Tunnetaanko evoluution välttämättömät ehdot luonnon monimutkaisissa rakenteissa?
--------------------------------------------------------------------------------
Olen käynyt kirjeenvaihtoa erään professorin kanssa viime syksystä lähtien. Viime kirjeessä hän totesi:
"Pidän evoluutiota tosiasiana. Sen puolesta puhuu mm. se, että evoluution välttämättömät ehdot, jotka yhdessä muodostavat evoluution riittävän ehdon, tunnetaan. Nämä ovat 1. muuntelun periaate, 2. perinnöllisyyden periaate ja 3. valinnan periaate. Nämä evoluutioteorian peruslauseet on osoitettu sekä kokeellisesti että teoreettisesti mitä monipuolisimmin toteen. Sen vuoksi evoluutioteoria on niin hyvin konfirmoitu teoria kuin luonnontieteellinen teoria vain voi olla.
Mitä tulee ajatukseen redusoitumattomasta monimutkaisuudesta, ovat esittämäsi esimerkit ja koko ajatus se sama, jonka evoluutioteoriaan kielteisesti suhtautuvat ihmiset ovat alusta alkaen esittäneet, nimittäin, että monimutkaiset rakenteet ovat käyttökelvottomia elleivät ne synny täydellisinä. Klassinen esimerkki on silmän kehitys, jota on pidetty ja yhä pidetään kreationistien piirissä mahdottomana. Kuitenkin luonnossa on elävistä eläimistä yhä löydettävissä kaikki välivaiheet yksisoluisen siimaeliön (Euglena) valoa asitivasta soluelimestä, stigmasta, aina selkärankaisten eläinten ja mustekalojen ns. kamerasilmään. Kaikki muut esimerkit redusoitumattomasta monimutkaisuudesta ovat analogisia tämän kanssa.
En voi mitenkään uskoa kaiken takana olevaan persoonalliseen suunnittelijaan tai älyyn, koska sellaiselta täytyisi olettaa mitä merkillisimpiä luonteen piirteitä, sillä 99,99% maapallolla koskaan eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon."
Tässä vastaukseni hänelle:
Hyvä kollega
Toteat, että evoluutio on tosiasia ja että sen riittävät ehdot on sekä kokeellisesti että teoreettisesti mitä monipuolisimmin osoitettu toteen. Uskallan olla kanssasi täysin eri mieltä. On helppo todeta, että esimerkit redusoitumattomasta monimutkaisuudesta voidaan olan kohautuksella pyyhkäistä sivuun kreationistien tyypillisinä väitteinä. Esittämäsi perustelut eivät edusta tieteellistä argumentointia. Totta kai voidaan esittää erilaisia ajatusleikkejä, jos unohdetaan yksityiskohdat. Otin kirjeessäni esimerkiksi bakteerin pyörintämoottorin, koska sillä tasolla ymmärrämme edes jollakin tavalla sekä genetiikan että toimintamekanismin. Suomeksi toimittamani hyvän ystäväni Münchenin mikrobiekologian ja molekyylibiologian professori Schererin kirja (Evoluutio - kriittinen analyysi, 2000) on ainoa tuntemani teos, jossa on edes yritetty kvantifioida bakteerimoottorin synnyn todennäköisyyksiä. Hän piti aiheesta luennon jokin aika sitten Baselin Biokeskuksessa, jossa seminaaria juonsi nobelisti Werner Arber. Seminaarin jälkeen Arber totesi, että Scherer on oikeassa; meillä ei ole aavistustakaan miten evoluution sattuma ja valinta -mekanismi olisi voinut synnyttää bakteerimoottorin. Pidin itse vastaavan seminaarin Zürichin Biotekniikan instituutissa, eikä yksikään kuulijoista edes yrittänyt esittää mitään darvinistista informaatiopolkua uusien biologisten rakenteiden synnylle. On turha väittää, että evoluutioteoria kykenee selittämään biologisten rakenteiden alkuperää, kun se ei selitä edes näin ”alkeellista” rakennetta.
Otit esimerkiksi silmän, josta mielestäsi löytyy luonnosta kaikki evoluution edellyttämät välivaiheet. Totta kai luonnosta löytyy rakenteita, jotka voidaan järjestää jonoon ja todeta, että näin ne ovat kehittyneet kohti monimutkaisuutta. Ollakseen tieteellinen evoluutioteorian pitäisi kuitenkin esittää yksityiskohtainen informaatiopolku tälle tapahtumalle tai edes uskottava teoreettinen malli. Darwinia itseään hirvitti, kun hän ajatteli selkärankaisen silmää. Siitä huolimatta silmä kehittyi hänen mielestään vähitellen yksinkertaisista esivaiheista monimutkaiseksi rakenteeksi. Ainoa raportoitu tietokonesimulaatio silmän kehitykselle lähtee liikkeelle yksinkertaisesta valolle herkästä silmän esiasteesta ja päätyy siihen tulokseen, että silmän kehittyminen on ajateltavissa (Nilsson & Pelger 1994). Kyseessä on kuitenkin jo toimivan järjestelmän muuttaminen tietokoneen kuvaruudulla. Simulointi vastaa teknistä optimointia. David Berlinski toteaa kyseisestä simulaatiosta seuraavaa:
"But no such demonstration has been achieved, and none is in prospect. Nilsson and Pilger's computer simulation is a myth. In a private communication, Nilsson has indicated to me that the requisite simulation is in preparation; his assurances are a part of that large and generous family of promises of which "your check is in the mail" may be the outstanding example.
What Nilsson and Pilger in fact described was the evolution not of an eye but of an eyeball, and they described it using ordinary back-of-the envelope calculations. Far from demonstrating the emergence of a complicated biological structure, what they succeeded in showing was simply that an imaginary population of light-sensitive cells could be flogged relentlessly up a simple adaptive peak, a point never at issue because never in doubt.
Despite a good deal of research conducted over the last twenty years, the mammalian visual system is still poorly understood, and in large measure not understood at all. The eye acts as a focusing lens and as a transducer, changing visual signals to electrical ones. Within the brain and nervous system, complicated algorithms must come into play before such signals may be interpreted. And no theory has anything whatsoever of interest to say about the fact that the visual system terminates its activities in a visual experience, an episode of consciousness. We cannot characterize the most obvious fact about sight--that it involves seeing something."
Gehring & Ikeo (1999) ovat sitä mieltä, että silmän syntymisen täytyy olla niin harvinainen tapahtuma, että se vastaa ensimmäisen solun syntyä alkuliemessä. Silmän muodostumisen geneettinen tausta on äärimmäisen monimutkainen. Sitä ymmärretään heikosti jopa kaikkein yksinkertaisempien silmien tapauksessa. Melko hyvin tunnetaan toistaiseksi muutamat ohjausgeenit, joista tunnetuin lienee pax6. Tämä geeni säätelee silmän kehitystä ja käynnistää sitä seuraavien noin 2500 geenin toiminnan (Halder et al. 1995). pax6-geeni on löydetty monista eri eliöistä (hyönteiset, mustekala, kala, lisko, hiiri, ihminen). On pystytty osoittamaan, että hiiren pax6-geeni voi käynnistää banaanikärpäsen silmän kehityksen. Tämän perusteella oletetaan yhteinen kantamuoto, jolla oli pax6-geenin säätelemä minimisilmä. Tämänkin silmän täytyi rakentua valoa aistivasta rakenteesta, jonka aistima signaali täytyi välittää ja tulkita. Muuten silmä olisi hyödytön. Tällaisen yksinkertaisen silmän oletetaan sitten kehittyneen monimutkaisemmaksi geeninsäätelyn tai muiden, jotain toista funktiota koodaavien geenien rekrytoinnin avulla. Koska silmän kehitysprosessi on hyvin monimutkainen ja se tunnetaan huonosti, on mahdollista kehitellä vain hyvin yleisluontoisia tarinoita silmän evoluutiolle. Tämä on mahdollista, koska yksityiskohtia ja niiden taustalla olevaa genetiikkaa ei tunneta. Eri silmätyypit ovat kuitenkin siksi paljon erilaisia toiminnoiltaan, että silmän oletetaan kehittyneen eri reittejä useita kymmeniä kertoja.
Evoluutiokirjallisuudessa pidetään ”minimivaatimuksena silmän kehittymiselle rodopsiinia (valoherkkä molekyyli kaikissa eläinten silmissä) ja pax6-geeniä. Valinta ei selitä silmän prototyyppiä, koska valinta voi toimia vain, jos silmä toimii edes jollakin tasolla” (Gehring & Ikeo, 1999). Päädymme tilanteeseen, jossa on esitettävä kysymys voiko tällainen prototyyppi syntyä sattumanvaraisten tapahtumien kautta. Tämä on hyvin kyseenalaista (Behe, 1996). Ongelma palautuu bakteerimoottorin synnyn ongelmaan. Rohkenen väittää, että emme tunne yhdenkään uuden biologisen rakenteen synnyn mekanismia; emme edes yhden entsyymin tasolla. Olen itse tutkinut vuosia noin 20 000 daltonin kokoista ksylanaasi-entsyymiä. Olemme käyttäneet sekä älyllistä suunnittelua että sattumanvaraista ns. directed evolution -tekniikkaa ja parantaneet entsyymin stabiiliutta yli 2000 kertaiseksi. On täysin selvää, että tällä tasolla darvinistinen mekanismi toimii parantaen olemassa olevaa funktiota. Näin ei synny kuitenkaan uutta funktiota. Polku uudelle aktiivisuussaarelle on toivottoman matkan päässä. Pyrimme parhaillaan kartoittamaan miten kaukana ksylanaasi on muista entsyymeistä ymmärtääksemme sen synnyn todennäköisyyksiä. Biofyysikko Hubert Yockey, joka oli mukana jo Oppenheimerin Manhattan-projektissa, on kirjoittanut kirjan nimeltä Information Theory and Molecular Biology (Cambridge University Press, 1992). Hän ei varmasti ole kreationisti, mutta hyvin rehellinen tutkija, joka ei anna naturalismin sokaista ajatteluaan. Hän toteaa, että kaikki skenaariot, joissa informaatiota synnytetään darvinismin mekanismein perustuvat uskoon - ei tosiasioihin.
http://gamma.nic.fi/~luominen/professorienkirjeenvaihtoa.html
--------------------------------------------------------------------------------
Olen käynyt kirjeenvaihtoa erään professorin kanssa viime syksystä lähtien. Viime kirjeessä hän totesi:
"Pidän evoluutiota tosiasiana. Sen puolesta puhuu mm. se, että evoluution välttämättömät ehdot, jotka yhdessä muodostavat evoluution riittävän ehdon, tunnetaan. Nämä ovat 1. muuntelun periaate, 2. perinnöllisyyden periaate ja 3. valinnan periaate. Nämä evoluutioteorian peruslauseet on osoitettu sekä kokeellisesti että teoreettisesti mitä monipuolisimmin toteen. Sen vuoksi evoluutioteoria on niin hyvin konfirmoitu teoria kuin luonnontieteellinen teoria vain voi olla.
Mitä tulee ajatukseen redusoitumattomasta monimutkaisuudesta, ovat esittämäsi esimerkit ja koko ajatus se sama, jonka evoluutioteoriaan kielteisesti suhtautuvat ihmiset ovat alusta alkaen esittäneet, nimittäin, että monimutkaiset rakenteet ovat käyttökelvottomia elleivät ne synny täydellisinä. Klassinen esimerkki on silmän kehitys, jota on pidetty ja yhä pidetään kreationistien piirissä mahdottomana. Kuitenkin luonnossa on elävistä eläimistä yhä löydettävissä kaikki välivaiheet yksisoluisen siimaeliön (Euglena) valoa asitivasta soluelimestä, stigmasta, aina selkärankaisten eläinten ja mustekalojen ns. kamerasilmään. Kaikki muut esimerkit redusoitumattomasta monimutkaisuudesta ovat analogisia tämän kanssa.
En voi mitenkään uskoa kaiken takana olevaan persoonalliseen suunnittelijaan tai älyyn, koska sellaiselta täytyisi olettaa mitä merkillisimpiä luonteen piirteitä, sillä 99,99% maapallolla koskaan eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon."
