Tähän yritän listata toisessa maailmansodassa pääosin maajoukkojen käyttöä nähneitä infrapunalaitteita ja niiden käyttöpaikkoja ja aikoja. Lista on hyvä alku, mutta ei lähellekkään täydellinen. Paljon kokeellisia, erityisesti eri maiden laivastojen käyttämiä laitteita, puuttuu. Tämän sukupolven laitteet olivat aktiivisia eli niissä oli oma infrapunavalonlähde. Tämä siis tarkoitti, että vastustaja pystyi vastaavalla laitteella käyttämään sinun "soihtuasi".
Niinkuin tunnettua saksalaisilla oli testeissä Panthereihin ja puolitelavaunuihin perustuvia laitteita ja erikoisyksikköjä koulutettiin niiden hallintaan. On olemassa myös kuva näin varustetusta Marder-vaunusta. Käyttö oli kuitenkin hyvin vähäistä. Entisiä infrapunalle valmisteltuja Panthereita lähetettiin sodan loppupuolella rintamalle ilman laitteistojaan. Eri lähteiden mukaan niitä taisteli ainakin Unkarissa. Divisioona Müncheberg sai noin 10 komentajan infrapunatähtäimellä FG1250 varustettuja Pantheria ja lisänä puolitelavaunuja huhtikuun alussa 1945 ja käyttikin niitä. Vaunuista viimeiset tuhoutuivat Berliinin taistelussa. Tämä on ilmeisimmin ainoita infrapunan käyttökertoja Panthereille. Niinsanottu "Ratkaisu B", eli Panther jossa olisi ollut infralaitteet ajajalle, ampujalle ja komentajalle on ilmeisesti fiktiivinen. Concord Publicationsin Panther-kirjassa on kyllä kuva tällaisesta laitteistosta, mutta se on myöhemmin paljastunut useammasta kuvasta kootuksi feikiksi. Testeissä SdKfz.251/20 Uhu puolitelavaunu jossa oli suuri IR-valonheitin. Stg-44 kivääriin tarkoitetun Vampir-tähtäimen käytöstä ei ole täyttä varmuutta, vaikka niitä on saattanut olla divisioona Münchebergilla. Uelzenin väitetylle IR-käytöllä brittejä vastaan ei näytä olevan todisteita. Tällä alueella kyllä oli vielä sodan jälkeen muutamia tuhottuja Panthereita, mutta niillä ei ollut infraputkia. Ranskasta vuonna 1944 littoutuneet löysivät erilaisia saksalaisten rannikkojoukkojen käyttämiä yksinkertaisia infrapunailmaisimia näitä mm. Kater ja Donau.
Briteillä oli omat Tabby-infrapunailmaisimensa ja tähtäimensä joista olikin useita erilaisia versioita. Ensimmäisen kerran Tabby-ilmaisimia käytettiin Välimerellä jo vuonna 1941 erikoisjoukkojen toimesta. Kokeellisia Tabby malleja E ja M oli olemassa myös tankkeihin ja kevyempiin ajoneuvoihin. Tabby K oli melko heikkotehoinen, mutta kuitenkin yksinkertainen laite ja sen virtalähde oli pieni. Niitä oli käytössä varmasti ainakin Reinin ylityksessä kiinnitettynä LVT-amtrakeihin maaliskuussa 1945 jolloin yritettiin paikantaa saksalaisten mahdollisia IR-lähteitä. Samaan tarkoitukseen käyttivät myös RAFin koneet omaa Tabby F malliaan. Kuten aiemmin mainittiin, saksalaiset eivät kuitenkaan käyttäneet laitteitaan lännessä. Kokeellinen infrapunatähtäin oli olemassa Sten konepistoolia varten, mutta se osoittautui liian isoksi ja hankalaksi käyttää.
