Olen avioliitossa ja sairauden vammauttama vaimo.
Minulla on "uskova mies" hän ollut uskossa jo kauan.
Mutta usko ei näy hänen käyttäytymisessään.
Hän esittää muille välittävänsä minusta, mutta
laiminlyö kokoajan kaikkea sellaista,
mikä kuuluu parisuhteeseen ja avioliittoon.
Hän jättää aina minut yksin pitkiksi ajoiksi,
ei viihdy lainkaan kotona.
Hän kulkee harrastamassa ja istuu hengellissä kokouksissa
ja elää vain työlleen, eikä kotona edes puhu minulle.
Hän on unohtanut täysin minut.
Olen rukoillut ratkaisua tähän, sillä olen syvästi
masentunut ja yksinäinen.
Ystävätkin ovat hylänneet minut, koska en pysty
liikkumaan ja tekemään kaikkea mitä terveet.
Olen siis pettynyt rukoilemiseen.
Olen pettynyt elämään.
Herään aamu toisensa jälkeen tänne kärsimään ja
itkemään, en jaksa enään!
Mikä tarkoitus on tälläisellä elämällä?
Mitä on tälläinen usko?
Minulla on "uskova mies" hän ollut uskossa jo kauan.
Mutta usko ei näy hänen käyttäytymisessään.
Hän esittää muille välittävänsä minusta, mutta
laiminlyö kokoajan kaikkea sellaista,
mikä kuuluu parisuhteeseen ja avioliittoon.
Hän jättää aina minut yksin pitkiksi ajoiksi,
ei viihdy lainkaan kotona.
Hän kulkee harrastamassa ja istuu hengellissä kokouksissa
ja elää vain työlleen, eikä kotona edes puhu minulle.
Hän on unohtanut täysin minut.
Olen rukoillut ratkaisua tähän, sillä olen syvästi
masentunut ja yksinäinen.
Ystävätkin ovat hylänneet minut, koska en pysty
liikkumaan ja tekemään kaikkea mitä terveet.
Olen siis pettynyt rukoilemiseen.
Olen pettynyt elämään.
Herään aamu toisensa jälkeen tänne kärsimään ja
itkemään, en jaksa enään!
Mikä tarkoitus on tälläisellä elämällä?
Mitä on tälläinen usko?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun luin kirjoituksesi.
Jos sinulla suinkin on taloudellisia mahdollisuuksia, niin repäise itsesi irti miehestäsi ja aloita uusi elämä. Aina on parempi olla yksin yksin, kuin kaksin yksin, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Miehesi käytös edustaa julmaa henkistä väkivaltaa. Rukoilut eivät tässä asiassa auta.
Sinulla on netti ja puhelin käytössäsi, joten ota selvää asioista ja tee elämällesi jotain, jolla saat sen paremmaksi. Tuollaista kohtelua ei ole pakko sietää. Tsemppiä.
Minulla on puhelin ja netti.
Mutta kaikessa muussa olen mieheni armoilla.
Niin uskomatonta kun se onkin.
Tässä olen enkä pääse pois ennekuin kuolen.
Hyvin ahdistavaa.
Mutta lämmin kiitos että välitit.
Se merkitsi minulle paljon.
Kyllä minäkin tiedän aiemmasta elämästäni mitä perhehelvetti voi olla. Mutta apua on saatavilla, ihan varmasti.
Pahinta mitä voit tehdä on vetää marttyyrinkaapu yllesi. En tietenkään tiedä missä asut, mutta yhteiskunnan velvollisuus on auttaa asuinpaikasta riippumatta. Ajattele asiaa sillä tavalla, että sinulla on elämä, joka on sinun ikiomasi ja itse sen teet paremmaksi. Miehellesi et ole mitään velkaa, eikä sinun tarvitse, etkä SAA uhrata sitä hänen takiaan.
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shtoi/index.htx
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sosva/svsai/vammaistuki.htx
http://www.yritysopas.com/h/oikeusaputoimistot/
Nyt teet elämällesi uuden suunnan. Kyllä sinä jaksat.
Mieheni uskoo myös että, hän on oikeutettu
kaikkiin pahoihin tekoihin.
Koska Jeesus on kuollut hänen syntejensä tähden.
Kun hän vaan muistaa käydä pyytämässä syntejään
anteeksi kokouksissa, niin saa olla kuinka paha
vaan.
Siksi hän ei kai näe ahdistustani, eikä välitä
siitä.
Kiitos vielä kerran tuestasi ja linkistä.
Koitan nousta ja tehdä jotakin asioiden hyväksi.
Mutta nyt on voimat pois ja silloin on vaikea
oikein lähteä mihinkään suuntaan.
Tuntuu vaan niin väärältä, kun on tunnollisesti
aina yksin hoitanut kodin ja lapset (2 kpl)
Tämä on sitten palkka kun menettää terveytensä.
Elämänkumppani alkaa törkeästi lyömään laimin.
Tämä kuulostaa nyt kummalliselta ja ehkä vähän julmaltakin, mutta älä ihminen odota, että elämänkumppani huomaisi sinut ja rakentaisi sinulle elämän. Sitä hän ei todennäköisesti tee. Rakenna itsellesi uusi elämä. On varmasti vaikeaa, jos ei pääse kotoaan luomaan ihmissuhteita, mutta yritä niissä rajoissa, joissa voit. Jos pääset taxiin, niin ala mennä.
Tämä kuulostaa julmalta, mutta et ole miehesi silmissä kiinnostava, jos "kitiset" kotona. Älä riipu ja roiku hänessä. Jos pystyt luomaan itsellesi jotakin omaa se hoitaa päänuppiasi ja kas kummaa miehesikin alkaa katsella sinua uusin silmin. Kun parisuhde muuttuu hoitosuhteeksi, usein lähtijänä on mies. Tämä on ikävä tosiseikka.
Ikävä tosiseikka on myös se, että toista ihmistä ei milloinkaan voi muuttaa. Toivon sinulle apua ja voimia etsiä apua sieltä, mistä voit sitä saada.
Oletko keskustellut miehesi kanssa ja kyseenalaitanut hänen tapansa elää kristittynä? Tietääkö hän sinun voivan pahoin?
Vaikka on vaikeaa ja raskasta toimia yritä silti. mutta vain voimiesi mukaan. Varmaa on, että kotonasi tulet mökkihöperöksi ja aikasi kuluu hukkaan, jos odotat toisen muuttuvan.
En halua olla julma, enkä ilkeä, toivon sinulle voimia, mutta etsi voimaa jostakin muusta kuin miehestäsi. Usein kumppani on aivan liian lähellä voidkseen auttaa.
Vastaa itsellesi, miksi elät vielä parisuhteessa, jos se on henkisesti ja fyysisesti loppu?
En todellakaan ymmärrä miksi minun pitäisi taksilla
ajella tälläisessä tilanteessa.
Voin tosin liikkua muillakin kulkuneuvoilla(tiedoksi)
En keksi mihin edes yksinäni ajelisin.
Harvempia ihmisiä kiehtoo pyöriä kaikkialla yksin,
pelottaakin, ellei ole fyysisesti aivan terve.
Mainittakoon, etten kitise, eikä se ole lainkaan
syy mieheni käytökseen.
En ymmärrä mistä näin joku tuntematon voi päätellä/olettaa.
Kiinnostavaksikin muutun, mutta vain kun hän tarvitsee seksiä.
Ulkoisestihan en näytä mitenkään vastemieliseltä,
huolehdin itsestäni.
Nyt tosin alan väsyä siihenkin.
Tähän asti olen pitänyt tuskan täysin sisälläni.
Kenelle siitä olisin voinut kertoa, ei ketään kiinnosta muiden murheet.
En ole halunnut olla valittaja, lue "kitisijä"
Nyt se alkaa tulla ulos, lienee kai luonnollinen
reaktio ettei pää räjähdä.
Hyvä suositella menemista yms.
ellei itse ole kokenut rankkaa masennusta, eli ei tunne sen
lamaannuttavaa vaikutusta.
Kiitän kuitenkin kannustuksesta.
Laitoin sen "kitinän" lainausmerkkeihin, koska joskus parisuhteessa on tilanteita, että vaikka puhuisit ihmisten tai enkelienkielellä, niin toinen ei ymmärrä sinua, vaan kokee sen häirinnäksi, valitukseksi ja "kitinäksi"
En tarkoittanut, etteikö sinulla olisi oikeus tuoda pahaa oloasi ulos. Enkä tarkoittanut, että olet joku "täti-narina" Anteeksi. Sinulla on oikeus tunteisiisi. Joskus vaan on niin, että kumppani ei niitä ymmärrä.
Taksilla ajelusta puhuin vain siksi, koska en tiedä miten olet sairas. Sen oli tarkoitus olla vertauskuva liikkeelle lähtemisestä. Tosin tiedän, että se juuri on turkasen vaikeaa silloin kun voimat ovat vähissä. Kirjoituksestasi sai sen kuvan, että miehesi on aika "mykkä" Silloin sitä keskusteluapua on syytä hakea jostakin muualta.
Anteeksi typeryyteni, en ole mikään sielunhoitaja, eikä pitäisi puuttua toisen ihmisen elämään. Toivottavasti elämäsi kirkastuu.
Mitä jos kirjoitat tuon kaiken kirjeeksi miehellesi? Selität kirjoittamalla juurta jaksain miten pahalta sinusta tuntuu. Laitat hienoon kirjekuoreen, ja annat sen silloin, kun miehelläsi on tilaisuus lukea se kaikessa rauhassa syventyen. Siitä voi alkaa muutos. Tiedän yhden parisuhteen, joka lähti paranemisen tielle siitä, että vaimo vuodatti asiat paperille, ja antoi paperin miehelleen.
Toinen ehdotus: Mitä jos varaisit keskusteluajan kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta? Menet yksin sinne, jos et saa miestäsi sinne mukaan. Puhut tilanteesta siellä. He ovat taitavia auttamaan ihmisiä tuommoisissa tilanteissa (mulla on kokemusta siitä!). Jos nyt varaat ajan, siellä on useimmissa kaupungeissa muutaman kuukauden jono, mutta sitä kyllä kannattaa odottaa. Keskustelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia.