun Axel Fredrik Airokin oli lomilla, niin kukapa
siellä olisi mitään osannut tehdä.
Rintamat murtuivat ensin Valkeasaaressa ja sitten vielä kerran
Talissa kesäkuun lopulla 1944.
Varmaankin pitää olla KESÄLLÄ 1944
http://tappis.0catch.com/huhticaust.htm
"Näin siis lain mukaan. Pahimpaan karkuruus-aikaan, eli KESÄLLÄ 1944 (keväällä `44?????), lakia tulkittiin niin, että joukko-osastostaan poistunutta ryhdyttiin kohtelemaan karkurina vasta kun hän oli ollut kaksi vuorokautta omilla teillään."
Totta on myöskin se, että Ruotsiin soutaneet lähti reissuilleen keväällä ja heti jäiden lähdettyä.
Olihan lähes 10% sotilaskarkureista, siitä Ylikankaan mainitsemasta 8000:n kovasta ytimestä, lopulta Uumajassa ja ne oli suomenruotsalaisia.
opertsuunia tarkoitat? Se oli kova mies se Staalini mutta ei se Suomea meinannutkaan vallata, eiks se noin mennyt?
>yli 60 vuoden takaisia tapahtumia on kohtalaisen vaikea muuksi muuttaa. Sotahistorian uskottava väärentäminen on työlästä puuhaa, vaikka se Huhtiniemen väitettyjen teloitusten osalta lähes onnistui<
Ei ihmekään jos ns. virallinen asenne on tätä rataa:
10.10.2007
Ilmo Kekkonen
TORJUNTAVOITTO KARKURUUDESTA
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1381&author=86
10.10.2007
Ilmo Kekkonen
TELOITUKSET JA YLIKANGAS
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1382&author=86
-----Kuitenkaan Ylikangas tai kukaan muukaan ei ole kyennyt esittämään ainoatakaan pitävää todistetta salaisista teloituksista tai muistakaan laittomuuksista. ----
No voi elämän kevät, juuri siksihän niitä teloituksia tehtiin mahd. salassa, että ei jäisi todisteita. On onnistuttu hyvin ja kellokkaat toistelee.
” No voi elämän kevät, juuri siksihän niitä teloituksia tehtiin mahd. salassa, että ei jäisi todisteita. On onnistuttu hyvin ja kellokkaat toistelee.”
Kaivauksia on tehty eikä mitään ole löytynyt! Jostakin syystä lapio ei pysy stallarin hanskassa, mutta suu käy yhtä mittaa!
Kaivauksia on tehty eikä mitään ole löytynyt!
Et taida tietää miten iso alue Huhtiniemi on. Satunnaiskaivauksilla oikeaa kohtaa ei löydy koskaan mutta nykyajan tekniikalla saattaisi jopa löytyäkin. Mutta sitä ei sallita käyttää.
” SALAISET TELOITUKSET?”
Tuntuvat olevan salattuja myös stallarille, mutta sokea usko ja viha panee yrittämään!