Oletteko huomanneet, että usein srk jäsenet (varsinkin hiukan vanhemmat)kauhistelevat sitä, että : "Olisihan se kamalaa jos kaikki olisi tässä." Tässä on mielestäni oivallinen esimerkki kotipykoloogin miettiä ihmisen psyykettä.
Nimittäin, kun on uskonut pari vuosikymmentä jt oppiin ja samalla uhrannut paljon aikaa, voimia, kuin varojakin niin vaatii varmasti todella kovaa mielenlujuutta myöntää koko juttu turhaksi. Tai että edes alkaisi epäillä olleensa koko ajan väärässä.
Se varmasti on jollakin tavoin vastaan ihmisen luontoa,suojeleeko alitajunta ihmistä ja ikäänkuin estää ihmistä näkemästä totuutta? Totuuden myöntäminen olisi monelle liian kova pala purtavaksi. Miltä tuntuu kun tajuaa, että suurin osa tästä ainutkertaisesta elämästä on mennyt hukkaan ja mitään parempaa ei olekaan tulossa jossain hamassa tulevaisuudessa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siinä tovi vierähtää kun pohtii mennyttä elämää.
Monta asiaa olisi tehnyt toisin jos olisi ollut vapaa valitsemaan ja tajunnut, että elämä ei ala joskus tulevaisuudessa vaan se on tässä ja nyt.
Tiedän, että jt:nä sitä elää ikään kuin tulevaisuudessa, tämä hetki tai tulevat vuodet eivät merkitse mitään. Onhan sitten tulevaisuudessa aikaa tehdä mitä tahansa, nyt ei kannata keskittyä "tähän" elämään. JT opin mukaanhan oikea todellinen elämä alkaa vasta nimittäin paratiisissa.
Pikku simassa saunan lauteilla uskonsa laatua ovat tilittäneet vanhimmat ja kierrosvalvojat (ja kyllä , maistuu se olut heillekin) mutta niin usein lopputulema on: että näillä korteilla mennään loppun asti, mitä muuta sitä meikäläinenkin tekisi (sanoi kv, eikä muuten ollut vitsi).
Nimittäin, kun on uskonut pari vuosikymmentä jt oppiin ja samalla uhrannut paljon aikaa, voimia, kuin varojakin niin vaatii varmasti todella kovaa mielenlujuutta myöntää koko juttu turhaksi. Tai että edes alkaisi epäillä olleensa koko ajan väärässä.
Se varmasti on jollakin tavoin vastaan ihmisen luontoa,suojeleeko alitajunta ihmistä ja ikäänkuin estää ihmistä näkemästä totuutta? Totuuden myöntäminen olisi monelle liian kova pala purtavaksi. Miltä tuntuu kun tajuaa, että suurin osa tästä ainutkertaisesta elämästä on mennyt hukkaan ja mitään parempaa ei olekaan tulossa jossain hamassa tulevaisuudessa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siinä tovi vierähtää kun pohtii mennyttä elämää.
Monta asiaa olisi tehnyt toisin jos olisi ollut vapaa valitsemaan ja tajunnut, että elämä ei ala joskus tulevaisuudessa vaan se on tässä ja nyt.
Tiedän, että jt:nä sitä elää ikään kuin tulevaisuudessa, tämä hetki tai tulevat vuodet eivät merkitse mitään. Onhan sitten tulevaisuudessa aikaa tehdä mitä tahansa, nyt ei kannata keskittyä "tähän" elämään. JT opin mukaanhan oikea todellinen elämä alkaa vasta nimittäin paratiisissa.
Pikku simassa saunan lauteilla uskonsa laatua ovat tilittäneet vanhimmat ja kierrosvalvojat (ja kyllä , maistuu se olut heillekin) mutta niin usein lopputulema on: että näillä korteilla mennään loppun asti, mitä muuta sitä meikäläinenkin tekisi (sanoi kv, eikä muuten ollut vitsi).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Väänsit asian mielestäni kyllä rautalangasta. Jos elämä menee hukkaan ei sitä ole helppo myöntää vaan jatkaa ja jatkaa hampaat irvessä...
