Osaako kukaan valottaa niitä vaiheita Suomen itsenäistymisen aikoina, jolloin päätettiin siitä, että Suomesta tuli virallisesti kaksikielinen? Oliko se pelkkä läpihuutojuttu, vai pitikö oikein peistä taittaa? Ja mikä oli Ruotsin valtion itressi ja osuuus kaksikielisyyteen johtaneessa päätöksenteossa? Entä sisällissodan vaikutus?
Suomen kaksikielisyyden
syntyhistoria
401228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
se kaksikielisyys syntynyt useamman sata vuotta aikaisemmin. Eiköhän se kaksikielisyys (Suomi ja Ruotsi) ollut myös Venäjän vallan alla.
Kyse on Suomen valtion virallisesta kaksikielisyydestä.
Kyllähän Suomessa on kieliä puhuttu aina, ja paljonkin.
Suomi on ollut virallisesti kaksikielinen (ruotsi suomi) vasta itsenäistyttyään.
Mutta miksi Suomesta ei tullut virallisesti yksikielistä suomenkielistä maata? Mitä tapahtui perustuslain säätämisen yhteydessä? Miten ruotsi kiristettiin toiseksi viralliseksi kieleksi?
siinä tapahtui, mutta mitå?
Kun Kaarlo Juho Ståhlberg kirjoitti Suomen ensimmäistä perustuslakia, niin hän kirjoitti siihen ainoaksi viralliseksi kieleksi suomen kielen. Myös valtionhoitaja Kustaa Mannerheim totesi, että Suomen kansa tarvitsee vain yhden kielen - suomen. Vasta rkp:n ja muiden pakkoruotsittajien suhmurointi Ruotsi-kortin avulla nosti ruotsin toiseksi viralliseksi kieleksi.
Mutta mitä tarkalleen ottaen tapahtui? Tietääkö kukaan?
Tässä täytyy varmaan valottaa vähän tapahtumien taustoja ...
Kun Suomi maakuntana liitettiin Venäjään 1809, siitä tehtiin valtio, josta käytettiin nimitystä suuriruhtinaskunta.
Suuriruhtinaskunnan kansalliseksi kieleksi määriteltiin Ruotsi, toinen hallinnollinen kieli oli Venäjä, eli Suomi oli jo launperin kaksikielinen valtio, tai pitäisikö sanoa autonominen ruhtinaskunta.
Tästä sitten seurasi sellainen asia, että Suomenkieliset ryhtyivät vaatimaan samoja oikeuksia kuin oli muillakin kielillä, tässä valtiossa, joka käytti itsestään nimeä Suomen suuriruhtinaskunta.
Noin 1865 tai jotain sinne suuntaan, sitten asia saatiinkin etenemään, Suomen kieli nostettiin toiseksi kansalliseksi kieleksi, mutta täysin tasa-arvoinen siitä ei vielä siloin tullut, esim. kaikki korkeampi koulutus oli vielä Ruotsiksi.
Kun Suomi itsenäistyi 1917, kielikiista lakaistiin maton alle, nimenoman Ruotsin painostuksesta, tosin osa olisi jo silloin halunnut, että Suomen kieli saa saman aseman kuin oli Ruotsin kielellä, se vain ei ollut mahdollista silloin sisällis-sodan takia.
Muistaakseni yliopistoissa opiskelukieli muuttui Suomeksi 1939, tai jonkin verran sen jälkeen.
Itseasiassa Suomen kieli oli vielä pitkään kakkosasemassa itsenäisyyden jälkeenkin, vaikka valtaenemmistö on aina puhunut tässä maassa Suomea.
Maantieteellinen asemamme on aina ollut sellainen, ettei Ruotsin sekaantumista Suomen asioihin ole voinut arvostella, mutta Venäjän sekaantumisesta on aina pidetty suurta meteliä.
Ruotsi on aiheuttanut meille paljon enempi hallaa kuin Venäjä, kautta aikojen ...
Tuliko Suomesta kaksikielinen todellakin puhtaasti demokraattisin menetelmin, vai tarvittiinko "suhmurointia", ja millaista?
