on erilaisia kuppikuntia seurakunnassa? On yhteiskunnallisen aseman perusteella, on iän perusteella ja myös sukupuolen perusteella ym. ym..
Minusta myös tämä sananlasku pitää joskus paikkansa:
Sananl. 26:26
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
Olisikohan tarvetta parannukseen, mitäpäs tuumitte....?
Minusta myös tämä sananlasku pitää joskus paikkansa:
Sananl. 26:26
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
Olisikohan tarvetta parannukseen, mitäpäs tuumitte....?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuppikunnista, mutta ehkä lähinnä on kysymys vain kemioitten mukaan toimivasta kanssakäymisestä, ihan kuten normaalissakin ei-uskovien kanssa. Eikä kuitenkaan ole kuppikunnista kyse.
Ihminen pystyy puhumaan jos vain haluaa ihan kenen tahansa, katsomatta ikään, rotuun, koulutukseen.
Ainahan jotain puheenaihetta löytyy, eihän koulutustason mukaan tarvitse jutella. Ei itselläni ainakaan ole tuollaista "ongelmaa". Puhun erilaisten ikäryhmien kanssa melkein joka päivä, muttei koskaan ole tullut eteen hänen koulutustasonsa. Minulle kaikki ovat tasavertaisia työssäni.
Samoin sitä olen myös seurakunnassa.
Luulisin että kysymyksessä on vain ihan tavallinen ilmiö, ihmiset hakeutuvat lähinnä turvalliseen ympäristöön jossa on tutut kuviot ja kommunikointi on taattua. Muttei se silti ole toisten hylkimistä.
Kuppikuntien syntyminen on tavallista kaikissa yhteisöissä, myös helluntailaisten keskuudessa.
Niin ei tarvitsisi olla. Jos olisimme todella sisäistäneet Jeesuksen ja apostolien opetukset, olisimme kaikki yhtä. Se merkitsisi jokaisen seurakuntalaisen hyväksymistä tasavertaisena mihin tahansa sisäiseen piiriin paitsi ei tietenkään tehtäviin, joihin henkilöt on valittu seurakuntakokouksessa Jumalan hengen ohjauksessa.
Selvää on, etteivät kaikki ole kiinnostuneita samoista asioista. Jo se on omiaan jakamaan jäseniä ryhmiin.
Kuppikunnista ei sinänsä ole haittaa, jos ne eivät ole syrjiviä. Iän ja sukupuolen perusteella on hyväkin olla erilaisia toimintoja. Yhteiskunnallinen asema, koulutus- ja varallisuustaso tms. eivät saisi missään tapauksessa olla jakavia tekijöitä.
Hansutuulian kirjoituksessa on mielestäni pieni ristiriitaisuus. Hän sanoo, että "ihminen pystyy puhumaan jos vain haluaa ihan kenen [kanssa]tahansa, katsomatta ikään, rotuun, koulutukseen." ja toisaalta hän sanoo "ihmiset hakeutuvat lähinnä turvalliseen ympäristöön jossa on tutut kuviot ja kommunikointi on taattua."
Minusta on niin, että jos pystyy olemaan ja puhumaan kenen kanssa tahansa, on jo turvallisessa ympäristössä eikä turvallisuutta tarvitse hakea tuttuudesta tai vain samoin ajattelevien seurasta.
Tuttuus saattaa olla jopa turruttavaa.
Kommunikointi uusien tuttavuuksien kanssa voi olla hedelmällisempää.