loistaa taivaalla, näin valaisten koko ihanan vaneriani ympäröivän Karjalan korpimaan. Pirunjorpakkoonkin kuu kuvastuu ikäänkuin heitä olisi kaksi, täysin identtistä, niin kuin kaksoisis-sisarukset. Upea näky.
Upea on myös visioni, näkyjeni näky tulevaisuuteen. Kauas tämän päivän huolista, murheista, panetteluista, juonimisista, kyttäilyistä, kuopankaivannasta, laskelmoinnista, oman edun tavoitteluista, kunnianhimosta, median valloittamisesta, vihollisten merkkaamisista, todellisten luottoihmisten seulonnasta, pervojen metsästyksistä, oikean opin omaksumisesta, ajanlaskun asettamisesta, oppini oikeaksi omaksumisesta. Näitä kaikkia hedelmiä me olemme saaneet maistaa, karvaiksi todenneet. MEIDÄN ON VAIN PAHA OLLA. Miksi kukaan ei huomaa minua? Ei kysy, mitä minulle kuuluu, miksi olen masentunut? Jaksaako aviomiehesi/vaimosi hyvin, miten voin auttaa? Haluatko, että jotenkin kannan sinun vaikeata henkilökohtaista taakkaasi?
JK. Näin alkaa kuutamo mennä omille majoillensa. Näin myös hiipuu palstanne tuohus. Näin myös kilvoittelijan voimat hupenevat. Toivottavasti eivät koskaan toivottomuuden tähden:)
Upea on myös visioni, näkyjeni näky tulevaisuuteen. Kauas tämän päivän huolista, murheista, panetteluista, juonimisista, kyttäilyistä, kuopankaivannasta, laskelmoinnista, oman edun tavoitteluista, kunnianhimosta, median valloittamisesta, vihollisten merkkaamisista, todellisten luottoihmisten seulonnasta, pervojen metsästyksistä, oikean opin omaksumisesta, ajanlaskun asettamisesta, oppini oikeaksi omaksumisesta. Näitä kaikkia hedelmiä me olemme saaneet maistaa, karvaiksi todenneet. MEIDÄN ON VAIN PAHA OLLA. Miksi kukaan ei huomaa minua? Ei kysy, mitä minulle kuuluu, miksi olen masentunut? Jaksaako aviomiehesi/vaimosi hyvin, miten voin auttaa? Haluatko, että jotenkin kannan sinun vaikeata henkilökohtaista taakkaasi?
JK. Näin alkaa kuutamo mennä omille majoillensa. Näin myös hiipuu palstanne tuohus. Näin myös kilvoittelijan voimat hupenevat. Toivottavasti eivät koskaan toivottomuuden tähden:)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Miten tuohukset riittävät? Illat tummuvat joulua kohti!
Kyllä voimani ovat olleet kovalla koetuksella läpi elämäni. Jumalalle kiitos, että hän on minulle lisäenergiaa toimittanut tarvittaessa.
Niin, minullahan on vain se yksi ainokainen tuohus (siinä 7-haaraisessa kynttelikössä), jonka palstanne pelastuksen tähden hommasin, jota poltan hyvin säästeliäästi.
Kyllä minä asiasta informoin järjestäjälle, kunhan tuohus alkaa olla lopuillansa. Hän minulle uuden tuohuksen uskoakseni toimittaa.
Kyllä oli huljakka kuutamo ja tähtitaivas, kun valotonta tietäni taivalsin.
Jotain hyötyä pimeydestä; erottuvat tähdet parhaiten.
Tietysti toimitan. Ja lisäenergiaa vanerillesi toimittaa yösähkön muodossa kohta myös P-K:n Sähkö. Itse asiassa aivan kaikki valaistuu ja lämpöistyy tuota pikaa, olen siitä täysin vakuuttunut.
Täysi kuu on vasta parin yön perästä.
Se oli lähes täysikuu! Ihana sellainen.
