Lueskelin tossa näitä juttuja tramalin käyttäjistä. Itsellä ollut muutaman vuoden selkä "paskana" ja jossain vaihees lääkkeeksi tuli tramal(kokeiltu siis kaikki muutkin) ja annokset tietty pieniä joka siinä vaiheessa auttoikin. Mutta ei se pieni annos kauaa toppaa ja määrät kasvoi "sairaiksi", lopputuloksena se, että viime kuussa iski kesken lauseen tajuttomuus/kouristus kohtaus(20min) ja piipaalla sairaalaan. En tietenkään tarkoita, että jokainen jää koukkuun, mutta ku noita pimpuloita imeskelee kauan niin määrä kasvaa ja sittepä et enää pysty olemaan ilman. ja tottahan o se, että tuleehan niistä hyvät olot! olkaa siis varovaisia, ja mulla ei siis ollut todellakaan tarkoitus jäädä nalkkiin nappeihin, näin kuitenkin kävi, mutta olkaa muut viisaampia. en kehdannut kertoa tuota omaa lääkeannostani, mutta jos jotain kiinnostaa niin kerron.
Tramalista!!
eroon!!
71053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen napsinut moisia mömmöjä. Totta. Niihin jää kiinni kuin tikku kakkiin.Minä napsin niitä joskus 4kpl.p. Trammal 500. Sama se on lähes kaikkien särkylääkkeiden kanssa. Jokaisen pitäisi pitää järki kohdallaan ja tunnistaa koska menee yli. Jos tätä ei ymmärrä, niin lääkitykseen lisätään psyykelääkkeet.Lisä dieknoksiksi saa mielenterveysongelmainen. Siinä sitten olet. Selkäsairaasta tuli mielisairas. Kukapa lääkäri nyt mielisairasta ottaa todesta. Dieknoosi on aina sama. Korvienvälissä vippaa. Ei selkä voi olla kipeä kun tommoisia mömmöjä napsii
Eihän tramaleita ole 500mg nappeja! 200mg väkevin. 400mg ois se maximi satsi päivässä, mutta ei kait se kellään pitkäaikaiskipuilijalla taida ihan riittää. Itellä määrät repsahti aika perkeleesti hanskasta, viimenen puoli vuotta joka jumalan aamu piti ottaa väh.1000mg, että sai jalat kantaan ja sitte muutaman kerran päivässä vielä lisää, jotta kykeni elämään! Tuona kohtalokkaanna kouristus päivänä annos oli jotain 3200mg ja kuulemma ihme, että mies elää. En tosiaan kerskaile enkä kannusta ketään samaan. Ja tietysti toleranssi kasvaa ja noita pimpuloita alkaa vaan meneen reilummin eikä sitä oikeesti etes itse huomaa/tajua kun aina on levy messissä ja sitt napsii pitkin päivää. Siinä vaiheessa, kun huomaat että aamu ei käynnisty ilman tramalia niin olet koukussa ja siitä ei tosiaan ole helppo päästä pois.
nappula. Itse söin näitä pahimpaan oloon 3-4 x 50mg päivässä. Kun pystyin olemaan ilman, jätin ne pois. Samalla lailla tein tupakan kanssa, poltin melkein 20 vuotta ja päätin, että lopetan ja lopetin. Se on päänupista ja halusta kiinni, jos haluaa lopettaa. Naurettavaahan se on "hyvänolontunteeseen" nappuloita syödä. Itsellä se on niin että vain ja ainoastaan Tramal ja Panacod tehoavat kipuun ja silloin niitä on syötävä, mutta turhaan niitä huvin vuoksi napsii.
Mulle määrättiin krooniseen kipuun, joka oli toisinsanoen hermosärkyä, niin noita 200mg nappeja 2-4pkl päivässä. Pysyi hermosärky poissa. Tätä nykyä kun särky on hiukan helpottunut, niin riittää 100-200mg päivässä.
Ja olen kokeillut myös ilman kipulääkkeitä mutta siitä ei tule mitään koska ei pysty nukkumaan kivun takia, ei keskittymään töihin jne.
