Moi..
Mummoni kuolemasta on puolisen vuotta aikaa. Kaksi päivää ennen kuin mummoni kuoli, hän yritti soittaa minulle ollessani uimahallissa. Uimahallista tultuani huomasin että hän oli yrittänyt soittaa minulle 2 kertaa ja mietin että soitan huomenna hänelle, koska kello oli jo paljon. Seuraava päivä oli rankka ja en muistanutkaan soittaa hänelle. Sitten seuraavana päivä, illalla olin tietokoneella ja kuulin, kun äitini puhelin soi ja äiti ratkesi itkuun. Mummoni oli kuollut. Sinä päivänä jolloin mummo kuoli, oli hän sanonut hoitajille, että tänään hän lähtee.
Ehkä hän vaistosi kuolemansa ja yritti sen takia soittaa minulle? Syytän itseäni kovasti siitä, että en soittanut mummolleni.Entä jos hän olisi halunnut sanoa minulle jotain? Tunne on ahdistava, enkä ole päässyt siitä eroon :'(
Mummoni kuolemasta on puolisen vuotta aikaa. Kaksi päivää ennen kuin mummoni kuoli, hän yritti soittaa minulle ollessani uimahallissa. Uimahallista tultuani huomasin että hän oli yrittänyt soittaa minulle 2 kertaa ja mietin että soitan huomenna hänelle, koska kello oli jo paljon. Seuraava päivä oli rankka ja en muistanutkaan soittaa hänelle. Sitten seuraavana päivä, illalla olin tietokoneella ja kuulin, kun äitini puhelin soi ja äiti ratkesi itkuun. Mummoni oli kuollut. Sinä päivänä jolloin mummo kuoli, oli hän sanonut hoitajille, että tänään hän lähtee.
Ehkä hän vaistosi kuolemansa ja yritti sen takia soittaa minulle? Syytän itseäni kovasti siitä, että en soittanut mummolleni.Entä jos hän olisi halunnut sanoa minulle jotain? Tunne on ahdistava, enkä ole päässyt siitä eroon :'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
asiasta jolle et mitään voi.
Ei tätä elämää voi elää niin että ajattelee kaikista asioista niin että, pakko, kun, ehkä ja jos...kuitenkin joku kuolee.
Itse olen menettänyt lapseni ja jos haluan voisin jossitella vaikka mitä. Miksen soittanut, miksen ehdottanut että itse ajan, miksi miksi miksi ja jos ja jos ja vielä kerran jos.
Minulla on toinen lapsi, jotta nyt voisin vahtia kuin haukkaa. Mutta se ei olisi oikein hänelle. Minun on pakko antaa lapseni elää ihan yhtä normaalia elämää kun annoin toisen nyt kuolleen lapseni elää. Minun on pakko luottaa että hän pärjää. Luottaa ettei kävele päin punaisia, luottaa ettei tee sitä eikä tätä. Ja silti kuolema voi yllättää ihan koska tahansa.
Ymmärrän ajatuksesi, mutta älä takerru siihen.
Itse näin lapsestani unta ja unessa kysyin häneltä asioita jotka jäi askarruttamaan minua.
sain vastauksia. Tosin en aina itsekkään uso uniin, toisena päivänä uskon.
Olen myös usein kun harmittaa moni asia miettinyt mitä itse olisin toivonut läheisilleni mikäöi itse olisin kuollut. Olisin toivonut heidän elävän täällä onnellista elämää.
Ja niin uskon mummosikin toivovan , juuri sitä että sinä elät onnellisen elämän ilman murheita.
Otan osaa suruusi.
Kehottaisin sinua illalla ennen nukkumaan menoa pyytämään mummoasi tulemaan uneesi, ja kertomaan mitä asiaa hänellä olisi sinulle ollut. Ole avoin, ja pyydä asiaa joka ilta - vielä hän tulee uneesi...
Älä kanna murhetta, et voinut mitenkään tietää mitä tulee tapahtumaan.
Käy läpi rauhassa tunteesi ja hyväksy elämä ottaa ja se antaa.. Se on luonnollinen kiertokulku.
omaiset tuntevat jostain syystä melkein aina syyllisyyttä tärkeän ihmisen kuoltua. Ja syitä löytyy aina, siis ihan aina on jotain, minkä olisi voinut tehdä toisin, tai tehdä paremmin tai jotain mikä jäi tekemättä tai sanomatta... itse tunsin syyllisyyttä isäni kuoleman jälkeen siitä, että aattelin hänen lähteneen ulkomaille että saisin rauhassa lukea kirjotuksiin. Riitelimme kun hän lähti ja siitäkin tunsin syyllisyyttä, kun hän kuoli sitten matkalla. Ei ehditty sopia riitaa. Meni aikaa, ennenkuin tajusin, että kaikki elämässä ei ole minun päätettävissäni ja hallittavissani: isän aika tuli täyteen juuri silloin ja olisi tullut täyteen, vaikka hän olisi ollut suomessa. Enkä osaa sanoa, olisiko riitaa tullut sovittua sen paremmin silloinkaan. Näin se vain meni.
Kokeilepa tilata itsellesi nukkumaan käydessä uni: tilaa sellainen uni, jossa vastaat mummon puheluun... Voit myös miettiä, mitä mummo olisi sinulle mahtanut sanoa: tunsit hänet hyvin ja voit ehkä arvailla mitä asiaa hänellä olisi ollut.