Paras Neuvostoliiton ilmavoimien käyttämä kone toisessa maailmansodassa oli maataistelukone Sturmovik. Se oli varustettu kahdella 20 millin tykillä, kahdella konekiväärillä, kahdeksalla raketilla ja 400 kilon pommilastilla. Parasta koneessa oli sen panssarointi, sitä oli vaikea ampua alas. Venäjän laajoilla aroilla Sturmovikit kylvivät kuolemaa natsien perääntyviin rivistöihin.
Oli suomi-poikakin helisemässä kesällä 1944 kun oli käynnissä Karjalan kannaksen läpijuoksu. Sturmovikit syöksyivät armotta kimppuun, konekiväärit, tykit, raketit ja pommit tekivät perääntymisen helvetiksi. Suomalaista vietiin kuin litran mittaa, ei ihme jos paniikki syntyi!
Oli suomi-poikakin helisemässä kesällä 1944 kun oli käynnissä Karjalan kannaksen läpijuoksu. Sturmovikit syöksyivät armotta kimppuun, konekiväärit, tykit, raketit ja pommit tekivät perääntymisen helvetiksi. Suomalaista vietiin kuin litran mittaa, ei ihme jos paniikki syntyi!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Koneessa oli paljon puutteitakin...Messerscmittiteille se oli helppo salis...
Lueppa V.B.Emelianenkon kirja: Sturmovik-lentäjä
Vasili B. Emelianenkon elämäkerta on vertaansa vailla. Hän lensi toisessa maailmansodassa eräällä Neuvostoliiton pelätyimmistä lentokoneista, Il-2 Sturmovik -maataistelukoneella. Sturmovik oli raskaasti panssaroitu ja vahvasti aseistettu, mutta samalla kömpelö ja helposti vihollishävittäjien saavutettavissa. Il-2:lla täytyikin lentää matalalla, jolloin se oli helppo maali ilmatorjunnalle. Sekä kone- että ohjaajatappiot olivat suuret. Kahdeksankymmenen sotalennon jälkeen Emelianenkolle myönnettiin Neuvostoliiton sankarin kunniamerkki. Kaikkiaan hän suoritti 92 sotalentoa. Emelianenko ammuttiin alas kolmesti, mutta hän sai aina tehtyä onnistuneen pakkolaskun ja onnistui palaamaan yksikköönsä. Emelianenkon rehellinen omaelämäkerta on harvinaislaatuinen kertomus puna-armeijan lentäjän sodasta. Hän kertoo niin taisteluista Saksan itärintaman yllä kuin Neuvostoliiton ilmavoimien taktiikasta. Hän muistelee millaista oli lentää taitavaa, mutta yhä epätoivoisempaa vihollista vastaan. Emelianenko kertoo mukaansa tempaavasti maataistelulennoista rintamalle, ilmataisteluista saksalaishävittäjien kanssa, pakkolaskuista vihollisen puolelle ja ystäviensä kuolemista. Kaikki tämä oli maataistelulentäjien arkea.
Varmasti oli helppo saalis mersuille mutta syksyllä 1943 ilmaherruus itärintamalla oli lopullisesti siirtynyt Neuvostoliitolle. Saksan ilmavoimat olivat selvässä alakynnessä ja tilanne paheni jatkuvasti. Kesään 1944 mennessä ei Saksan ilmavoimista juuri ollut vastusta, koneita oli yksinkertaisesti liian vähän.
Ilmaherruuden NL sai tuottamalla hyviä hävittäjiä valtavat määrät. Jak ja Lavotsin sarjan koneet olivat tärkeimmät, useimmat NL:ton sankarit lensivät niillä.
Matalalla lentävään Sturmovikiin oli vaikea osua eikä kiväärikaliperisilla aseilla sitä alas saanut. Eikä it-patteri paljoa mahda kun saavat kimppuunsa tusinan tai pari Sturmovikeja. Ja siihen päälle hävittäjät!