Kanadalainen kaksi-kielisyys tutkija Kenneth Mcrae (1999) kritisoi kovin sanoin suomenruotsalaisia siitä, että nämä tyytyivät liian vähään, ja ruotsin kieli Suomessa jäi ilman mitään alueellista suojaa. Nyt on tilanne se, kuten oikeustministerin tuore raporrti osoitti (2009), että Suomen suhtautuminen virallisen kaksikielisyyten on vihamielistä ja maa toimii kielilakiinsa nähden kuin juridinen nihilisti valtio. Suomenruotsalaisilla ei ole mitään suojaa, vain onnettomasti toimiva kielilaki, jonka toimivuuudesta Euroopan neuvostokin on jatkuvasti huomauttanut Suomea.
Alkuvaiheessa Svenskfinlandissa haluttiin laaja autonomia maan ruotsalaisalueille, tähän ei enemmistö suostunut kuten ei mihinkään muuhunkaan ruotsinkielisten vaatimuksiin, lopulta kansalliskielen asema saatiin runnottua väkisin läpi, taisi olla jopa neljäs perustuslaki kierros kun se siihen saatiin.
Oma henkilökohtainen mielipide on se, että virallisen kaksikielisyyden sijaan, suomenruotsalaisalueille olisi annettu hallinollinen itsemääräämisoikeus, joka olisi tuonut alueellisen suojan ruotsinkielelle juuri sinne missä sitä olisi tarvittu. Näin meneteltiin Etelä-Tyrolissa saksalaisen vähemmistön osalta.
olisi ollut ottaa mallia toisesta meihin verrattavasta valtiosta Virosta. Siellä määrättiin perustuslaissa yksi ainoa virallinen kieli eesti. Meidän oloihin suhteutettava suvereeni hallinto, koulutus uskonnollinen kieli saksa sai ainoastaan kulttuuriautonomian. Myöskään unohtamatta yläluokkaisia kartanonomistajia kohdannutta täydellistä maareformia. Eiköhän meidän ainoan kielivähemmistön osuus/ kohtalo ollut huomattavasti parempi kuin Virossa.
”Oma henkilökohtainen mielipide on se, että virallisen kaksikielisyyden sijaan, suomenruotsalaisalueille olisi annettu hallinollinen itsemääräämisoikeus, joka olisi tuonut alueellisen suojan ruotsinkielelle juuri sinne missä sitä olisi tarvittu. Näin meneteltiin Etelä-Tyrolissa saksalaisen vähemmistön osalta.”
Ruotsalaiset ovat tehneet pahojaan täällä Suomessa jo kauan. Suomen kuningaskunta pyyhkäistiin kokonaan historiankirjoista 1700-luvulla. Sen jälkeen kaikki ylhäinen suku saattoi siis olla vain ruotsalaista ja niin kaikki ylhäiset täällä ovatkin ruotsalaisia. Niinpä sitä vähemmistökieltä pakotettiin viralliseksi, kun se kerran oli kunnon kansan kieli.
Vieläkin kielletään tutkimasta kuningashaudoilta vaikuttavia paikkoja, sillä muutenhan kansalle paljastuisi, että sitä on opetettu valheella kokoajan.
"lopulta kansalliskielen asema saatiin runnottua väkisin läpi, taisi olla jopa neljäs perustuslaki kierros kun se siihen saatiin."
Juuri tästä olisi hyvä saada lisätietoja. Siis siitä, miten kaksikielisyys RUNNOTTIIN läpi. Tuntuu olevan varsin hyvin piiloteltu tieto.
"Maantieteellinen asemamme on aina ollut sellainen, ettei Ruotsin sekaantumista Suomen asioihin ole voinut arvostella, mutta Venäjän sekaantumisesta on aina pidetty suurta meteliä. Ruotsi on aiheuttanut meille paljon enempi hallaa kuin Venäjä, kautta aikojen ..."
Suomi oli osa Ruotsia käytännössä Ruotsin kuningaskunnan synnystä saakka. Varsinais-Suomi ja Satakunta olivat Ruotsin valtion ydinaluetta, rintamaita. Itämeri yhdisti, ei erottanut. Suomen väestö asui uuden ajan alkuun saakka lähes pelkästään meren rannikoilla ja suurten jokien varsilla. Kulttuuri Pohjanlahden molemmin puolin samanlainen, vain kielessä oli eroa. Länsisuomalainen muistutti taloudeltaan ja tavoiltaan enemmän ruotsalaista kuin savolaista tai karjalaista. Kulttuuriraja kulki Kymijokea pitkin, ei Pohjanlahdella.
Turku oli 1600-luvulle saakka valtakunnan kakkoskaupunki. Suomalaiset mielsivät vuosiin 1808-1809 saakka itsensä ruotsalaisiksi, Ruotsin kuninkaan alamaisiksi. Emme ole olleet missään siirtomaaherruudessa, kuten Baltian paronien sortamat virolaiset, vaan osa kukoistavaa Pohjolan suurvaltaa, joukko sen itäisiä maakuntia. Vain väkivalloin meidät oli mahdollista irrottaa emämaan yhteydestä. Suomalaiset taistelivat sankarillisesti Ruotsin puolesta ylivoimaa vastaan vielä toivottomassa tilanteessakin 1808-1809.
Suomi on Venäjän tsaarinvallan luomus, Viipurin kuvernementista ja Ruotsin itäisistä lääneistä kokoon kursittu. Valtiot luovat kansoja, eikä päinvastoin. Autonomisen Suomen valtion myötä syntyi kansallinen identiteettikin, Ruotsista ja ruotsalaisuudesta erillinen. Vielä pitkään 1800-luvulla Ruotsi miellettiin silti emämaaksi. Ruotsinkieli yhdisti yli valtakunnanrajojen. Runebergille, Topeliukselle ja muille 1800-luvun kirjailijoillemme olivat Ruotsin kirjamarkkinat ja lukeva yleisö erittäin tärkeitä.
Suomi "suomalaistui" kunnolla vasta itsenäisyyden aikana, ja on vielä liian aikaista sanoa, onko se merkinnyt kulttuurillemme edistymistä vaiko taantumista. Suomalaiset ovat unohtamassa ruotsalaiset juurensa. Ilmenee alkeellista ja epähistoriallista hurrivihaa, joka jatkuu vuodesta toiseen, vaikka juuri ruotsalaisen menneisyytemme ansiosta kuulumme länteen emmekä itään: Eurooppaan, Skandinaviaan, Itämeren vuosisataiseen yhteyteen, jonka piirissä Venäjän suurvalta on lopultakin myöhäinen, ei-toivottu tulokas.
me karjalaisia kyllä olisimme mielellämme karjalaisia, ainakin osa meistä. terveisiä Viipurin kuvernementistä jatkajasta.
"Suomen kuningaskunta pyyhkäistiin kokonaan historiankirjoista 1700-luvulla."
Vaikuttaa pikemminkin siltä, että Suomen kuningaskunta on 1800-luvulla herännyt nationalistinen fantasia suuresta kansallisesta menneisyydestä. Tarvitsemmeko nykypäivänä tällaista kuvitelmaa? Ainakin minä pärjään ilman.
Suomen valtio syntyi 1809, ei jossain keskiaikaisessa alkuhämärässä. Satakunta kuului svealaisten kuninkaan alueisiin jo 1100-luvulla, ja Suomi kääntyi kristinuskoonkin rauhanomaisesti jo tuolloin. Suomea ei alistettu "ruotsalaisille" valloituksen kautta koska mitään Suomea tai Ruotsia asian nykymerkityksessä ei ollut. Länsisuomalaisten pahimpia vihollisia olivat muuten karjalaiset. Kuten vielä nykyisinkin voi havaita, suuri suomalainen kulttuuriraja ei kulje Pohjanlahdella, vaan idempänä, Kymijoella saakka. Minne "muinaisuutemme merivallat" päättyvät, sieltä alkavat Karjalan laulumaat, joista Suomen suuriruhtinaskunnassa tehtiin 1800-luvulla suomalaisen kansallistunteen pohja, vaikka keskiaikaisista esi-isistämme suurin osa oli oikeasti Itämeren rannoilla elävää merikansaa.
