Auttakaa neuvoillanne mitä teen. Olen umpikujassa poissa järjiltäni. Osa suvusta yrittää ymmärtää herkkää luonnettani, herkästi minulta pinna palaa, en jaksa kestää sitä alituista syyllistämistä. Aina pitäisi löytää joku jeesus, tulla uskoon. Mikä ihmeen jeesus? Mihin uskoon? Toiset, nuo tehdastyöläis-sukulaiset vaativat ottamaan järjen käyttöön, hylkäämään hiihuleiden höyrypäiset hörhötykset. Minkä järjen? Miksi järkeilisin? Miksi en saa olla juuri minä? Miksi kaikki minulta vaativat, ole sellainen, ole tällainen. Miksi en saa olla minä. Kukaan muu kuin minä ei tiedä mikä minulle on oikein, mikä parasta. Jättäkää, please minut rauhaan.
Sekoanko lopullisesti
skitso pakotettuna olemaan
481209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
muuta jonnekin pois, ota salainen puhelin numero ja pidä vähän lomaa sukulaisista. Ei siinä muu auta.
mut on luokiteltu jos nyt ei skitsoksi, niin ainaskin heikkolahjaiseksi. Minne mä menisin?
jos sinä sairastat skitsofreniaa pääset helposti lääkärin puheille, jolle voit kertoa ahdistavasta tilanteestasi. Lisäksi mene paikalliseen sosiaaliturvatoimistoon ja varaa aika itsellesi tapaamista varten. He auttavat sinua esim. asunnon hankkimisessa, vaikka turvakotiin aluksi että saat rauhoittua. Tarvitset apua se on selvä.
Ensinnäkin en ole skitso, vaikka sitä nikkiä käytän. Psygolookiset testit kertoivat, että olen heikkolahjainen, siksi oirelehdin kuin skitso. Vaivuin joskus toiseen ulottuvuuteen kuten skitsot tekevät. Minä tein sen, koska en kestänyt tämän maailman paineita, suorituskykyä, jota tämä maailmanmeno minulta edellytti. Pako irrationalliseen todellisuuteen oli ainut keino selviytymiselleni. Onneksi puolisoni minua ymmärsi, toisin kuin läheiset sisarukseni.
Uskontojen uhrien tuki puhelin 0400 466 990. Eivät ainakaan tuputa jeesusta sinulle. Kokeile jos saisit jonkun kuuntelemaan. Ehkä auttais nyt puhua jonkun kanssa.
Heikkolahjasuus ei välttämättä kerro muusta kuin huonosta trollista. Mikäli on syytä olettaa muuta, niin suosittellaan ottamaan yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen.
Ei uskonnon tuputtajat ole minun kohdalla ongelma. Ongelmat ovat aivan toisenlaiset.
profiili. Ehkä saat siitä virikettä ongelmien poistoon. Kokeilemalla tiedät.
Euron veto että tuo muuttunut kahden (2) kuukauden päästä. (pidättäydyn jo tässä vaiheessa maksusta)
Ihan hyviä pohdintoja olivat, elämän asenteitakin selvitäksesi hengissä. Ikävä kyllä nämä ohjeet eivät kohdallani voi toimia. Miksikö? Siksi, että olen ns. heikkolahjainen. Linkitä vaikka Googlella, millainen ihminen on heikkolahjainen, niin ymmärrät. Häneltä ei voi vaatia kuvaamasi kaltaista tavoiteohjelmaa.
täytyy antaa aikaa viiveelle :)))
Tietoisesta viiveestä huolehtiminen kastelee yleensä nilkat. Tämä sen takia, koska kumisaappaita ei ole muistettu ottaa pois. Jalat tuppaa hikoilee...
kyllä mä pärjään. Kumppareiden kanssaki. Nukkumaan :)
Pärjääminen on just siistii, varsinki silloin kun se on mielekästä.
Hyvää yötä :)
"Pyydä ja vaadi maailmankaikkeudelta mitä tarvitset, ja maailmankaikkeus vastaa: sinun toiveesi on käskyni. Usko että mitä haluat on jo sinun, ja maailmankaikkeus järjestäytyy uudelleen, voidakseen toteuttaa toiveesi. "
Ei varmaan tarvitse lisäkommentteja?
Älä sekoa.
Ei muuta kun ammattiauttajalle aika ja koko konkkaronkka sinne.
En mä enää sekoo. Mä sekoilin monta vuotta. Voi mun puolisoani mitä se joutu kärsimään, silti ei mua hylänny. Omat siskot ois jo vieneet lataamoon, ukko ei antanu lupaa. Olisi tehnyt itsarin jos mut ois pakko viety. Ny mä käyn terapiassa, antovat uudet lääkkeet, hyvät on, en enää räjähtele, en enää syytä ukkoa, sitä ainoota, joka mua on ymmärtänyt.
Ei tässä pelkäämään oltu varauduttukkaan.
Käsittääksemme sinä halusit olla sinä (kokemuksinesi) ja halusit että tärkeät ihmiset ympärilläsi ymmärtäisivät sinua.