Neuvostoilmavoimien merkitys itä-rintaman taisteluissa on usein unohdettu. Maataistelukoneet olivat aivan erinomaisia aseita laajoilla aroilla, kylvivät pelkoa ja kauhua perääntyvien saksalaisten sydämiin! Raketit tekivät tiikeri-tankistakin selvää, pommit, kk ja tykit jalkaväestä. Ja kun niitä ei kerralla tullut yksi eikä kaksi vaan pilvin pimein!
Sodan alussa Sturmovikeja oli vain muutama sata, mutta kaiken kaikkiaan niitä valmistettiin 35 000 ??(erään lähteen mukaan) sodan aikana. Yksi eniten tuotetuista koneista sodan aikana.
Niitä oli eri versioita. Kaksipaikkaisessa oli ampujalla paikka jotta voisi puolustautua Messerchmittejä vastaan...kone vaan tuli vähän liian epävakaaksi eikä se ollut suosittu koska jos se ammuttiin alas saattoi kuolla yhsen sijasta kaksi...
Naisetkin lensivät sillä. Esim;
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Jegorova
Natsihävittäjä valmistautuu helppoon voittoon mutta saakin silmilleen 12.7 mm konekiväärin suihkun!
Eikä Kurskin taistelun jälkeen natsit neuvostotaivaalla enää mellastaneet. Puna-armeijalla oli syksyllä 1943 niin paljon laadukkaita hävittäjiä että natsit saivat kylmää kyytiä!
>Sturmovikiin oli vaikea osua eikä kiväärikaliperisilla aseilla sitä alas saanut<
Useamman Sturmovikin taka-ampuja napsittiin suomalaisten IT-konekivääreillä hengettömäksi juuri koneen ylösvetovaiheessa. Näin kertoo erään kirjan kuvateksti.
Kirja on tietysti Sotahistoriallinen aikakausikirja nro 25 2005, sivu 177
Kirjassa on hyvä artikkeli sivuilla 175-202 nimellä Kenttäarmeija ilmatorjunta ratkaisutaisteluissa 1944, kirjoittajana ye-eversti Ahti Lappi, ilmasotahistorian tutkija.
Samasta aiheesta löytyy toinen hyvä artikkeli kirjasta Ilmatorjunnan vuosikirja 2002-2003 nro 18, sivut 214-245.
Ilmatorjuntajoukot Itä-Karjalan kannakselle siirrettyjen joukkojen rautatiekuljetusten suojana kesällä 1944
Kirjoittajana on ylil. Teemu Kilpeläinen, Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti.
Tässä kirjassa on mm. tarkat junakuormaustaulukot ja -aikataulut aikarajoineen joukkojen kuljetuksista Itä-Karjalasta Karjalan Kannakselle.
Joukkojahan siirrettiin melkoinen määrä ja pienin tappioin, eli seuraavat yhtymät:
4.D, 20.Pr, 17.D, 11.D, 6.D ja V AKE ja ak-joukot.
Yhteensä noin 5000 vaunullista 2000 vaunua muita kuljetuksia.
Stalin piti IL-2:sta jopa tärkeämpänä aseena saksalaisten lyömisessä kuin T-34:sta.
Muistaakseni tilastoissa oli että IL-2 lentäjät lensivät keskimäärin 8 sotalentoa ennen kuin tulivat ammutuiksi alas. Toki moni selvisi uuden koneen kanssa uusiin taistelutehtäviin, mutta jotain tuo määrä kertoo siitä miten hyvin saksalaisetkin vielä puolustautuivat -43:sta eteenpäin.
Kerran venäläisveteraanilta kysyttiin "mitä jos lentäjä ei uskaltanutkaan hyökätä vaan kääntyi kotikentälle?" Hän totesi että seuraavalle taistelulennolle ko. lentäjä sijoitettiin taka-ampujaksi ja sen jälkeen ilmatorjunnan muodostama kauhu olikin jo voitettu jolloin useimmat kykenivät suorittamaan oman taistelulentonsa.
http://www.battlefield.ru
Taka-ampujalla kurjat oltavat! Pelkkää vaneria suojana.
