Seuraamme parhaillaan ennen kokematonta palkkapoliittista kädenvääntöä, jossa on kuultavissa historian siipien suhinaa. Kyse on työntekijäryhmästä (sairaanhoitajat; suuri osa naisia, vähäpalkkaisia), jolta sanotunlaista kamppailua on osattu vähiten odottaa. Kyse on työkentästä (sairaanhoito sairaaloissa, terveyskeskuksissa ymv.), jossa ollaan tekemisissä perustavaa laatua olevien ihmis- ja perusoikeuksien kanssa (jokaisen oikeus elämään ja tarpeelliseen sairaanhoitoon sekä julkisen vallan velvollisuus turvata jokaiselle riittävät terveyspalvelut, perustuslain 19 §). Kysymys on korkeasti koulutetuista sairaanhoitajista, jotka eivät ole korvattavissa. Korvaajia ei yksinkertaisesti ole. Kysymys on esimerkiksi teho-osastojen ja leikkaussalien hoitajista. Nuo ja muut vastaavat tehtävät vaativat monen vuoden koulutusta niin teoriassa kuin käytännössä. (Tällaista henkilökuntaa ei ole saatavissa edes Virosta eikä entisestä Inkerinmaasta.)
Kyseessä ei ole ainoastaan palkkataistelu vaan viime kädessä laajempi poliittinen kamppailu, jossa ratkaistaan yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen tuleva suunta. Nykyinen tilanne on seurausta aikaisempien hallitusten (Holkerin, Ahon, Lipposen ja Vanhasen hallitukset) ja nykyisen hallituksen (Vanhasen toinen hallitus) harjoittamasta uusliberalistisesta (markkina)talouspolitiikasta. Siinä hyvinvointiyhteiskunta on ajettu alas keskeisiltä osiltaan. Tämä alasajo on merkinnyt laajojen yhteiskunnallisten sektorien yksityistämistä ja suurien kansalaisryhmien suhteellista kurjistumista. Myös sairaanhoitoon on kohdistettu ja kohdistetaan yksityistämispaineita.
Käynnissä on eräänlainen 'viimeinen taisto', koska käsillä oleva tilanne ei ehkä sellaisenaan enää milloinkaan toistu. Viimeinen taisto kenties senkin vuoksi, että pian meillä ei enää ole taisteltavaa. Kun muodosteilla oleva uusi EU (itsenäinen kansainvälinen oikeushenkilö) saa uuden perustuslakinsa tavalla tai toisella, kätemme ovat lopullisesti sidotut. Suomi on silloin todellinen ajopuu Euroopan valtaeliittien harjoittaman 'erittäin kilpailukyisen markkinatalouden' (= epäinhimillisen kova uusliberalistinen kapitalismi) hallitsemassa yhteiskunnassa. Vanhasen hallitus on käyttäytynyt vastuuttomasti. Se on pessyt kätensä kuin Pilatus, ymmärtämättä, että valtiovallalle kuuluu viime kädessä vastuu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien samoin kuin jokaisen tarvitsemien riittävien terveyspalvelujen toteutumisesta. Vastuullinen hallitus ei voisi koskaan pestä käsiään kyseisessä tilanteessa. Sen tulisi järjestää kunnollinen palkkaus – heti. Rahaa asian kunnolliseen hoitamiseen hallituksella on todistettavasti käytettävissään.
On valitettavaa, että maamme hallitus on kyvytön ja taitamaton. Se on osoittanut piitaamattomuutensa kansalaisten ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten ihmis- ja perusoikeuksien (jokaisen oikeus riittävään sairaanhoitoon) suhteen. Hallitus ei ole ymmärtänyt, että sillä on asiassa perustuslaillisia velvollisuuksia.
