Vielä että, onko nää tunteet normaaleja kun välillä oon niinku mitään ei ois tapahtunut ja enää ei tuu kyyneleitäkään... Välillä jopa nauran ! Onko lupa nauraa joillekkin hauskoille jutuille?
Lisäys
Annika24
1373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suru kesti itselläni n. 5-vuotta ja elämä muuttui sen aikana ja jälkeen. Elämästä tuli rajallinen, ei mene päivääkään, etten punnitsisi asioita koko elämän kannalta. Jokin ilo lähti pois. Ihminen, joka kuoli ei ollut korvattavissa -tyhjä aukko jäi, mutta jotenkin oppi elämään. Keskityin aluksi pitämään huolta fyysisestä kunnosta (urheilin, tanssin, kävelin), mutta pian lihoin 35kg syödessäni ikävään. Jos ei ole jotain uskontoa taustalla, koko elämä muuttuu pysyvästi. ET OLE ENÄÄ IKINÄ SAMA SINÄ. Ikävöin vieläkin, varmasti aina -aikaa on kulunut jo 8-vuotta. Olen yleisesti iloinen/hauska ihminen, mutta yksin koen surua... en enää niin vahvasti kuitenkaan; enemmänkin mietin, miten "tämäkin" asia olisi toisin, jos hän vielä olisi. Hänen haudallaan en ole käynyt kertaakaan. En pystynyt. Tänä jouluna menen, mutta yksin.