Miettinyt ja ihmetellyt sitä, miksi ihminen pitää aina leimata jollakin leimalla.
Miksei tosiaankin voi olla vain minä.
Ihminen kehittyy muuttaa mieltään, kun huomaa saavansa lisää tietoa ja toivottavasti kehittyy koko ajan.
Niin miksi ihminen ei voi olla vain minä?
Mikä siinä mättää?
Olin jo lapsesta lähtien hyvin herkkä tyttö, minulla oli kuudes aisti jo hyvin varhain. Minulle ei mikään muu merkinnyt kuin rakkaus. Sitten isä kuoli, minulle hyvin rakas kun oli 11 v. Minulta se salattiin. Jäin yksin, orvoksi. Kun olin 16 v. pinnani paloi jostain syystä. Äiti ja siskot veivät minut ambulanssilla terkkarille, josta lääkäri määräsi lähetettäväksi mielisairaalaan. Tahtoni voima nousi äärimilleen tätä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, huusin kuin kuoleva, seurauksena oli pakkopaita ja eristys-selli. Niin kylmää olotilaa en ikinä ole kokenut, niin suurta yksinäisyyttä, niin hyljätyksi tulemista, mitä silloin koin.
että mielen 'hoidon' nimissä joskus nöyryytetään tarpeettomast luulot-pois-'tieteen' menetelmillä. Olen nimittäin käynyt paljon keskusteluja psykoosissa keikkuvan ihmisen kanssa, joka menisi mielellään hoitoon, muttei jaksa enää ottaa vastaan niitä sairaalassa mahdollisesti eteen tulevia nöyryytyksiä. Tuttavani kohdalla tiedän, että tuella ja rauhallisuudella olisi rakentavampi vaikutus.
Liian moni joutuu vieläkin "pakkohoitoon", pois meidän (jotka olemme terveitä) simistä. Hävettää sukulaisten ja tuttujen silmissä moinen oireilija. Hänen käyttäytymiseen täyty löytää SYYLLINEN, ettemme vain ME olisi syyllisiä. Parempi että itse kärsii kuin me.
"Tuttavani kohdalla tiedän, että tuella ja rauhallisuudella olisi rakentavampi vaikutus."
Jospa näin ajattelisivat kaikki ne vahvemmat läheiset, joiden omaisena on heikompi astia. Paljon vähemmän olisi mielenterveysongelmaisia.
sen pakon ja luulot-pois-meiningin jäljet johtavat juuri siihen, että ihmisen pitäisi aina olla tietynlanen ja nimenomaan ympäristön toiveiden mukainen, jos se ei muuten onnistu, niin pakolla. Sairaan pitäisi myös olla nöyrä alamainen nk. terveille ja nk. ammattilaisille. Täytyyhän sairaan ja terveen välillä olla selvä ero, ettei tule epäselvyyksiä.
millä hyvänsä. Sukulaiset kaikista pahimmat, pätee tässäkin asiassa. Jos on kyseessä psykoottisesti oirelehtiva ihminen, on hyvä aloittaa aviopuolison kivittämisellä (psykoottisen puolison sukulaiset) kun aviopuoliso on saatu henkihieveriin, eikä tauti näytä vieläkään helpottavan on syytä ottaa kivet uudelleen esiin ja uhrata tämä oirelehtija, että muu suku säästyisi. Mitenkäs sitten suvulle käy kun lähes hengiltä kivitettu puoliso asettuukin puolisonsa rinnalle, sukua vastaan?
Joskus psyykkinen oirehtiminen onkin tervettä reaktiota sairaaseen ympäristöön. Terve kroppa tulee huonovoivaksi myrkyllisistä aineista. Mä olen miettinyt tuota asiaa aika paljon. Mun hyvä ystävä on minun mielestäni paljon viisaampi ja tavallaan myös terveempikin sairaana. Ja nk. terveinä aikoina mä en ymmärrä häntä lainkaan.
Tuo syylliset löydettävä hinnalla millä hyvänsä on myös miielenkiintoinen juttu. Meidän suvussa on ollut tapana tehdä jostakusta yleinen haukkumisen kohde. Kun yksi haudataan, niin tilalle pitää löytää uusi. Se on kyllä aika sairasta touhua. En oikein ymmärrä mistä siinä on pohjimmiltaan kysymys. Vetäydyn pohtimaan asiaa
kuka on sairas. Psykiatriaan erikoistuneet ammattilaiset luokittelevat eri asteikoin terveet ja sairaat. Näitä heidän analysointejaan sitten pidetään faktoina, jotka faktat on sitten kirjoitettu lääkärikirjoihin, Kun läheisemme intuitiivisena alkaa vastustaa yleisiä, hänelle vieraita, rakkaudettomiakin toimintaperiaatteita, läheiset ns. terveet joutuvat hämmennyksiin. Kaivetaan esiin lääketieteen opus, mielenterveysongelmaiset. Alkaa taudin määrityksen seulonta. Lopulta analyysi on valmis, hänet on leimattu loppuelämänsä ajaksi.
