Tuttu kysymys vai mitä? Todistajana ymmärrät kysymyksen merkityksen, joka tarkoittaa, että "Onko hän Jehovan todistaja"?
Kysymys esiintyy yleensä silloin, kun mainitaan positiivisia ja mielyttäviä asioita jostakin henkilöstä. Jos vastaus on kielteinen, suhtautuminen henkilöön kuin henkilöön muuttuu täysin ja "vetää maton pois" henkilön alta.
Jehovan todistajat viljelevät mielellään sanaa totuus ja ajattetlevat omaavansa sen. Milloin tulit totuuteen, on myös tuttu kysymys.
Tosiasiassa jos jokin asia on totuus niin se tarkoittaa ehdotonta muuttumatonta todistettua faktaa Vrt.http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
Russelin ajoista lähtien hänen seuraajat ovat puhuneet totuudesta, kuinka heillä oli se ja jäljestäpäin Jehovan todistajat ovat tehneet samaa...
Yleisesti ottaen älykkäinä pidetyt ihmiset ovat varoneet käyttämästä sanaa totuus ja on myönnettävä, että jokaisella ajalla on oma totuutensa, joka ei kuitenkaan ole totuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihmiset esim. pitivät maata litteänä ja maailmankaikkeuden keskipisteenä uskonnollisten johtajien ja sen aikaisen "tieteen" mukaan vastoin Galileo Galileita, joka todisti asian toisin.
Mikä on siis se totuus, jota tunnustat? Onko se vain pelkkä "mantra", hokema ja manipulaation tulos? Jos kaikki ihmiset luottaisimme uskonnollisten johtajien sanomaan totuuteen, niin missä olisimmekaan? Eikö olisi tylsää elää toisten vajavaisten ihmisten määrittelemässä totuudessa lainkaan olematta kriittinen ja ajattelematta itse? Huomaa, että uskonnolliset johtajat ovat kautta aikojen keksineet "hyviä" kuritoimenpiteitä niille, jotka poikkesivat heidän "totuudestaan". Nykyaika ei ole poikkeus!
Olen sitä mieltä, että heikot ja eksytettävissä olevat ihmiset tarttuvat juuri toisten totuuteen, eivätkä halua itse nähdä vaivaa asioiden laajaan tutkimiseen. Toisten totuuteen uskominen saattaa aiheuttaa turvallisuuden tunnetta, mutta on mielestäni kadottanut tärkeimmän, lopettanut etsimisen ja ovelle kolkuttamisen...
Matt. 7:7
"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Tietenkin joku voi sanoa, että minun ei tarvitse enää etsiä, vaan olen löytänyt jo perille.
Mielestäni kuitenkin raamatun alkukristityt puhuivat valitsemastaan elämäntavasta "tienä" on hyvä ilmaus oikeasta elämän asenteesta. Se on kuin tie, joka ei pysähdy paikalleen vaan jatkaa kulkuaan...Sen varrella on kyllä paikkoja, joita jotkut sanovat lopulliseksi määränpääksi, mutta tosiasiassa tie jatkuu horisontin tuolle puolen...
Kysymys esiintyy yleensä silloin, kun mainitaan positiivisia ja mielyttäviä asioita jostakin henkilöstä. Jos vastaus on kielteinen, suhtautuminen henkilöön kuin henkilöön muuttuu täysin ja "vetää maton pois" henkilön alta.
Jehovan todistajat viljelevät mielellään sanaa totuus ja ajattetlevat omaavansa sen. Milloin tulit totuuteen, on myös tuttu kysymys.
Tosiasiassa jos jokin asia on totuus niin se tarkoittaa ehdotonta muuttumatonta todistettua faktaa Vrt.http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
Russelin ajoista lähtien hänen seuraajat ovat puhuneet totuudesta, kuinka heillä oli se ja jäljestäpäin Jehovan todistajat ovat tehneet samaa...
Yleisesti ottaen älykkäinä pidetyt ihmiset ovat varoneet käyttämästä sanaa totuus ja on myönnettävä, että jokaisella ajalla on oma totuutensa, joka ei kuitenkaan ole totuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihmiset esim. pitivät maata litteänä ja maailmankaikkeuden keskipisteenä uskonnollisten johtajien ja sen aikaisen "tieteen" mukaan vastoin Galileo Galileita, joka todisti asian toisin.
Mikä on siis se totuus, jota tunnustat? Onko se vain pelkkä "mantra", hokema ja manipulaation tulos? Jos kaikki ihmiset luottaisimme uskonnollisten johtajien sanomaan totuuteen, niin missä olisimmekaan? Eikö olisi tylsää elää toisten vajavaisten ihmisten määrittelemässä totuudessa lainkaan olematta kriittinen ja ajattelematta itse? Huomaa, että uskonnolliset johtajat ovat kautta aikojen keksineet "hyviä" kuritoimenpiteitä niille, jotka poikkesivat heidän "totuudestaan". Nykyaika ei ole poikkeus!