MINULLE kaiken nähdyn ja koetun täytyy olla TÄYDELLISTÄ. Miltä se kuulostaisi jos kertoisin kilvoittelevani vaikkapa Pohjanmaalla, keskellä tasaista peltoa, simänkantamattomiin vain tasaista, vain peltoa, sen ainokaisen pikkukiven päällä, jonka päälle on asetettu helposti lahoava halteksilevy? Ei taitaisi löytyä järjestäjiä, ei liioin kilvoittelijattaria tyttärineen kaikkineen. Mietippä ite.
näin on!
jos mainittuja latteuksia on tiedossa, ainakin minä joudun korkeaan ammattietiikkaani vedoten vetäytymään hankkeesta ja kääntämään katseeni jälleen ulkomaille. Ehkä Saksaan.
ja rämpisin siihen suuntaan, siis sille pellolle! Ei sitä nyt niin helposti luovuteta...
Jo ammoin, tultuani maitojunalla Karjalaan takaisin, päätin että on vain yksi muutto kohdallani tämän maallisen vaellukseni aikana, se on muutto eräälle kankaalle, jossa sijaitsee hautausmaa. Sanojani en ole syönyt, enkä syö.
Ota suunta Karjalaan. Meillä kalentereista katsotut vajaatkin kuut loistavat täysinä, kuten uskommekin, se meille opiskelematta annettu, hiellä ja sydänverellä omaksuttu, tuskansiivilällä suodatettu.
korkeuksissa metsän vaihtuessa pelloksi allani hapanta lautaa vanerin sijaan. Pyysit jokin aika sitten minua kanssakilvoittelijaksi ja lupauduin sillä ehdolla, että saan ottaa kättä pitempää matkaan. Täällä sitä ollaan passissa, hirvet on rauhoitettu ja suolet korpeille. Mainitsit harvinaisen kilvoittelumuodon, pervojen metsästyken. Nyt täytyy kysellä hieman lisää. Tarkoitatko tavallista Lapissa lymyilevää kesypervoa, Kainuun metsikössä viuhahtelevaa metsäpervoa vai meille etelässä asuville tuttua söpöä valkohäntäpervoa. Olen sattunut näkemään kerran jylhän luonnonnäytelmän valkohäntäpervojen parittelun, upea näky. Koska metsästyksestä puhuit, niin millä värkillä näitä veitikoita olisi tarkoituksenmukaista metsästää? Lisäksi mitä saaliille tulisi tehdä, syödäänkö se, otetaanko siltä nahka vai kuuluuko se osastoon "varmint"?
Ei en ajatellut pervojen metsästyksellä tällä kertaa noita hyvin tunnistamiasi eri pervolajeja, joita on toki aina Hangosta Utsjoelle. Mieleeni tuli uusilajike "valko-ortopervot, joita punaortofoobikot saalistavat verenhimo silmissään. Milläkö aseilla näitä metsästetään? Kanonein ja dogmein. Mitäkö sitten saaliille? Ehdottaisin paluuta hieman kauemmaksi punaortojen valtakuntaan, aina julman ivanin aikoihin. Ei kun kaulasta poikki, pää seipään nenään, seiväs pystyyn torin kulmalle, varoitukseksi muille valko-ortopervoille.
olet romantikko! Täydellisiä kuita ja päitä seipäissä.
Sitäpaitsi täysikuu on luomoava, varsinkin sydäntalvella kun pakkanen paukkaa, kuu valaisee Karjalan kunnaat salaperäisen taian omaisesti kuulakkaalla valollaan. Näkyä täydentää se yksinäinen susi, joka korven laidalla juosta jolkuttaa väsyneenä ja nälissään (etsien juuri minua nälkäänsä.
Mitä taas tulee päihin seipäiden päissä, tämä näky on täydellinen vastakohta sille näylle, josta edellä kuvasin.
hurjaksi, mutta senhän ymmärtää, pitkien paikoin pitkäveteisten yksinäisten stilttien jälkeen sitä tahtoo vähän reipastella. Sillä lailla ja kuuppa seipään nokkaan keikkumaan noin niin kuin merkiksi sheriffin ankarasta mutta oikeudenmukaisesta läsnäolosta. En ole moralisti en. Päinvastoin suurieleiset liikkeet ja pompöösit manööverit ovat miellyttävää katsottavaa ja usein jäävät ihmisten muistiin ja jopa historian lehdille. "Hävyn salvettua tarkastamme tappiot" on punnuslauseemme.
ensimmäinen kuvaus on pelkkä klisee. Vastakohta tekee siitä näkyvän.