Aika yksioikoista ihmisten käsittelyä liukuhihnalla. Sitähän tuo ihmisten luokittelu ja 'ymmärtäminen' taitaa paljolti olla.
teet niinkuin lystää...
Yritä samaistua minuun. Kuvittele olevasi yliherkkä, heikkolahjainenkin. Miten sitten teet niin kuin lystää? Luulen, että olet toisten armoilla. Toiset sinulle kertovat mitä teet.
Että olet mikään heikkolahjainen.
Kirjoittaminen sinulta näyttää käyvän.
Syvä turvattomuuden kokeminen saattaa kyllä aiheuttaa ajottaista rauhattomuutta ja sitähän kokevat kaikki.
kirjoitustyylini, joka ei todellakaan vastaa heikkolahjaisen suoriutumiskykyä. Miksi siis koko aloitus? Miksi juuri heikkolahjainen, herkkä tyttö?
intuitiivinen.........
Sinäkös lurjus minut paljastit? Oli miten oli, kaikki kertomani on totta, ei tosin minun kokemanani, vaan jonkun toisen. Heittäydyin hetkeksi häneen.
"kaikki kertomani on totta, ei tosin minun kokemanani"
Miksi?
Voisitko kertoa jotain mitä löysit ja löysitkö sitä mitä oletit?
Olen muuten yhä edelleen sitä mieltä, että ihminen voi olla vain minä.
Poikkesin muuten välillä toisilla palstoilla kurkkimassa.
"Miksi?"
Siis, mitä ja miksi tarkoitit?
"Voisitko kertoa jotain mitä löysit ja löysitkö sitä mitä oletit?"
Mitä mielestäsi etsin, mitä mielestäsi luulin löytäväni? Mistä ja millon?
"Olen muuten yhä edelleen sitä mieltä, että ihminen voi olla vain minä."
Mitä tekemistä tällä ajatuksellasi on keskustelunkulkuun?
ei haittaa näin myöhäisenä ajankohtana.
Ymmärtämättä!
Viitaten nimimerkkiisi ja tätä hyväksi käyttäen;
Täällä sataa vettä, jonka jo arvelit tapahtuvankin.
Edellisessä (oletettussa) lauseessa toteutuu kokemus (=totuus), intuitio sekä 'osatotuus' (=inflaatio), joka ilmenee näkemyksenä todellisesta kokemuksesta.
intuitio pelas sen verran, että oikeastaan jo parin ekan viestin jälkeen olin varma että se olit sinä. Sinänsä mielenkiintoinen paloharjoitus. Varsinkin kun etsin auttavia puhelimia, ne olivat melkein kaikki uskisten ylläpitämiä.
sinä väität, että huomasit ensimmäisenä.
Sori vaan meni tämän palstan ja myös sinun uskottavuus!
Minä se olin yksi vierailija joka välillä on paljonkin lueskellut juttujanne ja joskus jopa vastannut.
Kyllä se voidaan tiukassa paikassa tarkistaa kenen koneelta tuo viesti on lähetetty.
voit tarkistaa jos asia vaivaa sinua.
Ei tykkää valehtelijoista vaikka taitaakin ollakin kuitenkin teidän sisäänrakennettu perusominaisuus.
Nyt saat jäädä kinaamaan itsesi kanssa ja röyhistelemään rintaasi. Voit väittää olleesi, mutta tiedät hyvin ettet ollut! Vai oliko sinussa jotain tajuntaa laajentavaa, jolloin kuvittelit olevasi minä.
Lisäksi ilmeisesti haluat siis omia tuon minun käyttämäni sanonnan
minä olen vain minä. Tähän lisäisin sinä olet vain sinä etkä minun minä.
Hepskukkuu kaikille.
...muiden neuvoja? Esimerksi juuri nyt minun neuvoani.
Etkö kykene olemaan oma itsesi, vai etkö vain tiedän itsekään mitä mieltä olet? Siinäpä sinulla on pähkinä purtavana ja ratkaisu sinun on keksittävä ihan itse. Kasva aikuiseksi.
Kun et ole minä, et voi tietää sitä, miten minä asiat koen, miten ne pystyn sisäistämään. Minkä minä sille mahdan, että olen syntymässäni saanut ne eväät, joiden varassa on elämäni elettävä, siitä selviydyttävä. Neuvojia on minulla ollut paljon, paljon pahaa ovat neuvoillansa aikaan saaneet. Todelliset auttajat, ne hiljaiset kuuntelijat, myötäeläjät, minuuteni erilaisuuden ymmärtäjät ovat olleet harvassa.
"Kasva aikuiseksi"
Mitä on aikuisuus? Kuka on lopultakin aikuinen? Mitataanko aikuisuus jotenkin sillä, kuinka matemaattisella tarkkuudella järkeilet?
Keskusteletko itsesi kanssa?
Näyttäis siltä että sama persoona kysyy ja vastaa noissa ketjuissa.
"Keskusteletko itsesi kanssa?"
Ei en toki niin skitso ole sentään.
"Näyttäis siltä että sama persoona kysyy ja vastaa noissa ketjuissa."
Ei kaikki aina ole sitä, miltä näyttää.