Edellinenkin avauksesi oli selvästi asiantunteva yhteistyöshön kannustamisesta, joka onkin vain käskyjen vastaanottoa puettuna yhteistyön kaapuun...Jään innolla odottamaan seuraavia teräviä havaintojasi...
Niin, eräs veli sanoi:" Vaikka Harmagedon ei tulisi koskaan en kadu sekuntiakaan elämästäni, on hienoa olla JT elämäni ei ole mennyt hukkaan, päinvastoin"
jos harmaa ei tule niin eikös se elämä ole mennyt hukkaan aika turhien asioiden kanssa touhutessa. Hyvää moraalia kun voi ylläpitää ilman uskontoakin eli kääntäen uskonto ei ole hyvän elämän tai moraalisen elämän tae.
Etenkin kun ei tiedä millaiseksi se elämä olisi osoittautunut ilman Jt-uskoa. Vaikka olisikin aikaisemmin ollut "maailmassa", niin ei voida väittää että olisi jatkanut elämäänsä täsmälleen saman kaavan mukaan "maailmassa". Ihmisellä on yleensä tapana kypsyä iän myötä, tosin sen määrä luultavasti vaihtelee yksilötasolla.
Yleinen tulkinta henkilöä tuntematta on se, että tuollaisen lausuminen on yksinkertaisesti oman mielen tyynnyttelyä.
Voisi sanoa myös niinkin, että mikäli on sitä mieltä ettei kadu sekuntiakaan vaikka Harma ei tulisikaan, niin ei sitä elämäänsä ole paljoa arvostanut. Tulee mieleen jonkun sanomaksi esitety sanat "rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi". Jos ei rakasta omaa elämäänsä kovin paljoa, niin ei liene lähimmäisenrakkauskaan kovin vahvalla pohjalla.
Esittämäsi asia oli juuri sitä, mistä ilmeisesti"veljesi" kertoi, halutaan psyykata itseä ja toisia pysymään väärässä asiassa, joka on jo tullut itselle ilmi.
>>Niin, eräs veli sanoi:" Vaikka Harmagedon ei tulisi koskaan en kadu sekuntiakaan elämästäni, on hienoa olla JT elämäni ei ole mennyt hukkaan, päinvastoin"
Omien mokien myöntäminen on tietty kova paikka, eikä tuollainen lausunto toisaalta kerro uskonnon rehellisyydestä yhtään mitään.
Ilman Jeesusta Kristusta eletty elämä on aina mennyt
hukkaan. Jeesus,Kristus on tie,totuus ja elämä.
Joh 14:6. ja Joh 10:10 Jeeus sanoo näin: Minä olen
tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Mutta kerrotut ovat lupautuneet noudattamaan huomisenkin arvaamattomia sääntöjä vart.seuralta.
Eivätkö he voisi keskenään ruveta mieleltään itsenäistymään ja ottamaan eroa ?
USA:ssa on kokonainen srk eronnut lahkosta (en tiedä montako srk:aa, mutta sellaisesta on kirjoitettu saaneen alkunsa järjestelyn, että lahkon kirkkorakennukset ovat kirjatut ylemmän instanssin omistukseen, kun ennen eronnut srk piti oman rakennuksensa itsellään)
Tuo on tuttua juttua, jota itsekin aikanani toistelin. "Jos tämä on tässä niin ei kai kaikki ole ollut turhaa?".
Toisaalta pitää muistaa, että samanlainen ajattelu on yleistä ja tuttua myös Jeesuksen opetuslapsille. Eivätkös nuo todenneet jotain tyyliin "Mihin me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat."
Kun ihminen valitsee elämänsä suunnan, niin vaatii todella paljon nöyryyttä ja rehellisyyttä myöntää olleensa väärässä. Jokainen avioeron kokenut tietää tunteen hukkaan heitetyistä vuosista.