..lentokone lieni kaikkine vikoineenkin itse Stalinin lempilapsi päätellen sähkeestä jonka tehtaan johtajat saivat vastaanottaa joulukuussa 1941..
"Stalinille Il-2 oli tärkeä ase. Tätä todistaa hänen 23.12.1941 lähettämänsä sähke, joka oli osoitettu kahden lentokonetehtaan johtajille. Nämä johtajat Shenkman ja Tretjakov olivat juuri saaneet Moskovasta ja Länsi-Venäjältä Uralin taakse siirrettyjen tehtaidensa tuotannon käynnistymään suurin vaikeuksin lähes taivasalla, kun kaukokirjoittimesta alkoi naputtaa seuraavanlaista tekstiä:
"OLETTE PETTÄNEET MAAMME JA PUNA-ARMEIJAMME STOP ETTE OLE TOIMITTANEET VIELÄ YHTÄÄN IL-2:TA STOP PUNA-ARMEIJAMME TARVITSEE IL-2:TA NYT KUIN ILMAA STOP KUIN LEIPÄÄ STOP SHENKMANIN TEHDAS VALMISTAA YHDEN IL-2:EN PÄIVÄSSÄ STOP TRETJAKOVIN TEHDAS YHDEN STOP KAKSI MIG-3:A PÄIVÄSSÄ STOP TÄMÄ ON MAAMME STOP PUNA-ARMEIJAMME PILKKAA STOP PYYDÄN TEITÄ OLEMAAN KOETTELEMATTA HALLITUKSEN KÄRSIVÄLLISYYTTÄ JA VAADIN STOP ETTÄ VALMISTATTE ENEMMÄN ILJUSHINEJA STOP VAROITAN VIIMEISEN KERRAN STOP N553 STALIN"
"Teräksisen" antama motivointisignaali riitti tuloksista päätellen hyvin. Varoitus olikin syytä ottaa tosissaan, sillä tekihän moni lentokonesuunnittelijakin jo työnsä GULAGin täysihoitolasta käsin ja olipa jopa kolme perättäistä ilmavoimien komentajaa teloitettu aikavälillä 2.11.39 - 22.6.41. Ei siis ollut ihme että tuotanto kiihtyi primitiivisistä olosuhteista huolimatta pian lukuihin, joiden valossa Il-2 oli valmistuksen marraskuussa 1944 päättyessä todennäköisesti maailman eniten valmistettu konetyyppi. Messerschmitt 109 tulee tosin lähelle, mutta vielä tänäkään päivänä ei mitään muuta siviili- tai sotilaskonetyyppiä ole rakennettu vastaavaa määrää. Kaikkiaan Punailmavoimat vastaanotti 34.692 Il-2 -konetta, mikä vastaa noin 22% kaikista NL:n ilmavoimien 41-45 vastaanottamista neuvostoliittolaisista ja länsimaisista sotilaskoneista. "
...tämmöstä tekstiä löytyi ilomantsi sodassa sivustolla tuosta tarunhohtoisesta koneesta..kuulemma pidettiin hengenvaarallisena laitteena jota ei olisi missään muussa maassa ilmavoimien käyttöön edes hyväksytty. Saksalaisillekaan ei tainnut sotasaaliina kelvata muuhun kuin metallinkeräykseen ,josko ehtivät edes sitä järjestellä itärintamalla.
Jokatapauksessa tuon tyyppistä konetta ilmavoimien käyttöön toivottiin Neuvostoliitossa jo huhtikuussa 1940 pidetyssä talvisodan jälkeisessä puna-armeijan Stalinin tenttitilaisuudessa ja venäläiset itse ainakin pitävät tätä konetta yhtenä koko sodan ratkaisijana...?
