Suomi soti oikein, monessa tilanteessa on tehty oikeat ratkaisut.
Kun liityimme 1941 mukaan sotaan, jonka päämääränä oli poistaa N-liitto niminen valtio naapuristamme, niin jälkikäteen voidaan todeta että päätös oli oikea.
N-liiton uhka ja päämäärät valtiomme tuhoamiseksi ei olleet muuttuneet kesän 1940 aikana, itseasiassa Molotov kävi erikseen neuvottelemassa Hitlerin kanssa "Suomen kysymyksen lopullisesta ratkaisusta".
Oli ehdottoman tärkeä pitää yllä kuvaa Hitlerille, että itsenäisestä ja vapaasta Suomesta on sille enempi hyötyä, kuin N-liiton vastakompensaatioista.
Itse hyökkäys 1941 oli vain sotilaallinen toimi, millä sota siirrettiin kauas Suomen rajojen ulkopuolelle, sinänsä järkevä ja ehkä ainoa mahdollinen toimi niissä oloissa.
Hyökkäys mahdollisti myös sen, että Talvisodassa menetetyt alueet voidaan vaatia takaisin myöhemmin, vaatimuksella olisi myös pontta mikäli alueet olisi Suomen hallussa.
Asemasotavaihe ja siirtyminen siihen oli myös viisas päätös, sillä samalla Suomi salaisesti kotiutti noin 140 000 sotilasta, talouselämän tarpeisiin ja väänsi armeijansa ja taloutensa säästöliekille.
Miksi polttaa ruutia turhaan, kun sota ei ollut ratkennutkaan vielä saman kesänä ...
Nämä 140 000 sotilasta kutsuttiin takaisin aseisiin kesällä 1944, kun taistelut oli jälleen käynnissä.
Sitten vielä se, että vaatimus ehdottomasta antautumisesta oli N-liiton puolelta typerä, sekä Suomen puolelta tuhoisa, joten sen torjuminen ja valinta joka johti ratkaisutaisteluihin oli oikea.
Sillä 1944 keväällä, kun Suomi neuvotteli N-liiton kanssa, niin tiedossa oli, että erillisrauha johtaa välittömään sotatilaan Saksaa vastaan, joten oli viisasta käydä kesän 1944 torjuntataistelut ja tuhota puna-armeijan yhtymät rajoiltamme, ennenkuin suhteet Saksaan laitetaan poikki ja aloitetaan sota Saksalaisia vastaan.
Olisi ollut hyvin vaarallista kääntää aseet pohjoiseen sellaisessa tilanteessa, missä itärajalle olisi jäänyt yli miljoonnan miehen puna-aremija täydessä taistelukunnossa.
Sillä samalla Suomi katkaisi ainoan asetoimittajansa, kun sota Saksaa vastaan alkoi ...
Tässä tilanteessa olisi voinut käydä niin, että kun Suomalaiset olisi hyökänneet Saksalaisia vastaan, niin N-liitto olisi voinut hyökätä Suomalaiste selkään ja käynnistää maassa uuden kapinan tai kansannousun kommunistien tuella.
Oli ehdottoman tärkeää tuhota nämä puna-aremijan yhtymät rajoiltamme, ennenkuin vihollisuudet Saksalaisten kanssa alkaa.
Suomi myös käytti asemsota vaiheen viisaasti, eli varustautui tuleviin ratkaisutaisteluihin, mm singoin ja kunnostamalla panssareita itselleen.
Myös tykistön ja heittimen ammusvarastot oli täynnä, kun taistelut alkoi uudestaan kesällä 1944.
Kun liityimme 1941 mukaan sotaan, jonka päämääränä oli poistaa N-liitto niminen valtio naapuristamme, niin jälkikäteen voidaan todeta että päätös oli oikea.
N-liiton uhka ja päämäärät valtiomme tuhoamiseksi ei olleet muuttuneet kesän 1940 aikana, itseasiassa Molotov kävi erikseen neuvottelemassa Hitlerin kanssa "Suomen kysymyksen lopullisesta ratkaisusta".
Oli ehdottoman tärkeä pitää yllä kuvaa Hitlerille, että itsenäisestä ja vapaasta Suomesta on sille enempi hyötyä, kuin N-liiton vastakompensaatioista.
Itse hyökkäys 1941 oli vain sotilaallinen toimi, millä sota siirrettiin kauas Suomen rajojen ulkopuolelle, sinänsä järkevä ja ehkä ainoa mahdollinen toimi niissä oloissa.
Hyökkäys mahdollisti myös sen, että Talvisodassa menetetyt alueet voidaan vaatia takaisin myöhemmin, vaatimuksella olisi myös pontta mikäli alueet olisi Suomen hallussa.
Asemasotavaihe ja siirtyminen siihen oli myös viisas päätös, sillä samalla Suomi salaisesti kotiutti noin 140 000 sotilasta, talouselämän tarpeisiin ja väänsi armeijansa ja taloutensa säästöliekille.
Miksi polttaa ruutia turhaan, kun sota ei ollut ratkennutkaan vielä saman kesänä ...
Nämä 140 000 sotilasta kutsuttiin takaisin aseisiin kesällä 1944, kun taistelut oli jälleen käynnissä.
Sitten vielä se, että vaatimus ehdottomasta antautumisesta oli N-liiton puolelta typerä, sekä Suomen puolelta tuhoisa, joten sen torjuminen ja valinta joka johti ratkaisutaisteluihin oli oikea.
Sillä 1944 keväällä, kun Suomi neuvotteli N-liiton kanssa, niin tiedossa oli, että erillisrauha johtaa välittömään sotatilaan Saksaa vastaan, joten oli viisasta käydä kesän 1944 torjuntataistelut ja tuhota puna-armeijan yhtymät rajoiltamme, ennenkuin suhteet Saksaan laitetaan poikki ja aloitetaan sota Saksalaisia vastaan.
Olisi ollut hyvin vaarallista kääntää aseet pohjoiseen sellaisessa tilanteessa, missä itärajalle olisi jäänyt yli miljoonnan miehen puna-aremija täydessä taistelukunnossa.
Sillä samalla Suomi katkaisi ainoan asetoimittajansa, kun sota Saksaa vastaan alkoi ...
Tässä tilanteessa olisi voinut käydä niin, että kun Suomalaiset olisi hyökänneet Saksalaisia vastaan, niin N-liitto olisi voinut hyökätä Suomalaiste selkään ja käynnistää maassa uuden kapinan tai kansannousun kommunistien tuella.
Oli ehdottoman tärkeää tuhota nämä puna-aremijan yhtymät rajoiltamme, ennenkuin vihollisuudet Saksalaisten kanssa alkaa.
Suomi myös käytti asemsota vaiheen viisaasti, eli varustautui tuleviin ratkaisutaisteluihin, mm singoin ja kunnostamalla panssareita itselleen.
Myös tykistön ja heittimen ammusvarastot oli täynnä, kun taistelut alkoi uudestaan kesällä 1944.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikeassa olet . parempi että rintamalinja kulki mahdollisimman kaukana. Oli paremoi taistella kaukana nykyrajoista , kuin että taistelut olisi käyty , jossain linjalla Porvoo,Mikkkeli Kuopio Iisalmi Kajaani ym. Ei jääny siviilit taistelu alueelle ja mistäs sitten olisi neuvoteltu rauhan- neuvotteluissa Se on ainakin varmaa että rajat ei olisi siellä missä ne nyt ovat. Kyllä oltaisi oltu liemessä.