KERTOKAAHAN

sanon vaan, että kaikki kääntyy parhain päin,
tuuli kaikki sadepilvet poistaa.
Sä katso vaan mitä huominen tuo tullessaan,
kyllä aurinkokin sulle vielä paistaa...

Ja minkä takia. Tommonen kehotus tai suostuttelu ei toimi.

Suomi24 :)

Mut jos tää loppuu, niin tule muuta mukavaa ja sen takia kannattaa jatkaa päivien toisten.. :)

tapahtumat, jokainen päivä tuo mukanaan niin kauhean monta uutta juttua ettei tiedä mitä kaikesta valitsisi. Päivän päätyttyä on jännää tarkastella olivatko valinnat oikeita ja onnistuisiko seuraavana päivänä vielä paremmin.

Ihmisistä tapahtumiin, en malta mennä nukkumaan kun ajattelen tulevaa mahtavista mahtavinta päivää jälleen kerran. Välillä tuntuu että olen saanut jo ansaitsematonta hauskuutta elämästä, itsekkäästi otan vastaan vielä seuraavankin päivän. Jos joku on tehnyt ansaitsemislaskuvirheen niin käytän sen suruttomasti hyväkseni.

Aika pitkälle näen samoin kuin kuunkulkija, Uteliaisuus huomisesta on yksi erittäin kantava oljenkorsi. Läheiset ihmiset ovat suuri oljenkorsi, minulla henkkoht se kaikkein kantavin.

Syksyn harmaus saa joskus mielen alakuloon mutta kun pysyy sisällä pahimpina sadepäivinä niin mukavalta tuntuu.

Palstatuttavienkin "tapaaminen" on oljenkorsi, jollekin yksinäiselle se voi olla aika ratkaisevakin tekijä joten toivoisi että ihmiset osaisivat elää sovussa keskenään myös palstalla :)

Jollekin työ on se juttu joka pitää kiinni elämässä mutta toki on sellaisiakin työpaikkoja jonne ei millään haluaisi lähteä kerta toisensa jälkeen. Jos työpaikalla on ahdistavaa niin olisipa ihanne että vapaa-ajalla ei enää olisi harmeja.

ja korvien välissä vastaan kysymykseesi.
Juuri nyt on paljon syitä elää, mutta silloin kun olen ollut kuopassa, oljenkorsina ovat toimineet ainakin nappiin osuneet viestit ystäviltä ja hymyt tuntemattomilta. Suossa kun rämpii, sitä harvoin jaksaa kiinnittää huomiota luonnon kauneuteen, mutta oljenkorrella auringonpaisteessa kimalteleva huurrekin voi olla juuri sellainen asia, joka auttaa jatkamaan.

Aurinkoisia päviä sinulle :)

Joskus se onkin ...tosi pienestä kiinni, et miks jatkaa tai ei jatka...
Pieni tönäisy suuntaan tai toiseen, olis retken loppu.
Mut se sisu kait se on...
Ei halua heittää kinttaita kehään ja sanoa, että maailma nujersi..Vaan tulee ajatus...odottakaapa P*le...
Se aina palkitaan...elämä tuo sitten uuden jutskan, jonkun mukavan?
Ja seuraavassa käänteessä se painaa sun naaman taas kuravelliin, se se on ...vuoristorata.
Eniten elämässä kiinni pitää...lapset.
Vaikkakin aikuiset.
Ex-miesystävän isä teki itsemurhan, meni junan eteen ja poika herää vieläkin yöllä huutoonsa.
En halua tehdää samaa omilleni.
Hirveä perintö.

Mulla tulee ensimmäisenä mieleen kysymyksestäsi sanat nautinto, uteliaisuus.

Saattaa olla että kaikki aineellinen puoli on kunnossa. Hyvät ystävät, työ, perhe jne. Silti ihminen usein miettii mikä olis mielekästä elämää ja etsii elämälleen tarkoitusta.
On kuitenkin tunne, että kaikki ei ole vielä tässä. Jotain puuttuu, ja jatkaa etsimistä.
Tulee mieleen sana elämännälkä. Sitä kait se on, ja sen avulla jaksaa :=))

täysi työ jaksaa tuntiakaan enää. Ei tarvitse jaksaa kuin aina aamuun..tai iltaan kerrallaan.

Auttaneet ovat sanat sanotut ajallansa. Ne eivät ole olleet kultaomenia hopeamaljassa vaan pelastajani. Tunne että minua tarvitaan vielä. Eikä mitään juhlallista..'jää vaan kotiin nukkumaan'.

Kun ei tiedä mitä huominen tuo. On tuonut suunnattomasti iloa, mutta myös murhetta. Elämä kannattaa aina. Usein itsetuhon kauheat vaikutukset päätyvät aivan vääriin ihmisiin, kaikkein läheisimpiin.

elämän itsensä vuoksi. Harmaiden päivien ylitse liu´un valoisien päivien tuomalla elinvoimalla.

Oppia eroittamaan myönteiset oljenkorret kielteisistä, tuo helpostusta elämänpoluilla kulkemiseen.
Ymmärrys päivien määrän rajallisuudesta, saa tajuamaan turhien asioiden turhuuden ja itselle tärkeiden asioiden tärkeyden.

Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on olkilyhde !

Mulla on aina ollu sellanen periaate mikä menee alas päin menee myös ylös päin, mutta voi se olla toisinkin päin. Eli jos joku menee päin seinää niin se menee enmmin tai myöhemmin paremmin.

ja se tie vie ylöspäin. Muista se. :)

minulle ne on nuo lapset..Heidän takiaan kannattaa elää ja olla!

Ja onhan tää elämä muutenkin ainutlaatuista.Meidän pitää vain osata arvostaa tätä lyhyttä aikaa,mitä täällä olemme.
Talvi kun on pitkä ja kylmä,niin senkin jaksaa kun ajattelee,kuinka ihanaa on, kun luonto taas herää ja pikku lintuset alkavat taas laulelemaan ja kukat kukkii..:)