Olen naimisissa oleva perheen isä. Olemme molemmat vanhemmat ihan ok.työssä käyviä. Taloudellisesti pärjäämme ihan kivasti.
Mutta mutta.... vaimoni on alkanut vältellä minua hyvin systemaattisesti jo pitkään. Eli ei ole juuri minkäänlaista yhteiseloa- vähän kuin asuisin kämppiksen kanssa.
olen hakenut apua ko. kriisiin erinäisiltä ammattiauttajilta, mutta mielestäni aivan turhaan. Yksin näiden asioiden kanssa saa painia.
Elämä tuntuu jääneen elämättä jo pitkältä aikaa, samoin elämänilo on kaikonnut aivan tyystin.
Tuntuu siltä, ettei minua kukaan enää kaipaa, kävi miten kävi...
En taida jaksaa enää elää!!!
Mutta mutta.... vaimoni on alkanut vältellä minua hyvin systemaattisesti jo pitkään. Eli ei ole juuri minkäänlaista yhteiseloa- vähän kuin asuisin kämppiksen kanssa.
olen hakenut apua ko. kriisiin erinäisiltä ammattiauttajilta, mutta mielestäni aivan turhaan. Yksin näiden asioiden kanssa saa painia.
Elämä tuntuu jääneen elämättä jo pitkältä aikaa, samoin elämänilo on kaikonnut aivan tyystin.
Tuntuu siltä, ettei minua kukaan enää kaipaa, kävi miten kävi...
En taida jaksaa enää elää!!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
tietäisitpä ne vakavat seuraukset!
tosin sellaisia, että pitkäaikainen suhde perustuu vain seksiin, muuten kinaamme lähes kaikesta.
Usko pois ei sekään ole "elämää", mutta en edes harkitse henkeni riistämistä!
Ethän pahastu, jos annan neuvon?
Keskustele vaimosi kanssa; kysy syytä siihen, miksi hän halua (?)
Mieti syitä, mitkä omissa teoissasi ovat johtaneet tilanteeseen. Oletko esim. pettänyt vaimoasi? Toistanut vanhoja rutiineja? Unohtanut suudella, halata, puhua? Naiset arvostavat juuri noita asioita enemmän kuin miehet. Onko vaimosi seurustellut aiemmin vain parin miehen kanssa? Ehkä hänellä on joku toinen?
Tämä neuvoni ehkä pahensi ajatuksiasi entisestään, pikemminkin kuin auttoi, mutta heti kun tiedostat ongelman syyn, voit tehdä asialle jotain.
Se, että kirjoitit ongelmastasi tänne, antaa jo sen kuvan, että yrität edes. Kyllä sinä selviät, tuo voi olla vain hetkellinenkin kuoppa suhteessa ja ohimenevää, mutta keskustelua, sitä vaimosikin varmasti kaipaisi.
Joillakin naisilla on paha tapa rangaista miestään sen tekosistaan tai tekemättä jättämisisistään panttaamalla seksiä, ja joskus se saattaa mennä yli. Tulkitsisin että olet tehnyt jotain, mistä hän on sinulle vihainen, mutta ei halua nalkuttaa sinulle asiasta. Olet tehnyt jotain, mitä tapahtuu toistuvasti. TV-n tuijotus? Peliriippuvuus? Alkoholi? Netti? Harrastus? Poikien saunaillat/ravintolareissut? Haluaako hän kenties lapsia?
Naiset ovat niin erikoisia, että he ilmaisevat sen mitä tahtovat niin monimutkaisesti, että miesten on joskus vaikea ymmärtää. Vaikka nainen sanoisikin ei kiitos, niin sekin on äänenpainosta kiinni, tarkoittaako hän sillä ei kiitosta vai kyllä kiitos... otapa siitä sitten selvää! ;D
Ps. Olen muuten itsekin nainen.
Ehdotan, että yllätä hänet jollain, mutta älä silti kinua seksiä. Vie hänet vaikka ulos kävelylle, ulos kahville, ei sen tarvitse olla mitään "suurta", jotenkin vain aavistan, ettette paljon harrasta yhdessä
En ole käynyt vieraissa, en polta, en juo, harrastan liikuntaa sopivasti. Olen yrittänyt helliä vaimoa vaikka millä tavoin sanoin ja teoin. Hän ei kyllä kosketa jos ei nyt vahingossa törmää. Olen yrittänyt löytää jotain kivaa yhdessä oloa/liikuntaa-heikolla menestyksellä.
Nähtävästi tämän sitä saa palkkioksi, kun rakentaa esim. talon ja kesämökin, hoitaa lapsia, yrittää jaksaa olla kiva puoliso yms yms!!
ihmeitä. Tilanne vaan pahene.
Niin sanottua “pisara pisaran jälkeen kivenkin teroittaa”
Mutta ihmisen hermot ei ole kivestä tehty.
Niin minulla veli menehtyi.
/hänen vaimo oli toisen kanssa ja ei lähtenyt mihinkään/
En tiedä miten kysyä, kuitenkin kysyn: kuinka usein käyt näillä palstoilla
ja milloin välit kylmenivät?
tässä kesällä luin kun yksi nainen huomasi
miehensä etsivänsä seuraa netistä/kun tietokone jäi jymiin/
Kai et ollut sinä?
Nyt vaan kerää voimia ja aloita asia kerralla
eteenpäin menemään.
olet ollu aika tiiviisti rakennustyömaalla?
Ei naiset osaa arvostaa sitä. Naiset haluavat yhteistä aikaa ja kostavat sitten välinpitämättömyydellä. Tuo välinpitämättömyys voi mennä hyvinkin ohitsekin, mutta älä ota siitä stressiä.
Koeta järjestää teille yhteistä aikaa, niin että kaikki sujuu luonnostaan.
Toivon parasta. Naisesi luulee rakentamisen menneen hänen edelleen. Tästä mulla on kyllä henkilökohtaisia kokemuksia!
...mutta haluaisin sanoa sen verran, että olet vaimostasi erillinen ihminen. Onnesi on omissa käsissäsi, et voi antaa sitä yksin vaimosi täytettäväksi. Olet tässä maailmassa vapaa tekemään mitä haluat laillisuuden puitteissa, eikä vaimosi etäiseksi muuttumisen kannata antaa lamauttaa sinua. Kokeile uusia juttuja, josko saisit niistä iloa ja kiinnostavaa sisältöä elämään. Uusi harrastus, uusi tyyli, uusi auto, uusi ystävä, jotain ihan mitä vaan. Tärkeintä on, ettet luovuta, vaikka sinua miten koeteltaisiin.
Alakuloiset kaudet elämässä ovat täysin luonnollisia. Niiden aikana jokainen pohtii itseään ja haluamisiaan ja niitä tarvitaan, että voisi kehittyä, ja että tietäisi, missä se oma paikka on. Ei ole mitenkään tavatonta, että elämänilo ja -halu katoavat toisinaan, mutta ne pitää kestää, sillä ne aivan yhtä varmasti menevät ohi, kuin ovat tulleetkin. *voimahali*
puhua vaimosi kanssa ja kertonut miltä tuollainen tilanne tuntuu? Minkä takia hän välttelee sinua?
olen yrittänyt hyvinkin moneen otteeseen puhua asioista. olen tuonut esille sen, että en ole tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. vaimoni mielestä ei kannata asioita vatkata/keskustella ei kuulemma kummenen miksikään.
perheen isä, sinulla on siis lapset/lapsi joille olet hirvittävän tärkeä!!!! Ammenna lapsista voimaa.
täällä on runopalstakin. Rakkausrunopalstalta saa asiallisempaa kommenttia kuin runopalstalta. Kokeile jakaa ajatuksiasi, niin ne on helpompi käsitellä. Itsekin kirjoittelen joskus.
Tsemppiä sinulle, ehkä sun on aika etsiä itsellesi uusi nainen?
periytyy lapsillesi. Jos nyt ratkaiset omat ongelmasi itsemurhalla, on hyvin mahdollista että omat lapsesi päätyvät myöhemmin samanlaiseen ratkaisuun! Lapsillesi jää myös syyllisyys (vaikka ehkä täysin aiheetta) siitä mitä sinä teit, he saattavat loppuelämänsä kärsiä ratkaisustasi!
Kuulostat masentuneelta, ja siihen löytyy apua, jos ei muuta niin lääkkeistä. Sinänsä myös asian kertominen jollekin täysin ulkopuoliselle (esim. työterveys- tai omalääkärille) voi helpottaa.
Jäin tässä suhteessa yksin, mieheni on häipynyt lukuisiin harrastuksiinsa, eikä hän ole välittänyt minusta enää pitkään aikaan.
Mitäs tässä tekisin?
Menköön vaan, en jaksa enää pitää tätä suhdetta pystyssä.
Jos uutta kumppania ei löydy, elän yksin.
Ei toista ihmistä voi pakottaa rakastamaan sinua, sellainen on ihan toivotonta.
Pahaltahan se tuntuu, mutta minkäs teet.
Jäikö vaimo huomioita vaille
työn ja rutinojen takia?
Päättikö hän elää täysillä kahden tulen välissä
ja rakentaako uutta suhdetta selkäsi takana?
/ toiset naiset eivät kestä hetkiäkään olla yksin/
Kuinka isot ovat lapset
ja vietätkö sinä paljon aikaa lastensa kanssa?
Oli mitä oli, mutta elämä jatkuu
Ja elää kannattaa.
“olen hakenut apua ko. kriisiin erinäisiltä ammattiauttajilta,
mutta mielestäni aivan turhaan.”
Näyttää siltä että pakko on erota/ itse päätätte/
Lapsille sinä aina olit, olet ja tulet olemaan ISÄ
Ja he tarvitsevat sinua nyt ja aina, vaikka eroatte.
“Yksin näiden asioiden kanssa saa painia.”
Eikö vaimo ole ottanut mitään kanta?
Jos ei , niin miksi ei ota eroa?
Etsi ystäviä, joiden kanssa voi jutella kaikista asioista.
/ei kaikkia voi puhua työssä/
Puhuminen helpottaa.
Kyllä sinä vielä löydät sen oikeankin.
Yritä nyt jaksaa älä kiduta itseäsi!
Tee jotain, vaikka aloita se eroprosessi
kun vaimo teki omat päätökset.
Itsellä ero takana, ei se ollut helppoa..
Nyt on kulunut yksi vuosi erosta.
Vasta nyt rupean pääsemään jonkunlaiseen tasapainoon.
“Tuntuu siltä, ettei minua kukaan enää kaipaa”
Kyllä se minustakin joskus vieläkin tuntuu, kyllä ne lapset tarvitsevat /olen n./
Niin voimia sinulle, että jaksat järjestää elämän ja asiat kuntoon
Muista: Sinua tarvitsevat lapset!
hyvä perheen isä
saan viestistäsi kuvan, että olet yrittänyt tosi paljon parantaa teidän oloanne.
Voisiko olla että vaimollasi on lievä tai keskivaikea tai vaikea masennus. Silloin sitä käpertyy itseensä, ehkä hoitaa arkea mutta ei jaksa ottaa kontaktia läheisiin ja muihinkaan.
Masennus on mahdollista hoitaa.
vika ei taida olla sinussa. Sinä olet hakenut apua ja yrittänyt parantaa tilannetta. Vaimosi ei ole halunnut lähteä kanssasi hakemaan apua?
Onko hänen mielestä kaikki ihan OK? Vältteleekö hän sinua aina, vai läheisyyttä ja seksuaalista?
---
Minun ja mieheni suhde on kuin hyvä kaveruus. väsyin siihen että hän oli niin passiivinen meidän rakkauselämässä. Lakkasin toivomasta parempaa ja tuntui paremmalta luopua toivomasta. Jokin osa, tärkeä, omasta elämästä piti haudata.
Lähde sinä hakemaan parempaa ihmissuhdetta, jätä vaimosi ja sopikaa perheen hoidosta, JOS et saa häntä mukaan apua hakemaan. Älä turhaan masennu, elämällä on sinulle paljon hyvää annettavaa! Ja kohdallesi tulee ihminen jonka kanssa synkkaa, kun vain jaksat luottaa parempaan huomiseen ja elää toiveikkaana.
Ryhdy toimimaan. Sinä itse olet vastuussa itsestäsi ja omista ratkaisuista. Luota siihen miltä tuntuu!! Voimia ja rohkeutta sinulle!
Pakko myöntää, että en jaksa enää kauan elää. Parhaani olen kaiketi yrittänyt monellakin tavalla etsiä parempaa huomista.
Mitä tulee tuohon uuden suhteen etsimiseen; en ole koskaan ollut mikään erityinen hurmuri, joten ei se niin helppoa toisille ole. Toisekseen mitä tuota enää muiden ihmisten elämää sotkemaan- joten antaa olla!
Olen epäonnistunut elämässäni.
parempaa huomista."
Kun pääset vanhasta suhteesta
ja se on aikamoinen ruljanssi, etsi joku ystävä,joka ymmärtää Sinua.
Voimia Sinulle
Ihminen tuntee itsensä siinä vaiheessa mitättömäksi.
En tiedä miten vertailisin/ jokaista avioliittoa/: kun lasissa on elämänjuomaa
Niin se neste on juotava pohjaan asti ja usein siellä pohjalla on tähteet on ne juotava liiton lopussa.
Ennen kuin täytät lasin uudella juomalla ja elämässä uudella liitolla.
Huh, huh ei tässä oikein onnistunut tuo vertailu, toivottavasti ymmärrät ..
Kun lopullisesti pääset eroon ja suret surunsa, vaikka mitä oli se ei unohdu koskaan
Niin on helpompi aloittaa uusi suhde. Surressa tulet miettimään omia virheitä,
Etsimään itseä ja muista olla tekemättä samoja virheitä seuraavassa liitossa.
Ja jos olit hyvä ja muista jäädä itse itseksi, ei tarvitse pahemmaksi muuttua,
eikä kostohimoiseksi. Hyväksy itsesi omineen ja -. Ei me kukaan olla täydellisiä
vaikka kuinka yrittäisimme.