Turvallinen kone ei ollut, nimittäin natseille! Kun natsit aloittivat perääntymisen syksyllä 1943 aina sodan loppuun saakka saivat he pelätä Sturmovikkejä jotka valtaisina parvina kävivät armotta kimppuun!
..valtaisina parvina ne tosiaankin kimppuun kävivät ja ilmeisesti aikamoista tuhoakin aikaansaivat, eriasia on sitten tuo miten kustannustehokkaasti se kaikki tapahtui...?
Lappeenrantaan ja sieltä rintamalle tuli myös
saksalainen Sturmgeschütz-Brigade 303 joka
joutui kokemaan näiden venäläisten 'Sturmien'
iskukyvyn ilmasta.
Prikaati vedettiinkin melkein välittömästi pois
rintamalta varmastikin juuri noiden ’rynäkkö-
koneiden’ takia.
*** Sana 'sturmovik' tulee tietysti saksan
sanasta 'sturm' - rynnäkkö; Sturmgeschütz -
rynnäkkötykki.
IL-2:t eivät aiheuttanut tappioitaSturmgeschütz-Brigade 3o3:lle ja yksikkö oli Kannaksella täysin sovitun ajan!
Mistä tällaista skeidaa joku viitsii edes keksiä?
Se oli -joskus- saksalaisten sotilaiden kauhu.
Mutta suurempi kauhu oli lentää näillä sturmovikeillä vihollisalueella. Monia venäläisiä teloitettiin pelkuruudesta joko pudotettuaan pomminsa liian varhain/havaittuaan raskasta ilmatorjuntaa/hävittäjiä, tai sitten tutisivat jo lähtövaiheessa ennen koneeseen nousua.
Jopa politrukit saattoivat jättää "valvovansa" laivueen havaittuaan sakuvähittäjiä ilmassa.
Et se pelko ei ollut vain saksalaisten puolella, lopussa toki myös siellä, mutta koko sodan aikana enemmän neuvostopiloteilla.
Miksi puna-armeijan kaukopommitusyksikön miehiä ei teloitettu pelkuruudesta, hehän eivät uskaltaneet lentää suomalaisten ilmatorjunnan läpi vaan suurin osa pommeista pudotettiin mereen kun yrittivät kolme kertaa Helsingin pommittaa maan tasalle?
Kun siitä mereen pudotuksesta ei kukaan tiennyt! Kone lähti lastin kera ja palasi tyhjänä!
On kai siellä komissaarit olleet mukana ja tiedustelu, he kertovat että pommit pudotettu mereen.
käsitelty mutta merkitystä on vain joukostaan eksyneitten hävityksellä koska koulutetut sotilaat oli opetettu väistämään ko maatalouskoneita.
isäni sodassa tukilinjassa pika IT miehenä heidän patteri ampui alas 8 IL2 peräätymis vaiheen aikana
eli ei niin hyvä ollut kun tuli alas 40mm pikatykillä
t riku suuri lohikäärmelaivan kapteeni
Kyllä 40 mm:n Boforsin mäjäys IL-2:n runkoon pudotti koneen laakista!
Hei vaan kaikki sotahullut!
Tiesittekö, että IL-2:lla voi edelleen lentää, ja vielä ilman lentolupakirjaa. Hankkikaa itsellenne IL-2 lentosimulaattori (Nykyään tosin nimi on Pacific Fighters), niin pääsette itse rökittämään päätään Karjalan mäntyyn takovaa Suomi-poikaa!
Tämäkin vielä, kyllä itänaapurilla oli hyvä aseet. Luojan lykky että teimme rauhan...
IL-2 oli massana valmistettuna hyvä, mutta alkeellinen ase. Useimmissa koneissa ei ollut varsinaista ohjaajan tähtäintä laisinakaan vaan sen korvasi tuulilasiin maalattu ristikko.
Ohjaamoa ympäröi 800 kg painava teräsamme, joka suojasi ohjaajaa ja moottoria. Panssarointi loppui kuitenkin ennen taka-ampujaa, jota ei suojannut mikään. Niinpä saksalaiskoneet vaiensivat aina ensin taka-ampujan ja sitten vasta ohjaajan.