Tässä vastaukseni hänelle:
Hyvä kollega
Toteat, että evoluutio on tosiasia ja että sen riittävät ehdot on sekä kokeellisesti että teoreettisesti mitä monipuolisimmin osoitettu toteen. Uskallan olla kanssasi täysin eri mieltä. On helppo todeta, että esimerkit redusoitumattomasta monimutkaisuudesta voidaan olan kohautuksella pyyhkäistä sivuun kreationistien tyypillisinä väitteinä. Esittämäsi perustelut eivät edusta tieteellistä argumentointia. Totta kai voidaan esittää erilaisia ajatusleikkejä, jos unohdetaan yksityiskohdat. Otin kirjeessäni esimerkiksi bakteerin pyörintämoottorin, koska sillä tasolla ymmärrämme edes jollakin tavalla sekä genetiikan että toimintamekanismin. Suomeksi toimittamani hyvän ystäväni Münchenin mikrobiekologian ja molekyylibiologian professori Schererin kirja (Evoluutio - kriittinen analyysi, 2000) on ainoa tuntemani teos, jossa on edes yritetty kvantifioida bakteerimoottorin synnyn todennäköisyyksiä. Hän piti aiheesta luennon jokin aika sitten Baselin Biokeskuksessa, jossa seminaaria juonsi nobelisti Werner Arber. Seminaarin jälkeen Arber totesi, että Scherer on oikeassa; meillä ei ole aavistustakaan miten evoluution sattuma ja valinta -mekanismi olisi voinut synnyttää bakteerimoottorin. Pidin itse vastaavan seminaarin Zürichin Biotekniikan instituutissa, eikä yksikään kuulijoista edes yrittänyt esittää mitään darvinistista informaatiopolkua uusien biologisten rakenteiden synnylle. On turha väittää, että evoluutioteoria kykenee selittämään biologisten rakenteiden alkuperää, kun se ei selitä edes näin ”alkeellista” rakennetta.
Otit esimerkiksi silmän, josta mielestäsi löytyy luonnosta kaikki evoluution edellyttämät välivaiheet. Totta kai luonnosta löytyy rakenteita, jotka voidaan järjestää jonoon ja todeta, että näin ne ovat kehittyneet kohti monimutkaisuutta. Ollakseen tieteellinen evoluutioteorian pitäisi kuitenkin esittää yksityiskohtainen informaatiopolku tälle tapahtumalle tai edes uskottava teoreettinen malli. Darwinia itseään hirvitti, kun hän ajatteli selkärankaisen silmää. Siitä huolimatta silmä kehittyi hänen mielestään vähitellen yksinkertaisista esivaiheista monimutkaiseksi rakenteeksi. Ainoa raportoitu tietokonesimulaatio silmän kehitykselle lähtee liikkeelle yksinkertaisesta valolle herkästä silmän esiasteesta ja päätyy siihen tulokseen, että silmän kehittyminen on ajateltavissa (Nilsson & Pelger 1994). Kyseessä on kuitenkin jo toimivan järjestelmän muuttaminen tietokoneen kuvaruudulla. Simulointi vastaa teknistä optimointia. David Berlinski toteaa kyseisestä simulaatiosta seuraavaa:
"But no such demonstration has been achieved, and none is in prospect. Nilsson and Pilger's computer simulation is a myth. In a private communication, Nilsson has indicated to me that the requisite simulation is in preparation; his assurances are a part of that large and generous family of promises of which "your check is in the mail" may be the outstanding example.
What Nilsson and Pilger in fact described was the evolution not of an eye but of an eyeball, and they described it using ordinary back-of-the envelope calculations. Far from demonstrating the emergence of a complicated biological structure, what they succeeded in showing was simply that an imaginary population of light-sensitive cells could be flogged relentlessly up a simple adaptive peak, a point never at issue because never in doubt.
Despite a good deal of research conducted over the last twenty years, the mammalian visual system is still poorly understood, and in large measure not understood at all. The eye acts as a focusing lens and as a transducer, changing visual signals to electrical ones. Within the brain and nervous system, complicated algorithms must come into play before such signals may be interpreted. And no theory has anything whatsoever of interest to say about the fact that the visual system terminates its activities in a visual experience, an episode of consciousness. We cannot characterize the most obvious fact about sight--that it involves seeing something."
Gehring & Ikeo (1999) ovat sitä mieltä, että silmän syntymisen täytyy olla niin harvinainen tapahtuma, että se vastaa ensimmäisen solun syntyä alkuliemessä. Silmän muodostumisen geneettinen tausta on äärimmäisen monimutkainen. Sitä ymmärretään heikosti jopa kaikkein yksinkertaisempien silmien tapauksessa. Melko hyvin tunnetaan toistaiseksi muutamat ohjausgeenit, joista tunnetuin lienee pax6. Tämä geeni säätelee silmän kehitystä ja käynnistää sitä seuraavien noin 2500 geenin toiminnan (Halder et al. 1995). pax6-geeni on löydetty monista eri eliöistä (hyönteiset, mustekala, kala, lisko, hiiri, ihminen). On pystytty osoittamaan, että hiiren pax6-geeni voi käynnistää banaanikärpäsen silmän kehityksen. Tämän perusteella oletetaan yhteinen kantamuoto, jolla oli pax6-geenin säätelemä minimisilmä. Tämänkin silmän täytyi rakentua valoa aistivasta rakenteesta, jonka aistima signaali täytyi välittää ja tulkita. Muuten silmä olisi hyödytön. Tällaisen yksinkertaisen silmän oletetaan sitten kehittyneen monimutkaisemmaksi geeninsäätelyn tai muiden, jotain toista funktiota koodaavien geenien rekrytoinnin avulla. Koska silmän kehitysprosessi on hyvin monimutkainen ja se tunnetaan huonosti, on mahdollista kehitellä vain hyvin yleisluontoisia tarinoita silmän evoluutiolle. Tämä on mahdollista, koska yksityiskohtia ja niiden taustalla olevaa genetiikkaa ei tunneta. Eri silmätyypit ovat kuitenkin siksi paljon erilaisia toiminnoiltaan, että silmän oletetaan kehittyneen eri reittejä useita kymmeniä kertoja.