Olen sitä mieltä, että heikot ja eksytettävissä olevat ihmiset tarttuvat juuri toisten totuuteen, eivätkä halua itse nähdä vaivaa asioiden laajaan tutkimiseen. Toisten totuuteen uskominen saattaa aiheuttaa turvallisuuden tunnetta, mutta on mielestäni kadottanut tärkeimmän, lopettanut etsimisen ja ovelle kolkuttamisen...
Matt. 7:7
"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Tietenkin joku voi sanoa, että minun ei tarvitse enää etsiä, vaan olen löytänyt jo perille.
Mielestäni kuitenkin raamatun alkukristityt puhuivat valitsemastaan elämäntavasta "tienä" on hyvä ilmaus oikeasta elämän asenteesta. Se on kuin tie, joka ei pysähdy paikalleen vaan jatkaa kulkuaan...Sen varrella on kyllä paikkoja, joita jotkut sanovat lopulliseksi määränpääksi, mutta tosiasiassa tie jatkuu horisontin tuolle puolen...
Vastaukset 14
Vanhimmat
>>...mutta tosiasiassa tie jatkuu horisontin tuolle puolen...
Kokemukseni mukaan horisontin tavoittaminen, (puhumattakaan ylityksestä) vastaa vaikeusasteeltaan sateenkaaren pään löytämistä.
>>Kokemukseni mukaan horisontin tavoittaminen, (puhumattakaan ylityksestä) vastaa vaikeusasteeltaan sateenkaaren pään löytämistä.
>>Eikö teillä muuta tekemistä oo?
On toki, mutta miksi tehdä tänään sellaista, jonka voi huomenissakin lykätä?
>>Ois se kauhea asia jos ois löytäny totuden kaikesta...
Niinpä, ei olisi enää motiivia etsiä sateenkaaren päätä tai pyrkiä ylittämään horisonttia. (Anteeksi Arskavain, en voinut vastustaa.)
Ei mitään anteeksipyyntöjä Make! Sinaua ja energiaasi tarvitaan!
Luin ehkä väsymyksestä johtuen hieman huolimattomasti tekstisi, mutta minusta siinä oli totuuden sointi.
Täytyy lukea uudelleen jossain vaiheessa ja katsoa koenko samalla tavalla, kun luen tekstin huolellisemmin.
Nyt näin kirjoittaessani luotin vain intuitioon, joka tosin on ollut mielestäni aika hyvä opas elämäni tiellä. Valitsin vaimon sen avulla, eikä ole tarvinnut vielä reiluun 20 vuoteen katua sitä valintaa. Hyvä säkäkö? I dont think so.
>>Jehovan todistajat viljelevät mielellään sanaa totuus ja ajattetlevat omaavansa sen. Milloin tulit totuuteen, on myös tuttu kysymys.
Sitä kun asioita tarpeeksi usein toistetaan, aletaan uskoa siihen ehdottoman oikeana tulkintana. Kun todistajat keskustelevat keskenään 'totuudestaan', he eivät tee pienintäkään elettä kyseenalaistaakseen tuota 'totuutta'. Harvaa asiaa tarkastellaan niin kapea-alaisesti, kuin todistajat omaa 'totuuttaan'.
Keskustelut joissa itse olen ollut mukana eivät noudattele ihan tuota kaavaa, mutta tällaisen vaikutelman olen saanut, kun ajattelen yleensä keskusteluja joita JT:n piirissä käydään.
>>Keskustelut joissa itse olen ollut mukana eivät noudattele ihan tuota kaavaa, mutta tällaisen vaikutelman olen saanut, kun ajattelen yleensä keskusteluja joita JT:n piirissä käydään.
Riippuu myös hieman ympäristöstä ja ihmisistä, joita keskustelussa on mukana. Esimerkkini juontui muistoista salilta tai konventeista, joissa todistajien itsetyytyväisyys 'totuudessa' olosta pursuaa yli kaiken arvostelun.
Tietenkin jossain pienessä piirissä esim. saunaillassa totuudesta saatetaan jotain negatiivistakin löytää.
Omissa keskusteluissa on tuntunut olevan sellainen kaava, kun olen "noussut" jotakin piirrettä vastaan, niin tuntuu, kuin toinen intoutuisi puolustamaan näkemyksiä "henkeen ja vereen", jotka on oppinut JT-järjestössä.
Taas jos itse on ruvennut kehumaan jotakin piirrettä em. järjestössä, on tuntunut usein siltä, kuin toinen JT haluaisi osoittaa epätäydellisyyden, joka järjestössä vallitsee, jotta minulla olisi tasapainoisempi näkemys asiasta.
Kun näin on käynyt, niin olen ruvennut miettimään itseäni, vaikuttimiani, miksi keskustelut ovat menneet niin usein tuota rataa kohdallani. Olen myös miettinyt toisen osuutta keskustelun kulkuun. Vikaa olen löytänyt molemmista.
