Ei, en tuputa mitään musiikkivideopätkää, en liioin uskonnollisia juttuja, ihan jotain elämään kuuluvaa, jotain arkipäivästäkin, koskettavaa.
Mitäs jos juteltaisiin parisuhteesta, sen ongelmista, tai sinkkuna olemisen hyvistä ja huonoista puolista. Mitäs mieltä olette? Oletteko onnellisia omalla kohdallanne? Jos ette, miksi ette ole? Rohkeasti keskustelemaan, ihan hyvä aihe.
JK. Tästä keskustelusta ei kukaan joudu helvettiin, sen lupaan:)
Mitäs jos juteltaisiin parisuhteesta, sen ongelmista, tai sinkkuna olemisen hyvistä ja huonoista puolista. Mitäs mieltä olette? Oletteko onnellisia omalla kohdallanne? Jos ette, miksi ette ole? Rohkeasti keskustelemaan, ihan hyvä aihe.
JK. Tästä keskustelusta ei kukaan joudu helvettiin, sen lupaan:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Saako jutella myös pitkän parisuhteen hyvistä puolista? :)
Pidän itseäni onnekkaana siksi, että olen saanut elää kohta 30 vuotta yhdessä maailman upeimman naisen kanssa!
Hieman hassua kyllä kertoa asiasta nimenomaan näin ateismipaltalla, sillä kyseinen lady löytyi aikanaan luterilaisen seurakunnan nuorten tapahtumasta.
Mitenkäs Intuitiivisellä itsellään pyyhkii rakkausrintamalla? Onko hiljaista vai mistä kyseinen aihevalinta?
"Mitenkäs Intuitiivisellä itsellään pyyhkii rakkausrintamalla? Onko hiljaista vai mistä kyseinen aihevalinta?"
Minulla pyyhkii niin kuin olosuhteisiin katsoen voi hyvin pyyhkiä. Vaimoni toki on oirelehtinut vakavien psyykkisten oireilujen kanssa. Edeltävän 7 vuoden aikana, hän sai psykooseja puolen vuoden välein, jolloin psykoosiin vajoamisen syynä oli "petollinen aviomies". Näinä psykkoosinsa pahimpina aikoina hän vajosi irrationaaliseen toiseen ulottuuvuten, josta ulotuuvuudesta häntä ei kukaan tavoittanut, ei häntä ymmärtänyt, muut kuin minä. En minä jaksa kaikkea kertoa, sitten tuli kuitenkin täydellinen psykoosi hänen kohdallaan. Meni vuosi, terapiaryhmä vieraili viikottain kodissamme, uudenlainen lääkitys määrättiin, eläkepaperit vireille pantiin. Nyt on kaikki tasapainoista, rauhallista. Hyvältä näytää. Joskin, olenhan minä toki jotain vailla. Jokin minussa huutaa vapautta. Jokin minussa huutaa hellyyttä, rakasteluakin.
>>Vaimoni toki on oirelehtinut vakavien psyykkisten oireilujen kanssa. Edeltävän 7 vuoden aikana, hän sai psykooseja puolen vuoden välein, jolloin psykoosiin vajoamisen syynä oli "petollinen aviomies".
"Toivotan jaksamista sinulle!
Enpä tiedä olisiko minulla kärsivällisyyttä pysyä suhteessa samanlaisessa tilanteessa...."
Myönnän, ettei kaikilla ole yhtä pitkä pinna ja kärsivällisesti odottava mieli kuten minulla. Lisäksi en koskaan ole perääntynyt, en mistään, katson joka pelin lopuun, sitten poistun kuvioista. Mikäs tässä nyt on jaksellessa kun vaimo rakastaa ja kunnioittaa minua kaiken tämän jälkeen kuin jumalaansa. Ei rakkautta ja kunnioitusta saavuteta, ellei sen eteen tehdä työtä, sitä ansaita. Mitä taas tulee palstallanne roikkumiseen on siihenkin selvä syy (ei käännytystyö). Oletin ilmeisesti heti alkuunsa saavani kotoisten keskustelujemme vastapainoksi järkiparkani verenkiertoa vilkastuttavaa pohdiskelua ja mielen virkistymistä ajatustenvaihdosta. Olisi varmaankin ollut muitakin "sopivampia" keskustelupalstoja, mene ja tiedä. Sama tuo jos joku alkoi pohdiskelemaan myös suhdettaan uskon asioihin.
että asioista ei keskustella.
Mykkäkoulu on yksi inhottavammista tavoista mitätöidä toinen. Jos kysyy miksi toinen on hiljaa, mikä harmittaa, mitä on tehnyt väärin, eikä saa vastausta, niin alkaa verenpaine nousta.
Onko se ihme, että joku saa leipäveitsen mahaansa?
Aina puhutaan fyysisestä väkivallasta. Kyllä siinäkin on kestämistä kun toinen on koko viikonlopun naama nurinperin, eikä sano edes mistä se johtuu. Siinä sitten vaan odottaa maanantaiaamua, että pääsisi perhehelvetin mykkyydestä ihan oikeitten ihmisten pariin.
Että se siitä helvetistä!
Tiedän itse henkilökohtaisesti, mitä on mykkökoulu, mitä se tarkoittaa, miten järjetöntä se on.
Avioliittomme alkuaikana harrastin mykkäkoulua jatkuvasti. Suutuin siitä kun vaimoni oli erilainen, erimieltä kanssani. Loukkaannuin sydänjuuriani myöten. Otin auton alleni ja häippäsin. Itsesäälissä rämpiessäni oletin vaimoni VIHDOINKIN TAJUAVAN sen kuinka väärässä hän oli. Vaikka kyseessä olikin luonteitten erilainen näkemys, joskus joutavanpäiväisistäkin asioista. Nyt kun olen tullut kypsään ikään, nautin vaimoni erilaisuudesta, erikoisuudesta erilaisena persoonana itseeni nähden. Olkoonkin, että hänet on luokiteltu vähä-älyiseksi, silti hän on maailman rakastavin aviovaimo ja maailman paras äiti omille lapsillensa.
Tavalla että:
JOS KUOLET SINKKUNA -----> HELVETTIIN
:D:D:D
onko leski sinkku?
onnellisesti parisuhteessa. ei valittamista. kaikki menee just niinku haluankin. en joudu helvettiin, sitä ei ole.