Mitä tuumaat kun elämä maan päällä loppuu yks
kaks?
Odotatko kauhulla vai kaiholla?
Joku odottaa pääsyä Taivaan kotiin...luo
Jeesuksen..pois täältä
kaks?
Odotatko kauhulla vai kaiholla?
Joku odottaa pääsyä Taivaan kotiin...luo
Jeesuksen..pois täältä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi ajattelet näin, onko Sinulle tapahtunut
jotain, oletko masentunut.
Kerro ajatuksiasi, ehkä voisin Sinua auttaa.
En pelkää maan päällisen elämän päättymistä,
sillä silloin pääsen kotiin Taivaaseen. Kun on
synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa ei
tarvitse pelätä. Ja aina tulee olla valmis täältä
lähtöön, sillä et voi tietää milloin sinun elämän
päiväsi ovat täynnä. Jumala yksin sen tietää.
Itsekkin harhailin vielä 8 vuotta sitten
maailmassa, etsien rauhaa sielulleni. Silloin
pelkäsin kuolemaa. Mutta sitten Jumala johdatti
minut valtakuntaansa, ja sain uskoa syntini
anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa
sovintoveressä. Sain rauhan sielulleni. Nyt en
pelkää enää.
Toivotko sitten kuitenkin kuolemaa....
Sinulla on usko, mutta oletko sittenkään
onnellinen.
Onko Sinulla rakkautta, minulle se on tärkein
asia maailmassa, ilman sitä ei ole mitään.(eli
minulla ei ole mitään).
Kyllä minäkin uskon, omalla tavallani, vaikka
minun Jumala onkin ankara ja säälimätön.
Minkähänlaisen kriisin kautta löysit uskon...
kirjoittele....
En toivo kuolemaa, vaikka en sitä pelkääkkään,
sillä olen valmis lähtemään, jos aikani on. Minun
on hyvä elää, ja olen hyvin onnellinen. Olen
monin verroin onnellisempi, kuin ennen
parannuksen saamista. Ennen olin rauhaton, etsin
elämän tarkoitusta ja pelkäsin kuolemaa, sillä
tiesin että en elä Jumalan tahdon mukaan ja
kuolemaa seuraisi helvetti. Silloisen
elämän ’huvit’ oli ravintolassa kulkeminen ja
ystävät oli pintapuolisia kapakkakavereita. Ei,
en ollut onnellinen, vaikka maailman menon
mukaista iloa elinkin. Rukoilin Jumalaa, että hän
auttaisi minua, pelastaisi minut ja osoittasi
minulle mikä on oikea, perille Taivaaseen vievä
usko. Monta vuotta rukoilin, ja Jumala kuuli ja
osoitti minulle oikean tien.
Nyt saan elää vapaana ja mieleni on rauhallinen.
Minulla ei ole enää hätää, kun saan syntini uskoa
anteeksi. Tottakai elämässä tulee välillä vastaan
ikäviäkin asioita, epäonnistumisia, murheita,
kuten varmasti kaikille. Mutta Jumalaan luottaen
ja Jumalalta voimia pyytäen aina jaksaa eteenpäin.
Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on
rakkaus. Näinhän raamatussakin sanotaan. Kyllä
minulla on rakkautta. Minulla on paljon hyviä,
rakkaita uskon ystäviä; sisaria ja veljiä.
Minulla on rakkaat vanhemmat ja sisarukset.
Puolisoa ei minulla vielä ole, mutta sekin vielä
kerkiää, jos Jumala niin suo. Kun rakkautta itse
saa, sitä säteilee myös ympärilleen.
Ei minulla mitään sen kummempaa kriisiä ollut kun
löysin uskon. Vain hätä omasta sielustani, mutta
siltikään en itse osannut lähteä etsimään
ratkaisua, en tiennyt missä on se ainoa oikea
autuaaksi tekevä usko. Mutta Jumala johdatti
elämääni uskovaisia ystäviä, joiden kanssa
keskustelin ja heidän kanssaan kävin Jumalan
sanan kuulossa. Usko avautui minulle, ymmärsin
että tämä on oikea usko ja sain kuulla syntien
anteeksi antamuksen.
Rakas ystävä, tarkoititko että sinulta puuttuu
rakkaus? Eikö sinulla ole ketään, jolta saisit
rakkautta? Sanoit uskovasi omalla tavallasi.
Tarkoitat kai sitä, että uskot Jumalan olemassa
oloon, mutta kuitenkaan et elä Jumalan tahdon
mukaan, etsit vielä rauhaa sydämmellesi, syntien
anteeksi antamusta. Haluaisin auttaa sinua.
Siunausta elämääsi, rukoilen puolestasi.
Heips!
Kiitokset ihanasta kirjeestäsi, siitä sai paljon
ajattelemisen aihetta, olisko sittenkin niin että
Jumala olisi tämänkin järjestänyt.
Aika jännää, kun eka kerran vastasin Sinun
viestiin, kirjoitin, että voinko auttaa Sinua ja
nyt tämä juttu kääntyikin näin päin, Sinä autat
minua.
Sinun kirjeestäsi todella aistii sen, että olet
tasapainoinen ihminen, ja kummasti se vaikutti
minuunkin, voisinkohan minäkin kokea sen.
Paljon se kuitenkin vaatisi minun elämäni
sotkujen siivoaminen, ehkä se voisi onnistuakkin.
Kiitos kun rukoilet minun puolestani, olet ihana
ihminen.
Hyvä, jos kirjeestäni oli apua. Toivon todella
voivani sinua auttaa.
Kyllä sinä onnistut, jos vain tahdot ja pyydät
Jumalalta neuvoa ja voimia. Kyllähän se vaatii
monesta luopumista, mutta kyllä se sen kannattaa.
Täällähän me maan päällä eletään vain hetken
verran. Kun sen hetken jaksamme täällä vaeltaa
Jeesusta seuraten, saamme iäisyyden viettää
Taivaassa, jossa on loputon ilo ja riemu. Sinulla
on kuitenkin jo oikea suunta, omatuntosi on
herännyt ja tunnet syntisyytesi.
En minä ollut sen ensimmäisen, alkuperäisen
viestin kirjoittaja. Ensimmäinen kirjeeni oli se
otsikolla En pelkää. Se oli tarkoitettu tälle
What do you think –nimimerkille, mutta lipsahti
sinun viestisi perään. Mutta eipä sillä väliä.
Jos tahdot jutella lisää, voit kirjoittaa minulle
osoitteeseen:
[email protected]