Melkein kuutamoillan tasolle ylsi seuraavan aamun näky luonnonlumossaan. Oli nimittäin ollut pakkasyö. Tolpan juurella rekisteröitynyt tallentavaan digimittariin -9,8 astetta. Pakkasyöstä johtuen heräsinkin jo anivarhain ennen auringonnousua. Maanpinnan peitti ohuen ohut lumiseitti. Kun sitten kotvasen odoteltuani aurinkokin vihdoin nousi, näky oli lumoava. Moni meistä on nähnyt auringon vaikutuksesta lumihangella ikäänkuin tuikkivia kirkkaita tähtiä. Niin tuikki sinäkin aamuna, ei pelkästään kirkkaita vaan suuri joukko sinisiä. Luulisin Luojan nämä minulle näyttäneen kilvoituselämäni vahvistukseksi. Puhkesin ylistämään Hänen järjelle käsittämätöntä suuruuttaan, kaikkivoipaisuuttaan.
olo. Mikä olikaan se Tarkovskin elokuva, jossa pieni poika vie palavaa kynttilää hitaasti kohti ikonia.
Kohtaus on ollut monelle ns. hitaaseen elokuvaan tutustumattomalle sietämätön. Oliko Ei paluuta vai Nostalgia? Minulla on kaikki hänen elokuvansa videoina, mutta nauhurit ovat nykyään hakusessa.Onneksi elokuva-arkisto näyttää niitä kohtalaisesti.
Tarkovskilla on koti-ikävä
isällisen nuhteluni. Lienet poikanen tahi tyttönen, joka yrität ylittää riman sieltä, jonne et vielä kokemuksinesi ylety. Luulenetko, että kaikki kirjopitettu on sitä miltä se näyttää, ettei sitä tarvitse liiemmin analysoida, pinnistää koko aivo-/sielukapasiteetti äärimmilleen, löytääkseen edes hivenen kirjoitetusta, siitä mitä kirjoittaja ajoi takaa.
tulla tulkintavirhe, eipä hätää, aina sattuu kun kikkailee (puhun itsestäni) mutta ah kun saisi tyttönä olla vaikka viikon verran kesäkuussa, olisi muutama kiinnostava seikka selviteltävänä :)
ensiviulun soittajalle kun on vapaa ilta, ei ole konserttia, ei yleisöä, ei aina tiedä kenelle viuluansa vinkuttaisi.
kaunein on.(K. Kunnas) Ennen kuin järvi jäätyy, kuunsilta on keinuvainen. Pakkanen muuttaa sen rosoiseksi jääpeiliksi. kuolleiden kaislojen kumartaa.
Ensinnä erimielisyyteni, kyllä kuu on kaunein talvisena pakkasyönä salaperäisellä hangella, jonka äärilaidalla jolkkaa se väsynyt ja nälkäinen susi, jota itse pelkään turvattomana öisellä kuutamohiihdollani, jonka vainun on hukka jo tavoittanut.
Sitten se eriasia. Poisto, liittyen suureen pamaukseen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että pamaus johtui siitä, että Pietari Suuri hattunsa polki. Luoja varjelkoon meitä kuitenkin, jos järjestäjän eno onkin oikeassa, pamaus on vasta tulossa.
Niin tuo toista maaperälaatua (hiesu) edustava enoni on asiasta täysin vakuuttuttunut, etten sanoisi ehdoton. Vaikea minun on tässä tilanteessa lähteä suuri hattu-linjaakaan tukemaan. Kun sukulaisia kuitenkin ollaan.
Männäviikollahan taisin maintakin jo siitä jatkoväitöskirjasestani, jonka rustailin ihan vain huvinpäiten vanerivapaalla ollessani, siitä aiheesta, jonka eräs tohtorismies taannoin aloittikin. Ulotin tutkielmani aina ripaskantanssija poorikseen saakka. Siitä ajastako lähtien enosi on päätynyt kertomasi kaltaiseen lopputulokseen.
JK. Äkkiä lisää tuohuksia vanerille.
Aivanniin, muistankin nähneeni tuon aiheen muiden asiaa käsittelevien jatkoväitösten ehtymättömässä virrassa. Kieltämättä se erottui edukseen rennon, vanerivapaan tyylinsä ansiosta.
