Kadehdin teitä kaikkia uskossa olevia! Haluaisin niin kovasti olla uskossa, se olisi niin helppoa. Aina olisi Jumala, johon turvata ja joka rakastaa, usko olisi yksinkertaista ja helppoa.
Mutta näin ei vain ole. Minulla oli "uskis-kausi" noin vuoden ajan ennen ja jälkeen riparin. Kuljin nuortenilloissa ja konserteissa, Maata näkyvissä-festareilla, kirkossa ja jopa helluntaiseurakunnan kokoontumisessa kävin pyörähtämässä. Hoin itselleni, että kyllä minä nyt olen uskossa, älä sinä alitajunta siellä valita. Mutta siltikään en pystynyt siihen. Viimeistään siellä hellareiden hurmoksen keskellä, kaikkea jo kokeilleena, terve järkeni pääsi kaiken uskottelujeni läpi ja huusi päässäni: "pakene, kun vielä voit!" Silloin ymmärsin, ettei tässä ole mitään mielekästä. En kertakaikkiaan VOINUT uskoa Jumalaan, vaikka kuinka halusin. Tiesin sisimmässäni, että tämä asia on jotenkin toisin.
Nykyään etsin yhä tietäni tässä maailmassa, ja polkuni on suuntaamassa panteismin ja neo-pakanismin suuntaan. Vieläkään en ole löytänyt "sitä oikeaa" jumalaa tai jumalatarta minulle, mutta uskon että hän vielä minut löytää. Mutta, pointti oli se, että vaikka te kaikki kristillisessä uskossa olevat muutenkin olette onnesta soikeita, niin tässä on vielä yksi syy teille lisää. Olkaa onnellisia, että voitte uskoa!
Mutta näin ei vain ole. Minulla oli "uskis-kausi" noin vuoden ajan ennen ja jälkeen riparin. Kuljin nuortenilloissa ja konserteissa, Maata näkyvissä-festareilla, kirkossa ja jopa helluntaiseurakunnan kokoontumisessa kävin pyörähtämässä. Hoin itselleni, että kyllä minä nyt olen uskossa, älä sinä alitajunta siellä valita. Mutta siltikään en pystynyt siihen. Viimeistään siellä hellareiden hurmoksen keskellä, kaikkea jo kokeilleena, terve järkeni pääsi kaiken uskottelujeni läpi ja huusi päässäni: "pakene, kun vielä voit!" Silloin ymmärsin, ettei tässä ole mitään mielekästä. En kertakaikkiaan VOINUT uskoa Jumalaan, vaikka kuinka halusin. Tiesin sisimmässäni, että tämä asia on jotenkin toisin.
Nykyään etsin yhä tietäni tässä maailmassa, ja polkuni on suuntaamassa panteismin ja neo-pakanismin suuntaan. Vieläkään en ole löytänyt "sitä oikeaa" jumalaa tai jumalatarta minulle, mutta uskon että hän vielä minut löytää. Mutta, pointti oli se, että vaikka te kaikki kristillisessä uskossa olevat muutenkin olette onnesta soikeita, niin tässä on vielä yksi syy teille lisää. Olkaa onnellisia, että voitte uskoa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
on ovela eksyttäjä.
Tämä maailma on täynnä ovelia eksyttäjiä, eikä kristinuskonto niistä poikkea. Sillä on samat eksyttämisen periaatteet: 'sinä et voi itse tietää mitään, raamattu -- ja meidän valikoiva tulkintamme siitä -- on tullut pelastukseksi ihmiskunnalle, se on tullut aivojen ja sisäisen Jumalanyhteyden korvikkeeksi maailmaan. Häpäise Jumalan luomat aivosi, pistä pääsi puskaan elämältä ja lähde liitelemään satumaailmaan.'
Uskontodogmien seuraaminen voi tuottaa todellisen vapautuksen vain sillä periaatteella, että se johtaa uskollisen seuraajansa umpikujaan elämässä. Tuossa umpikujassa saattaa nimittäin piillä valaistuksen siemen, mikäli se ahdistaa ihmisen niin suonpohjaan, että hän todella antaa itsensä ja elämänsä korkeamman käsiin. Tällöin tapahtuu vapautuminen, tällöin ilmestyy totuus, joka vapauttaa.
Muutoin uskonnollisuus on viihdettä.
