onko totta että ei ole olemassa 5kymppistä miestä, joka osaa rakastaa? Jolla ei ole riippuvuuksia,alkoholi,netti,rahapelit ym. Tupakka ei mielestäni haittaa,koska poltan itsekin. Pettämistä, valehtelua, hylkäämistä, näitä kaikkia saa kokea, mikä meidän ikäisiämme miehiä vaivaa. Vaikka kuinka on kiltti,lämmin,ymmärtävä,antaa miehen olla mies,ei kohdalle osu sellaista, joka antaisi arvoa näille asioille.Jos on jonkun kanssa muutaman kuukauden, saa huomata että taas oli luvattu enemmän kuin mikä on totta.
Onko totta
26
1644
Vastaukset
Mielestäni rakastavia 50 miehiä on paljon. Riippuvuudet ei haittaa, typerää muoti humpuukia niistä höpistä, niitähän nyt on kaikilla ihmisillä jossain määrin.
Vain luottamalla täysin omaan itseensä, voi löytää luotettavuutta myös toisissa. Mustasukkaisuus ja epäluuloisuus, arvostelu ja kyttääminen on juuri epäluotettavan ihmisen tapa tuoda ilmi omaa huonoa itseluottamustaan.
Minä tunnen vain kunnollisia huolta kantavia ja rakastavia miehiä, perheen isiä, pappoja ja ahkeria työmiehiä.- naulankanta
voi miljoona osuit naulankantaan.Nöyrästitäytyy tunnustaa että lähes kaikki nuo viat löysin itsestäni ja hajonneesta ihmis suhteesta. On tässä kasvamisen paikka mutta toivoa en ole menettänyt koska viat huomaan itsekin.Epäluuloisuus vaivasi, mutta ei aivan suotta sillä siihen oli kyllä syytäkin muutaman kerran mutta sitten epäluuloisuus jäyti silloinkin kun en tiennyt onko syytä.
Voi voi tätä ihmisen elämää, no onneksi on mahdollisuus ainakin yrittää kasvaa ihmisenä.
Luottamusta vaan on niin vaikea palauttaa.
Kaikesta huolimatta mukavaa päivää sinulle naulankanta kirjoitti:
voi miljoona osuit naulankantaan.Nöyrästitäytyy tunnustaa että lähes kaikki nuo viat löysin itsestäni ja hajonneesta ihmis suhteesta. On tässä kasvamisen paikka mutta toivoa en ole menettänyt koska viat huomaan itsekin.Epäluuloisuus vaivasi, mutta ei aivan suotta sillä siihen oli kyllä syytäkin muutaman kerran mutta sitten epäluuloisuus jäyti silloinkin kun en tiennyt onko syytä.
Voi voi tätä ihmisen elämää, no onneksi on mahdollisuus ainakin yrittää kasvaa ihmisenä.
Luottamusta vaan on niin vaikea palauttaa.
Kaikesta huolimatta mukavaa päivää sinulleEi se ole helppoa luottaa itseensä, mutta toivon että saat itseluottamuksen takaisin.
Itse seurustelin kolme vuotta komennusmiehen kanssa ja kyllä se itseluottamus oli joskus koetuksella. Kun oli ikävä ja mies meni työporukan kanssa sieltä komennustöistä ulkomaillekin. Koko ajan ei uskaltanut soitella, ettei olisi häiriöksi ja silti huoli ja pelko välillä, miten menee pitkät matkat ja mitä siellä tehdään.
Aika rankkoja ne oli ne vuodet. Nyt on onneksi työtä kotipaikkakunnalla. Yhdessä ollaan oltu nyt viisi vuotta.- naulankanta
miljoona kirjoitti:
Ei se ole helppoa luottaa itseensä, mutta toivon että saat itseluottamuksen takaisin.
Itse seurustelin kolme vuotta komennusmiehen kanssa ja kyllä se itseluottamus oli joskus koetuksella. Kun oli ikävä ja mies meni työporukan kanssa sieltä komennustöistä ulkomaillekin. Koko ajan ei uskaltanut soitella, ettei olisi häiriöksi ja silti huoli ja pelko välillä, miten menee pitkät matkat ja mitä siellä tehdään.
