IKKUNA MENI JO KIINNI

http://users.tkk.fi/~jseppane/vkkh.txt
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU
Kurssi   Linja
82. Kadettikurssi   Kenttätykistölinja
Tekijä
Kadettikersantti Antti Pirinen
Tutkielman nimi
Venäjän kenttätykistön käyttö hyökkäysoperaatioissa nykyään
Oppiaine, johon työ liittyy Taktiikka
Säilytyspaikka
Kurssikirjasto (MpKK:n kirjasto)
Aika: Helmikuu 1999
Tekstisivuja 40 Liitesivuja   14
TIIVISTELMÄ
Tässä tutkielmassa selvitetään Venäjän kenttätykistön toimintaa taktisella tasolla nykyään. Päämääränä on saada kuva tykistöjoukkojen ja tulen käytöstä divisioonan hyökkäykseen liittyen. Tulen käyttöä tarkastellaan myös erillisen prikaatin näkökulmasta Perusteista tutkitaan divisioonaa tukevien tykistöjoukkojen kokoonpano ja kalusto sekä käyttöperiaatteet hyökkäyksessä. Tulenkäytön osajärjestelmistä tutkitaan tulenjohto- ja tuliasematoimintaa, ampumatarvikehuoltoa ja erityisesti tykistötiedustelua. Painopiste luodaan hyökkäyksen tulenkäytön selvittämiseen käytettävissä olevilla joukoilla.
Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja kartoittava tutkimus. Tutkimusmenetelminä käytetään asiakirja- ja kirjallisuustutkimusta sekä asiantuntijahaastatteluja.
Tutkimusongelma on: miten ja mitä tykistöjoukkoja käytetään divisioonan hyökkäyksen tukemisessa? Kysymykseen vastataan erityisesti moottoroidun jalkaväkidivisioonan osalta. Tutkimusta lähestytään taktiikan näkökulmasta.
Tutkimuksessa ilmeni, että venäläiset pyrkivät saavuttamaan hyökkäyksessä tuliylivoiman tykistön avulla. Tykistöjoukkoja on huomattavan paljon eri organisaatioissa ja lisäksi hyökkäystä varten niitä alistetaan alaspäin. Näin ollen hyökkäystä tukevan tykistön määrä on aina suurempi kuin organisaatioissa. Kalusto on lähes kokonaan panssaroitua ja telalavettista. Tuliyksiköiden liikkuvuus on hyvä.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että tykistötiedustelu ei nykyisellään kykene jatkuvaan tiedusteluun koko vastuualueen syvyydessä. Venäläinen tapa johtaa tulta soveltuu vain yhden tuliyksikön ammuttamiseen. Suuremmat tulenkeskitykset vaativat esikunnissa tapahtuvaa maalitietojen yhdistämistä ja niiden tuliyksiköille välittämistä. Tulenkeskitykset eivät näin ollen ole reaaliaikaisia. Tuliyksiköt ryhmitetään pääsääntöisesti suoraan hyökkäävän joukon taakse ja erittäin etupainoisesti.
Ampumatarvikehuolto aiheuttaa suurimman ongelman. Kulutus on tiedettävä etukäteen ja sitä vastaavat ampumatarvikemäärät on toimitettava suoraan tuliyksiköille. Tavoitteena on, että tuliyksiköillä on siirtyessään määrävahvuinen ammustäyttö mukanaan.
Tulenkäyttö hyökkäyksessä perustuu massiiviseen ampumatarvikkeiden käyttöön. Suuri osa maaleista määritetään etukäteen ja tarvittava ammuskulutus lasketaan erilaisten normien avulla. Hyökkäyksen tulenkäyttö jakautuu lähtöasemaan siirtymisen tulitukeen, tulivalmiste luun, murron tukemiseen ja saattoon. Eniten tykistöä ja ampumatarvikkeita käytetään tulivalmistelussa.
Tutkimuksessa ilmeni, että uutena piirteenä Venäjän tykistössä ovat taktiset tiedustelu- ja tulenkäyttöjärjestelmät. Näillä järjestelmillä pyritään reaaliaikaiseen tulenkäyttöön esimerkiksi vihollisen tuliyksiköiden lamauttamiseksi.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltavina olevissa asioissa oli ristiriitaisuuksia eri lähteiden välillä. Osasta käsiteltäviä asioita oli saatavissa erittäin niukalti tietoa johtuen muun muassa Venäjällä vahvassa asemassa olevasta tavasta salata ja harhauttaa.
Tutkimuksessa käytetyt lähteet ovat länsimaisia ensisijaisesti julkisia tutkimuksia ja
ohjesääntöluonteisia teoksia tykistöstä. Tärkeimpiä lähteitä ovat muun muassa The Army
Field Manual, Generic Enemy, vuodelta 1996 ja Majuri Ohra-ahon diplomityö Venäjän
(Neuvostoliiton) maavoimien operaatiotaidon ja taktiikan viimeaikainen kehittyminen, 1993.
Tärkein tekninen lähde on ruotsalainen asekatalogi System för Indirekt Eld i Öst, 1995.
Tutkimuksessa merkittävänä apuna ovat everstiluutnanttien Pauli Lähde ja Kuido-Uno
Tiidolep haastattelut.
Avainsanat
Hyökkäysoperaatio, tulenkäyttö, tiedustelu- ja tulenkäyttöjärjestelmä

VENÄJÄN KENTTÄTYKISTÖN KÄYTTÖ HYÖKKÄYSOPERAATIØISSA
NYKYÄÄN
1. JOHDANTO   1
2. TYKISTÖJOUKOT JA NIIDEN KALUSTO   3
2.1 Armeija    4
2.2 Armeijakunta ja erilliset prikaatit   5
2.3 Divisioona    6
2.4 Rykmentti ja sen alajohtoportaat   7
2.5 Tykistön taistelujaotus hyökkäyksessä   8
2.6 Johtopäätöksiä 10
3. TYKISTÖJOUKKOJEN TOIMINTA HYÖKKÄYKSESSÄ
3.1 Tykistötiedustelu    11
3.2 Tulenjohtotoiminta    14
3.3 Tuliasematoiminta    -   16
3.4 Ampumatarvikehuolto    18
3.5 Johtopäätöksiä    20
4. EPÄSUORANTULEN KÄYTTÖ HYÖKKÄYKSESSÄ
4.1 Tulenkäytön suunnittelu ja johtaminen   22
4.2 Tykistön tulitustavat 24
4.3 Tulenkäytön vaiheet    27
4.3.1 Lähtöasemaan siirtymisen tulituki   27
4.3.2 Hyökkäyksen tulivalmistelu   28
4.3.3 Murron tukeminen         30
4.3.4Saatto 31
4.4 Tulenkäytön erityispiirteitä   32
4.4.1 Erikoisampumatarvikkeiden käyttö   32
4.4.2 Erillisen prikaatin tulenkäyttö   34
4.5 Johtopäätöksiä    35
1
VENÄJÄN KENTTÄTYKISTÖN KÄYTTÖ HYÖKKÄYSOPERAATIOISSA NYKYÄÄN
1   JOHDANTO
Venäläisten sotatoimien tukemisessa on ilmavoimien kasvavasta merkityksestä huolimatta kenttätykistöllä tärkeä osuus. Entisen Neuvostoliiton ja edelleen Venäjän asevoimissa on nähtävissä voimakas määrällinen panostus tykistöjärjestelmiin. Taustalla on tykistön pitkät perinteet ja aselajin asema sodan jumalana. Vahvaa kenttätykistöä pidetään ehdottomana edellytyksenä sotatoimien menestykselle ja sillä pyritäänkin luomaan tuliylivoima yhdessä ilmavoimien kanssa.
Hyökkäys on Venäjän maavoimien tärkein sotatoimi. Tosin uusimpien arvioiden mukaan puolustus ja hyökkäys tukevat toisiaan eikä menestystä saavuteta pelkästään hyökkäämällä Asevoimien toimintavaatimuksiin on lisätty liikkuvuuden ja tulivoiman lisääminen, jotta yhtymät voisivat taistella syvällä vihollisen selustassa ja saavuttaa nopeaa menestystä. Tulivoimaa ja liikkuvuutta on pyritty parantamaan operatiivis- strategisilla suuryhtymillä sekä erillisillä prikaateilla Aseteknologian kehitys on mahdollistanut olemassa olevien kokoonpanojen puitteissa uusien toimintavaatimusten täyttämisen. Tosin uuden taktiikan ja tekniikan käyttöönottoa hidastaa Venäjän poliittinen ja taloudellinen tilanne. Tapahtuneessa kehityksessä on ollut mukana myös yhtymiä tukeva tykistö. Kaluston liikkuvuutta ja tehoa on lisätty valmistamalla telalavettisia tykkejä ja kehittämällä niihin erikoisampumatarvikkeita. Aikaisemmin yhtymien tykistön normaalina tehtävänä oli ampua tavallisten ammusten lisäksi taktisia ydinammuksia Nykyään kynnys niiden käyttämiseen on kasvanut ja se puolestaan on pakottanut kehittelemään tehokkaampia tavanomaisia asejärjestelmiä. Esimerkkinä näistä on lisääntynyt tykistöohjusten määrä ja niiden sijoittaminen entistä alemmalle organisaatiotasolle Toki edelleenkin tykistö kykenee ampumaan ydinampumatarvikkeita.
Venäjällä kenttätykistöön kuuluvat vedettävät ja telalavettiset haupitsit ja kanuunat sekä näiden yhdistelmät. Lisäksi kenttätykistöön kuuluvat kranaatinheittimistö, raketinheittimistö, tykistöraketit ja - ohjukset sekä panssarintorjuntatykistö, joka on pääasiallisesti tarkoitettu suora-ammuntatehtäviin Kaikkia näitä asejärjestelmiä johtaa kunkin yhtymän tykistöpäällikkö Hyökkäyksessä esimerkiksi divisioonan tulivalmisteluun osallistuu kenttätykistön lisäksi ilmavoimat ja elektronisen sodankäynnin joukot. Tässä tutkielmassa käsitellään kenttätykistön osuutta niiltä osin kuin on kyse epäsuorasta ammunnasta. Kenttätykistön toimintaan liittyy oleellisesti myös tykistötiedustelu ja tukitoiminnat kuten suojelu, pioneeritoiminta, elektroninen sodankäynti, lähipuolustus ja huolto. Tutkimuksessa käsitellään hyökkäykseen liittyvää tykistötiedustelua, ampumatarvikehuoltoa ja osin tulenjohto- ja tuliasematoimintaa sekä koko tulenkäyttöjärjestelmän johtamista osana yhtymän taistelua.
Tutkimus on rajattu koskemaan divisioonatason hyökkäystä. Divisioona on edelleen yleisin taktinen yhtymä Venäjällä ja sen kokoonpanoa kehitettäneen liikkuvampaan ja syvän taistelun oppiin sopivammaksi Venäjällä on kolme tärkeintä perustyyppiä olevaa divisioonaa: panssaridivisioona, moottoroitu jalkaväkidivisioona ja maahanlaskudivisioona Näistä käsitellään kahta ensimmäistä keskittyen moottoroidun jalkaväkidivisioonan hyökkäykseen. Hyökkäysoperaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtymä saa selkeän hyökkäystehtävän vihollisen syvyyteen ja jonka se pyrkii toteuttamaan omin ja alistetuin joukoin. Tutkimuksessa käsitetään kenttätykistön käytöllä tykistöjoukkojen toimintaa ja tulen käyttöä.
Venäjän tykistön käyttöä käsitteleviä tutkimuksia on Suomessa tehty vähän. Tykistöä on käsitelty osana venäläistä taktiikkaa ja operaatiotaitoa tai osana yhtymän taistelua Varsinaisesti tykistöä on tutkittu viimeksi vuonna 1981 Varsovan liiton divisioonien sotatoimiin liittyen. Teknistä kehitystä on seurattu kansainvälisestä lehdistöstä ja teknisen alan julkaisuista. Tämän tutkielman päämääränä on selvittää kenttätykistön nykytila osana divisioonan hyökkäystä ja tehdä johtopäätöksiä tapahtuneesta kehityksestä myös lähitulevaisuuteen. Venäläisiä divisioonia on varustettu monentasoisella ja ikäisellä kalustolla. Tarkastelun lähtökohtana pyritään käyttämään uusinta teknologiaa ja taktiikkaa, jotta tutkimustulokset pätisivät myös lähitulevaisuudessa. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva ja kartoittava tutkimus. Tutkimusmenetelminä käytetään asiakirja- ja kirjallisuustutkimusta sekä asiantuntijahaastatteluja. Taktisessa tarkastelussa johtopäätöksiä tehdään tekniikan ja ohjesääntöluonteisten asiakirjojen pohjalta viitekehyksen mukaisesti. Viitekehys on liitteenä 1.
Tutkimus jakaantuu kolmeen pääosaan. Ensimmäisessä osassa selvitetään tykistöorganisaatiot kalustoineen eri tasoilla. Tämän perusteella kartoitetaan hyökkäyksessä tarvittavat taistelujaotusmuutokset ja niiden toteutusperiaatteet. Luvussa kaksi vastataan kysymykseen:
millaisella kokoonpanolla ja kalustolla hyökkäystä tuetaan? Kysymykseen vastaamalla selvitetään tulen käytön resurssit hyökkäyksessä. Johtopäätöksinä saadaan arvio saavutettavasta tulen tehosta. Toisessa osassa kartoitetaan tykistöjoukkojen toimintaa hyökkäyksessä. Luvussa selvitetään tykistötiedustelun toimintaa, joukkojen tulen johtokykyä, tuliasematoimintaa ja ampumatarvikehuoltoa. Tutkiminen tapahtuu organisaatioiden ja kaluston kykyä analysoimalla. Luvussa kolme vastataan kysymyksiin:
miten tykistön tiedustelu ja tulenjohto toteutetaan hyökkäykseen liittyen?
miten tuliasematoiminta ja ampumatarvikehuolto on hoidettu? Edelläolevien kysymysten pohjalta selvitetään divisioonan tykistöjärjestelmän toimintatapoja ja kykyä hyökkäyksessä. Johtopäätöksinä syntyy arvio divisioonaa tukevien tuliyksikköjen hyödyntämismahdollisuuksista hyökkäyksen tukemisessa.
Kahden ensimmäisen osan tuloksia käytetään pohjana rakennettaessa hyökkäyksen tulenkäytön kokonaisuutta kolmannessa osassa. Siinä selvitetään tulenkäytön perusteita alkaen sen suunnittelusta ja johtamisesta osana divisioonan hyökkäystä. Perusteista selvitetään käytettävät tulitustavat ja tulenkäytön laskennalliset perusteet. Tämän jälkeen selvitetään tulenkäytön vaiheet hyökkäyksessä. Niitä verrataan erillisen prikaatin hyökkäyksen tulenkäytön vaiheisiin. Lisäksi tutkitaan ampumatarvikkeiden käyttöä hyökkäyksessä. Luvussa neljä vastataan
kysymyksiin:    -
millainen on hyökkäyksen tulitustapa?
miten tulitus toteutetaan hyökkäykseen liittyen?
kuinka paljon ja millaisia ampumatarvikkeita tulituksessa käytetään? Johtopäätöksinä saadaan tykistön kyky tukea divisioonan hyökkäystä sekä Venäjän tämän hetken tapa toteuttaa hyökkäyksen tulenkäyttö. Tutkielman painopiste on neljännessä luvussa.
2   TYKISTÖJOUKOT JA NIIDEN KALUSTO
Tärkeimmät tykistöorganisaatiot käsitellään armeijan ja sen alajohtoportaiden osalta. Divisioonasta ja sen alajohtoportaista käsitellään tuliyksiköiden lisäksi tulenkäyttöön osallistuvia tärkeimpiä joukkoja. Tykistöjoukoissa keskitytään suuntaa antaviin tykistöaseiden määriin ja kaluston ominaisuuksiin. Organisaatioiden perusteella käsitellään tykistön taistelujaotusta. Tärkein tykistökalusto ominaisuuksineen on liitteessä 2.
2.1    Armeija
Armeija on operatiivinen yhtymä, joka koostuu kahdesta viiteen divisioonasta ja armeijajoukoista. Armeija voi sisältää esimerkiksi kolme moottoroitua jalkaväkidivisioonaa, panssari divisioonan, erillisen panssarirykmentin, ilmarynnäkköpataljoonan ja armeijajoukot. Armeijan alajohtoportaana voi toimia myös armeijakunnan esikunta tai erillinen moottoroitu jalka väkiprikaati Armeija on tarkoitettu taistelemaan osana rintamaa, mutta se kykenee taistele maan myös itsenäisesti
Armeijajoukkojen tykistöön voi kuulua tykistöprikaati ja -rykmentti sekä tykistöohjusprikaati, raketinheitinrykmentti ja panssarintorjuntarykmentti. Tykistöprikaati käsittää viisi patteristoa, joissa kussakin on 18 tykkiä. Kalusto on 152 millimetrin kanuunoita kantamaltaan 25 - 30 kilometriä. Uudenaikaisella kalustolla varustetussa tykistöprikaatissa kolmella patteristolla on 2S 19 ja kahdella 2S5 telakanuunat. Tykistöohjusprikaati sisältää kolme tykistöohjuspatteristoa, joissa kussakin on kuusi ohjuslavettia. Kalustona voi olla 9P129-ohjukset, joiden kantama on 120 kilometriä. Raketinheitinrykmentti koostuu kolmesta raketinheitin patteristosta, joissa kussakin on 18 heitintä. Kalustona on kevyt 122 millimetrin BM-21 kanta maltaan 20 kilometriä. Panssarintorjuntarykmenttiin kuuluu muunmuassa 36 kpl 100 milli metrin panssarintorjuntatykkiä. Armeijan tykistöaseiden määrät on koottu taulukkoon 1.
3

Tykistöoh-jusprikaati
Tykistö-
Prikaati
Tykistö- rykmentti
Raketinhei-tinrykmentti

Panssarintor-
Juntarykmentti
Alajohto portaat
Patteristot
3
5
3
3
3
55-65
Aseet
18
90
54
54
36
1000-1200
Taulukko 1. Armeijan tykistöaseiden määriä.
Armeijan tykistöjoukkojen kokonaismäärä ja kantama vaihtelee kokoonpanoista riippuen.
Armeijan raketinheittimistö voi olla organisoitu raketinheitinprikaatiksi, jonka kalustona on 220 tai 300 millimetrin raketinheittimet. Kantama kasvaa tällöin 35 - 70 kilometriin
Armeijajoukkojen tykistöaseiden määrä on noin 250 ja kahdella tykistöprikaatilla noin 290.
Alajohtoportaiden tykistö mukaanlukien määrä on noin 1400.
2.2
Armeijakunta ja erilliset prikaatit
1
Armeijakunta on operatiivis- taktinen eri aselajeista koostuva yhtymä, jota käytetään armeijan johdossa tai itsenäisenä johtoportaana erillisessä suunnassa. Itsenäinen armeijakunta edustanee tulevaisuuden liikkuvia joukkoja Armeijakunnan alaisuuteen voi kuulua kahdesta neljään divisioonaa ja armeijakuntajoukot tai vaihtoehtoisesti viidestä kuuteen prikaatia ja armeijakuntajoukot. Todennäköisesti armeijakunta johtaa nykyään sekä divisioonia että erillisiä prikaateja
Armeijakuntajoukkojen tykistöllä ei ole mitään vakiokokoonpanoa. Siihen voi kuulua tykistö ohjusprikaati, 1 - 2 tykistöprikaatia sisältäen raketinheittimistön, 1 - 3 tykistörykmenttiä ja panssarintorjuntarykmentti Kolme divisioonaa ja kaksi erillistä prikaatia sisältävään armeijakuntaan kuuluu noin 900 tykistöasetta. Liikkuvien joukkojen armeijakunnan tykistö sisältää yhden tykistöprikaatin, jossa on 96 kappaletta 152 millimetrin telatykkiä, yhden tykistöohjus prikaatin, jossa on 18 kappaletta 9P129 tykistöohjuksia sekä raketinheitinprikaatin, jolla on 96 kappaletta 220 millimetrin 9P140 raketinheittimiä Tällainen rungoltaan kuuden prikaatin armeijakunta sisältää 1020 tykistöasetta. Liikkuvien joukkojen armeijakunnan tykistöaseiden määrät on koottu taulukkoon 2.

Tykistöohjus- prikaati
Tykistöprikaati

Raketinheitin- prikaati
Alajohtoportaat

Patteristot
3
4
6
n. 45
Aseet
18
96
96
n. 800

Taulukko 2. Liikkuvien joukkojen armeijakunnan tykistöaseiden määriä.
Erillinen prikaati on noin kahden rykmentin kokoinen liikkuva ja iskukykyinen taktinen yhtymä. Erilliseen prikaatiin kuuluu tykistörykmentti, joka koostuu kahdesta kahdeksantoista tykin patteristosta. Kalustoina voi olla ensimmäisellä patteristolla 152 millimetrin 2S5 ja toisella 2S19. Prikaatikokoonpanon kehittyessä on arvioitu kenttätykkipatteriston tulevan osaksi moottoroitua jalkaväkipataljoonaa joka nostaisi kenttätykkien kokonaismäärän 1 26:een. Tshetsheniassa jokaisella pataljoonalla oli käytössään panssarihaupitsipatteri ja yhdestä kahteen kranaatinheitinpatteria sekä yhdestä kahteen ylemmän johdon tykistöpatteria Lisäksi kenttätykistörykmenttiin tulisi kuulumaan 18 raketinheitintä sisältävä patteristo. Prikaatin tykistöaseiden kokonaismäärä on 78 - 176 riippuen kokoonpanosta.
2.3    Divisioona
Divisioonia on Venäjän taktinen eri aselajeista koostuva perusyhtymä, joka on tarkoitettu vihollisen puolustuksen murtamiseen ja menestyksen laajentamiseen. Divisioonasta yleisimmät mallit ovat moottoroitu jalkaväkidivisioona ja panssaridivisioona. Divisioona on perinteisesti ollut kolmijakoinen, jolloin moottoroituun jalkaväkidivisioonaan on kuulunut kolme moottoroitua jalkaväkirykmenttiä ja yksi panssarirykmentti sekä divisioonajoukot. Vastaavasti panssaridivisioonaan on kuulunut kolme panssarirykmenttiä, yksi moottoroitu jalkaväkirykmentti ja divisioonajoukot. Organisaatiokehityksen myötä on osin siirrytty pois kolmijakoisesta mallista. Uuteen moottoroituun jalkaväkidivisioonaan kuuluu neljä moottoroitua jalka väkirykmenttiä, panssaripataljoona ja divisioonajoukot. Uuteen panssaridivisioonaan kuuluu kaksi kumpaakin rykmenttityyppiä sekä divisioonajoukot.
Divisioonajoukkojen tykistö on sekä moottoroidussa jalkaväkidivisioonassa että panssaridivisioonassa saman tyyppinen. Tosin joidenkin läntisten lähteiden mukaan panssaridivisioonassa olisi yksi kenttätykistöpatteristo vähemmän Moottoroidun jalkaväkidivisioonan divisioona joukkojen tykistöön kuuluu kenttätykistörykmentti, raketinheitinpatteristo ja tykistöohjuspatteristo. Tykistörykmentti koostuu kolmesta patteristosta, joissa kussakin on 18 tykkiä. Yhden patteriston kalustona voi olla 152 millimetrin 2S3 ja kahdella patteristolla 2S19. Näinollen divisioonatykistön kantama olisi 17 - 24 kilometriä. Raketinheitinpatteristo sisältää kolme raketinheitinpatteria, joissa kussakin on kuusi asetta, tyypiltään esimerkiksi 220 millimetrin 9P140. Aseen kantama on 35 kilometriä. Tykistöohjuspatteristossa on kuusi ohjuslavettia, jotka on jaettu kolmeen patteriin. Kalustona voi olla 9Pl29, jonka kantama on 120 kilometriä.
Divisioonajoukkojen tykistön kokonaismäärä on 78 tykistöasetta, joista kuusi on ohjuslavetteja. Joissakin divisioonissa tykistöohjusten tilalla on vanhempaa tykistörakettikalustoa. Tällöin tykistörakettipatteristoon kuuluu neljä tykistörakettia tyypiltään FROG-7, joiden kantama on 65 kilometriä Useissa lähteissä kenttätykistöpatteristoon on kuulunut 24 tykkiä jo Neuvosto liiton aikana Varsovanliiton hajottua tykkimäärä on pudonnut kahdeksaantoista mikä johtui TAE-sopimuksen vaikutuksesta On kuitenkin täysin mahdollista, että patterin tykkimäärä nousee kuudesta kahdeksaan sotilaallisen kriisin syttyessä tai organisaatiota kehitettäessä Näin ollen divisioonajoukkojen tykistömäärä nousisi 96 tykistöaseeseen. Divisioonan tykistön kokonaismäärä on tällä hetkellä kokoonpanoista riippuen 220 - 294 tykistöasetta. Se on pääosiltaan telalavettista ja uudenaikaista, ja se kykenee ampumaan erikoisampumatarvikkeita, joilla lisätään kantamaa tai tulen tehoa. Divisioonajoukkojen
tykistö kykenee ampumaan myös taktisia ydinräjähteitä. Esimerkki divisioonajoukkojen tykistöorganisaatioista kalustovaihtoehtoineen on liitteessä 3.
Divisioonan kenttätykistörykmentissä on tiedustelupatteri, joka suorittaa tykistön tiedustelua. Siihen kuuluu ainakin äänimittausjaos, tutkajaos tai tutkaryhmiä sekä sääjaos. Äänimittaus tullee olemaan tulevaisuudessakin osa tykistön tiedustelua, vaikkei se sovellukaan hyvin liikkuvien joukkojen käyttöön. Äänimittausyksikkö on varustettu kuorma-autoilla. Käytössä olevia tutkia ovat muun muassa maastonvalvontaan tarkoitetut SNAR-1O ja tutkavaunu PRP-3, joilla voidaan seurata kohdetta hieman yli kymmenessä kilometrissä. Tutkayksikköön kuuluu myös vastatykistötutka, joka voi olla esimerkiksi 1L219. Se pystyy paikantamaan raskaan kranaatinheittimistön viiteentoista kilometriin ja raskaan tykistön kymmeneen kilometriin. Kevyen raketinheittimistön se paikantaa kahteentoista kilometriin. Sääjaoksen kalustona voi olla esimerkiksi Ulybka-säätutka. Sen toiminta perustuu lähetettävään radiosondiin, jota seurataan maa-asemalta.
2.4    Rykmentti ja sen alajohtoportaat
Rykmenttejä on kahta perustyyppiä: moottoroitu jalkaväkirykmentti ja panssarirykmentti. Rykmentti on tarkoitettu taistelemaan osana divisioonaa eikä sen aseistus riitä erillisiin tehtäviin ilman merkittäviä alistuksia. Kolmijakoisen mallin mukaan moottoroidussa jalkaväkirykmentissä on kolme moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, yksi panssarivaunupataljoona ja rykmenttijoukot Vastaavasti panssarirykmentissä on kolme panssarivaunupataljoonaa ja yksi moottoroitu jalkaväkipataljoona sekä rykmenttijoukot Rykmenttijoukoissa merkittävin ero on, että panssarirykmentistä puuttuu toinen patteristo. Molemmilla rykmenttityypeillä on kenttätykistöpatteristo, johon kuuluu 18 tykkiä. Moderneimmilla joukoilla kalustona voi olla 152 millimetrin telahaupitsit mallia 2S3 tai 2S19. Vanhemmilla joukoilla on 122 millimetrin panssarihaupitsi 2S1. Kantama rykmentin patteristolla on 15 - 25 kilometriä kalustosta riippuen.
Moottoroidulla jalkaväkirykmentillä on uusimmissa kokoonpanoissa lisäksi toinen patteristo, jonka kalustona on kaksitoista kappaletta 120 millimetrin vedettäviä yhdistelmätykkejä tyypiltään 2B16. Yhdistelmätykissä on sekä tykin että kranaatinheittimen ominaisuuksia. Sillä voidaan ampua molempien ampumatarvikkeita ja sen tulinopeus on 8 - 10 laukausta minuutissa kantaman ollessa 40 - 12800 metriä Toinen patteristo voi olla myös BTR-80-alustainen yhdistelmätykki 2S23, jonka kaliiperi on 120 millimetriä ja kantama yhdeksän kilometriä
Panssarivaunupataljooniin ei kuulu tykistöä, mutta moottoroidulla jalkaväkipataljoonalla on kranaatinheitinpatteri, johon kuuluu kuusi heitintä. Heitin on joko 120 millimetrin 2S9 vaunu kantamaltaan 8,5 kilometriä tai 82 millimetrin automaattikranaatinheitin 2B9. Sen kantama on noin viisi kilometriä. Kranaatinheitinpatterissa voi olla myös molempia heitintyyppejä. Heikommin varustetuissa pataljoonissa voi olla vielä vedettäviä 120 millimetrin kranaatinheittimiä. Välillä heitinten lukumäärä on ollut patterissa kahdeksan kappaletta. Komppanioissa ei ole tykistöaseita.
Moottoroidussa jalkaväkirykmentissä on tykistöaseita yhteensä 48 kappaletta ja panssarirykmentissä 24 kappaletta.
2.5    Tykistön taistelujaotus hyökkäyksessä
Venäläisen taktiikan mukaan hyökkäysoperaation toteuttaminen ja mahdollisuus menestyä vaatii ehdottoman tuliylivoiman. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa omat joukot voivat suorit taa tehtävänsä ilman voimakasta vihollisen tulitoimintaa. Tuliylivoiman luomiseksi käytetään tykistöä, jonka määrä riippuu hyökkäävän joukon tehtävän tärkeydestä, vihollisen voimakkuudesta ja käytössä olevista normeista. Näiden perusteella lasketaan tarvittava tykkien määrä kuhunkin hyökkäystehtävään tai sen osaan liittyen. Normina voidaan pitää, että hyökkäyksessä on 80 - 120 tykkiä ja heitintä rintamakilometriä kohden. Tykistön voimasuhteena pyritään pitämään 3:1 ja murtoalueella 6:1 viholliseen nähden. Operatiivisten ja taktisten yhtymien orgaaninen tykistö ei riitä voimasuhteen ylläpitoon hyökkäysoperaatioissa. Ylemmät johtoportaat alistavat tarvittavan määrän tuliyksiköitä alaspäin 41
Divisioonan hyökkäyksessä ylempi johtoporras, armeija tai armeijakunta, alistaa omaa tai alistukseksi saatua tykistöä divisioonalle. Edelleen divisioona alistaa tykistöä rykmenteille. Alistusten periaatteena on, että alaspäin annetaan pienempikaliiperista ja lyhyempikantamaista tykistöä. Kukin johtoporras pyrkii pitämään itsellään yhdentyyppistä kalustoa, mikäli se on mahdollista. Tällä pyritään helpottamaan aseteknistä- ja ampumatarvikehuoltoa. Kuitenkin huoltovastuu säilyy alistuksissa sotajaotuksen mukaisella johtoportaalla. Divisioonalle ei alisteta tykistöohjuksia tai raketinheittimiä, ne ylempi johtoporras pitää itsellään. Edelleen
divisioona ei alista raketinheitinpatteristoaan eikä tykistörykmentin johtoporrastaan. Alistukset ovat aina väliaikaisia ja niitä voidaan muuttaa kesken hyökkäysoperaation. Tykistöä alistetaankin aluksi ensimmäisen portaan joukoille. Toinen porras saa alistukset vasta kun ensimmäinen porras pysäyttää hyökkäyksensä. Vastahyökkäyksiä varten toinen porras voi saada patteriston. Alistusten toteutuksen jälkeen kukin johtoporras pyrkii muodostamaan tykistöstään tykistöryhmän. Ryhmä muodostetaan, jos on käytössä enemmän kuin yksi patteristo ja vaikeat maasto- tai sääolot eivät sitä estä.
Armeija saa hyökkäysoperaatioon alistuksina 15 - 20 ylijohdon tykistöpatteristoa. Niistä ja omista patteristoistaan se jakaa kullekin painopistesuunnan divisioonalle 3 - 5 patteristoa ja sivusuuntien divisioonille 2-3 patteristoa. Jäljellejäävistä patteristoista muodostetaan armeijan tykistöryhmä, (AAG), johon kuuluu 3 - 6 patteristoa. Tykistöryhmiä voi olla useampiakin. Raketinheittimistä muodostetaan armeijan raketinheitinryhmä, (AGRA), jossa on tavallisesti 3 - 6 raketinheitinpatteristoa. Lisäksi armeijalla on käytössä tykistöohjuspatteristot. Armeija kunnalla ryhmien muodostamisperiaate on samanlainen.
Divisioona alistaa ensimmäisen portaan rykmenteille tavallisesti kaikki orgaaniset kenttätykistöpatteristonsa. Riippuen ylemmältä johtoportaalta saaduista alistuksista, se voi alistaa vain yhden tai kaksi patteristoa eteenpäin. Divisioonalle jäävistä patteristoista sekä sen orgaanisesta raketinheitinpatteristosta muodostetaan divisioonan tykistöryhmä, (DAG). Ryhmän johtoportaana toimii divisioonan kenttätykistörykmentin johtoporras. Ryhmään kuuluu paino pistesuunnassa 3 -6 patteristoa ja sivusuunnassa 2 - 3 patteristoa. Divisioonassa voidaan muodostaa toinenkin tykistöryhmä, johon kootaan pelkästään hyökkäyksen tulivalmistelun ja murron ajaksi alistetut patteristot ja mahdollisesti toisen portaan rykmenttien patteristoja. Kyseessä on väliaikainen tykistöryhmä, jota johtaa alistetun tykistön vanhin komentaja. Väliaikainen tykistöryhmä puretaan tulivalmistelun jälkeen. Divisioona muodostaa lisäksi panssarintorjuntareservin omasta ja alistetuista panssarintorjunta-aseista. Divisioonan tykistö ohjuspatteristo säilyy divisioonan komentajan käytössä.
Divisioonassa voidaan muodostaa myös tiedustelu-tuli-ryhmä (ROG), joka muodostaa taktisen tiedustelu- ja tulenkäyttöjärjestelmän. Siihen kuuluu useita patteristoja, tykistöryhmän johtoporras sekä tykistötiedusteluyksiköitä. Yksinkertaisimmillaan ryhmään kuuluu kaksi patteristoa ja kaksi äänimittausjaosta sekä johtoporras. Siihen voi myös kuulua raketinheittimistöä sekä vastatykistötutkia ja maastonvalvontatutkia. Ryhmän tehtävänä on esimerkiksi vihollisen tykistön tuhoaminen tietyllä alueella. Erillisen tehtävän jälkeen ryhmän osat palautetaan divisioonan tykistöryhmään ja tiedusteluosiin. Samanlainen ryhmä voidaan muodostaa myös armeija- ja armeijakuntatasoilla. Esimerkki 2000-luvun alkupuolen taktisesta tiedustelu- ja tulenkäyttöjärjestelmästä on liitteessä 4.
Ensimmäisen portaan rykmentti voi muodostaa omasta ja sille alistetusta tykistöstä rykmentin tykistöryhmän, (RAG). Siihen kuuluu painopistesuunnassa 2 - 4 patteristoa ja sivusuunnassa kaksi patteristoa. Ryhmä voi sisältää kenttätykistöpatteristojen lisäksi raskasta kranaatinheittimistöä. Rykmentin tykistöryhmään voi kuulua lisäksi hyökkäyksen tulivalmistelun ja murron tukemisen ajan toisen portaan rykmenttien kenttätykistöpatteristoja. Rykmentillä ei ole orgaanista tykistöryhmän johtoporrasta, joten ryhmää johtanee rykmentin oman patteriston komentaja. Tykistöryhmästä määrätään kullekin ensimmäisen portaan pataljoonalle patteristo tai patteri käyttötuliyksiköksi. Tykistöryhmän komentajalle jätetään kuitenkin vähintään patteristo omaan käyttöön. Mikäli rykmentin tykistöryhmää ei muodosteta, alistetaan pataljoonille patteristoja tai pattereita. Rykmenttiin muodostetaan lisäksi panssarintorjuntareservi.
Alistusten ja ryhmien muodostamisen jälkeen hyökkäävällä moottoroidulla jalkaväkidivisioonalla on käytössään painopistesuunnassa 13 - 17 patteristoa ja sivusuunnassa 12 - 15 patteristoa divisioonan kokoonpanosta riippuen. Lisäksi divisioonalla on tykistöohjukset ja pataljoonien orgaaninen tykistö. Enimmillään divisioonalla on täten 360 tykistöasetta. Divisioonan hyökkäystä tukevat lisäksi ylemmän johtoportaan tykistöryhmät. Esimerkit divisioonan hyökkäystä tukevista tuliyksiköistä on liitteessä 5.
2.6    Johtopäätöksiä
Venäläisissä organisaatioissa on edelleen tykistöä huomattavan paljon. Tykistöllä on tärkeä merkitys sotatoimien tukemisessa ja se korvannee tulevaisuudessakin osan ilmavoimien suon tuksista läntisiin organisaatioihin verrattuna. Perinteinen tapa alistaa suuria määriä tykistöä hyökkäykseen liittyen vaatii paljon suunnittelua ja laskentaa operatiiviselta ja taktiselta johdolta, jotta alistukset onnistuisivat myös käytännössä. Lisäksi alistusten väliaikaisuus aiheuttanee käytännön ongelmia huollollisesti, koska vastuu huollosta pidetään sotajaotuksen mukaisella johtoportaalla. Alistusten vaihtaminen ja joidenkin tykistöryhmien uudelleen muodostaminen kesken hyökkäysoperaation tulevat aiheuttamaan ongelmia ja vaativat ainakin massiivista ennakkosuunnittelua, mikä kuluttaa tykistön johtoportaita.
.4
11
Uudessa ajattelussa venäläiset ovat tiedostaneet nämä ongelmat. Tuliyksiköiden lisääminen pataljooniin ja rykmentteihin vähentää alistusten tarvetta tai poistaa sen kokonaan hyökkäykseen liittyen. Hyökkäävä divisioona tai prikaati voi suorittaa koko operaationsa ilman, että tuliyksiköitä täytyy alistaa. Jokainen johtoporras voi muodostaa tykistöryhmänsä orgaanisesta tykistöstä. Tällainen toiminta sopii yhtymille, jotka taistelevat pitkälle vihollisen syvyyteen. Liikkuvien voimien yhtymille se on tyypillistä. Toisaalta tuliyksiköiden alistaminen riittävän tuliylivoiman aikaansaamiseksi mahdollistaa jokaiseen tilanteeseen sopivan tulenkäytön. Tästä syystä normaalien yhtymien toiminnassa voimakas ylijohdon reservi ja alistukset säilyvät todennäköisesti myös 2000-luvulla.
Alistusten jälkeen hyökkäävällä divisioonalla on 40 - 60 tykistöasetta rintamakilometriä kohden, jos rintaman leveytenä pidetään 6 - 8 kilometriä. Tämä määrä on jo lähellä asetettuja normeja ja kun siihen lisätään tukemaan pystyvät osat ylempien johtoportaiden tykistöryhmistä, niin päästään lähemmäksi sataa tykistöasetta rintamakilometriä kohden. Lisäksi, kun tuli keskitetään murtoalueelle, niin päästäneen tarvittavaan tuliylivoimaan.
Kaluston osalta uusin ja liikkuvin tykistö sijoitetaan rykmentti- ja divisioonatasolle, kun taas vedettäviä tykkejä löytyy enemmän ylemmistä johtoportaista. Uutena kehityspiirteenä näyttää olevan yhdistelmätykkien valmistaminen. Uusin kalusto on liikkuvaa ja mahdollistaa näin nopeat tuliasemien vaihdot. Se antaa lisäksi vedettävää tykistöä paremman suojan miehistölle. Tämä parantaa niiden käyttökelpoisuutta suora-ammuntaan.
3.    TYKISTÖJOUKKOJEN TOIMINTA HYÖKKÄYKSESSÄ
3.1    Tykistötiedustelu
Tykistötiedustelu on osa koko yhtymän tiedustelua ja se tuottaa osaltaan kokonaiskuvaan tiedot vihollisen tuliyksiköistä. Hyökkäyksessä on päämääränä selvittää vihollisen ydintaisteluvälineiden sijainti, tuliyksiköiden koordinaatit ja johtamispaikat, vastatykistötutkat, tärkeät erilliset maalit, kuten helikopterit, ilmapuolustuksen sijainti, reservit ja niiden suuntaus, oman epäsuoran tulen osuvuus sekä etulinjan ryhmitys yhdessä muun tiedustelun kanssa Tiedustelutietoja käytetään pääasiassa kahdella tavalla. Ne välitetään suoraan tuliyksiköille maalitiedoiksi reaaliaikaisen tulenkäytön perustaksi tai vaihtoehtoisesti ne integroidaan muiden
tiedusteluorganisaatioiden ja ylemmän johtoportaan jakamien tietojen kanssa. Tällöin tietoja käytetään suunnittelun pohjana esimerkiksi hyökkäyksen tulivalmistelua laadittaessa. Jälkimmäisessä tapauksessa aika tietojen tulkitsemiseen kasvaa.
Käytettävien välineiden perusteella tykistötiedustelu jakautuu tutka-, äänimittaus-, tähystys- ja optiseen tiedusteluun. Tiedusteluyksiköiden toiminnan pohjana ovat niille asetetut vaatimukset:
a. Määrätietoisuus. Resurssien tehokas hyödyntäminen toteutetaan ennalta laadittuja tiedustelusuunnitelmia noudattamalla.
b. Jatkuvuus. Tiedustelua tapahtuu kaiken aikaa olosuhteista riippumatta.
c. Agressiivisuus. Vaarallisimpiin viholliskohteisiin vaikutetaan reaaliaikaisen tiedustelutiedon avulla välittömästi.
d. Aikarajat. Tietojen saamiselle johtajat asettavat aikarajoituksia jatkuvuuden siitä kärsimättä.
e. Salaaminen ja harhauttaminen. Tiedustelutoiminta tulee suojata vihollisen tiedustelulta ja toiminnan tulee olla harhauttavaa.
f. Tarkkuus ja luotettavuus.
g. Yhdistäminen. Tietoja ei tule käyttää pelkästään maalitietoina vaan ne tulee liittää muuhun tiedusteluaineistoon kokonaiskuvan saamiseksi kaikille tarvitsijoille.
h. Reservit. Komentajilla tulee olla tiedustelureservejä.
Vaatimuksia tiedustelujoukoille ja erityisesti teknisille tiedusteluvälineille antavat lisäksi taktiset periaatteet liikkuvasta ja syvästä taistelusta.
Tähystystiedustelua toteutetaan kaikilta patteristojen komentopaikoilta ja tulenjohtopaikoilta sekä erillisiltä tähystyspaikoilta. Tähystäminen tapahtuu usein suoraan panssariajoneuvoista johtuen joukkojen liikkuvasta toimintatavasta. Tähystämisellä pyritään saamaan tukevaa tietoa muunmuassa oman tulen osuvuudesta ja näkyvillä olevasta vihollisesta. Apuvälineinä on kiikareita, pimeäkiikareita ja laser-etäisyysmittareita. Tähystämiseen liittyy olennaisesti maastonvalvontatutkien käyttö. Kenttätykistöpatteriston kokoonpanoissa on yksi PRP-3-tutka- panssarivaunu, jota käytetään paikallaan olevien ja liikkuvien maalien paikannukseen taistelu alueen etureunassa. Se ryhmitetään komento-, tähystys-, tai tulenjohtopaikalle ja sillä kyettäneen myös johtamaan tulta. Se havaitsee kohteita aina 20 kilometrin etäisyydelle ja se pystyy seurantaan noin kymmeneen kilometriin.
Kenttätykistörykmentteihin kuuluvalla mittaustiedustelupatterilla on ainakin yksi SNAR-10 panssarivaunualustainen maastonvalvontatutka. Tutkan käyttöperiaate tukee kahden tutkan kuulumista organisaatioon. Tutkat sijoitetaan pareittain lähelle jalkaväen tai tykistön tähystys ja tulenjohtopaikkoja yleensä korkeille paikoille. Ne paikantavat paikallaan olevia ja liikkuvia maaleja tykistön käyttöön sekä ohjaavat epäsuoran tulen maaliin. Järjestelmä kykenee tutkaa maan iskemäkuviot. Liikkuvan taisteluajoneuvon se havaitsee 16 kilometrin etäisyydeltä.
Äänimittauksella pyritään selvittämään vihollisen tykistön ja ilmatorjuntaohjusten tuliasemien koordinaatteja. Mittaustiedustelupatteriin kuuluva äänimittausjoukkue ryhmittää kuuntelurintaman 2 - 3 kilometrin päähän hyökkäyksessä etenevän kärjen taakse. Se kykenee paikantamaan kevyen tykistön 8 -15 kilometrin ja raskaan tykistön 20 - 25 kilometrin etäisyydeltä SCHZ-6 kalustolla. Kalusto on sijoitettu kuorma-autoihin eikä se sovellu erittäin liikkuviin sotatoimiin. Se tullee olemaan tulevaisuudessakin Venäjän armeijan palveluskäytössä.
Tykistön paikantamistutkat perustuvat lentävän kranaatin tai raketin havaitsemiseen ja sen avulla aselavetin paikantamiseen. Venäjällä on käytössä yhä vanhoja paikantamistutkia kuten ARSOM 1 ja 2 sekä SNAR-1, -2 ja -6 tutkat. Uusin ja tehokkain palveluskäytössä oleva järjestelmä on 1L219. Tällaisiä järjestelmiä kuulunee yksi mittaustiedustelupatteriin. Se ryhmitetään lähelle tykistön johtamispaikkoja välittömän tulenkäytön helpottamiseksi. Se kykenee paikantamaan tykit, kranaatinheittimet ja raketinheittimet 10 - 20 kilometrin etäisyydeltä ja ohjukset jopa 45 kilometrin etäisyydeltä. Järjestelmä soveltuu liikkuvaan sodankäyntiin vaunualustansa ja vain viisi minuuttia kestävän asemaanajonsa ansiosta. Sillä voidaan seurata 12 kohdetta yhtäaikaa ja sen tarkkuus riittää tulenjohtamiseen.
Tykistön suorittamaan tiedusteluun kuuluu myös vihollisen tutkien tiedustelu. Divisioonatasolla käytetään edelleen tutkasuuntimoita, joista esimerkiksi NRS-1 kantaa 25 kilometriin Ylemmän johtoportaan tuella suoritetaan tiedustelua helikoptereilla sekä saadaan lentokone tiedustelun tuloksia. Venäjä panostaa yhä enemmän lennokkitiedusteluun ja on todennäköistä, että lennokit tulevat prikaati- ja divisioonatasolle Palveluskäytössä on eri tyyppejä Jakolev lennokeista, joiden toimintasäde on 60 - 70 kilometriä.
Tykistötiedustelun tehokkuutta kuvaavat tiedustelurintaman leveys ja tiedustelun ulottuvuus. Eri menetelmät kattavat leveyssuunnassa divisioonan hyökkäysalueen moninkertaisesti, mutta ongelma on tiedustelun ulottuvuus hyökkäysalueen syvyyssuunnassa.
Tiedustelumenetelmä
Laite tai tyyppi
Tehokas ulottuvuus
(km)
Maksimi ulottuvuus
(km)
Maatähystys
Kiikarit, etäisyysmittari
2-5
10
Ilmatähystys
Helikopteri
10
-
Maavalvontatutkaus
PRP-3
SNAR-10
10
15
20
30
Äänimittaus
SCHZ-6
15
25
Tutkien suuntiminen
NRS-l
25
25
Lentoratatutkaus
1L219
15
45
Lennokkitiedustelu
Jakolev Pchela-I
60
70
Taulukko 3 Tiedustelumenetelmien ulottuvuuksia
Hyökkäyksessä keskimääräinen divisioonan lähitehtävä ulottuu 8 - 10 kilometriin, jatkotehtävä 15 - 20 kilometriin ja päivätehtävä 25 - 40 kilometriin. Nämä etäisyydet vaihtelevat riippuen vihollisesta ja maastosta. Verrattaessa etäisyyksiä taulukon 3 tiedustelun ulottuvuuk sun ilmenee, että tehokas tiedustelu koko hyökkäysalueen syvyydessä on mahdollista vain
lennokeilla. -
3.2    Tulenjohtotoiminta
Hyökkäyksen tulivalmisteluun liittyvä maalien paikantaminen suoritetaan etukäteen pääasiassa erilaisia tiedustelumenetelmiä käyttäen. Välitöntä tulenjohtamista tapahtuu hyökkäyksen aikana havaittuihin uusiin maaleihin. Tulenjohtamiseen ei ole omaa organisaatiota vaan tulen- johtajat ovat oman tuliyksikkönsä johtajia. Heitä ei alisteta jalkaväelle tai panssarijoukoille vaan he toimivat yhteistoiminnassa tuettavan joukon kanssa. Mikäli tuliyksikkö on alistettu suoraan tuettavalle joukolle, esimerkiksi patteristo pataljoonalle, niin tulenjohtokin toimii alistettuna. Edessä toimivat tähystäjät ja tiedustelijat kykenevät osoittamaan maaleja varsinaisille tulenjohtajille, jotka antavat varsinaisen tulikomennon. Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin tiedustelijat välittävät vihollistiedot omalle johtoportaalle, esimerkiksi divisioonan esikunnalle, joka voi käskeä tulenkäyttöä maaliin. Edessä voi olla myös erikoistulenjohtajia, jotka suorittavat maalin valaisua laserilla.
Patteriston komentaja toimii tulenjohtajana ja hänellä on apunaan päälliköt, jotka toimivat raportoivina tähystäjinä ja tarvittaessa tulenjohtajina. Yleensä tulenjohtaminen tapahtuu vaunusta, joka on ajettu tuettavan joukon komentajan läheisyyteen edulliseen tähystysase maan. Mikäli vaunulla ei pääse tulenjohtopaikkaan niin patteriston komentaja ja patterin päälliköt voivat jalkautua ja käyttää kannettavaa tulenjohtovälineistöä. Siihen kuuluu kannettava radio, suuntakehä sekä stereoetäisyysmittari tai kannettava laseretäisyysmittari. On myös mahdollista käyttää vaunun radiota kaukokäytöllä. Tulenjohtopaikat pyritään kaivamaan maan suojaan sekä jalkaisin että vaunuilla toimittaessa. Jos tarvittavaa tulenjohtokykyä ei saavuteta tuettavan joukon komentajan läheisyydestä, niin perustetaan etutulenjohtopaikka. Sen miehityksenä on patteriston tiedustelu-upseeri, tähystäjä ja radiomies
Tulenjohtamiseen ja tulikomennon välittämiseen valmiina ampuma-arvoina tykeille on Venäjän panssaritykistössä käytössä tykistön komentojärjestelmä 1V12. Siinä on omat MT-LBu - pohjaiset vaunut patteriston komentajalle ja patterin päälliköille tulenjohtamiseen sekä esikuntapäällikölle ja patteriupseereille ampuma-arvojen laskentaan ja välitykseen tykeille Patteriston komentaja tähystää itse taistelukenttää kiikarilla, jossa on valonvahvistin. Havaittuaan maalin käskee hän tähystäjän paikantamaan sen. Tähystäjä mittaa etäisyyden laserilla ja katsoo suunnan suuntagyrolta. Hän syöttää tiedot koordinaattilaskimelle, joka ilmoittaa maalin koordinaatit paikantamisjärjestelmältä saadun oman paikan avulla. Komentaja täydentää tulikomennon ja antaa sen radisteille. Tulikomento viestitetään patterin päälliköille ja patteriston esikuntapäällikölle toteutettavaksi 61
Tulenjohtosuoritus on kytketty suoraan ampuma-arvojen laskentaan ilman ulkopuolisia välittäviä tahoja. Tulipatterilla täytyy olla suora radioyhteys päällikköönsä välittömän tulenkäytön mahdollistamiseksi. Mikäli kyseessä ei ole välitön tulenkäyttö, tulevat maalitiedot suoraan ylemmältä komentajalta esikuntapäällikölle laskettaviksi. Tulikomennon viestitys ja sen muokkaus on esitetty kaaviossa 1.

PATTERIEN PÄÄLLIKÖT
Kaavio 1. Tulikomennon viestittäminen ja laskenta
Kaikki yhteydet toteutetaan pääsääntöisesti radiolla. Ainoastaan tuliasema-alueen sisällä voidaan käyttää johdinyhteyksiä. Kaaviosta 1 nähdään, että tulikomento tulee kahta reittiä patteriupseerille. Tämä varmentaa tulenkäyttöä. Paikanmääritys- ja laskinjärjestelmä on heikko kyvyltään. Modifioitu 9V59 - laskin kykenee laskemaan ampuma-arvot vain kolmelle tuliasemalle, joten kukin patteri saa omat ampuma-arvot. lVl2 - järjestelmässä yhtä patteristoa kohden on neljä varsinaista tulenjohtajaa ja lisäksi kolme patteriupseeria, jotka kykenevät johtamaan oman patterinsa tulta. Tämä järjestelmä on luotu ensisijaisesti 2S1 ja 2S3 patteristoja varten. Vastaava tykistön komentojärjestelmä on luotu myös pyöräalustalle. Tätä 1V17 - järjestelmää käytetään muunmuassa raketinheitinpatteristoissa.
3.3 Tuliasematoiminta
Ennen yhtymän hyökkäykseen lähtöä suunnitellaan tuliyksiköiden siirrot ja tuliasema-alueet. Perustan muodostavat käsketty tehtävä, hyökkäysnopeus, kantama ja tuliyksikön liikkuvuus. Tuliyksiköt ovat yleensä ennen liikkeelle lähtöä odotusalueilla 30 - 50 kilometriä etulinjasta. Ensin siirtyvät tiedustelu- ja valmisteluosastot, joilla on etumatkaa noin puoli tuntia Tuliyksiköistä ryhmittyvät ensin ne, joita käytetään ennen hyökkäyksen tulivalmistelua. Näitä ovat muunmuassa tykistöohjuspatteristot ja raketinheitinpatteristot sekä osa telapatteristoista. Panssarintorjuntatykistö ryhmitetään alkuvaiheessa hyökättäessä puolustukseen valmistautu
TUETTA VAN
JOUKON
KOMENTAJA
SÄÄASEMA   tulikomentoyhteys
YLEMPI TYKISTÖ KOMENTAJA
PATIERISTON
KOMENTAJA
määrittää maalin koordinaatit yhdessä tähystäjän kanssa
- täydentää tulikomen
- - -> tulenkäyttöön liittyvä
viestiyhteys
1 ESIKUNTAPÄÄLLIKKÖ
- laskee ampuma-arvo laskimella
N
PATrERIUPSEERIT . TYKIT
_________   L
rioksi
K
- välittävät tulikomennon patteriupseereille
- tarvittaessa johtavat
- laskevat ampuma-arvot manuaalisesti ja vertaavat esikuntapäällikön kanssa
- kykenevät johtamaan tulta
- toteuttavat tulikomennon
tulta
Kaavio 1. Tulikomennon viestittäminen ja laskenta
Kaikki yhteydet toteutetaan pääsääntöisesti radiolla. Ainoastaan tuliasema-alueen sisällä voidaan käyttää johdinyhteyksiä. Kaaviosta 1 nähdään, että tulikomento tulee kahta reittiä patteriupseerille. Tämä varmentaa tulenkäyttöä. Paikanmääritys- ja laskinjärjestelmä on heikko kyvyltään. Modifioitu 9V59 - laskin kykenee laskemaan ampuma-arvot vain kolmelle tuliasemalle, joten kukin patteri saa omat ampuma-arvot. lVl2 - järjestelmässä yhtä patteris toa kohden on neljä varsinaista tulenjohtajaa ja lisäksi kolme patteriupseeria, jotka kykenevät johtamaan oman patterinsa tulta. Tämä järjestelmä on luotu ensisijaisesti 2S1 ja 2S3 patteris toja varten. Vastaava tykistön komentojärjestelmä on luotu myös pyöräalustalle. Tätä 1V17 - järjestelmää käytetään muunmuassa raketinheitinpatteristoissa.
3.3 Tuliasematoiminta
Ennen yhtymän hyökkäykseen lähtöä suunnitellaan tuliyksiköiden siirrot ja tuliasema-alueet. Perustan muodostavat käsketty tehtävä, hyökkäysnopeus, kantama ja tuliyksikön liikkuvuus. Tuliyksiköt ovat yleensä ennen liikkeelle lähtöä odotusalueilla 30 - 50 kilometriä etulinjasta. Ensin siirtyvät tiedustelu- ja valmisteluosastot, joilla on etumatkaa noin puoli tuntia Tuliyk siköistä ryhmittyvät ensin ne, joita käytetään ennen hyökkäyksen tulivalmistelua. Näitä ovat muunmuassa tykistöohjuspatteristot ja raketinheitinpatteristot sekä osa telapatteristoista. Panssarintorjuntatykistö ryhmitetään alkuvaiheessa hyökättäessä puolustukseen valmistautunutta vihollista vastaan. Muiden tuliyksikköjen on oltava ryhmittyneenä 1 - 2 tuntia ennen tulivalmistelun alkua. Yleensä ne ajavat asemiin hyökkäystä edeltävänä yönä tiedusteltuja ja kunnostettuja teitä pitkin. Viimeisenä ryhmittyvät moottoroitujen jalkaväkipataljoonien kranaatinheitinpatterit, jotka siirtyvät taisteluryhmityksessä.
Tykistöohjuspatteristo jää 10 - 15 kilometrin päähän vihollisesta samoin kuin divisioonan tai prikaatin raskas raketinheitinpatteristo. Kevyet raketinheittimet ryhmitetään 4 - 8 kilometrin päähän vihollisryhmityksestä. Hyökkäystä tukeva armeijan tai armeijakunnan tykistöryhmä jää 8 - 10 kilometrin, divisioonan tai prikaatin tykistöryhmä 4 - 6 kilometrin ja rykmentin tykistöryhmä 2 - 4 kilometrin päähän vihollisesta. Pataljoonien kranaatinheittimistö tulee noin kilometrin päähän vihollisesta. Etummaiset patteristot siirtyvät hyökkäyksen edetessä hyppäyksen omaisesti 1 - 3 kilometriä kerrallaan. Periaatteena on, että yhdestä tuliasemasta suoritetaan vain 1- 2 tulitehtävää ja yhteistoiminta hyökkäävän joukon kanssa voidaan säilyttää kiinteänä. Hyökkäyksen jatkuessa seuraavaksi siirtyy rykmentin tykistöryhmä ja sitten divisi oonan ja armeijan tykistöryhmät.
Yhtymän tykistöpäälliköllä on koko hyökkäyksen ajan oltava tykistöä käytössään, joten divisioonan tai prikaatin tykistöryhmä siirtyy portaittain. Se voi siirtyä esimerkiksi vain kahdessa osassa, jotta se ei porrastuksen takia jäisi jälkeen hyökkäävästä kärjestä. Divisioonan tykistöryhmä siirtyy ensimmäisen kerran, kun vihollisen etummaisten pataljoonien puolustuskeskukset on vallattu tai murron tukemisen jälkeen. Tuliyksikön tulee siirtyä viimeistään, kun sen kantamasta on käytetty kaksi kolmasosaa. Pataljoonaa tukeva patteristo voi vaihtaa asemia pattereittain. Tällöin kaksi patteria ampuu ja yksi siirtyy.
Divisioonan tehokkaimmat tykistöaseet, tykistöohjukset ja raketinheittimet, ryhmitetään alueille, joihin vihollisen panssarivaunujen ei uskota pääsevän tai tulevan. Tykistöohjuspatte risto hajautetaan pattereittain alueelle, jonka sivu on 6 - 9 kilometriä. Patterit ovat alueen laidoilla kolmiona, jonka keskellä on patteriston komentopaikka sekä esikunta ja huolto. Raketinheitinpatterit ovat tiiviimmässä, sillä niiden välinen etäisyys on 1 - 2 kilometriä. Yksit täisten heitinten välinen etäisyys on 100 - 500 metriä. Tavalliset patteristot ovat hajautettuina tykistöryhmän sisällä. Ne ovat yleensä suoraan hyökkäävän joukon takana aukeilla alueilla, jottei sektoriraivauksia tarvitse tehdä ja tulenjohtoyhteydet toimisivat tuettavaan joukkoon. Tulevaisuudessa lienee vähemmän yleistä, että tuliyksikkö on suoraviivaisesti tuettavan takana, sillä se helpottaa vihollista tuliasemien paikannuksessa. Venäläiset pyrkivät kuitenkin käyttämään maaston tarjoamaa suojaa, jollei se hankaloita asemaanajoa tai ampumista. Paikan valinnassa huomioidaan valmisteluihin varattu aika, joka on puoli tuntia. Patteristo hajautetaan pattereittain kolmioksi, jossa yksiköiden välinen etäisyys on yleensä noin kilometri. Esikuntapäällikön komentovaunu voi olla missä vain patteriston alueella.
Tulipatterin yleisin ryhmitysperiaate on koottu ryhmitys, jossa tykit ovat kilpilinjassa 20 - 40 metrin välein. Perustykki ja samalla mittaripiste on jompi kumpi keskimmäisistä tykeistä. Patteriupseerin komentopaikka ja ammusajoneuvot ovat putkien takana mahdollistaen esteet tömän suora-ammunnan. Tykit voidaan ryhmittää myös hajautetusti, jolloin niiden väli on 100 - 200 metriä tai porrastaen syvyyssuunnassa noin 100 metriä. Ryhmityksessä käytetään apuna geometrisiä kuvioita kuten kolmion sivuja tai puoliympyrää. Koska nykyinen laskinjärjes telmä pystyy laskemaan vain yhdet ampuma-arvot tulipatterille, vaikuttaa ryhmityskuvio hajontaan. Tämä voi olla erilaisen ryhmityksen tarkoituksena sen lisäksi, että hajauttaminen tai porrastaminen antaa suojaa.
Jokainen tuliyksikkö pyrkii tiedustelemaan ja valmistelemaan vaihtoasemat tuliasema-alueelta. Niitä käytetään väistämään vihollisen vastatykistötoimintaa. Etäisyydet varsinaisista asemista ovat noin 500 metriä. Patteri lähtee asemista 5 - 10 minuutissa ja ajaa asemiin 10 - 15 minuutissa. Patteriston ampumavalmiiksi tulo kestää 15 - 20 minuuttia. Ajat ovat arvioita ja pimeys tai huonot maasto-olosuhteet hidastavat toimintaa
3.4    Ampumatarvikehuolto
Tykistön ampumatarvikkeet vievät hyökkäyksessä suurimman osan kuljetuskapasiteetista. Kaikki ampumatarvikkeet ovat divisioonatasolla pyörien päällä. Armeija on ensimmäinen tasa, missä tehdään kenttävarasto. Divisioonalla on tykistövarasto, joka ryhmitetään noin 25 kilometrin päähän vihollisesta. Se siirtyy hyökkäyksen edetessä 2 - 3 kertaa päivässä eteenpäin, jottei etäisyys tuliyksiköihin kasvaisi liikaa. Siirtymisellä pyritään myös väistämään vihollisen tulivaikutusta. Divisioonalla on kaksi ampumatarvikekuljetuskomppaniaa, joissa kummassakin on 60 perävaunullista kuorma-autoa. Rykmentin huollosta löytyy ampumatar vikkeiden täydennyspaikka, joka on ryhmitetty 10 - 15 kilometrin päähän vihollisesta. Patal joonan ampumatarvikkeiden jakopaikka on 2 - 3 kilometrin etäisyydellä vihollisesta. Jokaisen patteriston huollosta löytyy kuljetusjaos, joka kuljettaa osaa patteriston määrävahvuisesta ampumatarvikkeista.
Ampumatarvikkeiden käyttö hyökkäyksessä suunnitellaan etukäteen. Kun tykistöjohtajat ovat saaneet tulisuunnitelmat valmiiksi, niin divisioonan j ohto-organisaatioon kuuluva tykistön ampumatarvikehuollon päällikkö suunnittelee tarvittavat täydennykset yhdessä tykistöpäällikön kanssa niin, että tulenkäyttö voidaan toteuttaa Periaatteena on, että armeija tai armeijakunta tuo tulivalmistelussa ja sen jälkeisessä välittömässä tulenkäytössä tarvittavat kranaatitja raketit. Lisäksi ylempi johtoporras antaa käytettäväksi tietyn määrän tykistöohjuksia. Laskelmien mukainen täydennys tuodaan suoraan tuliasemiin ennen tulenkäyttöä ohittaen kaikki divisioonan ampumatarvikeportaat. Näin tuliyksiköt voivat jatkaa taistelua mukanaan määrä vahvuiset ampumatarvikkeet eikä divisioonan huoltoa ole rasitettu lainkaan. Ampumatarvik keiden siirrossa voidaan myös käyttää apuna divisioonan kuljetuskapasiteettia. Mikäli ylempi johtoporras ei ehdi tuoda ampumatarvikkeita, hoidetaan se divisioonan voimin. Tällöin rykmentin ampumatarvikkeiden täydennyspaikalta täydennetään rykmentin alaiset tuliyksiköt ja divisioonan tykistövarastosta divisioonatykistö. Eri portaiden varastot täydennetään myöhemmin ylemmän varaston toimesta. Tavoitteena on, että ensimmäisen hyökkäyspäivän jälkeen tykistöllä on määrävahvuiset ampumatarvikkeet.
Hyökättäessä linnoittautunutta ja puolustukseen ryhmittynyttä vihollista vastaan venäläiset laskevat divisioonan tarvitsevan jopa kolme tuliannosta tykistön ampumatarvikkeita päivässä. Valmiina tuliasemissa on määrävahvuinen 1,25 tuliannosta ja kokonaisuudessaan divisioonasta löytyy viisi tuliannosta. Tykistöohjuksia käytetään esimerkiksi 18 kappaletta. Tärkeimpien aseiden osalta tuliannokset on esitetty taulukossa 4. Määrät ovat sirpalekranaatteja ja useimmilla aseilla ne vastaavat aselavetin yhtä tai kahta ammustäyttöä. Raketinheittimillä kyseessä voi olla myös erikoisammukset.
120 mm krh
2S9
2S23
2S31
2S1
2S3
2S19
2S5
2S7
2A36
2A65
BM-2 1

9P140
9A52
80
50
80
60
40
30
50
120
32
24

Taulukko 4. Eri aseiden tuliannoksia
Hyökkäyksessä kaikkien ampumatarvikkeiden kulutus divisioonalla on noin 2500 tonnia päivässä. Mikäli hyökätään heikkoa vihollista vastaan se on noin 2000 tonnia ja kohtaamis taistelussa lasketaan tarvittavan noin 1400 tonnia ampumatarvikkeita päivässä. Luvut koskevat ensimmäisen portaan divisioonaa. Prikaati käyttää noin 20 prosenttia vähemmän ampumatarvikkeita. Erään arvion mukaan divisioona käyttäisi kiivaissa taisteluissa noin 1800 tonnia ampumatarvikkeita päivässä Yhtymä kyennee kuljettamaan mukanaan noin 4500 tonnia ampumatarvikkeita.
Ampumatarvikkeiden kuljetus suoritetaan pääosin kuorma-autoilla, joten kuljetukset vaativat hyvän ja kantavan tiestön. Osaa ampumatarvikkeista ei voida viedä kuorma-autoilla suoraan aseille, vaan tarvitaan erillinen latausajoneuvo. Tällaisia ovat muunmuassa 9P140- ja 9A52- raketinheittimet. Niillä on yleensä kaksi latausajoneuvoa kutakin aselavettia kohden. Venäläiset ovat kehittäneet myös tela-alustaisia kuljetusajoneuvoja, joista osa on panssaroitu ja kevyesti aseistettu. Osa ajoneuvoista voi kuljettaa useita tonneja ampumatarvikkeita lumihangessa tai suolla. Ampumatarvikkeita voidaan kuljettaa myös helikoptereilla lähinnä maahanlaskuihin liittyen.
3.5       Johtopäätöksiä
Venäläinen tiedustelu ja tulenkäyttöjärjestelmä pyrkii kokonaisuudessaan hyvin tekniseen ja automatisoituun järjestelmään. Huomattava osa tulenjohdosta ja maalien paikannuksesta suoritetaan tutkilla ja muilla teknisillä tiedusteluvälineillä. Perinteisten tulenjohtajien erittäin vähäinen määrä ja sijoittuminen etukomentopaikoille sysää suuren vastuun tykistötiedustelulle. Sen on kyettävä johtamaan tulenkäyttöä koko hyökkäysalueella lukuunot tamatta hyökkäävän kärjen lähimaastoa. Tykistön maaleista paikannetaan hyökkäykseen liittyen suuri osa ylemmän johtoportaan toimesta muunmuassa lentotiedustelulla, koska divisi oona ei kykene tehokkaaseen tykistötiedusteluun koko hyökkäysalueen syvyydessä. Parannusta divisioonan kykyyn tuovat lennokit, jotka todennäköisesti ovat tulevaisuudessa laajassa palveluskäytössä taktisella tasolla. Niillä saataneen kaikkein taloudellisimmin ulotettua tiedustelu tarpeeksi pitkälle. Helikoptereiden käyttö suoraan tulenjohtoon on vähäistä. Niitä käytetään yleensä tiedusteluun tai tulen koordinoimiseen. Niiden käyttö tulenjohtamiseen voi lisääntyä tulevaisuudessa osana taktisia tiedustelu- ja tulenkäyttöjärjestelmiä.
Venäläisten kyky tiedusteluun lähietäisyydellä, 1 - 5 kilometriä, on hyvä jokaisella komentopaikalla olevan tähystyspaikan sekä maastonvalvontatutkien ansiosta. Runsas määrä maaston valvontatutkia viittaa niiden määrätietoiseen käyttöön myös tulenjohtamisessa. Tähän viittaa myös pyrkimys ryhmittää ne johtamispaikoille, joista on yhteys tuliyksiköihin. Tulen keskittämiseen yksittäinen tulenjohtaja tai tulenjohtokykyinen laite pystyy vain niillä tuliyksiköillä, jotka ovat samassa tuliasemaverkossa. Yleensä se tarkoittaa patteristoa tai enintään tykistöryhmää. Useiden tykistöryhmien keskittäminen on mahdollista vain ennakkoon suunnitellulla tulenkäytöllä, jossa maalit viestitetään tuliyksiköille ylemmän johtoportaan kautta. Koska patteristolla on yksi varsinainen tulenjohtaja ja oma tulenjohtoverkko, käytettäneen tuliyksikkönä tulevaisuudessa patteristoa. Tähän viittaa sekin, ettei tulipattereille ole esitelty omaa laskinjärjestelmää. Kehittely on suunnattu nimenomaan patteristoon.
Automatisoinnin tarkoituksena ollee välittömän tulenkäytön mahdollistaminen. Maalin havaitsemisesta vaikutukseen saisi aikaa kulua vain 6 - 8 minuuttia. Ongelmia tuottaa Venäjän heikko osaaminen mikroprosessoritekniikassa. Lisäksi uusien tiedusteluvälineiden yhdistäminen muuhun tulenjohto- ja eritoten laskinjärjestelmään tuottanee vaikeuksia. Tämä vaikuttaa taktiikkaan siten, että esimerkiksi vastatykistötutkat ryhmitetään kiinteästi tuliyksikön komen topaikalle.
Salaamiseen ja harhauttamiseen tuliyksiköiden ryhmittämisessä kiinnitetään tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota. Jo nykyään esimerkiksi tykistöryhmä on hajautettuna laajalle alueelle eikä sillä ole määrättyä ryhmitysmuotoa. Pyrkimys ryhmittämiseen muuallekin kuin suoraan tuettavan joukon taakse lisää suojaa, mutta pakottaa kehittämään viestijärjestelmää. Ryhmityksen etäisyydet vihollisesta ovat vakiot, joten vihollinen voi pakottaa tuliyksiköt taaemmaksi puolustusasemasta käyttämällä syvää puolustusta. Sensijaan todelliseen hajauttamiseen tulipatterin sisällä ei ole mahdollisuuksia ennenkuin ne saavat omat laskinjärjestelmät. Tykkien hajauttaminen vaikeuttaa puolestaan ampumatarviketäydennyksiä.
Ampumatarviketäydennykset ovat tulevaisuudessakin massiivisia ja siten haavoittuvia. Venäjän asevoimien siirtyessä käyttämään syvän taistelun oppia ja entistä liikkuvampia yhtymiä se joutunee kehittämään ampumatarvikehuoltoa. Tähän on kolme vaihtoehtoa. Käytetään enemmän tela-alustaisia kuljetusvälineitä taistelevissa joukoissa liikkuvuuden parantami seksi. Panssaroidut kuljetusvaunut mahdollistavat täydennyksen kuljettamisen aivan hyökkää vän kärjen takana. Toiseksi lisätään ylemmän johtoportaan tukea kuljetuksissa muunmuassa lentoteitse. Kolmanneksi käytetään erikoisampumatarvikkeita, kuten hakeutuvat ammukset ja kuorma-ammukset sekä lisätään aseiden kantamaa. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta on jo havaittavissa merkkejä.
Ampumatarvikehuollon ongelmat syvissä taisteluissa saattavat johtaa myös rajallisempaan tulen käyttöön. Maalit valitaan entistä tarkemmin ja tulitetaan lyhyempiä jaksoja. Samalla tulen tarkkuutta pyritään nostamaan, jottei tulen teho laske. Tulen tarkkuuden nostaminen puolestaan vaatii edellämainittua automatisoinnin ja tietotekniikan lisäämistä.
4.       EPÄSUORAN TULEN KÄYTTÖ HYÖKKÄYKSESSÄ
4.1       Tulenkäytön suunnittelu ja johtaminen
Taktisen hyökkäysoperaation toteuttamisen perustana on saatu tehtävä. Aikaisemmin divisioo nan käskettiin tuhota tietty joukko ja saavuttaa edullinen tasa. Nykyään tehtävä määritetään vastustajan syvyyden perusteella. Esimerkiksi divisioonan päivätehtävä ulottuu puolustavan prikaatin taakse. Tehtävänä on prikaatin puolustuksen murtaminen ja hyökkäyksen laajentami nen vihollisen puolustuksen syvyyteen. Tehtävä jaetaan edelleen lähitehtävään, jatkotehtävään ja päivätehtävään. Tehtävän toteuttaminen vaatii kuitenkin edelleen alueella olevan joukon tuhoamisen etenkin liikkuvilla joukoilla.
Tulenkäytön päätarkoitus hyökkäysoperaatioissa on tuottaa viholliselle sellaiset tappiot, ettei se kykene järjestelmälliseen vastarintaan Epäsuoraa tulta käytetään tarkoituksen saavuttamiseen koordinoidusti yhdessä ilmavoimien ja helikoptereiden sekä jalkaväen tulen kanssa. Mukaan liitetään kiinteästi elektronisen sodankäynnin menetemät. Tykistön kohteina ovat kaikenlaiset maalit. Tärkeimpiä ovat yhtymien johtamispaikat ja viestikeskukset, tykistön ja ilmatorjunnan tuliasemat, puolustuskeskukset ja panssarintorjunta- sekä panssarijoukot, muut komentopaikat ja viestiyhteydet, tutkat, reservit ja huolto. Taktisina tehtävinä hyökkäyksessä voidaan pitää etenemisen ja lähtöasemaan ryhmittymisen suojaamista, rynnäkön tukemista, vihollisen irtautumisen ja reservien saapumisen estämistä, sivustojen suojaamista, maahanlaskun ja koukkauksen tukemista, vastahyökkäysten torjumista ja saavutettujen tasojen pitämisen tukemista
Divisioonan tulenkäyttöä johtaa tykistöpäällikkö apunaan viisihenkinen tykistöesikunta. Rykmentteihin kuuluu myös tykistöpäällikkö. Pataljoonien tulenkäyttöä johtaa pataljoonan komentaja tai alistetun patteriston komentaja. Tulenkäyttö pyritään hyökkäyksessä johtamaan keskitetysti. Tykistöpäällikkö laatu suunnitelman yhdessä esikuntansa kanssa ja se kattaa koko divisioonan hyökkäysalueen mukaanlukien alajohtoportaiden vastuualueet. Suunnitelma on yksityiskohtainen ja esimerkiksi tulivalmistelun osalta se tehdään yksittäisen maalin tarkkuudella. Perusteet tykistöpäällikkö saa divisioonan komentajan esikäskystä ja ylemmän tykistökomentajan käskystä. Suunnitelman laadintaan käytetään kaikkea tiedustelutietoa. Ensimmäisessä vaiheessa se laaditaan esityksen muotoon. Esitys liitetään divisioonan komentajan päätökseen suunnitelmaksi ja siihen liitetään muiden aselajien toiminta. Suunnitelma käsketään alaisuudessa oleville tykistöpäälliköille, tykistörykmenteille ja patteristoille toteutettavaksi. Rykmenttien tykistöpäälliköt voivat lisätä siihen maaleja ja tarkennuksia oman tykistönsä toteutettavaksi. Lisäksi he suunnitteluvaiheessa tekevät esityksiä divisioonan tykistöpäällikölle.
Keskitetyn johtamisen käytöllä pyritään saamaan käytössä olevista tuliyksiköistä ja niiden kantamasta mahdollisimman suuri hyöty ja mahdollistamaan ampumatarvikehuollon johtaminen. Divisioona lähtee hyökkäämään tehtävän saatuaan noin kahdessa vuorokaudessa. Siinä ajassa täytyy laatia suunnitelmat, käskyttää ja valmistautua toteuttamaan ne. Tulenkäytön suunnittelu hajautetaan rykmenteille epäselvissä tilanteissa ja esimerkiksi kohtaamisolosuh teissa. Johtovastuuta voidaan myös sujuvasti vaihdella eri tasoilla hyökkäyksen edetessä. Johtaminen perustuu eri vaihtoehtojen ennakkosuunnitteluun ja -käskytykseen niin, että taistelun aikainen johtaminen voi tapahtua komennoilla ja lyhyillä käskyillä myös divisioonatasolla.
Tulenkäyttö suunnitellaan tiedusteltuihin maaleihin erilaisia normeja hyväksi käyttäen. Ammuskulutuksen normi on määritelty erityyppisiin maaleihin halutun vaikutuksen perusteella matemaattisin perustein ja sotakokemusten avulla. Siihen vaikuttavat käytettävä kaliiperi ja ampumaetäisyys ja se onko kohde tiihystetty vai tähystämätön. Lisäksi käytettävään ampumatarvikemäärään vaikuttaa käytettävä kranaatti- tai rakettityyppi. Esimerkki tällaisesta normitaulukosta on liitteessä 6. Tulituksessa voidaan käyttää normien mukaisia tai niistä poikkeavia ammusmääriä maalien tärkeydestä riippuen.
Tulitehtävien jakamisen helpottamiseksi käytetään tuliyksiköiden tulituskykyä. Se kuvaa teoriassa hehtaareissa aluetta, jonka tuliyksikkö pystyy määräajassa tulen keskittämisellä lamauttamaan. Tulituskyky on määritetty kaivautuneeseen ja suojattomaan elävään voimaan sekä panssarivaunuihin eripituisilla tulitusjaksoilla. Ajat on määritetty käyttäen ammuskulutuksen normien mukaisia kranaattimääriä. Esimerkiksi 152 millimetrin haupitsipatteristo kykenee tylituskyvyn mukaan lamauttamaan 3 - 4 minuutissa suojatonta elävää voimaa 18 hehtaarin alueelta. 122 millimetrin raketinheitinpatteristo kykenee lamauttamaan vastaavaa vihollista 60 hehtaarin alueelta vain 20 sekunnissa.
Määritettäessä kuhunkin maaliin käytettävää tuliyksiköiden määrää käytetään normina vaadit tavaa tulentiheyttä. Useim