On selvää, että Vanhasen hallitus on epäonnistunut. Jos meillä olisi tiedostavampi ja taitavampi oppositio, hallitus olisi jo saanut lähteä. Kysymyksessä on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti siinä määrin tärkeä asia, että ongelman ratkaiseminen edellyttäisi uusia, ymmärtäväisiä poliittisia päättäjiä. Joka tapauksessa ongelman hoito edellyttää vähintään uutta hallitusta. Ennen viime vaaleja hyvinvointivaltiomallilla oli lukuisasti ystäviä. Vaalien jälkeen vaalipuheet unohtuivat nopeasti ja entinen häikäilemätön meno on esteettömästi jatkunut. Sairaanhoitajien tärkeä työtaistelu antaa mahdollisuuden suunnan muuttamiseen eli paluun vastuulliseen hyvinvointivaltiopolitiikkaan. Mutta vastaan haraavat valtaeliitin keskeiset toimijat ja resurssit.
Kyseessä ei ole ainoastaan palkkataistelu vaan viime kädessä laajempi poliittinen kamppailu, jossa ratkaistaan yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen tuleva suunta. Nykyinen tilanne on seurausta aikaisempien hallitusten (Holkerin, Ahon, Lipposen ja Vanhasen hallitukset) ja nykyisen hallituksen (Vanhasen toinen hallitus) harjoittamasta uusliberalistisesta (markkina)talouspolitiikasta. Siinä hyvinvointiyhteiskunta on ajettu alas keskeisiltä osiltaan. Tämä alasajo on merkinnyt laajojen yhteiskunnallisten sektorien yksityistämistä ja suurien kansalaisryhmien suhteellista kurjistumista. Myös sairaanhoitoon on kohdistettu ja kohdistetaan yksityistämispaineita.
Käynnissä on eräänlainen 'viimeinen taisto', koska käsillä oleva tilanne ei ehkä sellaisenaan enää milloinkaan toistu. Viimeinen taisto kenties senkin vuoksi, että pian meillä ei enää ole taisteltavaa. Kun muodosteilla oleva uusi EU (itsenäinen kansainvälinen oikeushenkilö) saa uuden perustuslakinsa tavalla tai toisella, kätemme ovat lopullisesti sidotut. Suomi on silloin todellinen ajopuu Euroopan valtaeliittien harjoittaman 'erittäin kilpailukyisen markkinatalouden' (= epäinhimillisen kova uusliberalistinen kapitalismi) hallitsemassa yhteiskunnassa. Vanhasen hallitus on käyttäytynyt vastuuttomasti. Se on pessyt kätensä kuin Pilatus, ymmärtämättä, että valtiovallalle kuuluu viime kädessä vastuu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien samoin kuin jokaisen tarvitsemien riittävien terveyspalvelujen toteutumisesta. Vastuullinen hallitus ei voisi koskaan pestä käsiään kyseisessä tilanteessa. Sen tulisi järjestää kunnollinen palkkaus – heti. Rahaa asian kunnolliseen hoitamiseen hallituksella on todistettavasti käytettävissään.
On valitettavaa, että maamme hallitus on kyvytön ja taitamaton. Se on osoittanut piitaamattomuutensa kansalaisten ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten ihmis- ja perusoikeuksien (jokaisen oikeus riittävään sairaanhoitoon) suhteen. Hallitus ei ole ymmärtänyt, että sillä on asiassa perustuslaillisia velvollisuuksia.
On selvää, että Vanhasen hallitus on epäonnistunut. Jos meillä olisi tiedostavampi ja taitavampi oppositio, hallitus olisi jo saanut lähteä. Kysymyksessä on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti siinä määrin tärkeä asia, että ongelman ratkaiseminen edellyttäisi uusia, ymmärtäväisiä poliittisia päättäjiä. Joka tapauksessa ongelman hoito edellyttää vähintään uutta hallitusta. Ennen viime vaaleja hyvinvointivaltiomallilla oli lukuisasti ystäviä. Vaalien jälkeen vaalipuheet unohtuivat nopeasti ja entinen häikäilemätön meno on esteettömästi jatkunut. Sairaanhoitajien tärkeä työtaistelu antaa mahdollisuuden suunnan muuttamiseen eli paluun vastuulliseen hyvinvointivaltiopolitiikkaan. Mutta vastaan haraavat valtaeliitin keskeiset toimijat ja resurssit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Kyse on työkentästä (sairaanhoito sairaaloissa, terveyskeskuksissa ymv.), jossa ollaan tekemisissä perustavaa laatua olevien ihmis- ja perusoikeuksien kanssa (jokaisen oikeus elämään ja tarpeelliseen sairaanhoitoon sekä julkisen vallan velvollisuus turvata jokaiselle riittävät terveyspalvelut, perustuslain 19 §). Kysymys on korkeasti koulutetuista sairaanhoitajista, jotka eivät ole korvattavissa. Korvaajia ei yksinkertaisesti ole."