Aika rankkoja ne oli ne vuodet. Nyt on onneksi työtä kotipaikkakunnalla. Yhdessä ollaan oltu nyt viisi vuotta.ymmärsit mitä tarkoitin, juu elämä ei ole aina niin yksinkertaista. Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja leppoisaa syksyä "siippasi" kanssa
- mies-v57
Ei ole totta.Kyllä meitä kunnollisia ja aikuisia,
aidosti vapaita,miehiä on paljon.Mitkä asiat on
hyveitä,mitä paheita? Nuo on sellaisia käsitteellisiä asioita.Ei raittius tai tupakoimattomuus minusta kenestäkään sinällään
hyvää ihmistä tai miestä tee.Luotettavuus,itsensä ja asioidensa kunnospito,ne on minusta tärkeitä.
Samoin suhtautuminen toiseen ihmiseen.Mies joka
kunnioittaa kansaihmisiään,hän osaa myös terveellä tavalla rakastaa naistaan ja hänellä yleensäkin arvot ja asenteet ihmisyyden tasolla,on kohdallaan.Minä naisena ainakin kiinnittäsin suuresti huomiota siihen,millainen suhde miehellä on kanssaihmisiin.Sitä kautta selkeimmin tulee esiin miehen arvomaailma.Ihmisyyden eväät.Mies joka välittää,kantaa huolta ja vastuuta ihmisenä
kanssaihmisistä,hänessä suurella
todennäköisyydellä on muutakin hyvää,aitona ja
syvällä sisällä.Ja se minusta naiselle on tärkeää.
Sanat ja lupaukset elävässä elämässä,ovat
kevyttä tavaraa.Joku vilpitön aitous sisällä,
sillä on todellista merkitystä. - on olemassa
Mutta missäs niitä tapaa jos et ravintolois laukkaa ja olet naisvaltasella työpaikalla.Etkä omista isoa ystäväpiiriä joku on kaupan kassalla tavannut ystävänsä.Nettiä en oo vielä kokeillut mut etsitään vaan eihän sitä tijä missä kohtaa.
- Silja K
...on moniavioinen. Eikä se riitä. Ihminen on suuri pettäjä/petkuttaja. Miten haluat.
Parisuhteeen lisäksi ihminen kusettaa toista kaupankäynnissä, politiikassa, työelämässä ja mitä niitä onkaan. Asian kanssa on opittava elämään. Silloin ei pety.- ei yksin
taidat olla joko yksineläjä tai katkera...ehkä kumpaakin :/
- puuhella
kamalaa jos tässä iässä joutuisi tuollaista hyväksymään silja K, minä en ainakaan halua uskoa että maailma niin paha olisi. Toki sellaista paljon on mutta ei likikään kaikki ihmiset käyttäydy noin toisiaan kohtaan.
Eiköhän vielä kuitenkin hyvä voita. - Akaton mies
ei yksin kirjoitti:
taidat olla joko yksineläjä tai katkera...ehkä kumpaakin :/
Meitä ukkojahan on ny kaikenlaasia ja niin on naisiaki, eikä oliis hyviä jos ei oliis huonojaki.
Miten näin yksinkertaasesta asiasta pitää teherä aina niin helevetin vaikiaa ja monimutkaasta??
Näitä kirijootuksia täski alootukses ku lukoo niin tuloo sellaanen mieli notta se on ukkoo tai akka joku palakinto eletystä elämästä ja se on sellaanen lasinhauras se parisuhures, jota pitää pitää ku hormoonia johonaan pumpulihin käärittynä ja vääntää se sen tuhantehen solomuhun. Sellaasta tuhannen munan kutkuutusta jotta oikeen yökööttää.
Itte olin 25 vuotta naimisis, piru ku tuli väsyyneenä kuorma-autoolla, takana kaharenkin viikoon melekehen yhtäjaksoonen ajoputki, niin ei siinä kyllä joutavia kitinöötä enää jaksanu kuunnella. Eikä mun vaimoo sellaanen ollukkaa, se oli ihan pistämätöön työhommiis, eikä vihjaallu ikinä mitään. Sanoo suorahan sanoottavansa ja oli sitten hilijaa, sellaasta naista on vaikiaa löytää ja sillä mä oon ollu yksin, tai soon yksi syy.
Tua tammikuun kultaanen likka on sellaanen josta pirän palijon. Sellaanen päättäväänen olematta kuitenkaan paha. Nyky naiset on passattu ihan piloolle, jos ne kakun leipoo niin noon niin nuriin teheny ittesä notta ei niistä oo muutamahan tuntihin enää mihinkään. Mitä sellaasilla mitään teköö ku tuloo arki etehen.
Ne pitää olla suoraat sivuut parisuhteeski, soon aina elämäs, jos toiselle kumartaa niin jo toiselle pyllistää. Soon paree notta ei keikaroo kenenkään erees, on justihin oma ittensä ja lakkia ei trenkää ottaa muualla pois päästään ku kirkoos ja lakituvas. Sen verran oon maaliman maanteillä kiertäny notta, itte soon oma häntänsä elämäs nostettava ja puolensa pirettävä muutoon ei tuu ku paskaat silimille. Nöyrä voi olla mutta nöyristellä ei trenkää, ei kenekään erees ja ennen henki lähtöö ku mies lähtöö.
En tierä osaasinko sitten olla vaimoovainaalle se "hyvä mies" ja pojalle "hyvä isä" Sen kuitenkin tierän notta mun sakkini ei oo trengänny ikään kulukeella olla eikä oo loppunu ruoka kaapista eikä liioon rahat lompsasta, sen verran oon nojaannu työhommiis "länkiini"
Notta on jos ei oo ny hyviä miehiä, mutta ainaki sellaasia sierettäviä kuitenkin.
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta. - mies_vm56
kaikki emme sentään ole tuollaisia. On se nyt itselläkin parempi olla kun tietää, että toinen voi luottaa, oli se toinen sitten vaimo tai vaikka työnantaja, siitä toisesta puhumattakaan.
- Suttura
puuhella kirjoitti:
kamalaa jos tässä iässä joutuisi tuollaista hyväksymään silja K, minä en ainakaan halua uskoa että maailma niin paha olisi. Toki sellaista paljon on mutta ei likikään kaikki ihmiset käyttäydy noin toisiaan kohtaan.
Eiköhän vielä kuitenkin hyvä voita.Jep! Maailma on sellainen kuin sen itse kokee.
Pessimistille paha, positiiviselle siedettävä...
jos ei peräti elämisen arvoinen! - tanssiva_tamma
Akaton mies kirjoitti:
Meitä ukkojahan on ny kaikenlaasia ja niin on naisiaki, eikä oliis hyviä jos ei oliis huonojaki.
Miten näin yksinkertaasesta asiasta pitää teherä aina niin helevetin vaikiaa ja monimutkaasta??
Näitä kirijootuksia täski alootukses ku lukoo niin tuloo sellaanen mieli notta se on ukkoo tai akka joku palakinto eletystä elämästä ja se on sellaanen lasinhauras se parisuhures, jota pitää pitää ku hormoonia johonaan pumpulihin käärittynä ja vääntää se sen tuhantehen solomuhun. Sellaasta tuhannen munan kutkuutusta jotta oikeen yökööttää.
Itte olin 25 vuotta naimisis, piru ku tuli väsyyneenä kuorma-autoolla, takana kaharenkin viikoon melekehen yhtäjaksoonen ajoputki, niin ei siinä kyllä joutavia kitinöötä enää jaksanu kuunnella. Eikä mun vaimoo sellaanen ollukkaa, se oli ihan pistämätöön työhommiis, eikä vihjaallu ikinä mitään. Sanoo suorahan sanoottavansa ja oli sitten hilijaa, sellaasta naista on vaikiaa löytää ja sillä mä oon ollu yksin, tai soon yksi syy.
Tua tammikuun kultaanen likka on sellaanen josta pirän palijon. Sellaanen päättäväänen olematta kuitenkaan paha. Nyky naiset on passattu ihan piloolle, jos ne kakun leipoo niin noon niin nuriin teheny ittesä notta ei niistä oo muutamahan tuntihin enää mihinkään. Mitä sellaasilla mitään teköö ku tuloo arki etehen.
Ne pitää olla suoraat sivuut parisuhteeski, soon aina elämäs, jos toiselle kumartaa niin jo toiselle pyllistää. Soon paree notta ei keikaroo kenenkään erees, on justihin oma ittensä ja lakkia ei trenkää ottaa muualla pois päästään ku kirkoos ja lakituvas. Sen verran oon maaliman maanteillä kiertäny notta, itte soon oma häntänsä elämäs nostettava ja puolensa pirettävä muutoon ei tuu ku paskaat silimille. Nöyrä voi olla mutta nöyristellä ei trenkää, ei kenekään erees ja ennen henki lähtöö ku mies lähtöö.
En tierä osaasinko sitten olla vaimoovainaalle se "hyvä mies" ja pojalle "hyvä isä" Sen kuitenkin tierän notta mun sakkini ei oo trengänny ikään kulukeella olla eikä oo loppunu ruoka kaapista eikä liioon rahat lompsasta, sen verran oon nojaannu työhommiis "länkiini"
Notta on jos ei oo ny hyviä miehiä, mutta ainaki sellaasia sierettäviä kuitenkin.
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.tekis mieli muuttaa Pohjanmaalle :). Vaikka tuskinpa ne kaikki miehet sielläkään tommosia on.
- tämmöistä sanotaan
elämäksi, kaikki ei löydy samasta osoitteesta.
- Onko totta
ON SE !
- 51-v nainen
onko totta että en löydä sellaista miestä, joka ei petä tai valehtele? Onko todellakin liikaa vaadittu,että voi olla avoin ja rehellinen,puolin ja toisin ja kunnioittaa toisiaan. Jos alkoholistien ym. joukosta pitää kumppania etsiä,lienee paras jäädä vanhenemaan yksin. Olen Oulusta,ilmoittaudu mies joka tunnet täyttäväsi toiveeni, haluan tavata sinut!
- minäkin,,,,
51-v nainen kirjoitti:
onko totta että en löydä sellaista miestä, joka ei petä tai valehtele? Onko todellakin liikaa vaadittu,että voi olla avoin ja rehellinen,puolin ja toisin ja kunnioittaa toisiaan. Jos alkoholistien ym. joukosta pitää kumppania etsiä,lienee paras jäädä vanhenemaan yksin. Olen Oulusta,ilmoittaudu mies joka tunnet täyttäväsi toiveeni, haluan tavata sinut!
olen.
Minä vain en löydä naista joka ei kapakoissa tai baareissa viikonloppuja viettäisi.
Itseäni kun nuo paikat ei kiinnosta,enkä hae sitä perjantaipulloa,vaan näin syksylläkin vietän viikonloput mökkeillen yms, nyt äsken tulin mökiltä kun huomenna on pojan kihlajaiset ja morsiammen vanhemmat on pyytäneet kihlajais kahville.
Ei ole helppoa löytää naista joka ei aina jossain kissanristiäisissä ravaisi, tunnen muutamia joiden pitää aina olla siellä missä muutkin ihmiset kokoontuu 51-v nainen kirjoitti:
onko totta että en löydä sellaista miestä, joka ei petä tai valehtele? Onko todellakin liikaa vaadittu,että voi olla avoin ja rehellinen,puolin ja toisin ja kunnioittaa toisiaan. Jos alkoholistien ym. joukosta pitää kumppania etsiä,lienee paras jäädä vanhenemaan yksin. Olen Oulusta,ilmoittaudu mies joka tunnet täyttäväsi toiveeni, haluan tavata sinut!
löytyvän kunnollisiakin, sillä tuskinpa tässä yli 20v olisi naimisissa oltu ja valehtelulla tai pettämisellä pärjätty.
