Kumpi ihminen on teidän mielestänne inhimillisempi. Ihminen joka itkee eläytyen toisen ongelmiin vaiko ihminen joka alkaa toimia ongelman ratkaisemiseksi?
inhimillisyys...?
..mietin vaan..
291399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ja toisaalta ei kumpikaan.
Eläytyminen on empatiaa siksi inhimillistä.
Ongelmien ratkaiseminen toisen puolesta saattaa olla epäinhimillistäkin.
Tarkennus saattaisi olla paikallaan..
kuin samaa mieltä. Ongelmia ei voi ratkaista toisen puolesta, koska vastaavia tilanteita tulee varmasti eteen jatkossakin ja aina ei " auttava käsi " ole hoitamassa tilanteita piiloon. Itkulle on aina paikkansa ja toiminnalle myös. Toiminnan pitää olla kuitenkin avuntarvitsijaa aktivoivaa, jos se on tilanteessa mahdollista. Tämä antaa avuntarvitsijalle työkaluja ja kokemusta selvitä vaikeasta tilanteesta sen eteen tullessa. Tietenkin täytyy aina harkita tapauskohtaisesti onko avuntarvitsijalla voimavaroja käytössään, koska kenekään tilannetta ei saa pahentaa vaatimalla liikoja.
nimenomaan tuossa kohdassa,että täytyy harkita onko voimavaroja ja vaadittaisiinko ehkä liikaa,koska usein vaatimukset ovat ihmisen ajaneet niihin synkkiin hetkiin.
Olipa ne sitten itse hankittuja tai toisen aiheuttamia.
Tavoitteet ja vaatimukset täytyy asettaa realistisesti ja niin että onnistuminen on mahdollista, joka taas kasvattaa itseluottamusta vastaisuuden varalle. Pienistä askeleista ja monista pienistä onnistumisista kasvaa vakaa askel ja rohkea luottavainen mieli:)
Rohkein mielin kaikki ottakoot askeleet siihen suuntaan:)
Silti minusta ensisijaisesti pitäisi eläytyä toisen ongelmiin, kuunnella ja auttaa toista itse löytämään ratkaisu ongelmiin. Omin päin toimimalla voi periaatteessa vaikka pahentaa toisen ongelmia, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi.
On ongelmia, mihin ei haluta toisten puuttuvan.
Mut, jonkunlainen huomion tarve ongelmalaisella on.
hmm.. tosi vaikee..on ongelmia jotka selvee itsestään ajankans, siihen riittää itku.
Ja taas tosiin tapauksiin "pitää" puuttua teoin.
Mut luulen, et inhimillisellä ihmisellä on oma elämä aika raskasta... pitemmän päälle, jos liika inhimillisesti puuttuu toisten asioihin :)
ihminen on riippuvainen toisten ongelmista eli tarvitsee jo itse sitä inhimillistä suhtautumista:)
Niinhän se menee :)
Ja sinulle kaikkea kauni... oops! :D
kuullut ennenkin ilman oopsia;)
pakko keksii jotain uutta :)))
Ei ollut tarkoitus kirjoittaa sitä..sitä niin, mut en voinut pidätellä sormenpäitäni, siksi oops tuli loppuun :)
keksi muille mä kyllä kestän vanhatkin fraasit;D
loukannut sua vai loukkasinko?
Hmm..mistäs sinä sellaisen sormenpääpistoksen sait sormenpäihisi.. :))))
Kylsä tiedät paremmin mut, eiks niin :)
emmä ois mitään uuttakeksiny, mul on sama pää... pakko tunustaa :))))
en mä itke sun puolesta,mutta joskus kannattaa kysyä mitä toinen on mieltä:)
mulle mieltäpahaa, jos joku joutuisi minun takia itkemään :)
Kysymällä ne asiat selvee :)
sun silmistäsi lämmön kadonneen
jos et sä enää vastaa katseeseen
on kylmyys hiipinyt jo hiljaa sydämeen..
Mistäs nämä tangon sanat tulivatkaan mieleen:)
aika kuvaavasti sanottu ;)))
Enpäs ole moista kappaletta kuullut, mut ehkä kuuntelen sen sitten joskus tulevaisuudessa...sitten kun siihen aika koittaa :)
Mun aika mennä on.
Se on sen kappaleen nimi muuten.
Edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen loistava esitys.
Ehdin pikapikaa vastata,mutta nyt lähden hommiin:)
Lisäksi kappale on ikäänkuin Saulin jäähyväiset vähän saman tapaan kuin Irwinin Viimeinen laulu.
Ja netiltä löyttyy, onnex mp3 ja imuttaa voi :)
Olin hiukka ällikällä aikaisemmin, mut nyt kiitän selvityksestäsi mieleisestä ja nyt kuuntelen sitä tankooo..uudestaan :)
Inhimillisyys pitää sisällään niin monia eri vivahteita.
Inhimillinen ystävä on ehkä sellainen, joka ensin itkee kanssasi itkut pois ja tukee sitten, kun on aika nousta jaloilleen ja käydä käsiksi ongelmanratkaisuun.
kahden syöpää sairastavan henkilön tukihenkilö.
Kyllä siinä yhdessä on itketty. Ihminen, jolla on ollut samanlaisia ongelmia itsellään osaa varmaan parhaiten eläytyä toisen samanlaisiin ongelmiin.
Ja on ongelmia joihin ei välttämättä löydy ratkaisua. Voi vain lohduttaa, ja toivoa herätellä henkiin.
Mutta.. joskus ei toivoa ole. Silloin on vaan yritettävä auttaa toista elämään asian kanssa.
Mutta toisen ongelmia ei tietenkään voi yrittää mennä ratkaisemaan, ellei toinen sitä halua. Mutta jos minua pyydetään, niin auttaa voin, jos siihen kykenen.
on inhimmillisyyttä..Pidän yleensäkkin inhimmillisyytenä sitä,että osaa asettaa itsensä toisen asemaan..
Aina kun tulee tuosta asiasta puhe,niin tulee mieleen edesmenneen ystäväni sanonta:Mieti aina,ennenkuin meinaat tehdä toiselle ihmiselle väärin,että miltä tuntuisi jos se tehtäisin sinulle itsellesi..
Ihan samaa humaaniutta osoittaa kumpikin vaihtoehto.
Kysymyksiin on tikkusta vastata niin kun haluaisi, mutta kun noin pönttömäisesti kysyit kannatan ekaa vaihtoehtoa.
Sitten muutama sananen liittyen aiheeseen tai ei.
Kaikki ihmisten tekemät asiat, sanotuksi sanotut tai kokemalla koetut, ovat inhimillisiä omien kokemustemme kautta koettuna. Mikä on inhimillisempää kuin joku toinen on aikas mielenkiintoinen kysymys. Inhimillisyyden mittauksen molemmilla äärirajoilla ollaan esimerkiksi sotatilanteissa, kuten lukuisista lukemistamme esimerkeistä voimme todeta. Vielä vähän laajemmin. Kaikki mitä teemme on loppujen lopuksi luonnollista, koska luonto antaa mahdollisuuden tekemisiimme.
askartelusi saa jo vakavia piirteitä......