Enoni ulottaa käsittääkesi katseensa sinne ja kauemmaskin. Pelkäänpä että aikojen alkuun asti. Raportoin asiasta tutkimuskysymyksen edelleen tarkentuessa.
Mitä tuohuksiin tulee, siinähän ne ovat jo vaneripultatut etuistuimen vasemmalla puolen. Tarkkana siellä.
yksinäinen susi taitaa olla alteregosi.
Kaikilla yhteinen kuu, jokaisella omansa sorttinen alter ego. Yksinäisyyskö minun, hmmmm....
mitä enosi kertoo. Kiitos tosin niistä tuohuksista, jotka olit todellakin pultannut volskinpenkin vasemmalle puolelle. En kyllä ymmärrä, kuinka ne olet saanut sinne toimitettua huomaamattani. Sytytin sen loppuunpalaneen tuohuksen paikalle (palstanne paikka)uuden tuohuksen, toisen vartavasten, ettei enosi uhkakuvat toteudu. Kuinkas ollakkaan, suoraan P-K:n sähkölinjalta, siltä samaiselta, jolta on hyvä näköala kauas itään, tuli tuulenpuhuri ja sammutti ainoastaan sen kynttilän, joka oli sytytetty torjumaan enosi uhkakuvia. Alan olla huolestunut.
täysikuu!
Oijoi. Niinhän se on että yhäaikaa se aina myrkky lykkääntyy. Sain nimittäin juuri vastaanottaa huolestuttavan tiedon, jonka mukaan enollani on jo aivan uusia uhkakuvia, sellaisia joista en järkytyksen takia kykene tässä ja nyt edes puhumaan. Kun vielä tämä valikoiva tuulenpuhuri on saatettu toimestasi tietooni, olen pakoitettu ryhtymään toimenpiteisiin enoni alkuperäisten uhkakuvien osalta, sukuselvityksenkin uhalla. Sytyttänet toimenpiteen ajaksi tuekseni tuon loppuun palaneen tuohuksen.
Ja mitä tulee tuohustoimituksen tehokkuuteen, ei minua aivan turhaan järjestäjäksi kutsuta.
Pieni harras pyyntöni näin ennakkoon, et sitten viitsisi jäljitellä sitä Kilvoittelijattaren tytärtä sieltä Norjan puolelta, josko "kaiken pahan varalta" joudunkin evakuoimaan tolppayhteisöni Naton suoja-alueelle enovaaran uhatessa. Samoin viestitä itse äidille, että ottaa mönkijänsä perään telikärrit, niin saamme viedyksi hätätilassa koko omaisuuteni (tolppa, vaneri,volskinistuin ja 7-haarainen kynttelikkö).
Vai että oikein nato-yhteensopiva liikekannallepano! Enoni ilahtuu varmasti kuullessaan asiasta, sillä aikaisemmin hänen tutkimuksensa eivät olekaan aiheuttaneet lainkaan toivottua kuhinaa tiedepiireissä. Lienee syytä paljastaa, että hänen oma korkean oletuksellinen väitöskirjansa on edelleen ns. hyllyllä, liittyen kopiointiteknisiin erimieisyyksiin erään alan saksalaistutkijan kanssa.
En tietenkään tiedä minkälaisia sähkölinjallisia tai muita metsäautoteitä eteneviä, tuohukset sammuttavia pasaatillisia ennusmerkkejä olet viime aikoina saanut, mutta mielestäni otat enovaaran turhan akuuttina uhkana. Varalla ei siltikään venettä kaadeta, oli enollakin toisaalta tapana sanoa silloin kun itse vielä veneilyä aktiivisesti ennen onnettomuuttaan harrasti.
Ja pari käytännön ongelmaa. Kuten arvata saattaa, en löytänyt tyttärestä jälkeäkään, lienee jo niin syvällä Norjan puolella, että sinne ei minullakaan riitä retkeilyhousuissa pituutta. Äiti sensijaan löytyi vaivatta, tietysti kun oli sinne Pohjanmaan korkeimman kiven päälle itsensä istuttanut. Se on nyt vaan niin, että tilaamiasi telikärryjä ei tunnu saavan mistään, kävisiköhän ihan tavallinen 1-akselinen kärry.