Yhdysvaltalaisten Metascope oli samantyylinen laite kuin Tabby K, joskin reilusti isompi. Sitä käytettiin ainakin Tyynenmeren rintamalla 1944-45. Okinawalla vuonna 1945 käytettiin infrapunalaitteita suhteellisen suurissa määrissä. Käytössä oli T3 karbiini T120 IR-tähtäimellä ja lisänä oli erillisiä Snooperscope kiikarijärjestelmiä tähystykseen ja yhteydenpitoon. Näitä molempia laitteita oli maihinnousseilla divisioonilla reilut sata molempia. Infrapunakiväärimiesten väitetään aiheuttaneen jopa 30% japanilaisten tappioista taistelun ensimmäisinä viikkoina. Lukuisia kokeellisia laitteita oli olemassa. Näitä oli mm. kuorma-autoihin, tankkeihin, jeeppeihin ja jopa M1 kypäriin kiinnitettävät laitteet.
Syyt näinkin vähäiseen käyttöön ovat ilmeiset: Kevyimmät laitteet olivat melko tehottomia ja tehokkaammat laitteet taas turhan isoja ja raskaita. Lisäksi kaikkia osapuolia vaivasi pelko siitä, että vihollinen onnistuisi saamaan haltuunsa tällaisen laitteen. Niiden käyttö rajoittui siksi pääasiassa merelle ja maalla aivan sodan loppupuolelle.
Niinkuin tunnettua saksalaisilla oli testeissä Panthereihin ja puolitelavaunuihin perustuvia laitteita ja erikoisyksikköjä koulutettiin niiden hallintaan. On olemassa myös kuva näin varustetusta Marder-vaunusta. Käyttö oli kuitenkin hyvin vähäistä. Entisiä infrapunalle valmisteltuja Panthereita lähetettiin sodan loppupuolella rintamalle ilman laitteistojaan. Eri lähteiden mukaan niitä taisteli ainakin Unkarissa. Divisioona Müncheberg sai noin 10 komentajan infrapunatähtäimellä FG1250 varustettuja Pantheria ja lisänä puolitelavaunuja huhtikuun alussa 1945 ja käyttikin niitä. Vaunuista viimeiset tuhoutuivat Berliinin taistelussa. Tämä on ilmeisimmin ainoita infrapunan käyttökertoja Panthereille. Niinsanottu "Ratkaisu B", eli Panther jossa olisi ollut infralaitteet ajajalle, ampujalle ja komentajalle on ilmeisesti fiktiivinen. Concord Publicationsin Panther-kirjassa on kyllä kuva tällaisesta laitteistosta, mutta se on myöhemmin paljastunut useammasta kuvasta kootuksi feikiksi. Testeissä SdKfz.251/20 Uhu puolitelavaunu jossa oli suuri IR-valonheitin. Stg-44 kivääriin tarkoitetun Vampir-tähtäimen käytöstä ei ole täyttä varmuutta, vaikka niitä on saattanut olla divisioona Münchebergilla. Uelzenin väitetylle IR-käytöllä brittejä vastaan ei näytä olevan todisteita. Tällä alueella kyllä oli vielä sodan jälkeen muutamia tuhottuja Panthereita, mutta niillä ei ollut infraputkia. Ranskasta vuonna 1944 littoutuneet löysivät erilaisia saksalaisten rannikkojoukkojen käyttämiä yksinkertaisia infrapunailmaisimia näitä mm. Kater ja Donau.
Briteillä oli omat Tabby-infrapunailmaisimensa ja tähtäimensä joista olikin useita erilaisia versioita. Ensimmäisen kerran Tabby-ilmaisimia käytettiin Välimerellä jo vuonna 1941 erikoisjoukkojen toimesta. Kokeellisia Tabby malleja E ja M oli olemassa myös tankkeihin ja kevyempiin ajoneuvoihin. Tabby K oli melko heikkotehoinen, mutta kuitenkin yksinkertainen laite ja sen virtalähde oli pieni. Niitä oli käytössä varmasti ainakin Reinin ylityksessä kiinnitettynä LVT-amtrakeihin maaliskuussa 1945 jolloin yritettiin paikantaa saksalaisten mahdollisia IR-lähteitä. Samaan tarkoitukseen käyttivät myös RAFin koneet omaa Tabby F malliaan. Kuten aiemmin mainittiin, saksalaiset eivät kuitenkaan käyttäneet laitteitaan lännessä. Kokeellinen infrapunatähtäin oli olemassa Sten konepistoolia varten, mutta se osoittautui liian isoksi ja hankalaksi käyttää.