Koneen paina panssarointi ja alitehoinen moottori tekivät siitä erittäin hankalan lennettävän-
Kone sopi hyvin neukkujen sodankäyntitapaan, jossa ei juurikaan piitattu omista tappioista!
"Niinpä saksalaiskoneet vaiensivat aina ensin taka-ampujan"
Saksalaiskoneet eivät lentäneet niin matalalla, että lentäjä olisi hyötynyt panssaristaan muutenkaan: panssarointi kun oli tarkoitettu ilmatorjuntaa vastaan ja keskittyi siten koneen ALAPUOLELLE. Ohjaamon kupu ei suojannut lentäjää sen enempää kuin taka-ampujaa hävittäjien tulitukselta, mikä tuli yläsektorista.
Juuri näin, panssarointi oli tarkoitettu suojaamaan kiväärikaliperin it-tulelta. Lensivät niin matalalla että it-tykillä oli hankala osua eikä it-kk siihen oikein tehonnut.
Kesään 1944 mennessä itä-rintamalla saksalaishävittäjiä oli vähän, lähes kaikki oli siirretty länteen. Sama muuten it-tykistön kanssa, idässä niistä oli huutava pula. Aika huoletta saivat lentää itärintamalla. Sitä ennen oli ollut kovat tappiot.
Sen sijaan 20 mm:n it-tykki tiputti IL-2:n helposti eikä tuohon aikaan enää it-konekiväärejä enää käytetty!
Kesällä 1944 saksalaisilla oli yhä hävittäjiä Itärintamalla.
Suosittelen luettavaksi "Kapteeni Lipfertin muistelmat" (Koala-kustannus). Mies lensi Itärintamalla vuosina 1943-1945 ja sai 203 pudotusta!
Kesällä 1944 saksalaisilla oli vähän hävittäjiä itä-rintamalla verrattuna niihin tuhansiin koneisiin joita puna-armeijalla oli. Tuolloin Saksan hävittäjät olivat maan kaupunkeja puolustamassa, eihän niitä riittänyt länsirintamalle kun Normandian maihinnousu alkoi. Liittoutuneilla oli länsi-rintamalla täydellinen ilmaherruus.
Et nyt osaa päättää, että puhutko länsi- vai itärintamasta? Kummassakin oli toki koko sodan ajan saksalaisia hävittäjiä, mutta toki ne taistelivat molemmissa huimaa ylivoimaa vastaan!
IL-2 lienee sodan ajan koneista ainoa, joka oli alusta lähtien suunniteltu vain maataisteluun ja rynnäköintiin? Se kesti pitkään hävittäjät tulitusta konekiväärien ja 20 mm:n tykin osalta! Sodan lopussa saksalaisten Bf-109:n tykki vaihdettiin 20 —-> 30 mm, jonka yksittäinen kranaatti painoi 400 g ja omasi niin suuren räjähdystehon, että yleensä yksi ainoa osuma jo katkaisi Stormovikin kahtia ja alastulo oli varma!
Suomalaiset juoksivat pää kolmantena jalkana karkuun kun puna-armeijan ilmavoimat hyökkäsivät!
Kunnon kirittäjän avulla juoksu maittaa.
Ei suinkaan vaan astuivat tien sivuun metsään!
metsääsnkinsuolattiin uhreja riittämiin.... -44 tuhlattiin miehiä kuin oli tehty jo -41...
Kyllä itänaapuri aseita osaa tehdä.
Mutta usein epäkäytännöllisiä! Kun pohjapanssari painoi 800 kg ja moottori oli alitehoinen niin IL-2 oli notkeudeltaan ”lentävä tiiliskivi”, joka oli helppo lentää kiinni ja sopivaslla aseistuksella myös helppo tuhota!
Niin kai, mutta ei osaa tehdä vessanpyttyjä ja pesukoneita kun Ukrainasta piti lähteä varastamaan.