Hei, alan hieman huolestua itsestäni ja kysyisinkin, että onko muilla samoja kokemuksia läheisen/omaisen äkillisen menetyksen myötä.
Sain viikko sitten tietää läheisen ihmisen kuolleen ja se oli aikamoinen shokki. Tämän jälkeen olen hoitanut todella paljon yksin asioita kuolemaan ja hautajaisiin liittyen. Nyt kuitenkin itse kysymys. Onko normaalia olla todella hajamielinen tälläisessä tilanteessa. Tarkoitan, että en normaalisti ole hajamielinen,mutta tämä voimakas hajamielisyys alkoi heti tämän ikävän uutisen jälkeen. Hajamielisyys on viikon aikana ilmennyt seuraavasti: olen mennyt pari kertaa väärään junaan, olen hävittänyt 2 kertaa hanskani, olen mennyt miesten vessaan (ja olen siis nainen), unohtelen juuri kysymiäni asioita ja on vaikea keskittyä. Myös kävin yhtenä päivänä uudessa paikassa ja seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä samaan paikkaan...ja tuntui että olen enemmän kuin eksyksissä paikan suhteen. olen mennyt myös väärään rappuun. Siis pitäisikö olla jo huolissaan? Siis tälläistä ei ennen ole minulle tapahtunut ennen tätä kun sain tietää kuolemasta. Voisiko minulla olla vielä joku henkinen shokkitila päällä mitä itsekään en oikein ymmärrä.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Kauanko tälläinen hajamielisyys on kestänyt?
Sain viikko sitten tietää läheisen ihmisen kuolleen ja se oli aikamoinen shokki. Tämän jälkeen olen hoitanut todella paljon yksin asioita kuolemaan ja hautajaisiin liittyen. Nyt kuitenkin itse kysymys. Onko normaalia olla todella hajamielinen tälläisessä tilanteessa. Tarkoitan, että en normaalisti ole hajamielinen,mutta tämä voimakas hajamielisyys alkoi heti tämän ikävän uutisen jälkeen. Hajamielisyys on viikon aikana ilmennyt seuraavasti: olen mennyt pari kertaa väärään junaan, olen hävittänyt 2 kertaa hanskani, olen mennyt miesten vessaan (ja olen siis nainen), unohtelen juuri kysymiäni asioita ja on vaikea keskittyä. Myös kävin yhtenä päivänä uudessa paikassa ja seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä samaan paikkaan...ja tuntui että olen enemmän kuin eksyksissä paikan suhteen. olen mennyt myös väärään rappuun. Siis pitäisikö olla jo huolissaan? Siis tälläistä ei ennen ole minulle tapahtunut ennen tätä kun sain tietää kuolemasta. Voisiko minulla olla vielä joku henkinen shokkitila päällä mitä itsekään en oikein ymmärrä.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Kauanko tälläinen hajamielisyys on kestänyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan varmasti on Shokkitila päällä.
Ihan tervettä se on olla shokissa. Uuden tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen vie aikansa. Toivottavasti joku muukin sinun kanssasi näitä lähtiäisiä järjestää? Vai oletko ihan yksin järjestämässä?
Yksinkertaisesti surutyö on hyvätyö kunnioittaen edesmenneitä ja se on sinulla nyt pääasia.
Äärimmäisen hyvä juttu vainajan muistolle on, kun kaikki muukin unohtuu.
Hajamielisyys tilanteessasi on täysin normaalia ja kuuluu traumaattiseen kriisiin. Kokemukset läheisen kuoleman jälkeen ovat yksilökohtaisia, mutta tietyt asiat kuitenkin näkyvät jossain määrin jokaisella ihmisellä. Surutyö ja trauman läpikäyminen vie aikaa ja osa surutyötä on hautajaisten järjestäminen. Elä jää yksin, jos tuntuu liian vaikealta. Apua saa ja sitä mielellään annetaan. On hyvä, että itse tiedostat oman mielentilasi. Jokaisella kriisin vaiheet ovat yksilölliset ja eri vaiheiden kesto vaihtelee. Jos asia askaruttaa, netistä ja kirjallisuudesta löytyy lisää tietoa kriisin vaiheista ja surutyöstä.
Otan osaa suruusi ja voimia sinulle toivon!
nuo tuntemuksesi ovat aivan nomraaleja. Ei tosiaankaan ole yksin hajamielisyytesi kanssa. Kyse on jonkilaisesta shokkitilasta. Joudut selviytymään monista kuolemaan liittyvistä käytännön järjestelyistä ja aivosi ovat sen verran kovilla, että ne "kippaavat" jotain muuta sitten yli laidan. Hajamielisyys vähenee ajan kuluessa. Jos tilanne huolestuttaa sinua tai siitä aiheutuu isompia käytännön ongelmia elämässäsi, ilmenee vakavaa unettomuutta, ahdistusta tms. kannattaa mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Mutta sen perusteella, mitä kirjoitat, sanoisin että tuo kaikki kertoo aivan normaalista menetyksen aikaansaamasta järkytyksestä. Unohtele ja sure rauhassa!
Joo, kyllä se on jokin "henkinen shokkitila", jonka tarkoitus on ilmeisesti "pehmittää aivoja" jotenkin, jotta ihminen ei sekoaisi suruunsa.
Eiköhän tuo ohi mene, mutta sitten saattaa seurata joku "itkuputki" tms...
ihan sama tilanne oli mulla puoli vuotta sitten
mun oli pakko ottaa muisti vihko käyttöön joka kulki aina matkassa muuten ei olis tullu mitään asioiden järjestelyssä.. ihan sama mitä mulle sanottiin
en muistanut kuitenkaan.. mutta vihko helpotti minun elämääni että sain ne hoidettua enää en tarvitse sitä joten kuten muistan jo asioita... otan osaa suruusi.
ajattelin että varmaan jokin shokki on kyseessä, hyvä että pystyin ajamaan autoa. Olin varmaan vaaraksi liikenteessä... parina päivänä läheiseni kuoleman jälkeen. Kyllä sitä muka toimi jotenkin, mutta tosiaan meinasin ajaa päin tolppaa ja koroketta parkkialueella, aivan ällistyttävää.
Ja muuten ihan pakko järjestää asioita, hautajaisjärjestelyt tuntuu ihan ylivoimaiselta enkä silti ole ihan yksinkään tekemässä.
Oma suru on ollut siirrettävä jotenkin syrjään, milloin ehdin surra? Välillä itken, just tänään paljon. Meinasin äsken lähteä öiselle kävelylle, on pimeää ja kaunista, metsä huokaa, kuu loistaa pilven lomasta.
voimia sinulle! Älä jää ihan yksin, hae apua ja tukea!
tätä asiaa. Lapseni kuoli tammikuussa ja sen jälkeen on kaikenlaiset asiat mennyt muutenkin huonosti osittain itsestäni riippumattomista syistä. Uskon että stressi aiheuttaa muistin ongelmia. Ajattelin joku aika sitten, että onko tämä pysyvä olotila alle 50-kymppiselle, enää ei jää asiat mitenkään muistiin. Vai onko dementia puhjennut stressin seurauksena?