Yhdysvaltalaisten Metascope oli samantyylinen laite kuin Tabby K, joskin reilusti isompi. Sitä käytettiin ainakin Tyynenmeren rintamalla 1944-45. Okinawalla vuonna 1945 käytettiin infrapunalaitteita suhteellisen suurissa määrissä. Käytössä oli T3 karbiini T120 IR-tähtäimellä ja lisänä oli erillisiä Snooperscope kiikarijärjestelmiä tähystykseen ja yhteydenpitoon. Näitä molempia laitteita oli maihinnousseilla divisioonilla reilut sata molempia. Infrapunakiväärimiesten väitetään aiheuttaneen jopa 30% japanilaisten tappioista taistelun ensimmäisinä viikkoina. Lukuisia kokeellisia laitteita oli olemassa. Näitä oli mm. kuorma-autoihin, tankkeihin, jeeppeihin ja jopa M1 kypäriin kiinnitettävät laitteet.
Syyt näinkin vähäiseen käyttöön ovat ilmeiset: Kevyimmät laitteet olivat melko tehottomia ja tehokkaammat laitteet taas turhan isoja ja raskaita. Lisäksi kaikkia osapuolia vaivasi pelko siitä, että vihollinen onnistuisi saamaan haltuunsa tällaisen laitteen. Niiden käyttö rajoittui siksi pääasiassa merelle ja maalla aivan sodan loppupuolelle.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä jokainen tietää, että jo silloin oli jonkinlaisia infrapuna aseita olemassa. En tarkkaan muista, mutta muistaakseni toisessa maailmansodassa oli myös jo helikoptereita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Focke-Wulf_Fw_61
Ei nuo helikopterit silloin mitään kehittyneitä olleet, mutta teknologia oli jo olemassa. Ei se todellakaan ollut noin kehittynyttä kun annat ymmärtää, mutta jonkinlaista infrapuna teknologiaa oli jo olemassa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sturmgewehr_44
"Jokainen" kyllä tietää, mutta sen sijaan hyvin vähän oikeaa tietoa on niiden käytöstä. Sekin tieto mitä netistä löytyy niiden käytöstä on pääosin paikkaansa pitämätöntä.
"Ei se todellakaan ollut noin kehittynyttä kun annat ymmärtää, mutta jonkinlaista infrapuna teknologiaa oli jo olemassa."
Minä en anna ymmärtää yhtään mitään "jonkinlaisesta" teknologiasta, vaan annan ymmärtää siitä mitä oikeasti oli olemassa ja äsken kuvasin. Tuossa tosin oli vain osa laitteista ja vielä eksoottisemmat protolaitteet voidaan kaiketi jättää mainitsematta. Infrapunateknologiaa kokeiltiin monessa maassa jo kauan ennen sotaa. Hollannissa muuten kehitettiin 1930-luvulla infrapunailmaisimiin perustuva rajavalvontasysteemi, joskaan sitä ei ilmeisesti koskaan otettu kokonaisuudessaan käyttöön. Phillips oli kaiketi tämän laitteiston takana.
Esittelyssä yönäkölaitteilla varustettuja tankkeja, sekä yönäkölaitteita. mm. German army tank Panther G (Pz 5) with an infrared device.
Sakut käyttivät Ardennien Offensiivissä yönäkölaitteilla varustettuja panssareitaan.Näin ymmärsin tuosta lontoonkielisestä linkistä?
