Olipa kerran maa pohjoisessa suuren Venäjän naapurina. Tässä maassa oli tohtori, joka rakasti lohia ja pieniä lapsia.
Hän rakasti lohia ja puhui niiden puolesta.
Hän rakasti pieniä lapsia ja puhui heidänkin puolestaan.
Tähän kylmään pohjoiseen maahan olivat hallitusmiehet säätäneet lain, että lapsi on lapsi vasta syntyessään. Pienen pienellä ihmisen alulla ei ollut ihmisoikeuksia, vaikka hänen sydämensä löi ja vaikka hän sormillaan kosketteli
maailmaa ympärillään. Niinpä moni pieni sydän lakkasi lyömästä jo ennen syntymää, koska isä ja äiti eivät antaneet elämän jatkua.
Tässä kylmässä pohjoisessa maassa oli myös säädetty, että tohtorien virkatehtäviin kuului
syntymättömien lasten elämän sammuttaminen, elleivät vanhemmat heitä halunneet.
Niin moni tohtori, joka nuorena, vastavalmistuneena, oli luvannut puolustaa elämää, kirjoitti lähetteitä, jotka oikeuttivat lapsen kuolemaan. Moni myös teki abortteja. Se kuului virkatehtäviin, ellei tohtori erikseen kieltäytynyt. Kaikki tapahtui siististi, turvallisesti ja edullisesti sairaalassa. Tämä yhteiskunta huolehti suurimmasta osasta maksuja. Äidit saivat levätä valkeiden lakanoiden välissä, heille tuotiin ruoka ja kahvi, hoitajat pitivät heistä hyvää huolta.
Tässä kylmässä, kaukaisessa pohjoisessa maassa oli myös paljon aviopareja, jotka olisivat halunneet saada lapsen, mutta eivät saaneet.
Niinpä lapsia alettiin tuoda kaukaa Kiinasta ja Etiopiasta. Valtio avusti matkalaisia, niin että pienet kiinaa ja Etiopian murteita puhuvat lapset pääsivät Suomeen lumen ja jään keskelle. Kauniita he olivat, kuin kukkasia. Lahjoja tälle kylmälle maalle.
Olipa tässä maassa lohia ja lapsia rakastavan tohtorin kotikunnassa viisas ja kunnioitettu nainen, joka sattui tulemaan raskaaksi. Se ei sopinut rouvan pirtaan, ja niin hän meni lääkärien luo hoitamaan asian. Tehtiin hiljaa abortti.
Sattuipa toisenkin kerran, että tämä viisas ja kunnioitettu rouva tuli raskaaksi, ei vain sopinut lapsi pirtaan ja taas tehtiin hiljaa abortti.
Sattuipa vielä kolmannenkin kerran, että tämä viisas rouva tuli raskaaksi ja meni terveyskeskukseen hoitamaan kiusallisen asian. Sattui eteen tohtori, joka
rakasti lohia ja lapsia. Selitti rouva hänelle asiansa, abortti pitäisi saada. Ei sopinut lapsi pirtaan nytkään. Silloin tulivat tohtorin mieleen kaikki ne koskaan syntymättömät lapset tässä maassa,
jotka eivät olleet sopineet pirtaan. Tohtori suuttui vallan kauheasti, huusi viisaalle rouvalle tohtorien tuskaa ja häpeää niin että terveyskeskus raikui:
- Häpeä! Tänne et enää näissä asioissa tule!
Ja ei tullut viisas rouva enää sen jälkeen. Kai viisaskin viisastui. Tai sitten vanheni.
Mutta tohtori rakasti yhä lohia ja lapsia ja eli vielä pitkään pohjoisessa maassa lumen ja jään keskellä. Kaukaa Kiinasta ja Etiopiasta tuodut kukkasetkin elivät onnellisina jään maassa, jos vain jääihmiset muistivat, että hekin olivat eläviä ihmisiä. Mutta monta pientä lasta kuoli yhä ennen syntymäänsä, koska jää hallitsi maata. Sen pituinen se.
Hän rakasti lohia ja puhui niiden puolesta.
Hän rakasti pieniä lapsia ja puhui heidänkin puolestaan.
Tähän kylmään pohjoiseen maahan olivat hallitusmiehet säätäneet lain, että lapsi on lapsi vasta syntyessään. Pienen pienellä ihmisen alulla ei ollut ihmisoikeuksia, vaikka hänen sydämensä löi ja vaikka hän sormillaan kosketteli
maailmaa ympärillään. Niinpä moni pieni sydän lakkasi lyömästä jo ennen syntymää, koska isä ja äiti eivät antaneet elämän jatkua.
Tässä kylmässä pohjoisessa maassa oli myös säädetty, että tohtorien virkatehtäviin kuului
syntymättömien lasten elämän sammuttaminen, elleivät vanhemmat heitä halunneet.
Niin moni tohtori, joka nuorena, vastavalmistuneena, oli luvannut puolustaa elämää, kirjoitti lähetteitä, jotka oikeuttivat lapsen kuolemaan. Moni myös teki abortteja. Se kuului virkatehtäviin, ellei tohtori erikseen kieltäytynyt. Kaikki tapahtui siististi, turvallisesti ja edullisesti sairaalassa. Tämä yhteiskunta huolehti suurimmasta osasta maksuja. Äidit saivat levätä valkeiden lakanoiden välissä, heille tuotiin ruoka ja kahvi, hoitajat pitivät heistä hyvää huolta.
Tässä kylmässä, kaukaisessa pohjoisessa maassa oli myös paljon aviopareja, jotka olisivat halunneet saada lapsen, mutta eivät saaneet.
Niinpä lapsia alettiin tuoda kaukaa Kiinasta ja Etiopiasta. Valtio avusti matkalaisia, niin että pienet kiinaa ja Etiopian murteita puhuvat lapset pääsivät Suomeen lumen ja jään keskelle. Kauniita he olivat, kuin kukkasia. Lahjoja tälle kylmälle maalle.
Olipa tässä maassa lohia ja lapsia rakastavan tohtorin kotikunnassa viisas ja kunnioitettu nainen, joka sattui tulemaan raskaaksi. Se ei sopinut rouvan pirtaan, ja niin hän meni lääkärien luo hoitamaan asian. Tehtiin hiljaa abortti.
Sattuipa toisenkin kerran, että tämä viisas ja kunnioitettu rouva tuli raskaaksi, ei vain sopinut lapsi pirtaan ja taas tehtiin hiljaa abortti.
Sattuipa vielä kolmannenkin kerran, että tämä viisas rouva tuli raskaaksi ja meni terveyskeskukseen hoitamaan kiusallisen asian. Sattui eteen tohtori, joka
rakasti lohia ja lapsia. Selitti rouva hänelle asiansa, abortti pitäisi saada. Ei sopinut lapsi pirtaan nytkään. Silloin tulivat tohtorin mieleen kaikki ne koskaan syntymättömät lapset tässä maassa,
jotka eivät olleet sopineet pirtaan. Tohtori suuttui vallan kauheasti, huusi viisaalle rouvalle tohtorien tuskaa ja häpeää niin että terveyskeskus raikui:
- Häpeä! Tänne et enää näissä asioissa tule!
Ja ei tullut viisas rouva enää sen jälkeen. Kai viisaskin viisastui. Tai sitten vanheni.
Mutta tohtori rakasti yhä lohia ja lapsia ja eli vielä pitkään pohjoisessa maassa lumen ja jään keskellä. Kaukaa Kiinasta ja Etiopiasta tuodut kukkasetkin elivät onnellisina jään maassa, jos vain jääihmiset muistivat, että hekin olivat eläviä ihmisiä. Mutta monta pientä lasta kuoli yhä ennen syntymäänsä, koska jää hallitsi maata. Sen pituinen se.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi.
En halua tuomita kuolemaan yhtään lasta, jolle elämä on jo annettu ja jolla on oikeus elää.
Puhun heille elämää sadun (tositapaus)kautta.
Jos edes yksi lapsi säästyisi...
Varoitan, koska olen nähnyt niin monia, joiden mielenterveys on abortin takia kärsinyt. Onneksi näin ei ehkä käy kaikille, mutta joillekin käy,
mielisairaalan suljetulle osastolle saakka.
Ja kerron myös sen, että Jeesus kuoli ristillä
kaikien meidän syntiemme ja sairauksiemme puolesta.
Eli jos jollakin on vanha abortti omallatunnolla,
mene luotettavan ihmisen, mieluiten uudestisyntyneen uskovan, luo ja pura taakkasi
hänen kanssaan. Kerro edes ihmiselle taakkasi, kerro olevasi pahoillasi ja pyydä anteeksi.
Ja jos vakaumuksesi sen kestää, kanna asia Jeesukselle, meidän kaikkien Vapahtajalle. Sillä kaikki me olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla.
Synnitöntä ei ole. On vain syntisiä ja armahdettuja syntisiä.
Ja sitä armahdusta tarvitsemme monta kertaa päivässä. Älä anna auringon laskea vihasi ylle, sanotaan Raamatussa. Eli yritetään selvittää asiat ennen iltaa, niin ei jää kenellekään paha mieli yölle.
Sinne syyllisyys jää, Jeesuksen ristille. Ei tarvitse enää kantaa pahaa omaatuntoa, ei vältellä tai pelätä pieniä lapsia, jotka tuovat vanhat pahat muistot mieleen.
Kaikki on silloin sovitettu, heitetty syvään
mereen, rannalla on lappu: Kalastus kielletty.
Eli ihminen vapautuu syyllisyyden taakasta.
Kaiken kaikkiaan, puhun Jumalan rakkauden, elämän ja vapauden puolesta niin kauan kuin elän.
haluaisi ketään neuvoa menemään uskovaisten luo syntejään anteeksi saamaan koska en usko synteihin. Abortti ei ole synti. Se on vain asia joka ei kaikilla toimi. Kaikki ihmiset eivät siis saa psyykkisiä traumoja siitä.
Minun mielestäni uskot vain lisäävät syyllisyyden taakkaa.
Paremminkin voisin käskeä mennä ammattitaitoisen psykiatrin puheille.
Jotkut sekoavat uskonnostaan enemmän ja joku jonkun muun abortista.
Ainainen kitina muiden teoista kertoo paljon ihmisestä ja hänen psyykkeensä tilasta.