Olet onnekas jos tramali auttaa hermosärkyyn.Minulla ollut kamala hermosärky kymmenen vuotta ja kaikki mahdolliset lääkkeet kokeiltu,eikä mikään auta.Ei edes oxyt.Mutta, näin erilaisia olemme.
Oli eilen kiirus, kun kirjoittelin mutta jatkanpas nyt, kun on paremmin aikaa :)
Siis. Unohtui vaikka ja mitä sanoa.. Kuten että siihen päälle oli toista kipulääkettä ja niiden yhteisvaikutuksesta hermosärky pysyi siedettävänä, ei siis lähteny pois kokonaan niinkuin annoin ymmärtää.
Alkuaikoina, kun tämä hermosärky tuli niin söin panacodia toista levyllistä päivässä eikä se edes riittänyt viemään särkyä pois mutta sai sentään nukuttua jotenkuten.
Ja on mullakin kokeiltu yli toistakymmentä eri lääkettä, masennuslääkkeistä kroonisen kivun hoitoon ja epilepsiaan tarkoitettuihin mutta mikään ei auttanut. Ja jos jokin niistä sitten auttoi, niin annostukset oli todella rajut ja sivuvaikutuksetkin sen mukaiset, että oli pakko ajaa lääkkeet alas. Kun silloin tuli tosi pahoja itsetuhoisia ajatuksia, onneksi eivät tekoihin asti kerenneet =(
Viimesimmän kipuun erikoistuneen lääkärin kanssa käytiin näitä lääkkeitä läpi, niin tultiin siihen tulokseen että tramalista on "miedoimmat" haittavaikutukset ja että se auttaa edes vähän niin jatketaan sillä.
Ja kun aikoinaan tätä kipua ei otettu tosissaan, vähäteltiin vaan, että eihän nuorella voi olla kovaa kipua jne. niin tästä on kehittynyt kipuoireyhtymä (lisänä siihen fibro), joten on todennäköisesti loppuelämä syötävä kipulääkkeitä ellei tule ihmeparannusta ja kipu katoa taivaan tuuliin, mikä on hyvin epätodennäköistä.
Pitäisi taas mennä päivittämään lääkärille tämän hetken kiputilannetta mutta ei vaan ole jaksanut.
Että on se helkkarin hauskaa olla kipu lääkekierteessä alle kolmekymppisenä ja sitteku vanhemmat ihmiset vielä sanovat, että sullahan on vielä elämä edessä ja voit tehdä kaikkea mitä haluat.
Että on vai elämä edessä? Ja voin tehdä mitä haluan? Mikä elämä tässä on edessä, kun elää jokapäiväisen kivun kanssa, joka hyydyttää ihmisen niin että elämä on yhtä väsymystä eikä jaksa elää kuin päivän kerrallaan?
Elämä on..
Minä söin myös vuosia tramalia 150mg x2 plus muutama 50mg siihen päälle.Olen huomannut että se on mielestäni aiheuttanut ainakin minulle pahimmat sivuoireet mitä olen kokenut.
Enkä päässyt siitä millään eroon.Tilanne oli siitä vaikea,että selkäkivut olivat helvetilliset,eli jotain lääkettä oli pakko ottaa.Minulle vaihdetrtiin sitten durogesic laastari ja jätin silloin tramalin.No sitten jäin koukkuun durogesiciin...! Sen jätin kun jouduin neljänteen selkä leikkaukseen ja nyt minulle menee oxycontin ja oxynorm.. Kyllä tämä on rasittavaa!
Aina pitää olla pillerit mukana ja tunnen itseni täysin zompiksi.
Tilanne edelleen ristiriitainen,koska kivut edelleen aivan kamalat. Tänään ei aamupäivällä jalat toimineet ennenkuin yhden aikaan.
Eli minun on pakko näitä pillereitä vetää,että pääsen jotenkin keppien kanssa liikkeelle.Ikääkin peräti 36 vuotta (selkäranka kuin 100 vuotiaalla)
Tsemppiä kaikille kipujen ja lääkkeiden kanssa taisteleville.