"Various units received IR Panthers including 116th Panzer Division (3rd company of 24th Panzer Regiment, Western Front, Summer of 1944), Sixth SS Panzer Army (Hungary, early 1945), Panzer Division Muncheberg and Clausewitz. One combat report is by a veteran of 1st SS Panzer Regiment of 1st SS Panzer Division "LSSAH", who states that few Panthers equipped with infrared night-vision devices possibly from 116th Panzer Division were used in 1944/45 during the Ardennes Offensive. In April of 1945, Panthers equipped with IR equipment (solution B) joined Panzer Division Clausewitz and in mid April near Uelzen destroyed entire platoon of British Comet cruiser tanks. Also on April 21st of 1945, same Panthers overran an American anti-tank position on the Weser-Elbe Canal. Most of those reports can't be confirmed and are questionable."
http://www.achtungpanzer.com/articles/ir.htm
http://strangevehicles.greyfalcon.us/Nightfighting Panthers.htm
http://the.shadock.free.fr/Surviving_Panthers.pdf
Näitä tarinoita ja väitteitä infrapunan käytöstä on paljon, mutta todisteita kovin vähän tai ei ollenkaan.
Lännessä tapahtunutta käyttöä vastaan sotii monet asiat. Saksalaiset tiesivät länsiliittoutuneiden infrapunakyvyistä ja myös tuon sukupolven infrapunalaitteiden heikkouden eli sen että infravalonlähteen käyttö paljastaa käyttäjän monien tuhansien metrien päähän vihollisen valvontalaitteelle. Liittoutuneet skannasivat ahkerasti vuoden 1945 länsirintamaa lentokoneista ja maasta käsin Tabby-laitteilla eivätkä silti löytäneet "kuumia" kohtia vaikka niiden olisi tullut näkyä. Britit erityisesti uskoivat saksalaisten turvautuvan IR-käyttöön. Lisänä länsiliittoutuneet tutkivat saksalaisten kokeellisen IR-kaluston läpikotaisin ja kuulustelivat tällä kalustolla harjoitelleiden yksiköiden jäseniä tarkoin, mutta nämä eivät maininneet laitteiden käyttöä. Minkäänlaisia taisteluraportteja laitteiden käytöstä lännestä ei myöskään löydetty. Huhuja tietenkin oli liikkeellä käytöstä jo sodan aikana Ardenneilla, mutta lähinnä yrityksenä selitellä huonoja tuloksia öisissä taisteluissa. Tuossa yhdessä linkissä sanotaankin seuraavasti:
"In summer 1944 the Panthers of 3.Kompanie, 24th Panzerregiment, 116th Panzerdivision, were equipped with UHU on the battle/excercise-area BERGEN, and actually trained the use of the night fighting concept SPERBER. Hitler planned the mission of this Kompanie to be during the Operation WACHT AM RHEIN (Battle of the Bulge) and actually some squads were transferred to the western front, but never saw action there."
Eli ei todistettavasti IR-käyttöä lännessä. Joitakin entisiä IR-Panthereita oli osallistunut taisteluihin sodan loppua kohden Clausewitz-divisioonan alaisuudessa ilman laitteistojaan. Kourallinen IR-Panthereita osallistui päivähyökkäykseen Mindenin lähellä jossa ne kaikki tuhoutuivat. Näillä on SAATTANUT olla IR-laitteet, mutta päivätaistelussa niistä ei ollut hyötyä.
Ainoat mahdolliset käytöt ovat olleet itärintamalla. Unkariin lähetettiin vuoden 1945 alussa IR-yksikkö, mutta se ei todistettavasti käyttänyt laitteitaan taistelussa. Syitä on spekuloitu: Yksi mahdollisuus on se, että laitteita ei annettu mukaan riittävästi tai ollenkaan turvallisuussyistä. Toinen on se että lumi mahdollisesti aiheutti heijastusta ja häiriöitä laitteille. Divisioona Münchebergin mukana olleiden Pantherien tapaus ja taistelukäyttö on ainoa suhteellisen varma tapaus.
Kiitokset kuitenkin siitä, että vastasit. Ainakin tämä tuli (kohtalaisesti) selvitettyä...
Noista Panthereista vielä sen verran, että niitä oli kaikkiaan viisi ja ne olivat peräisin tuosta Fallingbostelin koulutuskeskuksesta. Ne yhdistettiin samaan taisteluosastoon muutaman (noin kuuden) jäljellä olevan Tiger I tankin kanssa tarkoituksenaan ottaa yhteys Ruhrin taskussa saarroksissa oleviin divisiooniin. Ne tuhoutuivat hyökkäyksessä noin 10km päässä Mindenistä ja muut sekayksikön vaunut tuhoutuivat tai hylättiin pian seuraavissa kohtaamisissa. Missään kuvissa ei noita huhuttuja IR-laitteita ole kuitenkaan nähty.
"Me again " nimimerkki on sotkeutunut niin moneen keskusteluun esiintuoden pitkin selostuksin ns. asiantuntemustaan. Nyt vaikuttaa siltä että hän lieneekin ihan oikea "asiantuntija", joten hänen pitäisi julkaista oma nimensä sen takia. Eihän tuollaista joka asian kommentoijaa noin pitkin tarinoin muuten voi selittää TÄLLÄ PALSTALLA. Tai sitten kaverilla ei todellakaan ole muuta tekemistä (veronmaksajain elättämä surffaileva työtön?).
Odottelinkin, että joku kirjoittaisi jotain tähän tyyliin. Asiantuntija minä en todellakaan ole! Asioista kiinnostunut henkilö korkeintaan. En kuitenkaan usko, että nimeni julkaiseminen olisi välttämätöntä. Pyrkimyksenäni on puhtaasti historiallisten tosiasioiden löytäminen, vaikka se mahdotonta näyttää olevankin. Kuten olet varmaankin huomannut pyrin lisäksi pitämään nokkani pois poliittisista keskusteluista. Olen luonnollisesti valmis poistumaan palstalta pysyvästi jos tyylistäni ei pidetä.
Yksi Ranskasta löydetty saksalainen rannikkojoukkojen infrapunalaite oli Wärme Peil Gerät (W.P.G), liittoutuneiden tiedusteluraporteissa vain Elektroni Teleskooppi, joka oli kohtalaisen iso passiivinen infrapunateleskooppi. Laitteeseen oli kuitenkin mahdollista lisätä iso infrapunavalonheitin. Tietysti oli olemassa muitakin kuten tunnettu ZG1221 PAK-tykeille, BG-1251 tähystyslaite ja PG-1252 yöajolaitteisto. Mahdollisesti myös testattiin kypärään kiinnitettyä laitetta.
Jätin brittien puolelta huolimattomasti mainitsematta vielä muutaman Tabby-sarjaan kuuluvan laitteen. Olkoon ne tässä täydellisyyden vuoksi. Tabby N oli kiikari jossa lamppu ja erillinen voimanlähde ja Tabby O oli yksinkertaistettu malli edellisestä. Lisänä mainittakoon että Tabby E:stä oli olemassa kaksi erilaista mallia, joista toinen oli tankeille periskooppikatselulaite No.1 ja toinen kevyille ajoneuvoille yöajoon. Tabby M oli samankaltainen laite. Tabby B ei ollut katselulaite, vaan yksinkertaisempi infrapunasoihtu/majakka. Tabby C ja D ovatkin vaikemmin jäljitettävissä. Ne ovat ilmeisesti yksinkertaisia tähtäinlaitteita. Stenissä kokeiltusta laitteesta vielä sen verran, että se oli hyvin samantyyppinen kuin muutkin aktiiviset tähtäinlaitteet jalkaväen aseisiin. Siihen kuului infravalonheitin piippuun kinnitettynä, kiikari ja tietenkin iso voimanlähde.
