henkeä on jonkin verran taas esillä.
Mutta missä on RAKKAUS ?
1 Kor.3:1-3 " Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä sympaali.
Vaikka minulla olsi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet,ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."
Yleensäkkin tällä foorumilla puhutaan tosi vähän Rakkaudesta Metariimme Jeesukseen Kristukseen.
Missä on ensirakkautemme, teemekö niitä ensimmäisiä tekoja, kuin silloin kun uskoon tulimme?
Voimmeko sanoa Pietarin tavalla, jos Jeesus kysyy : Rakastatko sinä minua ? Rakastan Herra, sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että rakastan sinua!
Rakkaus oli Jeesuksen voimavara kun Hän astui hamaan ritstin kuolemaan tähtemme, missä on meidän rakkaus Häneen? Rakastammeko Jeesusta, vai muuten vaan kiihkoilemme täällä Raamatun opin , ja opillisita näkemys eroista, ja koetamme olla sanomisessa vähän parempi kuin tuo toinen.
Tämä "kinailukin" pitäisi olla rakkauden sanelemaa, että haluaisimme rakkaudesta sieluihin opettaa oikein, jolla olisi arvoa iankakkisuudessakin.
Siitähän ei uskovaisetkin näkevät, olemmeko Jeesuksen opetuslapsia, vaiko emme. Onko rakkaus näkyvissä ?
Lyömmekö Raamatulla mennentullen, jos vain tilaisuuden saamme. Raamattua, jos mitä, tulisi "vijellä" rakkauden hengessä ja uskossa siihen mitä siitä luemme, ja että Pyhä Henki on oppaamme aina, kun tulkitsemme Raamattua.
"Sillä yksikään Raamatun profetia ei ole omin neuvoin selitettävissä."
Siksi on tärkeää, että meillä on voitelu joka opettaa meitä kaikessa, emmekä ole kenenkään opetuksen tarpeessa, ja se voitelu pysyy, jos kerran olemme sen saaneet."
Tässä ei ole kysymys vesikasteesta, vaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä, eli Pyhän Hengen kasteesta, ja se on aivan eri asia kuin vesikaste.
Mutta missä on RAKKAUS ?
1 Kor.3:1-3 " Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä sympaali.
Vaikka minulla olsi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet,ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."
Yleensäkkin tällä foorumilla puhutaan tosi vähän Rakkaudesta Metariimme Jeesukseen Kristukseen.
Missä on ensirakkautemme, teemekö niitä ensimmäisiä tekoja, kuin silloin kun uskoon tulimme?
Voimmeko sanoa Pietarin tavalla, jos Jeesus kysyy : Rakastatko sinä minua ? Rakastan Herra, sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että rakastan sinua!
Rakkaus oli Jeesuksen voimavara kun Hän astui hamaan ritstin kuolemaan tähtemme, missä on meidän rakkaus Häneen? Rakastammeko Jeesusta, vai muuten vaan kiihkoilemme täällä Raamatun opin , ja opillisita näkemys eroista, ja koetamme olla sanomisessa vähän parempi kuin tuo toinen.
Tämä "kinailukin" pitäisi olla rakkauden sanelemaa, että haluaisimme rakkaudesta sieluihin opettaa oikein, jolla olisi arvoa iankakkisuudessakin.
Siitähän ei uskovaisetkin näkevät, olemmeko Jeesuksen opetuslapsia, vaiko emme. Onko rakkaus näkyvissä ?
Lyömmekö Raamatulla mennentullen, jos vain tilaisuuden saamme. Raamattua, jos mitä, tulisi "vijellä" rakkauden hengessä ja uskossa siihen mitä siitä luemme, ja että Pyhä Henki on oppaamme aina, kun tulkitsemme Raamattua.
"Sillä yksikään Raamatun profetia ei ole omin neuvoin selitettävissä."
Siksi on tärkeää, että meillä on voitelu joka opettaa meitä kaikessa, emmekä ole kenenkään opetuksen tarpeessa, ja se voitelu pysyy, jos kerran olemme sen saaneet."
Tässä ei ole kysymys vesikasteesta, vaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä, eli Pyhän Hengen kasteesta, ja se on aivan eri asia kuin vesikaste.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä olevainen sanoin aivan oikein.
"Lyömmekö Raamatulla mennentullen, jos vain tilaisuuden saamme. Raamattua, jos mitä, tulisi "vijellä" rakkauden hengessä ja uskossa siihen mitä siitä luemme, ja että Pyhä Henki on oppaamme aina, kun tulkitsemme Raamattua."
Tämä mielipide kertoo sen miten meidän tulisi
kunnioittaa toistemme ajatuksia ja näkemyksiä
alkamatta epätoivoisesti inttämään, että
"PÖLJÄ, MUTTA KUN TÄMÄ ON AINOA OIKEA TAPA".
Miten pöljiä me olemmemkaan, kun sivuutamme tärkeimmän sanoman eli rakkauden sanoman ja taistelemme jostain kovin toisarvoisista asioista.
Kaikki vaan sanomaan omia mielipiteitään ja kantoja,
mutta olisi hyvä muistaa,
että se oma näkökanta ei välttämättä ole ainoa oikea kaikille.
Vaikka se onkin ainoa oikea juuri minulle.
Toiselle voi jokin muu asia olla "selitetty" niin, että hän näkee sen ainoaksi oikeaksi.
Jokaisessa meissä, jotka tiedämme ja haluamme palvella hyvää on varmasti Jumalan Rakkauden Henki,
ei tarvitse eikä saisikaan lähteä sanomaan, jonkun mielipiteen olevan sielunvihollisesta.
Jokainen itse tuntee ja tietää mitä Henkeä hän kuuntelee ja millaisen tunteen Jumala on sydämeen antanut. "Jos sinun sydämesi ei sinua syytä on siellä Jumalan Henki"
Rauhaa ja sopuisaa mielipiteiden vaihtoa;))