Kirjoitin eilen viestin isovanhemmista jotka puhuvat lapsenlapsilleen lapsensa kuolemasta ja näin järkyttävät lapsen mieltä ja aiheuttavat lapselle jopa kuoleman pelkoa.
Tällainen viestini näemmän poistettiin.
Ilmeisesti ylläpitäjän mielestä pitää huolehtia isovanhempien henkisestä hyvinvoinnista ja uhrata lapset , vai mikä tässä on takana ettei kyseisestä aiheesta saa kirjoittaa?
Tällainen viestini näemmän poistettiin.
Ilmeisesti ylläpitäjän mielestä pitää huolehtia isovanhempien henkisestä hyvinvoinnista ja uhrata lapset , vai mikä tässä on takana ettei kyseisestä aiheesta saa kirjoittaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuolema on luonnollinen asia ja siitä on mielestäni aivan sopivaa puhua lapsille. Tietenkin sävy ja se miten puhutaan on tärkeää, mutta ei omaa suruaan kannata peitellä. Lapsi voi järkyttyä, jos hän ei ymmärrä asiaa tai on pidetty pumpulissa liian pitkään. Aikuinen voi selittää pienelle lapselle, että isovanhemmat ovat surullisia, koska ovat menettäneet rakkaan lapsensa. Suru on luvallista niin aikuisille kuin lapsille. Kuolema on osa elämää, eikä siltä voi ketään kokonaan varjella.
Ennen kuolema oli kotona ja ruumiit aitassa. Nykyään vanhukset pannaan hoitokoteihin kuolemaan ja sairaat sairaalaan. Samaan aikaan piiretyissä räiskitään ja tapetaan ja lapset näkevät uutisia ja aikuisten ohjelmia. Kuolema on vain leikkiä, ohjelmaa, mutta ei totta. Kannattaa ottaa huomioon, että isovanhemmat suhtautuvat kuolemaan ehkä luonnollisemmin, eivätkä ymmärrä, miten vieraantuneita lapset nykyään voivat olla siitä. Kuolemasta kannattaa puhua lapselle avoimesti, niin lapsi oppii, ettei kuolemaa kannata pelätä.
Tätä minä yritin tuoda esille että isovanhemmat miettisivät miten ja kuinka paljon pienelle lapselle kerrotaan kuolemasta.
Se on tiedossa että lapset käsittelevät suruun liittyviä asioita tasaan niin suurina annoksina kun ne pystyvät käsittelemään.
Jos lapsi ilmaisee selvästi ettei halua kuunnella vaan haluaa leikkiä mutta isovanhempi pitää "pakolla" lapsen aloillaan ja jatkaa puhumista kuolemasta ja omasta lapsestaan niin eikö silloin toimita väärin?
Joku tietenkin vastaa että ainahan isovanhemmat ajattelevat lasten parasta. Ehkä 80% näin onkin mutta sitten se loppu joka ajattelee vain itseä ja sitä että lapsi on hyvä kuuntelija.
Jos nämäkin herätettäisiin tajuamaan että liiallinen puhuminen kuolemasta ja vainajista on vahingollista lapselle he ehkä käyttäisivät tervettä harkintaa.
Kuinka moni leski on katkaissut välit edesmenneen puolion vanhempiin kun nämä eivät pyynnöistä huolimatta ole lopettaneet "häiriköintiä"?
Tiedän tapauksia ja olen itsekkin joutunut tekemään niin.