Noista amerikkalaisten laitteista vielä. Jeeppeihin, DUKWeihin ja Ford GPA:han kokeiltiin Tyyppi B yöajolaitetta. Lisäksi kokeiltiin M4A1E2 Shermania täydellä yöajolaitteistolla ja erikoismaalilla joka parantaisi yönäkyvyyttä. Tästä Shermanista on Hunnicuttin Sherman-raamatussa kuvakin. Tyyppi D oli yksinkertaisempi apulaite yöajoon. Tyyppi Z katselulaite oli M1 kypärään kiinnitettävä laite, jonka tarkoituksena oli helpottaa käyttäjän toimintaa. On olemassa myös mainintoja kokeellisesta ydinpatterikäyttöisestä yökatselulaitteesta sodan lopulta.
Toivottavasti nyt ei tullut kovin montaa virhettä laitekuvauksissa. Katson myöhemmin uudestaan venäläisten laitteita ja niiden mahdollista käyttöä jos löydän niitä tietoja enää.....Sekaista.....
Neuvostoliitossakin infrapunalaitteiden kehitys alkoi 1930-luvun puolivälissä. Vuosina 1939-1941 valmistuivat ensimmäiset yksinkertaiset koemallit infrapunakiikareista. Maakäyttöön laitteita alettiin suunnitella ilmeisesti vasta myöhemmin. Infrapuna navigaatiomajakka kehitettiin vuoden 1943 lopulla lentokoneiden ohjaamiseen maasta käsin. Niitä toimitettiin myöhemmin taistelutesteihin, mutta muuttunut sotatilanne ei enää vaatinut niiden käyttöä.
Vuosina 1943-44 kehitettiin maajoukoille useita erilaisia laitteita: infrapunakiikarit/katselulaitteet Alfa, Gamma ja miinakenttien raivauksta helpottamaan Kometa. Näille oli olemassa infrapunavalonlähteet OSA-1 ja OSA-2. Kantama laitteilla oli hyvin tavallinen tuon sukupolven laitteille noin 150-250m. Lisäksi oli kehitetty kokeellinen pitkänmatkan infrapunateleskooppi Slon. Näiden laitteiden kokeilua varten perustettiin erityinen motorisoitu pioneerirykmentti. Tämä yksikkö osallistui useisiin kokeiluihin, mutta ilmeisesti ei päässyt rintamalle.
Vuonna 1944 valmistui kokeellinen kivääriin asennettava infrapunatähtäin Iskra. Laite oli samantyylinen kuin muutkin jo mainitut jalkaväen tähtäinlaitteet. Erona oli se, että sitä käytti kaksi henkilöä. Kantomatka oli tavallinen 60-100m. Olen myös nähnyt kuvan PPSh-41 konepistooliin asennettavasta laitteesta.
Näiden laitteiden käyttö rintamalla oli todennäköisesti vähäistä ellei suorastaan olematonta. Neuvostoliiton laivasto oli testannut useita erilaisia laitteita jo sodan alusta lähtien. Nämä jäivätkin ainoiksi isommin sodassa käytetyiksi laitteiksi.
Tämän artikkelin kirjoittajat löytyvät ihan henkilöinä, ja vastaavat tiedoistaan:
http://www.pkymasehist.fi/infrarot.html
Tuota infrapunan käyttämistä, tai käyttämättä jättämistä, on vuosien mittaan käyty laajasti läpi Feldgrau.netissä ja useilla muillakin foorumeilla.
http://www.feldgrau.net/phpBB2/viewtopic.php?t=1220
Tuon laittamasi artikkelin sisältö pohjautuu selvästi ainakin muutamiin nettisivustoihin. Kalustokuvaukset sinänsä ovat päteviä, mutta varmoja todisteita infrapunan käytöstä lännessä ei ole. Tässä yksi noista sivuista.
http://www.geocities.com/desertfox1891/nightfightingpanthers/nightfightingpanthers.htm
Myytit ovat aina sitkeitä....
