Onko usko henkilökohtainen asia?

Henkilökohtainen uskonratkaisu on jokaisen henkilökohtainen asia siinä mielessä että jokainen joutuu tämän asian itse omalla kohdallaan valitsemaan - kyllä tai ei Jeesuksen suhteen.

Uskonratkaisu on tosiaankin jokaisen henkilökohtainen valinta, vanhempien tai ystävien usko ei auta.

Kuitenkin Raamattuun uskovana en voi ohittaa Jeesuksen ns. lähetyskäskyä. Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Raamatun mukaan Jumala ei pelasta ketään, sen sijaan Hän rakasti meitä niin, että lähetti Jeesuksen, johon uskomalla me voimme pelastua.

Toki saat uskoa omalla tavallasi, en todellakaan voi sinua pakottaa. Kuitenkin kannattaa miettiä mihin uskoo, onko joku oma viritelmä, josta ei ole muuta tietoa kuin se, mitä itse on pohdiskellu. Silloin itsellä täytyy olla kaikki tieto eli onkin itse oma jumalansa.

Ja ei usko kasva ja kehity, jos ei hakeudu toisten uskovien seuraan. Uskovan tulisi olla elämällään ja toiminnallaan rohkaisevana esimerkkinä sellaisille, jotka ei vielä oo uskossa ja vaeltaa siis Helvettiä kohti. Ei uskoa tarvitse tuputtaa, ei Jeesuskaan ketään pakota uskomaan, ei kenenkään ole pakko suostua pelastettavaksi eli päästä taivaaseen. Sitten kun joku kysyy että ookko uskossa, niin toki kannattaa myöntää se. Uskoa ei ole tarkoitus hävetä niin paljon, ettei uskaltas myöntää kellekään olevansa uskossa, sillä " Sydämen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen.."

ainakin kristinuskossa. Ihminen saa ite valita, meneekö Taivaaseen vai Helvettiin. Etsikkoaika on juuri tollanen armollinen valintatilanne, joka ihmiselle nimenomaan annetaan. Jeesus tahtoisi että jokainen pelastuu, siis toivoo jokaisen valitsevan Taivaan. Mutta ihmisellä on yleensä kaikkia mahollisia ja ennenkaikkea teennäisiä tekosyitä, sille miksei hän suostu pelastettavaksi. Se on aika surullista, ku aattelee että ihminen ei voi mitenkään muuten pelastua ku Jeesuksen kautta, ja Jeesus on jo kaiken ihmiselle kuuluvan rangaistuksen kärsiny. Mutta paholainen tietää, että sydämen usko tuo vanhurskauden ja suun tunnustus pelastuksen, ja tekee kaikkensa, jottei kukaan ihminen pelastuisi.

usko on aina henkilökohtainen ja pitäisi muistaa kunnioittaa jokaisen vakaumusta. ei kai kuitenkaan voida kuvitella, että paratiisin ovet aukenivat vasta kirjapainotaidon kehittymisen jälkeen. On ihan sama minkä toteemin juurella istutaan, kunhan on tieto ja usko Jumalaan ja
sen synnyttää kiitollisuus elämästä JUmalan Luotuna

Siis meinaakko että ihmisen, mikäli on saanut uskon lahjan, pitäs salata toisilta se, että on uskossa? Ei, ei missään nimessä. Ei uskoa tietenkään tuputtaa pidä, siitä syntyy satavarmasti pelkkää vastustusta. Houkuttelukin on parempi. Oma esimerkki, siis se miten usko on muuttanu omaa elämää ja tekoja, lienee oikeestaan paras kehotus muillekin ottaa pelastus vastaan. Uskon on tarkoitus näkyä elämässä, tekoina ja asenteena yms..On tarkoitus olla esimerkkinä muille, jokka vielä ettii rauhaa ja turvaa, kun sitä ei mistään tunnu löytyvän. Ja kun ihminen saa uskoa, että on saanu kaikki "10 tuhannen talentin" syntivelkansa anteeksi, haluaa antaa anteeksi myös häntä vastaan rikkoneelle ihmiselle..