Tarinani kertoo itsestäni,naisestani ja päivästä joka muutti elämää.Yli 4kk sitten oli keväinen ilta ja sitä seuraavana päivänä olivat minun synttärit.Olin kotona ja otin pari rentouttavaa kaljaa ja noin 2h ennen sitä hetkeä jolloin minulle soitettiin olin sanonut naiselleni että,jos hän voisi tulla hakemaan minut niin mentäisiin baarin.Puhelimeni soi ja minulle sanottiin että naiseni on joutunut vakavaan autokolariin ja että haluanko tulla sairalaan.
Ajattelin hetken mielessäni että onko tämä jokin sairas pila,mutta en sanout mitään. Pääsin sairalaan ja huomasin todellisuuden,siinä hän makasi tajuttomana valmiina siirtoon helsinkiin.
Päivät kuluivat ja kävin joka päivä häntä katsomassa,minun kesäni oli saanut uuden suunnan ja myös elämäni, 2-3 kk kävin joka päivä häntä katsomassa sairaalassa,pitämässä kädestä kiinni ja puhumassa hänelle ja kiitän kaikkia niitä jotka minua on silloin kunnellut että sain kuin sainkin jatkaa hänen kanssaan elämää, eli hän kuntoutuu erittäin hyvin hänellä oli vasemmanpuoleinen halvaus,viikon tajuton,näköhermo sai täräyksen ja oikea polvi avomurtuma ja vasemmasta nivelkierukka. Tänä päivänä kävelee,näkee hyvin 150-200 m,käsikin toimii ihan hyvin.
Elämä on ihmeellinen,sitä arvostaa vasta sitten kun jotain on menettämässä joten kaikki jotka lukevat tämän niin koittakaa tehdä se ennenkuin mitään tapahtuu ja niille jotka potevat surua niin kyllä se päivä vielä koittaa kun tekin saatte sen onnenne, ei ole olemassa niin pahaa asiaa mistä kannattaisi elämisen lopettaa.
Ajattelin hetken mielessäni että onko tämä jokin sairas pila,mutta en sanout mitään. Pääsin sairalaan ja huomasin todellisuuden,siinä hän makasi tajuttomana valmiina siirtoon helsinkiin.
Päivät kuluivat ja kävin joka päivä häntä katsomassa,minun kesäni oli saanut uuden suunnan ja myös elämäni, 2-3 kk kävin joka päivä häntä katsomassa sairaalassa,pitämässä kädestä kiinni ja puhumassa hänelle ja kiitän kaikkia niitä jotka minua on silloin kunnellut että sain kuin sainkin jatkaa hänen kanssaan elämää, eli hän kuntoutuu erittäin hyvin hänellä oli vasemmanpuoleinen halvaus,viikon tajuton,näköhermo sai täräyksen ja oikea polvi avomurtuma ja vasemmasta nivelkierukka. Tänä päivänä kävelee,näkee hyvin 150-200 m,käsikin toimii ihan hyvin.
Elämä on ihmeellinen,sitä arvostaa vasta sitten kun jotain on menettämässä joten kaikki jotka lukevat tämän niin koittakaa tehdä se ennenkuin mitään tapahtuu ja niille jotka potevat surua niin kyllä se päivä vielä koittaa kun tekin saatte sen onnenne, ei ole olemassa niin pahaa asiaa mistä kannattaisi elämisen lopettaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usein silmät vasta avautuvat elämän mysteereille ja kauneudelle kun kuolema tulee lähelle.
miten hieno asia että saitte vielä yhteistä aikaa! Ja että rakkaasi on toipunut noinkin hyvin.
Uskon että kertomuksesi voi olla lohdullista luettavaa monelle.
No asiaa kyllä puhut.. minä olen saanut kokea ja kärsiä tosi paljon mutta, minä en periksi anna.
kaikken kamalin oli lapseni kuolema puolisn vuotta sitten.. en ole tietenkään päässyt asian yli mutta
suruni on muuttanut muotoa ja pääsin pahimman tuskan yli ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Muistoissa ja sydämmessä hän elää meille aina.
koetan jatkaa elämääni.. ns. normaalisti mutta annan surullekkin oman ajan.. sillon kun siltä tuntuu.