Siis tässä ovat lähdeteokset:
Walter J. Spielberger, Hilary L. Doyle "Der Panzer-Kampfwagen Panther und seine Abarten" Motorbuchverlag 5. Auflage 1999
S. Hart, R. Hart "Deutsche Panzer im Zweiten Weltkrieg" Gondrom Verlag 1998
Thomas L. Jentz "Der Panther - Entwicklung, Ausführungen, Varianten, Charakteristische Merkmale, Kampfwert" Podzun-Pallas Verlag 1997
Thomas Anderson and Vicent Wai "ARMOUR AT WAR SERIES 7006 PANTHER" published by Concord
Niin mikä oli "myytti"??
Eikös se myytti niistä raskaista panssareista Kannaksella kesällä -44. ole jo poikinut peräti natsisyytöksiä??
Unohdin lisätä Axis History Forumin oton asiaan.
http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=58445&highlight=infrared
Missing-Lynx.comilla oli myös aikanaan kattava keskustelu koskien näitä huhuttuja tapauksia. Se on tallennetuna tässä Robert Lockien postauksessa:
http://www.network54.com/Forum/47207/message/1123313598/No, one only
Concord Publicationsin Panther-kirjassa on myös käsitelty näitä kohtaamisia. (Sen kuulun Ratkaisu B-kuvan voi jättää pois laskuista, Thomas Anderson itse totesi sen jälkeenpäin huijaukseksi)
Thomas Jentz ei tietooni ainakaan ole toistanut näitä myyttisiä lännen infrapunankäyttöjä, hän kuitenkin antaa laitteistoista kuvauksen. Korjaa jos sinulla on parempi tieto.
Infrapunan käyttö lännessä: Ei. Infrapunan käyttö idässä: Todennäköistä.
Sodan aikana kehitettiin tietenkin muunlaisiakin infrapunaa hyödyntäviä laitteita. Nipponin maassakin haluttiin myös uudenlaisia aseita. Projektin nimi oli Ke-Go.
Japanilaiset ryhtyivät sodan loppupuolella kehittämään lämpöohjautuvaa siivekästä infrapunapommia. Tarkoituksena olisi ollut pudottaa sellaisia yöaikaan voimakkaisiin infrapunalähteisiin kuten taistelulaivoihin ja tukilaivoihin. Epäonnistuneita kokeita suoritettiin erilaisilla malleilla ennen sodan loppua. Yksi näistä oli Malli VII joita kerrotaan pudotetun kokeissa kaikkiaan kuusikymmentä huonolla tarkkuudella. Viimeisin olisi ollut Malli IX, jonka oletettiin korjaavan aiempien viat. Malli IX oli yli viisimetrinen kahdeksan siipinen pommi jonka nokassa oli bolometri ohjauslaitteena ja perässä ilmajarru hidastajana. Tätä kapistusta ei ehditty testata ennen syyskuuta 1945.
Lisätään vielä täydellisyyden vuoksi muutama näistä lämpöön haluavista pommeista.
Yhdysvaltain ilmavoimat kehittivät muutamia erilaisia lämpöohjautuvia aseita. Yksi oli Aeronca GB-6 liitopommi jossa oli voimakkaisiin infrapunalähteisiin hakeutuva etsintäpää. Testaus ei valmis ennen sotaa. Muita halukkaita oli VB(Vertical Bomb)-6 Felix. Se oli normaali 450kg lentopommi jossa oli infrapunahakupää ja säätelylaitteisto takana. Testejä suoritettiin vuonna 1945, mutta valmista ei tullut ja tämäkin lopetettiin sodan jälkeen. Laivastolla oli oma Project Dove jonka tavoitteena oli pitkälti samankaltainen pommi ja tarkoituksena oli tietenkin harrastaa laivanupotusta. Ohjelma alkoi vuonna 1944 ja systeemi osoittautui erittäin lupaaksi. Projekti jatkui vielä kauan sodan jälkeenkin, mutta lopetettiin tuntemattomista syistä 1952.
Ei mitään uutta tuollakaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8297080
Natsien on väitetty keksineen rakettiteknologian, mutta todellisuudessa kyseistä teknologiaa tutkittiin mm. Venäjällä ja Ranskassa 1800-luvun lopulla ja amerikkalaiset testasivat omia raketti-prototyyppejään 1920-luvulla.