Onko ruotsalaisvastaisuuden lisääntyminen merkki itäsuomalaisten väkiluvun ja vaikutusvallan kasvusta Suomessa? Pääkaupunki Helsinki on kokenut sellaisen savolaisinvaasion, ettei se voi jäädä vaikutuksetta. Ja sotien aikana asutettiin jo Karjalan evakot ympäri maata.
Autonomisen Suomen kehitys olisi mennyt mielenkiintoisille urille, jos "Vanhaa Suomea" ei olisi liitetty suuriruhtinaskuntaan. Viidesosa Ruotsille kuuluvan Suomen väestöstä oli 1800-luvun vaihteessa ruotsinkielisiä. Ilmeisesti Vanhan Suomen liittämisellä Venäjä pyrki heikentämään Suomen ruotsalaisuutta ja katkomaan siteitä emämaahamme. Jos vuoden 1743 itäraja olisi jäänyt voimaan, Suomi olisi kenties 1800-luvun mittaan kielellisesti ruotsalaistunut riippumatta siitä, kuuluiko se Venäjään. Suomenkielelle olisi käynyt niin kuin iirin kielelle Irlannissa. Puhutumpi ja kehittyneempi kieli olisi tullut eksoottisen paikalliskielen tilalle.
Toisaalta: kuten 1808-1809 nähtiin, silloinen itäraja olisi ollut mahdoton puolustaa. Tuskinpa "Tynkä-Suomella" olisi ollut sotilaallisia itsenäisen elämisen edellytyksiä. Mutta itsenäisyydestähän ei ennen vuotta 1917 juuri haaveiltu, ainoastaan turvatusta autonomisesta asemasta Venäjän yhteydessä. Nykyisin Suomi kuuluu Euroopan unoniin, mikä käytännössä merkitsee sitä, että Suomesta on tullut - omasta tahdostaan - jälleen monikansallisen imperiumin provinssi. EU-direktiivit vastaavat sata vuotta sitten vihattuja Venäjän keisarikunnan "yleisvaltakunnallisia lakeja". Itsenäisyys ei ole suomalaisille tärkeä muuten kuin itsenäisyyspäivän symbolisissa menoissa. Tärkeintä on se, että emme enää kuulu Venäjään.
"Suomea ei alistettu "ruotsalaisille" valloituksen kautta koska mitään Suomea tai Ruotsia asian nykymerkityksessä ei ollut."
Kieli on kansallisuuden selvin ja tärkein tunnusmerkki. Jos meidän kylillä puhutaan suomea, niin me olemme suomalaisia. Jos teidän heimonne puhuu ruotsia, te olette ruotsalaisia. On epäoleellista, miten pitkälle valtiollinen muodostuminen ja tietoisuus oli edennyt. Oleellisempaa on se, mitä kieltä missäkin puhuttiin ja puhutaan. Suomalaisten alueella, "Suomessa", puhuttiin suomea, ja ruotsalaisten alueella, "Ruotsissa", puhuttiin ruotsia.
"Tärkeintä on se, että emme enää kuulu Venäjään."
Vähintään yhtä tärkeätä on myös se, että emme enää kuulu Ruotsiin. Siis ainakin meille suomalaisille se tärkeätä. Ruotsalaisille se ehkä sopisi oikein hyvin.
Viro on maakunta Eestissä
NOITA ESIMERKKEJÄ KERROTTAESSA OLISI HYVÄ EROTTAA VALTIOT, LÄÄNIT JA KIELET.
Hahhahhaa, Satakunta ruotsalaisten 1100-luvulta. Höpö löpö. Ruotsalaisilla ei ollut mitään sanansijaa Suomessa ennen 1200-lukua (Christensen et al.). Muu on ruotsalaisten jälkijättöistä ja alemmuudentuntoista propagandaa.
Mutta kunnon svetisistinä voisit selittää miksi ruotsalaisessa historian kirjoituksessa vaijetaan edelleen siitä tosiasiasta, että Länsi-Pohja oli ikimuistoisista ajoista saakka suomalaisheimojen asuinaluetta ja että nykyisen Ruotsin valtion alueella on asunut suomalaisia aina, saamelaisista puhumattakaan.