Jos minä täällä yrittäisin hymyillä tulisiko parempi mieli? Hymy...........
Voimia koko perheelle, toivottavasti jos tulee ero
niin jäätte ystäviksi lasten takia.
"Toisekseen mitä tuota enää muiden ihmisten elämää sotkemaan-"
Kun tulee oikea vastaan niin kummatkin
olette onnellisia lapset!
en halua pahentaa oloasi entisestään, mutta en voi olla sanomatta, että maailmassa on olemassa ihmisiä joilla ei ole KETÄÄN!
Itsekin olen 29v nainen, en ole seurustellut vuosiin eikä minulla ole lapsia.
Usein tuntuu että miksi oikein olen olemassa?
Ystäviäkään ei enää ole kun kaikki unohtivat minut alkaessaan seurustella..
Minä vaan höpötän kaiket illat marsuilleni ja koirilleni ja ajattelen, että ajais nyt jo saatana joku rekka mun yli!
Jos suhteesi on todella noin huono, niin siitä kannattaa häipyä, vaikka menisikin talo ja mökki ja mitä lie, lapset on aina sun.
Mulla ei ole kuin elukat. Revi siitä.
sinun vaimosi ole tämän maailman ainoa nainen. Käännät uuden lehden ja alat elää kuin mies. Samoja suruja meillä muillakin on ollut. Kokemuksesta voin sanoa, Paistaa se päivä risukasaankin. Nyt se paistaa minulle. Kohta sinulle. Leuka pystyyn ja eteenpäin.Tsemppiä
noh huoh... kyllä mun mielestä ne miehet vasta omituisia onkin ei puhu eikä pukahda kun tulee semmonen hetki että pitäisi asioista jutella nii et silleen
niin suosittelen ero,elämäsi alkaa taas kukoistamaan,ja kaikki on paremmin ilman ylimääräistä huolta!
Ja jos vaimosi ei enää sua rakasta,et siinä mitään menetä,maailma on täynnä naisia joten uutta etsimään..=0)
sinun vaimosi ongelma?
Ongelma
Kirjoittanut: -ystävä- 28.10.2007 klo 00.32
Tämä ei ehkä varsinaisesti kuulu juuri tälle palstalle, mutta koska liittyy kuitenkin ihastumiseen, niin kirjoitan kumminkin.
Ongelmani on ihastunut ystäväni, jota haluaisin jollain tavalla auttaa. Hyvät neuvot olisivat siis tarpeen.
Ystäväni (nainen) on ihastunut työkaveriini. Olemme kaikki samassa organisaatiossa, mutta eri yksiköissä. Ihastuminen on ihanaa, totta kai, mutta ongelmana on ystäväni huono itsetunto. Hän on (runsaasti) ylipainoinen, ja siitä syystä aivan valtavan itsekriittinen. Hän on juuttunut huonoon parisuhteeseen, jossa mikään ei toimi, mutta rohkeus ei riitä lähtemään, kun yksinäisyyden pelko on niin voimakas.
Ihastuksen kohde on todellinen unelmien mies. Itseäni kyseinen miestyyppi ei suuremmin sytytä, mutta voisin kuvitella, että varmaan suurin osa naisista pitäisi häntä todella hyvännäköisenä. Omassakin organisaatiossamme naiset kuolaavat tämän miehen perään aika estottomasti.
Ystäväni on tutustunut tähän mieheen erinäisten vaiheiden jälkeen, ja he ovat täydellisesti samalla aaltopituudella. Molemmat ovat todella älykkäitä ja kunnianhimoisia ihmisiä, ja tuntuvat ymmärtävän toisiaan loistavasti. Mies on varattu, kuten ystävänikin, mutta parhaillaan eroamassa vaimostaan. Erään toisen työkaverin kautta olen saanut tietää, että mies olisi kiinnostunut ystävästäni, mutta on kovin ujo aloitteentekijä ja myös huolissaan siitä, että ystäväni on varattu.
Ystäväni ei suin surminkaan tekisi minkäänlaista aloitetta, koska pelkää painonsa vuoksi tulevansa nolatuksi ja säälityksi, vaikka yritän hänelle vakuuttaa, että kiinnostusta olisi siellä vastapuolellakin.
Mitä siis tehdä? Haluaisin saada ystäväni pois toimimattomasta ja onnettomasta parisuhteesta, ja antaa hänelle mahdollisuuden onneen. Työkaverini olisi melko varmasti ystävälleni täydellinen mies, mutta kun molemmat osapuolet haraavat syystä tai toisesta vastaan, heidän yhteensaattamisensa tuntuu aika vaikealta.
Neuvoja siis kaivataan. Olen aika ahdistunut asiasta, koska haluaisin nähdä ystäväni onnellisena, ja tällä hetkellä hän ei sitä todellakaan ole."