Aamuahdistus
Kirjoittanut: Daniel 28.8.2005 klo 14.03
Varastokirjanpitäjä Smedgren avasi silmänsä ja katse kiinnittyi valkoiseksi maalatun paneelikaton pinnalla vaeltavaan kärpäseen. Ajatus lähti harhailemaan menneen viikon ja viikonlopun tapahtumiin, aamu tuntui raskaalta.
Rääppäkasaumat silmien nurkissa muistuttivat eilisen illan ja yön piinaavista hetkistä, kun uni ei meinannut tulla,kunnes itku viimein saatteli armolliseen uneen.
Poikaystävä Jarkko oli jättänyt tulematta vaikka sitä oli koko viikko suunniteltu, ja kolmen lajin kynttiläillallinen oli saanut jäähtyä ja levittää herkulliset tuoksunsa kenenkään niihin koskematta.
Ajatus palasi välillä tähän hetkeen, ja ahdistus työpaikalle lähdöstä sattui kurkkuun. Se koko kesän vääriin paikkoihin tavaroita asetellut varastoharjoittelija oli saanut hänet tukahdetun raivon valtaan. - Ammattikorkeakoulu.., tuhahti hän mielessään. Hän oli huomauttanut pariin otteeseen tuotekoodin kolmen ensimmäisen numeron tärkeydestä, mutta saanut aikaan vain naurunremakoita "tyttöjen hommista". Kuinka se olikaan sattunut syvältä.
Hän muisti nyt rakkaan harrastuksensa, sen jossa vielä saattoi olla jotain, ilman että runtattaisiin kerta toisensa jälkeen maan rakoon. Siinä tunsi jotain maagista voimaa, kun valitsi ja ohjasi tapahtumia, hallitsi henkiä, punoi verkkoaan. Jotenkin siinäkin oli ote karkaamassa käsistä. Ajatus foorumin sefun tehtävistä luopumisesta tuntui ahdistavalta, häviöltä.
Kärpänen lehahti lentoon katosta havahduttaen hänet todellisuuteen. Hän oli päätöksensä tehnyt ja asteli määrätietoisin askelin kohti kylpyhuonetta. Peilistä vastaan katsovat kasvot saivat hänet vetämään syvään henkeä, ja hän tarttui peilitasolla olevaan partakoneeseen määrätietoisella otteella. Viiksien rajaamisen jälkeen hän kiristi kravatin, astui huoneistosta alas tuonelaan, ja katosi maanantaiaamun sateiseen työmatkaruuhkaan.
Kirjoittanut: Daniel 28.8.2005 klo 14.03
Varastokirjanpitäjä Smedgren avasi silmänsä ja katse kiinnittyi valkoiseksi maalatun paneelikaton pinnalla vaeltavaan kärpäseen. Ajatus lähti harhailemaan menneen viikon ja viikonlopun tapahtumiin, aamu tuntui raskaalta.
Rääppäkasaumat silmien nurkissa muistuttivat eilisen illan ja yön piinaavista hetkistä, kun uni ei meinannut tulla,kunnes itku viimein saatteli armolliseen uneen.
Poikaystävä Jarkko oli jättänyt tulematta vaikka sitä oli koko viikko suunniteltu, ja kolmen lajin kynttiläillallinen oli saanut jäähtyä ja levittää herkulliset tuoksunsa kenenkään niihin koskematta.
Ajatus palasi välillä tähän hetkeen, ja ahdistus työpaikalle lähdöstä sattui kurkkuun. Se koko kesän vääriin paikkoihin tavaroita asetellut varastoharjoittelija oli saanut hänet tukahdetun raivon valtaan. - Ammattikorkeakoulu.., tuhahti hän mielessään. Hän oli huomauttanut pariin otteeseen tuotekoodin kolmen ensimmäisen numeron tärkeydestä, mutta saanut aikaan vain naurunremakoita "tyttöjen hommista". Kuinka se olikaan sattunut syvältä.
Hän muisti nyt rakkaan harrastuksensa, sen jossa vielä saattoi olla jotain, ilman että runtattaisiin kerta toisensa jälkeen maan rakoon. Siinä tunsi jotain maagista voimaa, kun valitsi ja ohjasi tapahtumia, hallitsi henkiä, punoi verkkoaan. Jotenkin siinäkin oli ote karkaamassa käsistä. Ajatus foorumin sefun tehtävistä luopumisesta tuntui ahdistavalta, häviöltä.
Kärpänen lehahti lentoon katosta havahduttaen hänet todellisuuteen. Hän oli päätöksensä tehnyt ja asteli määrätietoisin askelin kohti kylpyhuonetta. Peilistä vastaan katsovat kasvot saivat hänet vetämään syvään henkeä, ja hän tarttui peilitasolla olevaan partakoneeseen määrätietoisella otteella. Viiksien rajaamisen jälkeen hän kiristi kravatin, astui huoneistosta alas tuonelaan, ja katosi maanantaiaamun sateiseen työmatkaruuhkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä!