Vauhtia, eloa, tapahtumia ja uusia kasvoja kaipaillaan

Telkkarista tulee ja joidenkin tarpeisiin saa tullakin ohjelmia, joissa koko ajan tapahtuu jotain yllättävää, joka jakso jää jännittävään yllättävään loppukohtaukseen, josta huomenna jatketaan. Mutta kunnon draaman pitäisi saada jännitteensä muualta. Ei tarvi tapahtua kummoistakaan kunhan roolit on luotu hyvin ja uskottavasti ja näyttelijät osaavat hommansa. Mutta jos roolihahmot muuttuvat epärealistisesti, luotettavasta tehdään yht´äkkiä kelmi, turvallisesta pelottava, jonkun suuhun pannaan sellaista joka ei ole sinne sopivaa, menee jännite hukkaan ja se alkaa tuntua huonolta näyttelijäsuoritukselta. Sitä ei enää paikkaa yllättävät juonenkäänteet. Kotikatuun saattoi suhtautua ennen kuin ystävien tapaamiseen, elämä oli turvallista ja arkista. Jatkuva pahan tapahtuminen etoo ja on pelottavaa. Jos omassa elämässämme on jatkuvaa kieroilua, yllättäviä sairauksia, hataria parisuhteita, nälvimistä ja halveksuntaa kumppanin taholta, lapsia vailla turvallisia vanhempia jne.ei elämä ole silloin hyvää ja nautittavaa. Toki em. ongelmia monella on oikeasti, mutta ei se ole elämän tavoite, eikä sitä tarvitse ihmisille mallittaa. Hyvä ja turvallinen TV-ohjelma ei ole naivi, jos se on hyvin tehty ja siinä olisi Kotikadulla nyt tsemppaamisen paikka.