Natsien on väirtty keksineen suihkulentokoneen, mutta sekin meni väärin. Britit löytyvät tuon teknolgian takaa.
Natsien on väietty keksineen stealth eli häiveteknologian (lentävä siipi) mutta yhdysvaltalainen Northtrop Grumman oli testannut lentävän siiven eri malleja tutkien kehittämisen yhteydessä jo 1920-luvulla.
Natseilla oli tietoa noista tekniikoista paljon ja he alkoivat soveltaa niitä sotilaskäyttöön kun länsiliittoutuneet vasta pohtivat sitä mahdollisuutta.
>>Natsien on väietty keksineen stealth eli häiveteknologian (lentävä siipi) mutta yhdysvaltalainen Northtrop Grumman oli testannut lentävän siiven eri malleja tutkien kehittämisen yhteydessä jo 1920-luvulla.
Muistan kuulleeni saksalaisten kehitelleen lämpöhakuisia torpedoita sukellusveneisiin, tai olevan ainakin suunnittelupöydällä.
Osaatko tästä kertoa? Tunnettua ainakin on että Hitler tuhlasi resursseja "kostoaseisiin" kuten V1- ja V2-raketit ja olisi halunnut suihkuhävittäjät pommitusrooleihin eikä ilmatorjuntaan.
En tiedä olisiko paremmat torpedot sitten muuttaneet mitään ainakaan pohjois-Afrikan menetyksen jälkeen..
"Muistan kuulleeni saksalaisten kehitelleen lämpöhakuisia torpedoita sukellusveneisiin, tai olevan ainakin suunnittelupöydällä."
En muista ainakaan ja siitä on aikaa kun aihe on edes kiinnostanut. Ainoa mielenpäälle tuleva tällä hetkellä on ns. lankaohjattava torpedo, mutta se ei varmasti ole hakemasi. Joitain eksoottisempiakin ideoita, kuten kaasukupliin sulkeutuvia rakettitorpedoja, oli myös esillä jos nyt ei käyttökelpoisessa muodossa.
Olihan heillä akustisia torpedoja, jotka siis menivät potkuriääniä kohti. Nehän olivat käytössäkin, hyvällä menestyksellä. Lisäksi torpedot saatiin ajelemaan jonkinsorttista siksakkia saattueen keskellä, joten osumistodennäköisyys parani.
"Olihan heillä akustisia torpedoja, jotka siis menivät potkuriääniä kohti. Nehän olivat käytössäkin, hyvällä menestyksellä"
Jos muistelen oikein niin liittoutuneet keksivät sitten aluksen perässä hinattavan lautan jossa oli joku armoton "mökäkoneisto" harhauttaakseen akustisen torpedon pois aiotusta kohteestaan. Miinuksena sitten se että myös saapuva alus kuului veden alla u-bootin hydrofoniin todella kaukaa.. Mixed blessing siis, kuten niin moni sodankäynnin keksintö.
"Lisäksi torpedot saatiin ajelemaan jonkinsorttista siksakkia saattueen keskellä, joten osumistodennäköisyys parani"
Ei kai sentään siksakkia, silloinhan olisi mahdollisuus että ammuttu torpedo kiemurtelisi laivojen välistä. Enemmänkin tuo torpedo kulki ohjelmoitua reittiä ja vähän yksinkertaistettuna meni tietyn ajan suoraan ja sen jälkeen jos ei ollut mihinkään osunut (ts meni laivasaattueen laivojen välistä), kääntyi takaisin ja ajeli eräänlaista ympyrää jolloin hyvinkin voi osua saattueessa kulkevaan laivaan uudemman yrityksen turvin.
Myöhemmin sodassahan nuo akustiset olivat aika hyvä ase sukelluksissa olevaa ubaria hätyyttelevää hävittäjäalusta vastaan, peräputkesta silmille ammuttu akustinen torpedo saattoikin tehdä äkkiä takaa-ajajasta torpedon uhrin.