Mikä kumma siinä on, että tällainen historian vääristely sopii joillekin oikein hyvin? :-DDDDDD
koskaan kuullut Viro nimisestä maakunnasta. Miltä kuulostaisi itäinen ja läntinen Virumaa. (Ida-Viru Maakond, Lääne-Viru Maakond,) Ehkäpä minun on parempi jatkossa puhuttaessa eteläisestä naapurista käyttää nimeä yhdistynyt Viron ja Liivinmaan kuvernementti Viron Inkeri Petserinmaa ( tietenkään unohtamatta Lauran kunnan liittämistä Latviaan) ettei pääsisi syntymään ikäviä väärinkäsityksiä.
"NOITA ESIMERKKEJÄ KERROTTAESSA OLISI HYVÄ EROTTAA VALTIOT, LÄÄNIT JA KIELET."
Sanotaan nyt näin että Erikin ristiretken luonteesta keskustellaan, mutta jonkilainen sotilaallinen Svea expansio nykyiseen Turunmaahan tapahtui varmuudella 1100-luvun puolivälissä (Tarkiainen, 2008).
Norrlannin pohjois-osat eivät ole koskaan ollut etnisesti ruotsalais aluetta ennen 1100-lukua, jolloin ruotsalainen expansio sinne kohdistui Keski-ruotsista. Tämä liikehdintä keski-ruotsista jatkui aina 1300-luvun puoliväliin ja sen mukana myös Suomen ja Viron rannikot saivat lähes täysin ruotsalaisen asutuksen (Tarkiainen, 2008).
Pohjois-Germaanisia kieliä puhuvia Sveeojen esi-isiä Itämaassa sen sijaan on myös ollut varmasti ainakin 2000 vuotta.
.................................
Siis nykyisen Suomen alueella, Itämaassa, on ollut ruotsalaisia 2000 vuotta?
Nyt poika paukun päästit!
Mihin tämä tieto perustuu? Niihin esineläytöihin taas? Ne eivät kerro esineiden käyttäjistä edelleenkään mitään muuta kuin sen että esineitä on ollut. Kuten joku täällä taisi jo aikaisemmin tuoda esiin: Helsinki on japanilaisten, saksalaisten, korealaisten ja kiinalaisten kaupunki, jos autokannan perusteella pitäis arvioida.
Viron ruotsalaisia, niin heitä asui (7800Kpl 1922 suoritetun väestönlaskennan mukaan.) enemmistönä ainoastaan Vormsilla, Muhulla ja muutamassa länsirannikon kunnassa. Tallinnan saaristossa vähemmistönä. 1944 syyskesällä heistä muutti noin 6500 Ruotsiin Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Tommosia ajatusleikkejä voi tietenkin heitellä, toisaalta kehitys olisi voinut kulkea moneen muuhunkin suuntaan, autonominen alue vaikka olisi ollutkin pienempi niin todennäköisesti Venäjän valtavat kasvavat markkinat olisi vetäneet myös Suomen talouden kasvuun, kuten teki suuremmankin ruhtinaskunnan ja se sinänsä olisi jo heikentänyt Ruotsin asemaa.
Toisaalta alueet olisi molemmat voineet kehittyä omiksi valtioiksi, samaan tapaan kuin on kehittyneet Balttian maat, jotka ovat myös hyötyneet valtvasti 1800 luvun talouskasvusta, joka oli Venäjällä varsin suuri.
Eli tässä skenaariossa "Suomalaisten" asuttamia valtiota olisi syntynyt kaksi tai kolme, jos Karjalakin oli lähentynyt kiinteämmin meitä.
Näinhän on Balttiassa ja Skandinaviassa.