Lähes kymmenen vuotta olen yrittänyt terveydenhuoltojärjestelmää kehottaa hoitamaan tehtävänsä, mutta he sitä ei halua tehdä. Tein siis kaiken itse: tutkimusmetodien kehittämisen, tutkimisen, diagnoosin, hoito ja lääkintämenetelmän kehittämisen, lääkeaineiden kehittämisen ym.
Kauan meni aikaa mutta tuloksia tuli! Mitä me teemme terveydenhoitojärjestelmällä josta ei ole mihinkään? Terveydenhoitojärjestelmän "jeesukset" lupailevat tyhjiä ja siten estävät minun ihmisoikeuden toteutumisen.
Lopetetaan paskaterveydenhoitojärjestelmä ja laitetaan nappi otsaan tyhjän lupaajille!
Oiva analyysi.
Kävit kirjoituksessasi läpi kaiken oleellisen. Rahaa on yhteiskunnassamme aivan riittämiin, kun katsotaan kuinka paljon on varaa maksaa esim. kansanedustajille, valtionyritysten johtajille ja muille "työntekijöillemme", joita he "demokratiassa" ovat.
Itsenäisen valtion eduskunta ja hallitus ovat vastuussa kansalle toimistaan. Heidät on valittu luottamustoimeen. Luottamus vaan ei näillä vaalilupausten pettämisillä lisäänny. Puoluediktatuuri osoittaa veriset kyntensä ja maansa myyneiden luopiopoliitikkojen ohjeet tulevat kaukaa ulkomailta "budjettikuripuheina".
Yhteiskunnan toimivuus vaatii kaikkien kansalaisten hyvinvointia. Hyvinvoivat ja tyytyväiset hoitajat pystyvät tekemään paremmin työnsä ja kunnon palkka varmasti helpottaa alalle työvoiman saantia kotimaastakin. Suomea puhuvat hoitajat kuuluvat hoitamaan suomalaisia potilaita.
Vaikka palkat nousisivat hoitajilla 24 % ei heidän peruspalkkansa vielä ole mikään kadehdittava.
Lähtisittekö itse 1700-1900 euron kuukausipalkalla hoitamaan sairaita? Itse en edes pystyisi moiseen työhön. Arvostan hoitajien työtä, ammattitaitoa ja sitoutumista työhönsä. Rajansa kaikella nyt on hallituksen aika tehdä ratkaisu asiassa ja pelastaa kasvonsa antamalla kunnille riittävästi rahaa hoitajien palkkauksen ajantasalle saattamiseen.
Rahaa saataisiin alkoholiveroa nostamalla.
Kirjoitus on oiva analyysi vallitsevasta tilanteesta Suomessa. Politiikan otteet ja ilmapiiri ovat koventuneet ja kansalaiset ovat vain pelinappuloita valtaapitävien shakkipöydällä. Vallanpitäjiä hyödyttömät syödään armotta.
Voidaan myös kysyä, onko meneillään olevassa hoitajien palkankorotuksen estämisessä mukana piilotettua naisvihaa ja -halveksuntaa?
Sanalsku sanoo: Niin makaat kuin petaat. Makaako nykyinen hallitus kohta rähmällään koska se petaa hoitajien alaspainamista?