Suosittelen luettavaksi kirjoituksia linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell
Vaikkapa ensiksi kirjoitukset : "Mihin uskoa ?", "Pelastusvarmuus", "Raamatun luotettavuus". Siellä on runsaasti erilaisia kirjoituksia ja linkkejä.
Siunausta sinulle etsimisessä. Kyllä kristillistä uskoa usein koetellaan, mutta olen todennut, että perusta on kestävä. Rohkeasti tsemppiä uskon tiellä. Vielä saat iloita elävästä uskosta !
Hyvää kannattaa etsiä... Mut voihan käydä niinkin että Jumala löytää sinut?
Tuo oli kauniisti sanottu,
"Jumala löytää sinut."
Jospa Jumala on jo löytänyt, enää tarvitaan varmuus siitä,
että näin on käynyt.
Kun sydän tahtoo hyvää on sinne tehnyt sijan Jumala.
Siitä te tunnetta saaneenne Jumalan vastaan, että teillä on rauha eikä sydän teitä syytä.
Onnea etsinnässä ja löytämisessä,
kyllä sinulle se totuus vielä selviää.
Jiddu Krishnamurtin kirjoja. Sinulle kuin myös kaikille muillekin ihmisille.
Elämän tarkoitus ei ole elämän pakeneminen. Miksi siis kadehdit niitä, jotka ovat paenneet elämää kuvitelmiin? Sisimpäsi on oikeassa: asia on toisin. Sisimpäsi on oikeassa, ei ulkoiset auktoriteetit ja tulkinnat. Uskovaisenakin sinulla on omat erityiset viehtymyksesi, taipumuksesi ja sisäiset pakotteesi, eivätkä ne ole sopusoinnussa tuon uskontoideologisen järjestelmän kanssa, jota sinun on käsityksesi mukaan noudatettava. Seurauksena on ristiriita. Näin vietät kaksoiselämää järjestelmään sisältyvän ideologian ja jokapäiväisen olemassaolosi todellisuuden välillä. Yrittäessäsi mukautua ideologiaan tukahdutat itsesi, ja kuitenkin juuri se mitä itse olet on varsinaisesti totta - ei ideologia. Jos yrität tutkia itseäsi jonkun toisen ajatusten mukaisesti, pysyt aina epäaitona.
Meille on sanottu, että kaikki tiet johtavat totuuteen - sinulla kristittynä on oma tiesi, jollakulla toisella on tiensä hindulaisena ja toisella taas omansa muhamettilaisena, ja kaikki he kohtaavat toisensa samalla portilla. Kun syvennyt asiaan, huomaat tämän ilmeisen mielettömäksi. Totuuteen ei ole tietä, ja juuri elävyydessä onkin totuuden kauneus. Johonkin elottomaan johtaa kyllä tie, koska päämäärä on liikkumaton. Mutta kun oivallat, että totuus on jotakin elävää, liikkuvaa, jolla ei ole levähdyspaikkaa, joka ei ole temppelissä, moskeijassa eikä kirkossa ja johon ei mikään uskonto, opettaja, filosofi eikä kukaan muukaan voi sinua johdattaa, silloin oivallat myös, että tämä elävä jokin on juuri se, mitä tosiasiallisesti olet. Se on suuttumuksesi, raakuutesi, väkivaltaisuutesi, epätoivoisuutesi, hätä ja murhe jonka vallassa elät. Totuus on kaiken tuon ymmärtämisessä; ja ymmärtäminen edellyttää että osaat katsoa näitä oman elämäsi ilmiöitä. Ideologiat, sanojen muodostama suojus, toivot ja pelot estävät katsomisen.
Jumala, jota voi ajatella, on vain ajatus.
Jumala, jota voi kuvitella, on vain kuvitelma.
Jumala, jonka voi määritellä on satuolento.
Jumala on jotain aivan toista kuin ajatuksemme ja mielikuvamme voivat luoda. Onhan sanottu:
"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
(Room. 8: 38-39)
Kannattaa paeta pois hurmahenkisistä lahkoista, niinkuin Raamattu neuvoo.
Ihmeet ja tunnusteot eivät ole välttämättä Jumalasta, vaan ne saattavat pikemminkin olla antikristuksen eksytystä.
Itse löysin rauhan sieluuni kun palasin kotikirkkooni ehtoolliselle.
Jumala on luvannut johtaa, kun me kuljemme rukoillen. Siunausta!