Kovin on joskus lennokasta disurnaatosi kulku, ei tahdo vanrivilosohvi perässä pysyä. No ei se mitään luotan disurnointisi kykyyn yhtääm epäilemättä. Tuohustoimituksesi vanerilleni, minun sitä huomaamatta, vakuutti minut täysin. Mistä muuten mieltymyksesi Saksan suuntaan?
Enhän minä pelkästään enovaaran tähden, toisaalta ymmärrän jos eno on useammankin kerran veneestänsä pudonnut, josko vaikka utjutukkiin pää olisi kopsahtanut, on se pää muillakin johonkin kopsahtanut kun hokevat russia-russia-russia.
No niinpä tietysi, meninkin leikittelemään ajatuksella pohjanmaan lakeuksista uutena kilvoittelupaikkanani. Harmittaa hänen puolestaan kun vasten pahimpia räntämyräköitä joutuu avomönkijällä takaisinpäin ajelemaan. Jätetään koko kärriasia unholaan, riittää ihan tavallinen puutarhakärry, johon mahtuu volskinistuin, seitsenhaarakynttelikkö, kopiotekstit päivittäisistä palveluista, kannettava tietsikka, harrasteväikkärini (josta aiemmin jo kerroinkin) ja minä itse. Miksikö minä kärryyn, miksi en mönkijän istuimelle? No eihän se ole soveliasta nuhteettoman vanerimunkin istua hameväen seurassa, jonkilaista kilvoittelumoraalia olla pitää.
JK. Siis ei telikärryä tarvita, koska jätän tolpan paikalleen. Siihen on kaksi syytä, ensinnäkin jos Norjaan siirryn on siellä liian kylmä tolppakilvoittelulle, ajattelin lähinnä Iglua tai jotain vastaavaa. Toiseksi, pakotettuun poistumiseen tolpaltani on vain ja ainoastaan se yksi syy, enovaara. Kun nyt rys. anteeksi loukattu valtio päättääkin antaa pientä kurinpalutusta, saavuttuaan tolpalleni, sotajoukot lankeavat maahan ja katuvat rajaloukkaustaan ja itsekästä asennettaan pientä maatamme kohtaan. Näin he poistuvat maasta nöyrästi anteeksi pyytäen ja minäkin ajan oloon kun tilanne on rauhoittunut voin palata evakkonorjasta ah´niin rakkaaseen Karjalaani takaisin, tutun tolppani päälle.
tämä maallinen tarpeistosi. Sinä itsekin sinne mahdut, voin pakata sinut vällyihin (jotka sattuivat myös vahingossa mukaan, mutta näyttävät olevankin tarpeen!), jotta pysyt sulana seuraavaa kilvoitusta varten! Odotellos vielä vähän, tarpomista riittää mutta pala palalta matka lyhenee...Kinkku täytynee paistaa sitten kyllä melko välittömästi vaikkapa matkan varrella, onpahan evääksi!
Totuuden nimissä minun on palautettava kohteliaisuutta sen verran, että en ehkä aina pysy itsekään täysin ns. kottikärryillä tahi mönkijäsi perässä mutta älkäämme antako sen häiritä ajatustenvaihtoa. Lennokkuus ennen kaikkea, sanoi enokin vastaväittäjälleen (saksaksi) aikoinaan.
Mitä taasen tulee omiin väitteisiini, on ne jo aikaa sitten todettu niin korkealentoisiksi, ettei niitä ehkä tulla milloinkaan saamaan alas vanerikansien sisään litistettäviksi. Hivenen surullista, mutta myös vapauttavaa.
Mutta tässä enon venejutussa pyytäisin sinulta hienotunteisuutta. Asia on enolle edelleen korkeasti kipupisteytetty. Ymmärrettävää, olihan siitä aikoinaan lehdissäkin juttua. Ehkä asia siis voisi jäädä vain meidän tietoomme, sitä on turha levitellä sen enempää.
Sillä, kuten toinen enoni (minulla on niitä seitsemän, he ovat veljeksiä) Ronnie jo aikaa sitten sanoi kehoittaessaan minua olemaan puhumatta tuntemattomille. Koska heti ymmärsin hänen tarkoittavan juuri tällaisia venejuttuja.