Minusta on luonnollista, että kirkon jäsenet pyrkivät seuraamaan vanhinta osaa kristillisestä perimätiedosta. Tunnettua on, että varhaiskristityt muokkasivat varsin vapaasti Jeesuksen sanomaa ja loivat näin "uusia" oppeja.
300-400-luvun kirkkoisät eivät ole enää mitenkään luotettavia "historiallisen" Jeesuksen asiantuntijoita. Sellainen on katolisen kirkon toiveajattelua, ei historiallista rehellisyyttä. Rehellisyys maan perii - ja toivon mukaan jonain päivänä myös kirkon.
Luther lienee henkilökohtaisesti halunnut palata alkuperäiseen Jeesuksen opetukseen ja lienee ollut vain huolissaan kirkon "myöhemmistä" lisäyksistä alkuperäiseen sanomaan. Se oli oman aikansa rehellinen yritys palauttaa vanha ja aito sanoma kunniaan. Luther oli kuitenkin oman aikansa lapsi, ei mikään täydellinen teologi. Kyllä hänenkin teoksistaan löytyy paljon aivan älyvapaita näkemyksi, jotka eivät kestä kritiikkiä. On hölmöä yrittää nostaa Lutheria Jumalaksi. No, kukaan ei kai sitä todellisuudessa teekään?
Totuus on edessämme. Se löytyy soveltamalla se, mikä ajaa rakkautta ja armoa -periaatetta kristilliseen perimätietoon.
Miten homma meni siis todellisuudessa?
2 artikla
Kristillisestä perimätiedosta
Kristillinen perimätieto sisältää varhaiskristittyjen tulkintoja Jumalasta ja Jeesuksesta. Kristillinen sanoma levisi aluksi suullisesti. Suullisen tradition rinnalle syntyi vähitellen kirjallinen traditio. Raamattu on keskeinen osa kirjallista traditiota. Raamattu on historiallinen kirkon kirja sisältäen Vanhan ja Uuden Testamentin. Se heijastaa omaa aikaansa. Vanha Testamentti kuvaa Israelin kansan vaiheita. Uudessa Testamentissa kirjoittajat tulkitsevat Jeesuksen sanomaa oman ymmärryksensä ja kokemuksensa mukaan.
Raamattu ei ole kokonaisuutena Jumalan sanaa, vaan ihmisen tulkintaa Jumalasta ja Jeesuksesta. Kristillinen perimätieto ja Raamattu sen osana ovat Jumalan sanaa välittäessään sanomaa Jumalan armosta. Missä armo on esillä, siellä Jumala puhuu. Sanoma Jumalan rakkaudesta on kristillisen uskon ja elämän arvokkainta sisältöä. Se, mikä ajaa Jumalan armoa -periaate auttaa yhdessä terveen järjen kanssa löytämään Jumalan ajattoman sanoman kristillisessä perimätiedossa. Kaikki muu on ihmisen kehittämää historiallista tulkintaa Jumalasta ja Jeesuksesta. Rakkaudesta Jumalan totuus aina tunnetaan.
Raamattu on syntytavaltaan inhimillinen, ei jumalallinen kirja. Varhaiskristityt kirjoittivat kristillistä perimätietoa muistiin inhimillisesti ja kokosivat myöhemmin tietyt kirjoitukset Uudeksi Testamentiksi.
Kristillinen perimätieto ei ole luotettavaa historiankuvausta, vaan eri aikojen tulkintaa Jumalasta ja Jeesuksesta. Varhaiskristityt muokkasivat vapaasti perimätietoa Jeesuksesta ja lisäsivät siihen omia tulkintojaan.
Kristittyjen tehtäväksi eri aikoina jää esittää oma tulkintansa Jumalasta ja Jeesuksesta. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä tulkintoja, vaan ainoastaan erilaisia Jumala- ja Jeesus-tulkintoja. Klassiset teologiset tulkinnat ovat edelleen vaihtoehtoisia tulkintoja uusien rinnalla.
Nykypäivän ihminen voi tulkita kristillistä sanomaa uudella perinteistä poikkeavalla tavalla. Meillä on paljon enemmän tietoa käytettävissämme kuin varhaisajan kristityillä tieteen kehityksestä johtuen. Emme voi enää olla pakotettuja seuraamaan vanhentuneita tai järjenvastaisia dogmeja. Sitä paitsi varhaiskristityt tulkitsivat jatkuvasti Jeesuksen sanomaa uudelleen uusien kokemusten myötä. Hermeneuttinen työskentely tyrehtyi kuitenkin vähitellen. Vahva kirkkojärjestys ei antanut enää tilaa erilaisille tulkinnoille. Kirkkopoliittiset valtataistelut merkitsivät lopullista tuhoa kirkon dogmaattiselle uudistukselle viimeistään 100-luvulla jKr.
300-400-luvun kirkkoisät eivät ole enää mitenkään luotettavia "historiallisen" Jeesuksen asiantuntijoita. Sellainen on katolisen kirkon toiveajattelua, ei historiallista rehellisyyttä. Rehellisyys maan perii - ja toivon mukaan jonain päivänä myös kirkon.
Luther lienee henkilökohtaisesti halunnut palata alkuperäiseen Jeesuksen opetukseen ja lienee ollut vain huolissaan kirkon "myöhemmistä" lisäyksistä alkuperäiseen sanomaan. Se oli oman aikansa rehellinen yritys palauttaa vanha ja aito sanoma kunniaan. Luther oli kuitenkin oman aikansa lapsi, ei mikään täydellinen teologi. Kyllä hänenkin teoksistaan löytyy paljon aivan älyvapaita näkemyksi, jotka eivät kestä kritiikkiä. On hölmöä yrittää nostaa Lutheria Jumalaksi. No, kukaan ei kai sitä todellisuudessa teekään?
Totuus on edessämme. Se löytyy soveltamalla se, mikä ajaa rakkautta ja armoa -periaatetta kristilliseen perimätietoon.
Miten homma meni siis todellisuudessa?
2 artikla
Kristillisestä perimätiedosta
Kristillinen perimätieto sisältää varhaiskristittyjen tulkintoja Jumalasta ja Jeesuksesta. Kristillinen sanoma levisi aluksi suullisesti. Suullisen tradition rinnalle syntyi vähitellen kirjallinen traditio. Raamattu on keskeinen osa kirjallista traditiota. Raamattu on historiallinen kirkon kirja sisältäen Vanhan ja Uuden Testamentin. Se heijastaa omaa aikaansa. Vanha Testamentti kuvaa Israelin kansan vaiheita. Uudessa Testamentissa kirjoittajat tulkitsevat Jeesuksen sanomaa oman ymmärryksensä ja kokemuksensa mukaan.
Raamattu ei ole kokonaisuutena Jumalan sanaa, vaan ihmisen tulkintaa Jumalasta ja Jeesuksesta. Kristillinen perimätieto ja Raamattu sen osana ovat Jumalan sanaa välittäessään sanomaa Jumalan armosta. Missä armo on esillä, siellä Jumala puhuu. Sanoma Jumalan rakkaudesta on kristillisen uskon ja elämän arvokkainta sisältöä. Se, mikä ajaa Jumalan armoa -periaate auttaa yhdessä terveen järjen kanssa löytämään Jumalan ajattoman sanoman kristillisessä perimätiedossa. Kaikki muu on ihmisen kehittämää historiallista tulkintaa Jumalasta ja Jeesuksesta. Rakkaudesta Jumalan totuus aina tunnetaan.
Raamattu on syntytavaltaan inhimillinen, ei jumalallinen kirja. Varhaiskristityt kirjoittivat kristillistä perimätietoa muistiin inhimillisesti ja kokosivat myöhemmin tietyt kirjoitukset Uudeksi Testamentiksi.
Kristillinen perimätieto ei ole luotettavaa historiankuvausta, vaan eri aikojen tulkintaa Jumalasta ja Jeesuksesta. Varhaiskristityt muokkasivat vapaasti perimätietoa Jeesuksesta ja lisäsivät siihen omia tulkintojaan.
Kristittyjen tehtäväksi eri aikoina jää esittää oma tulkintansa Jumalasta ja Jeesuksesta. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä tulkintoja, vaan ainoastaan erilaisia Jumala- ja Jeesus-tulkintoja. Klassiset teologiset tulkinnat ovat edelleen vaihtoehtoisia tulkintoja uusien rinnalla.
Nykypäivän ihminen voi tulkita kristillistä sanomaa uudella perinteistä poikkeavalla tavalla. Meillä on paljon enemmän tietoa käytettävissämme kuin varhaisajan kristityillä tieteen kehityksestä johtuen. Emme voi enää olla pakotettuja seuraamaan vanhentuneita tai järjenvastaisia dogmeja. Sitä paitsi varhaiskristityt tulkitsivat jatkuvasti Jeesuksen sanomaa uudelleen uusien kokemusten myötä. Hermeneuttinen työskentely tyrehtyi kuitenkin vähitellen. Vahva kirkkojärjestys ei antanut enää tilaa erilaisille tulkinnoille. Kirkkopoliittiset valtataistelut merkitsivät lopullista tuhoa kirkon dogmaattiselle uudistukselle viimeistään 100-luvulla jKr.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"300-400-luvun kirkkoisät eivät ole enää mitenkään luotettavia "historiallisen" Jeesuksen asiantuntijoita"
Vastaus: Varmasti he ovat ainakin luotettavampia kuin M. Luther onhan heillä voinut olla käytettävissä tietolähteitä, joita ei enää nykyisin ole.
"Luther lienee henkilökohtaisesti halunnut palata alkuperäiseen Jeesuksen opetukseen"
V:Ei Luther palannut vaan Luther keksi oman mielensä mukaisen kirkon ja siihen opinkappaleet ja käskyjen selitykset, joita minäkin muistan koulussa opetetun Lutherin katekismuksesta.
"Nykypäivän ihminen voi tulkita kristillistä sanomaa uudella perinteistä poikkeavalla tavalla."
V: Varmasti voi tulkita, mutta silloin on kysymyksessä vain uusi protestanttinen tulkinta joita on jo 10000 olemassa.
"Meillä on paljon enemmän tietoa käytettävissämme kuin varhaisajan kristityillä tieteen kehityksestä johtuen."
V: Ei ole enempää vaan vähemmän, koska vanhoja asiapapereita on tuhoutunut ja varhaisilla kristityillä oli myös suullista perimätietoa, jota ei koskaan ollut papereihin kirjoitettu valitettavasti. Nykyiset jotkin Lutherin kirjoitamat valtavat kirjamäärät ovat heidän henkilökohtaisia näkemyksiä tai tutkijoiden tutkielmia, joissa mielipiteet voivat muuttua kun asiaa taas uudelleen tutkitaan.
"Emme voi enää olla pakotettuja seuraamaan vanhentuneita tai järjenvastaisia dogmeja."
V: Kyllä olemme. Ei apostolien opit voi vanhentua ? Ei katolinen apostolinen traditio ole vanhenevaa tietoa. Uskonnon on oltava järjenvastaista, eihän se muuten uskonto olekaan. Voitko järjellä selittää Jeesuksen tekemät ihmeet, ylösnousemuksen, Jumalan, Helvetin, Kiirastulen, paratiisin ym. ym. ? Kun uskontoa aletaan muuttaan järjenmukaisiksi dogmeiksi on tuloksena protestanttismi, joka johtaa mm. valtiokirkkolaitokseen, naispappeuteen, maallistumiseen, liberalismiin ja lopulta ateismiin ja kommunismiin, abortteihin ja siihen, että poliitikot, toimittajat ym. mielipdevaikuttajat päättävät kokouksissaan ja äänestyksissään mikä milloinkin on oikea dogmi, jota kansan on uskottava. Niin on Suomessa käynyt.
Kirkkohistorian mukaan lähteitä on todellakin hävinnyt aika lailla. Monesti kyse oli katolisen kirkon tietoisesta politiikasta tuhota kirjoituksia, jotka olisivat voineet todistaa "harhaoppien" olevan ihan oikeaa totuutta. Kirkko ei viitsinyt edes jättää muistoksi gnostilaisia teoksia yhtään. Häpeällistä historian vääristelyä! Ei ainakaan mitään rehellistä toimintaa jälkipolvien kannalta.
Augsburgin tunnustuksessa Lutherin työtoveri Philip Melancton kirjoittaa halusta palata vanhaan kirkkoon. Kirkon alusta asti on ollut olemassa erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jopa kirkkoisien opetukset poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Kaikki perimätieto oli pitkään suullista, kunnes kirjoitettiin evankeliumit. Evankeliumien ulkopuolisesta suullisesta perimätiedosta ei ole mitään todisteita, pelkkää kuvitelmaa tuollainen. Kirkkoisien opetukset ovat heidän omia historiallisia tulkintoja Jeesuksesta. Ei sellaiselle mitään normin asemaa anneta.