Evoluutiokirjallisuudessa pidetään ”minimivaatimuksena silmän kehittymiselle rodopsiinia (valoherkkä molekyyli kaikissa eläinten silmissä) ja pax6-geeniä. Valinta ei selitä silmän prototyyppiä, koska valinta voi toimia vain, jos silmä toimii edes jollakin tasolla” (Gehring & Ikeo, 1999). Päädymme tilanteeseen, jossa on esitettävä kysymys voiko tällainen prototyyppi syntyä sattumanvaraisten tapahtumien kautta. Tämä on hyvin kyseenalaista (Behe, 1996). Ongelma palautuu bakteerimoottorin synnyn ongelmaan. Rohkenen väittää, että emme tunne yhdenkään uuden biologisen rakenteen synnyn mekanismia; emme edes yhden entsyymin tasolla. Olen itse tutkinut vuosia noin 20 000 daltonin kokoista ksylanaasi-entsyymiä. Olemme käyttäneet sekä älyllistä suunnittelua että sattumanvaraista ns. directed evolution -tekniikkaa ja parantaneet entsyymin stabiiliutta yli 2000 kertaiseksi. On täysin selvää, että tällä tasolla darvinistinen mekanismi toimii parantaen olemassa olevaa funktiota. Näin ei synny kuitenkaan uutta funktiota. Polku uudelle aktiivisuussaarelle on toivottoman matkan päässä. Pyrimme parhaillaan kartoittamaan miten kaukana ksylanaasi on muista entsyymeistä ymmärtääksemme sen synnyn todennäköisyyksiä. Biofyysikko Hubert Yockey, joka oli mukana jo Oppenheimerin Manhattan-projektissa, on kirjoittanut kirjan nimeltä Information Theory and Molecular Biology (Cambridge University Press, 1992). Hän ei varmasti ole kreationisti, mutta hyvin rehellinen tutkija, joka ei anna naturalismin sokaista ajatteluaan. Hän toteaa, että kaikki skenaariot, joissa informaatiota synnytetään darvinismin mekanismein perustuvat uskoon - ei tosiasioihin.
http://gamma.nic.fi/~luominen/professorienkirjeenvaihtoa.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>
Totta kai voidaan esittää erilaisia ajatusleikkejä, jos unohdetaan yksityiskohdat. Otin kirjeessäni esimerkiksi bakteerin pyörintämoottorin, koska sillä tasolla ymmärrämme edes jollakin tavalla sekä genetiikan että toimintamekanismin. Suomeksi toimittamani hyvän ystäväni Münchenin mikrobiekologian ja molekyylibiologian professori Schererin kirja (Evoluutio - kriittinen analyysi, 2000) on ainoa tuntemani teos, jossa on edes yritetty kvantifioida bakteerimoottorin synnyn todennäköisyyksiä. Hän piti aiheesta luennon jokin aika sitten Baselin Biokeskuksessa, jossa seminaaria juonsi nobelisti Werner Arber. Seminaarin jälkeen Arber totesi, että Scherer on oikeassa; meillä ei ole aavistustakaan miten evoluution sattuma ja valinta -mekanismi olisi voinut synnyttää bakteerimoottorin.
>>
Leisola ei taida vielä tietää että tämän kreationistien ikonin, bakteerimoottorin on jo todettu olevan kaikkea muuta kuin "irreducibly complex" -rakenne. Tälle bakteerimoottorille nimittäin löytyy yksinkertaisempia esimuotoja monista bakteereista joissa se toimittaa toista virkaa - ne huolehtivat bakteerimyrkkyjen siirtämisestä vihollissoluihin. Näitä TTSS -rakenteita löytyy gramnegatiivisilta bakteereilta ja mikä ei ollut yllättävää, on se että TTSS:t koostuvat samoista proteiineista joita bakteerimoottorikin käyttää. Tähän se ID-kreationistien teoriat kaatuukin: jos bakteerimoottorille löytyy jokin yksinkertaisempi esimuoto niin silloin se ei voi olla "irreducible complex" -rakenne.
>>
Gehring & Ikeo (1999) ovat sitä mieltä, että silmän syntymisen täytyy olla niin harvinainen tapahtuma, että se vastaa ensimmäisen solun syntyä alkuliemessä.
>>
Leisola kyllä menee möläyttämään melkoisia sammakoita suustaan kun olettaa että alkusolun olisi pitänyt syntyä täydellisenä rakenteena alkuliemestä. Mihin ne alkukopioitujat jäi? Tätähän ne kaikki ID-kreationistit loppujen lopuksi väittävät: jokin rakenne on heidän mukaansa syntynyt täysin sattumalta yhtä monimutkaisessa muodossaan kuin se nykyään on - vaikka se on täysin turha oletus kuten bakteerimoottorista ja sen esimuodosta käy ilmi.
>>
Evoluutiokirjallisuudessa pidetään ”minimivaatimuksena silmän kehittymiselle rodopsiinia (valoherkkä molekyyli kaikissa eläinten silmissä) ja pax6-geeniä. Valinta ei selitä silmän prototyyppiä, koska valinta voi toimia vain, jos silmä toimii edes jollakin tasolla” (Gehring & Ikeo, 1999). Päädymme tilanteeseen, jossa on esitettävä kysymys voiko tällainen prototyyppi syntyä sattumanvaraisten tapahtumien kautta.
>>
Kirjoittaja ilmeisestikin olettaa että esimerkiksi sen rodopsiinin olisi pitänyt syntyä vain tätä tarkoitusta varten, taaskin sattumalta kuin taikaiskusta. Kuitenkin rodopsiini -proteiinin komponentti opsiini kuuluu eräiden reseptoreiden perheeseen jotka hoitavat elimistössä monenlaisia tehtäviä kuten mm. hermovälitys, solun kasvu ja kehitys, jne. joten opsiini on hyvinkin voinut muodostua jo olemassaolevasta rakenteesta. Rodopsiinin toinen komponentti, retinoli taas on toiselta nimeltään A-vitamiini.
ID-väellä on yksi suuri ongelma johon he eivät ainakaan minun tietojen
mukaan ole antaneet vastausta. Jos tarkastelemme jonkin rakenteen
syntyhistoriaa (oli se sitten silmä, bakteerimoottori tai mikä tahansa)
meillä on kolme mahdollista selitystä:
a)evoluutio
b)emme tiedä
c)jumala
En ole nähnyt selitystä miten ID-väki eroittaa toisistaan vaihtoehdot b ja c.
Mistä tietää, että kyseessä on c eikä ensi viikolla alkavan koesarjan
korjaama b.
>>>
Leisola ei taida vielä tietää että tämän kreationistien ikonin, bakteerimoottorin on jo todettu olevan kaikkea muuta kuin "irreducibly complex" -rakenne. Tälle bakteerimoottorille nimittäin löytyy yksinkertaisempia esimuotoja monista bakteereista joissa se toimittaa toista virkaa - ne huolehtivat bakteerimyrkkyjen siirtämisestä vihollissoluihin. Näitä TTSS -rakenteita löytyy gramnegatiivisilta bakteereilta ja mikä ei ollut yllättävää, on se että TTSS:t koostuvat samoista proteiineista joita bakteerimoottorikin käyttää. Tähän se ID-kreationistien teoriat kaatuukin: jos bakteerimoottorille löytyy jokin yksinkertaisempi esimuoto niin silloin se ei voi olla "irreducible complex" -rakenne.
>>>
Eikös myös ATPsyntaasin rakenne ole hyvin samankaltainen bakteerimoottorin kanssa?
>>>
Kirjoittaja ilmeisestikin olettaa että esimerkiksi sen rodopsiinin olisi pitänyt syntyä vain tätä tarkoitusta varten, taaskin sattumalta kuin taikaiskusta.
>>>
Tämä on mielestäni koko kreatonismin ydin. Ei haluta ymmärtää, että jokin järjestelmä voi omaksua uusia tehtäviä.
Z