Mielenkiintoisia juttuja:
http://personal.inet.fi/yhdistys/vantaark/aiheet/juuret.htm
ESITELMÄ Vantaan Rotaryklubi 24.2.2005
SUOMALAISTEN /SAAMELAISTEN JUURET /Seppo Liukko 24.2.2005
Eurooppalaisten ”suomalaiset ” juuret: Seppo Liukko
(Alppien pohjoispuolinen alue)
http://personal.inet.fi/yhdistys/vantaark/aiheet/juuret2.htm
Suomalaisten alueella Ruotsissa, puhuttiin suomea!
niin voit aina painua helvettiin täältä.
Älä nyt viitsi kirjoittaa pelkkää paskaa, vaikka RKP:n (Rasistisen KieliPuolueen) hännänkannattaja moletkin. Ota edes vähän asioista selvää ennenkuin tulet tänne itseäsi nolaamaan.
Ruotsin vallan aikana, vähemmistökieliä käytettiin ja mitään virallista enemmistökieltä ei valtiolla ollut olemassakaan, eikä esim kirkko syrjinyt Saamankielisiä tai Suomenkielisiä vaan saarnat pidettiin näillä kielillä, muutaman kerran Ruotsi kyllä käsitteli valtiopäivillä Suomen alueiden Ruotsalaistamista turvallisuuspoliittisista syistä, mutta hommaa ei saatu koskaan tehtyä.
Sitten kun Ruotsi meneti Suomen alueen 1809, niin aika nopeasti politiikka muuttui, valtiovalta alkoi Ruotsalaistaa niitä Suomen ja Saamen kielisiä alueita mitä Ruotsin valtakunnassa oli jäljellä ja myös Ruotsin kirkko otti linjan jossa saarnat piti pitää Ruotsiksi.
Tästä "sorrosta" kasvoi sitten vuosikymmeniä myöhemmin ns. Lestadiolainen herätysliike, joka saaransi nimenomaan sillä kiellellä mitä kansa ymmärsi, liike levisi myös Suomen puolelle ja on nykään Suomessa paljon vahvempi kuin Ruotsissa.
Ruotsinkielinen vähemmistö tunnustettiin "kansalliseksi" kieleksi ennen Suomen kieltä Venäjän vallan alkaessa, Ruotsinkieliset neuvottelivat sellaisen tulkinnan, että Suomen suuriruhtnaskunnan alueella oli hallinolliisna kielinä Venäjä ja maan kansallinen kieli "Ruotsi", tämä itseasiassa alussa lisäsi Ruotsinkielisen väestön määrää maassa.
Vasta 1860 luvulla Suomen kieli sai tunnustuksen kansallisena kielenä ja sen käyttö sallittiin hallinnossa.
Ruotsin vallan aikana ruotsi oli virallinen kieli, eli virastoissa ja kaikissa virallisissa yhteyksissä käytettiin ruotsia. Kahteen sataan vuoteen ei suomenkieltä ollut muka virallisesti edes olemasassa ennen Agricolaa ja sen jälkeen sillä ei ollut mitään virallista asemaakaan.
Kaikki viralliset asiakirjat ja dokumentit laadittiin ruotsinkielellä myös pappiloissa. Voit tutusta niihin kansallisarkistossa tai oman lähiseurakuntasi kirkonkirjoissa.
Kirkoissa, oikeudenistunnoissa ja kaikissa virallisissa tilaisuuksissa kieli oli siis ruotsi. Tämä siis ruotsin vallan aikana.
Ruotsilla ei ole, eikä koskaan ole ollut, mitään "virallista kieltä", sitä ei ole vieläkään, Ruotsi ei oel koskaan tehnyt mitään "kielilakia" jossa virallinen kieli olisi säädetty.
Hallintokieli on ollut Ruotsi, mutta esim. saarnat on olleet yleensä sillä kielellä mitä kuulija on ymmärtänyt, eli Suomalasille Suomeksi ja Saamelaisille Saameksi.
Asiakirjat on kyllä Ruotsiksi, se on totta.
Silloin kun Ruotsi menetti Suomen 1809, niin kielipoltiikka tiukentui, vaikkakin se oli tiekuntunut jo 1700 luvun alussakin jonkinverran, kun Ruotsi menetti Balttian alueet.