Jo Tuomas Akvinolainen, joka edelleenkin on katolisen kirkon normiteologi, sanoi, ettei usko ja järki voi olla ristiriidassa. Näkemyksesi on kestämätön ja sitä vastaan on myös itse katolinen katekismus. Etkö tunne kirkkosi opetuksia?
Oma tekstini perustuu teologiseen tutkimukseen, joka taas tekee johtopäätöksiä havainnoista pyhien kirjojen ja muiden lähteiden äärellä. Olisi hyvä, jos kirkossa alettaisiin pitää iltoja, joissa tutustuaan teologien johdolla teologiseen tutkimukseen. Ehkä silloin silmät aukenisivat monilla näkemään asioita uudessa valossa! Minä en ole täällä huijaamassa ketään, vaan kerron tutkimuksen tuloksia muille.
"Minä en ole täällä huijaamassa ketään, vaan kerron tutkimuksen tuloksia muille."
V: Et varmaan huijaakkaan. Tutkimustuloksia on niin paljon kuin on tutkijoitakin ja jopa samoista tuloksien tulkinnasta tutkijat ovat erimielisiä. Jos uskonto perustuu tutkimustuloksiin johtaa se jatkuviin muutoksiin, kiistoihin ja lopuksi lahkoutumiseen. Uskontohan on uskon asia eikä järjen. Jos ihmiset olisivat uskoneet apostolien perustamaan katoliseen kirkkoon ei protestanttisia kirkkoja olisi ihmisten tarvinnut keksiä.
"hauska" tietää, millaisiin argumentteihin tälläinen väite tulkinnasta perustuu ? yleensähän tulkitsijat pyrkivät tulkitsemaan asioita itselleen edullisesti ja evankeliumeissa on kerrottu tilanteita, joissa Jeesuksen seuraajat eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoja, pelkäsivät (kieltäjä Pietari) ja piiloutuivat juutalaisten pelosta, olivat vähäuskoisia, pettyivät omissa odotuksissaan Jeesukseen ym. on todella epätodennäköistä, että tulkitsijat olisivat halunneet antaa itsestään näin epäedullisen kuvan
entäpä suhde juutalaisuuteen? jos evankeliumit olisivat vain jotain myöhempää tulkintaa, tuntuisi oudolta, että siinä on monia kohtia, missä Jeesus heitti voimakasta kritiikkiä juutalaisuuteen päin? eikös silloin olisi ollut edullista tulkita sitä valtaapitäviä myötäellen ja heidän suosiotaan hakien?
Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alussa Teofilukselle asioista, jotka olivat heidän keskuudessaan tosiksi tunnettuja tapahtumia ja joita hän on tarkkaan tutkinut (Luuk.1:1-3), on todella epätodennäköistä, että Luukas olisi kirjoittanut mitään "fuulaa", mitä hän siitä olisi hyötynyt ?
Minusta evankeliumien laatijat toimivat hyvin johdonmukaisesti. Jokainen evankeliumi kertoo erilaisen tulkinnan Jeesuksesta. Kaikille on yhteistä asioiden tarkastelu Jeesuksen ylösnousemususkon valossa.
Tähän kuvioon sopii hyvin kannattajien kuvaaminen heikkoina ja tietämättöminä, kunnes ylösnousemususko antaa uuden selityksen kaikelle tapahtuneelle. Jeesuksen takaisintulon viipyminen oli suuri ongelma. Vähitellen sekin oli selitettävä pois puhumalla yhdestä vuodesta yhtenä päivänä Jumalan silmissä.
Juutalaisten hylättyä Jeesuksen oli kannattavaa kaataa kaikki vääryys juutalaisten niskaan ja esittää Rooma viattomana. Sehän sopi Konstantinus Suurelle 300-luvulla kuin nakki lapsille. Luukas pyrki alkutervehdyksellään vakuuttamaan epäuskoiset kuulijansa.
Minun lukemiani tutkijoita ovat olleet mm. Heikki Räisänen, Jarmo Kiilunen, Matti Myllykoski, Joachim Jeremias, John Crossan, Eduard Lohse.