Harvinaisempi keskustelu on ollut sellainen, kun olen kokenut, että puhun sydämestäni, kertoen vain miltä minusta todella tuntuu jokin asia, tai näyttää, saadakseni ymmärrystä. Sitä koen saaneeni vähän. Tuntuu, kuin ihmiset eivät haluaisi ymmärtää, vaan haluavat puolustella omaa uskoaan ja ovat ensisijaisesti huolissaan omasta uskostaan. Näin siis JT:n parissa usein...tekis mieli sanoa melkein aina.
Mutta lohdutukseksi itselle on käynyt niin, kun joskus on oivaltanut jotenkin itse esimerkiksi Jeesuksen sanat ja huomannut niissä olevan vapauden ja rakkauden ja totuuden. Kun on kertonut sydänäänellä tämän, niin silloin ei kenelläkään ole ollut nokan koputtamista. Puhun nyt siis real life -keskusteluista, jolloin viestintä on kokonaisvaltaisempaa, eikä perustu sanoihin kuin osaltaan, päähuomion ollessa hengessä, jota ihminen viestii koko olemuksellaan.
Taisin valehdella innoissani viimisen kappaleen...itseasiassa en nyt muista, miten keskusteluissa on käynyt, mutta ehkä sillä ei ole ollut niin suurta merkitystä, koska asia, jonka on oivaltanut, ei tarvitse tuekseen toisen hyväksyntää, vaikka olen iloinen, jos toinenkn on oivaltanut saman kuin minä.
Täähän menee aivan mahdottomaksi, nyt olen jo epävarma eräästä toisestakin kappaleesta, jota kirjoitin. En suinkaan ole harvoin hakenut ymmärrystä yrittäen puhua sydämestä. Olen tehnyt sitä niin kauan kuin muistan. Tosin kokien, ettei ole saanut paljoakaan todellista ymmärrystä, mut yritys on ollu kova.
Nyt alan hiljalleen ymmärtää, että ehkä on turha hakea ymmärrystä ulkoapäin sydämen asiohinsa, enkä nyt tosiaan puhu tytöistä.
Rauhoitu! ;)
>>Omissa keskusteluissa on tuntunut olevan sellainen kaava, kun olen "noussut" jotakin piirrettä vastaan, niin tuntuu, kuin toinen intoutuisi puolustamaan näkemyksiä "henkeen ja vereen", jotka on oppinut JT-järjestössä.
Tuo taitaa olla varsin normireaktio.
>>Taas jos itse on ruvennut kehumaan jotakin piirrettä em. järjestössä, on tuntunut usein siltä, kuin toinen JT haluaisi osoittaa epätäydellisyyden, joka järjestössä vallitsee, jotta minulla olisi tasapainoisempi näkemys asiasta.
Siinähän sitä on luovimista, että ei nosta järjestöä jumalan asemaan. Vaikka siellähän se kuitenkin on.
>>Harvinaisempi keskustelu on ollut sellainen, kun olen kokenut, että puhun sydämestäni, kertoen vain miltä minusta todella tuntuu jokin asia, tai näyttää, saadakseni ymmärrystä. Sitä koen saaneeni vähän.
Tuollainen on varmasti aika tavallista jehovantodistajien keskuudessa. Harva siellä enää mukana saisi olla, mikäli kaikki puhuisivat sydämestään ja rehellisesti. Siten on kai turha hakea kokemuksia ymmärretyksi tulemisesta. Keskustelut kun ani harvoin ovat kummankin keskusteluosapuolen taholta täysin rehellisiä. Sanomisien varominen ja fraasien viljely on tärkeämpää maineen menettämisen pelossa.
>>Mutta lohdutukseksi itselle on käynyt niin, kun joskus on oivaltanut jotenkin itse esimerkiksi Jeesuksen sanat ja huomannut niissä olevan vapauden ja rakkauden ja totuuden. Kun on kertonut sydänäänellä tämän, niin silloin ei kenelläkään ole ollut nokan koputtamista. Puhun nyt siis real life -keskusteluista, jolloin viestintä on kokonaisvaltaisempaa, eikä perustu sanoihin kuin osaltaan, päähuomion ollessa hengessä, jota ihminen viestii koko olemuksellaan.
No, jos niitä Jeesuksen sanoja todella haluttaisiin noudattaa, ei vt-seura olisi kehitellyt todistajilleen lähellekään niin paljon noudatettavaa ja suoritettavaa kuin nyt. Vaikka itse en koe mitään tarvetta uskoa mihinkään yliluonnolliseen, olen silti sitä mieltä, että mikäli Jeesuksen mallia halutaan noudattaa, se ei käy vt-seuran käytännön mukaan.
Vaati tosin tällä kertaa 50 km ajelun autolla ympäriinsä.