Tämä kielipoltiikan tiukunetuminen ja Ruotsin pohjoisten alueiden Ruotsalaistaminen on suurin syy siihen, että Lestadius saa niin paljon kannatusta nimenomaan Ruotsin puolella Torniojoki laaksoa, sieltähän se herätysliike on lähtöisinkin.
Lestadius on muuten eniten tutkittu Ruotsalainen, Suomen historiassa, aika harva tietää sitä, että Lestadius syntyi Ruotsissa, oli alunperin Ruotsinkielinen ja oli koko elänmänsä ajan Ruotsin kansalainen, vaikkain vaikutti Suomen puolella.
Itseasiassa Ruotsilla on ihan viralliset kielilait, mutta suomenkieli on ollut pannassa jo vuosisatoja ja on edelleenkin. Vasta viimevuosina se on edes tunnustettu viralliseksi vähemmistökieleksi. Esimerkiksi "assyria" sai virallisen vähemmistäkielen statuksen jo 70-luvulla ja moni muu myös.
Ruotsalaiset keksivät myös ns. Meän kielen, koska he eivät halunneet myöntää, että Tornion jokilaaksossa puhutaan suomea. Niinpä tornionjokilaakson murteesta tuli Ruotsissa Meänkieli, joka ihan selvällä suomella on vain alueen asukkaiden kuvaus kielestään suomesta, meidän kielestä, meän kielestä.
Ruotsalaisten suomalaisvihamielisyys on dokumentoitu hyvin ja se jatkuu edelleen varsinkin valtiotasolla. Populaarikulttuurissa asetelma on murrettu, muitta virallinen Ruotsi suhtautuu edelleen Suomeen kuin alustalaiseensa ja suomalaisiin kuin siirtomaansa asukkaisiin, aivan kuten noin 800 vuoden ajan teki.
mittään ja kaiketi sen vuoksi minulle onkin jäänyt ainoaksi mahdollisuudeksi kompensoida omaa huonouttani pikkulapsen tasoisella heikkomielisellä natkutuksella. Tietenkään se ei johda mihinkään , mutta toisaalta se antaa minulle mahdollisuuden siirtää syyn omasta kyvyttömyydestäni muiden niskaan. Nimittäin eihän minussa voi olla mitään vikaa, vikaa, vikaa ,vikaa.
Ihan aidosti miettiessäni yhteiskunnan vähäosaisia, niin aikaisemmin olen sijoittanut ehdottomalle ykkössijalle etelän suurissa kaupungeissa pesivät antifasistit, mutta kaiketi nuo EIRY:n fennomaaniset ”mölöpojat” sieltä pitkospuiden takaa tiukasti haastavat nuo antifasistit.
Tämä meänkieli määritelmä, joka status on Torniojokilaakson murteella, osoittaa itseasiassa Ruotsalaisten älykkyydestä jotain.
EU:n sopimukset ja muutkin kansainväliset sopimukset, jotka on myös Suomi allekirjoittanut, yksiselitteisesti kieltävät syrjinnän kielen, etniset taustan, uskonnon tai kansallisuuden perusteella, myös kielen perusteella.
Kun Ruotsi määritteli meänkielen omaksi kansalliseksi kieleksi, eikä yhdeksi Suomen murteista, niin se samalla varmisti sen, ettei tulevaisuudessa Meänkielen perusteella annettuja etuja tai oikeuksia voida laajentaa maassa asuvien Suomenkielisten suuntaan, koska kysehän on eri ryhmästä ja eri kielestä.
Kun Suomi taas on antanut "kansalliselle" vähemmistölleen kielellisin perustein tiettyjä oikeuksia, niin se on samalla antanut ne oikeudet kaikille EU:n alueella asuville Ruotsinkielisille, jos ne muuttavat Suomeen, ei pelkästään Suomen-ruotsalaisille, joille ne on alunperin tarkoitettu, koska Suomen lakien mukaan oikeudet koskevat kaikkia "ruotsinkielisiä" taustasta riippumatta.
Eli kielilakimme takaavat samat oikeudet kaikille 9 miljoonalle äidinkielenään Ruotsia puhuville, jos ne asioivat tai asuvat Suomessa, Ruotsi omassa laissaan sulki Suomenkieliset ulos ja antoi kansalliset oikeudet vain maan alkuperäiselle kansalliselle vähemmistölle, jotka se nimesi meänkielisiksi.
