Eräs Euroopan historian kaikkien aikojen suurin katastrofi, 1300-luvun paiserutto (joka tuhosi kolmanneksen Euroopan väestöstä), äityi erityisen tuhoisaksi sen takia, että taikauskoisessa Euroopassa kesykissat oli tapettu miltei sukupuuttoon. Kissojen vihaaminen oli kiivaimillaan 1200-luvulla.
Ruttoa levittävät rotat saivat lisääntyä vapaasti.
Muinaisessa Egyptissä, jossa kissa oli kesyyntynyt alunperin varastoidun viljan läheisyyteen, koska siellä oli vähällä vaivalla pyydystetäviä pikkujyrsijöitä, kesyyntyneestä kissasta tuli sangen kunnioitettu ja palvottu eläin. Kunnioitus ilmeni kissajumala Bastetin palvontana. Egyptin valtakunnan myöhäiskaudella siitä tuli jopa Egyptin kansallisjumala.
Kissa oli niin arvostettu eläin, että sitä eivät saaneet hoitaa muut kuin egyptiläiset. Kissan tappaminen oli lailla kielletty, ja jos kissa sattui muuten kuolemaan, pidettiin perheessä suruaika.
Kissajumalan palvominen levisi myös Roomaan. Se kiellettiin 300-luvun lopulla jKr., kuten muukin ei-kristillinen uskonnonharjoitus.
Kissan maagisuus elää vieläkin mielikuvissa. Kristillistyvä maailma tuomitsi egyptiläisen kissajumalan siinä missä muutkin pakanalliset jumalat. Pakanauskonnot ja niiden jumalat demonisoitiin, ja kaikki niistä muistuttava koettiin uhkana - kissakin. Kissoja tapettiin rituaalinomaisissa näytökisssä ja kansanjuhlissa. Kissat liitettiin noitamenoihin, joista ihmisiä syytettiin. Noituudesta tuomitun kissakin tuomittiin. Kissan oletettu yhteys paholaiseen näkyy vielä tänäkin päivänä: ns. kissavihaa pidetään luonnollisena asiana, mutta ns. koiravihaa ei taida kukaan uskaltaa tunnustaa tuntevansa.
(Kirjoitusen pohjana "Kissan käyttäytyminen", Sarah Heath. Gummerus)
Ruttoa levittävät rotat saivat lisääntyä vapaasti.
Muinaisessa Egyptissä, jossa kissa oli kesyyntynyt alunperin varastoidun viljan läheisyyteen, koska siellä oli vähällä vaivalla pyydystetäviä pikkujyrsijöitä, kesyyntyneestä kissasta tuli sangen kunnioitettu ja palvottu eläin. Kunnioitus ilmeni kissajumala Bastetin palvontana. Egyptin valtakunnan myöhäiskaudella siitä tuli jopa Egyptin kansallisjumala.
Kissa oli niin arvostettu eläin, että sitä eivät saaneet hoitaa muut kuin egyptiläiset. Kissan tappaminen oli lailla kielletty, ja jos kissa sattui muuten kuolemaan, pidettiin perheessä suruaika.
Kissajumalan palvominen levisi myös Roomaan. Se kiellettiin 300-luvun lopulla jKr., kuten muukin ei-kristillinen uskonnonharjoitus.
Kissan maagisuus elää vieläkin mielikuvissa. Kristillistyvä maailma tuomitsi egyptiläisen kissajumalan siinä missä muutkin pakanalliset jumalat. Pakanauskonnot ja niiden jumalat demonisoitiin, ja kaikki niistä muistuttava koettiin uhkana - kissakin. Kissoja tapettiin rituaalinomaisissa näytökisssä ja kansanjuhlissa. Kissat liitettiin noitamenoihin, joista ihmisiä syytettiin. Noituudesta tuomitun kissakin tuomittiin. Kissan oletettu yhteys paholaiseen näkyy vielä tänäkin päivänä: ns. kissavihaa pidetään luonnollisena asiana, mutta ns. koiravihaa ei taida kukaan uskaltaa tunnustaa tuntevansa.
(Kirjoitusen pohjana "Kissan käyttäytyminen", Sarah Heath. Gummerus)
Vastaukset 7
Vanhimmat
suomalainen poroporvari vihaa yli kaiken, mikä uhkaa saastuttaa hänen oman ja erityisesti hänen lastensa elämän: koira ja sen holtiton isäntä. Koirankakasta tulee aina keväisin julkkisten toilailuja, maahanmuuttajien sopeutumattomuutta , autoverotuksen kovuutta yms. vakioaiheita tärkeämpi valitusten aihe.
Historian tuntija ajatteli nyt mielestäni epähistoriallisesti ( epädialektisesti) - myyttisesti
Harvoin minun tarvitsee pyytää keskustelutoverilta selvennystä. Mutta nyt taidan niin tehdä.
Entä tarkoititko "historian tuntijalla" itseäsi, minua vai mainitsemani lemmikkieläinosastolta lainatun opaskirjan kirjoittajaa?
sinuapa sinua
Taitaa olla fön-tuuli.
Kuvittelin viestisi liian monimutkaiseksi.
---
Mainittuun koiravihaan ei taida liittyä mitään taikauskoista, ahdistavaa tai seksuaalista patoutumaa. Naapurin otus käy hermoille, ja sillä selvä. Eivät suivaantuneet lähiöläiset tienposkeen kakkijoita ammu. Kissaviha sen sijaan voi ilmetä aktiivisena kissojen kiduttamisena ja tappamisena. Muinaiset egyptiläiset tas pitivät kissan tappamista rangaistavana.
Kissahan on eurooppalaisessa tietoisuudessa feminiininen niin pitkälle, että kun englantilaiset puhuvat kissasta, niin se on "she", oli sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä. Saksassakin häntää heiluttaa "die Katze".
muutaman vuoden tauon jälkeen Heiskasen ja Oittisen kirjaa "Ideologia, subjekti, humanismi".(Eräs nuori ystäväni kysyi jotain Althusserista ja löysin ensimmäisen haparoivan vastaukseni sattumalta selkeästi esitettynä täältä)
Yhteiskunta ja yksilö ovat ensimmäisen lukukerran jälkeen "kehittyneet" - menneet alaspäin kuin lehmän häntä. Siksi kirja on minusta nyt hyvä. Löytyisi tähänkin keskusteluun hienoja oivalluksia. Esim. luvusta "Uskonnon js mystiikan uusi aalto".
>Eivät suivaantuneet lähiöläiset tienposkeen kakkijoita ammu.
En menisi vannomaan mitä kaikkea ovat valmiit ampumaan. Vaikka jossain kadonnutta aikaa edustavissa saarekkeissa ammutaan vieläkin niin kissoja, kotkia kuin muitakin mystisiä otuksia, niin eivät tämän globalisoituneen maailman kansalaiset noita kohteitaan tänään enää osaa noin kaukaa hakea.
Rutto tuli Eurooppaan 1340-luvulla mustarotan (Rattus rattus) valmistamaan maaperään ja (yllätys yllätys) katosi 1700-luvulla, kun isompi ja röyhkeämpi rotta eli isorotta (Rattus norvegicus) tunki sen tieltään.
(ja mikä helvetin tauti tätä systeemiä vaivaa? Juuri kun olin kirjoittanut vähän perusteellisemman esseen näistä aiheista ja yritin lähettää sen, koko paska kaatuu johonkin mustaan aukkoon...... HALOO YLLÄPITO, ONKO TÄÄ KOKO PALSTA VIRITETTY JOILLEKIN KOLMEN MINUUTIN HIPHOPPAREILLE, MITÄ HÄ?)
Kannattaisko pohtia tätä kysymystä tarkemmin vaikka Tiede-lehden keskustelusivulla?
Saat taatusti arvoistasi palauteetta :)
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php