Eli jos Ruotsista muuttaa Suomeen maan kansallisuuden saanut Somali, niin se voi vaatia kaikki palvelut Ruotsin kielellä, vaikka Savukoskella, lain mukaan.
kansallisuutta ja kansalaisuutta. Kansallisuus saadaan syntymässä mutta uuden kansalaisuuden voi saada passilla:
Kansa koostuu useista kansallisuuksista. Esim. Suomen kansa koostuu mm. suomalaisista, lappalaisista, somaleista, venäläisistä, romaneista ja ruotsalaisista, mutta kaikilla on Suomen kansalaisuus.
Siinä olet täysin oikeassa, että Suomen lait suosivat yksipuolisesti vain ruotsalaisia, ennen kaikkia muita vähemmistöjä ja jopa ennen enemmistöä, ja sellaiseen pitää tulla loppu.
"Kun Ruotsi määritteli meänkielen omaksi kansalliseksi kieleksi, eikä yhdeksi Suomen murteista, niin se samalla varmisti sen, ettei tulevaisuudessa Meänkielen perusteella annettuja etuja tai oikeuksia voida laajentaa maassa asuvien Suomenkielisten suuntaan, koska kysehän on eri ryhmästä ja eri kielestä."
Tyypillistä ruotsalaista venkoilua. Kyseessä on ikivanha hajoita ja hallitse -taktiikka. Tietenkin meänkieli on vain yksi suomen kielen murre.
Näinhän se on, mutta Ruotsi halusi välttää sen virheen mitä Suomi on tehnyt, eli kun Suomi on myöntänyt Ruotsinkielisille tiettyjä oikeuksia, niin ne nyt EU aikana koskee kaikkia EU alueella asuvia Ruotsinkielisiä, myös varsinaisia Ruotsin Ruotsalaisia, kun se myönsi kielelliset vähemmistöoikeudet vain Meänkielisille, niin ne samalla päättivät sen, etteivät nämä oikeudet koske Suomalaisia tai niiden jälkeläisiä Ruotsissa, joita on paljon enempi kuin varsinaisia Meänkielisiä.
Eli Suomen myöntämät kielelliset oikeudet Suomessa koskee kaikkia noin 10 miljoonaa Ruotsinkielistä, jotka asuu EU alueella, mutta Ruotsin myöntämät Meänkielisten oikeudet koskee vain niitä noin 20 000 Meänkielistä, jotka asuu Torniojokilaaksossa.
- Viitaten raporttiinne Englannin ja Neuvostoliiton suhteiden huonontumisesta, on todettava, että toteutimme Leningradin turvallisuuden vaatimat toimenpiteet muusta välittämättä. Puheet Neuvostoliiton ja Saksan liitosta Englantia ja Ranskaa vastaan ovat perättömiä. Tulemme likvidoimaan Mannerheimin-Tannerin klikin ja viemään sodan päättäväisesti loppuun saakka
Hyvä kirja Suomen itsenäistymisen vaiheista:
Jussi T. Lappalainen Itsenäisen Suomen synty
Gummerus, 1977, 213 s. 3.p (1.p on 1967)
1. painos ilmestyi 1967 Suomen 50 -vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kirjasta on otettu useita painoksia ja itselläni on 4. täydennetty painos muistaakseni 1985 vuodelta.
Suomen (itsenäistymis) vaiheet napakasti kerrottuna 1100 luvulta alkaen. Kielikysymyskin on mukana.
uudempiin painoksiin enää luottaa? Ruotsalaistehan tuntuvat koko ajan kirjoittavan historiaa uudelleen mieleisekseen.
näemme ruotsalaisella rahalla rahoitetun elokuvan, jossa kerrotaan, kuinka ylevästi ja yksimielisesti Suomi päätettiin perustaa kaksikieliseksi valtioksi. Tekijöitä kyllä riittää, vaikka Åke onkin jo siirtynyt paremmin rahoitettuihin studioihin.