- voi olla
Mettäläinen kirjoitti:
löytyvän kunnollisiakin, sillä tuskinpa tässä yli 20v olisi naimisissa oltu ja valehtelulla tai pettämisellä pärjätty.
ulkopuolisen silmissä. Henkinen väkivalta on moninverroin pahempaa kuin fyysinen. Jälkiä ei näe kukaan, vain itse kärsit. 30 v aviossa olleena tiedän.
- Pirre*
vaikka kuinka paljon, kunnollisia...mutta niitä sitoutumishaluisia ei ehkä enää niinkään - luulisin.
- tanssiva_tamma
ei enää tunne tarvetta ja haluakaan sitoutua. Monilla on takana avioliitto, jossa jompaa kumpaa sitoutuminen alkoi ahdistaa. Ei sellaista halua kokea uudestaan. Eikä näillä vuosilla yhteistä perhettäkään enää perusteta, niin miksi ottaa riskiä. Tietysti pelkkä seurustelukin edellyttää jonkin asteista sitoutumista, mutta sen nyt ei luulisi olevan ylivoimaista.
- meikäläinen oota ihmettä
tanssiva_tamma kirjoitti:
ei enää tunne tarvetta ja haluakaan sitoutua. Monilla on takana avioliitto, jossa jompaa kumpaa sitoutuminen alkoi ahdistaa. Ei sellaista halua kokea uudestaan. Eikä näillä vuosilla yhteistä perhettäkään enää perusteta, niin miksi ottaa riskiä. Tietysti pelkkä seurustelukin edellyttää jonkin asteista sitoutumista, mutta sen nyt ei luulisi olevan ylivoimaista.
Kun olis vain joku,joka pitäis hiljaa sylissä, ja katselis taivaalle. Vois vaikka nähdä vielä yhden tähdenlennon. Ja vois toivoa, vielä vanhanakin jotain tännekin, ihan itselle.
tanssiva_tamma kirjoitti:
ei enää tunne tarvetta ja haluakaan sitoutua. Monilla on takana avioliitto, jossa jompaa kumpaa sitoutuminen alkoi ahdistaa. Ei sellaista halua kokea uudestaan. Eikä näillä vuosilla yhteistä perhettäkään enää perusteta, niin miksi ottaa riskiä. Tietysti pelkkä seurustelukin edellyttää jonkin asteista sitoutumista, mutta sen nyt ei luulisi olevan ylivoimaista.
jää suppeaksi jos aina pelkää entisten kokemuksien toistuvan.
Jos huonot kokemukset toistuvat, ja suhteet kariutuvat aina uudelleen, - olisi kai korkea aika vilkaista omaan peiliinkin..
Rakkaus joko syttyy tai ei.
Seurustelukumppanin tai asuinkumppanin voi etsiä reunaehdoilla.
Silloin rakaus ei ole pääasia.
Haetaanko silloin tukea ja turvaa rinnalle tai lievitystä yksinäisyyteen?
Toki aivan riittäviä syitä nekin ja paljon muitakin löytyy.
Vielä yksi mutkistava seikka parisuhteissa on. Meillä jokaisella on omanlainen 'asteikko', millä määritämme omia ja toisten ominaisuuksia tai arvoja.
jk. Rakastunut elää toisen hyväksi ja hänelle riittää toiselle onnen antaminen.
Rakkaus on lojaalisuuden jaloin muoto.
Ei ole reunaehtoja; on vain kohde, jonka eteen toimii vain hänen parastaan ajatellen.
Kun löytyy kaksi toisiaan rakastavaa, niin ei tarvita mitään muuta.
Eletään toisen hyvän kautta ja molemmat saavat vain parasta.
Toisinkin voi sanoa: "kaikki paitsi purjehdus on turhaa".
Kun on jokin tai joku tärkeintä, ei ole mitään muuta, mikä sen ylittää.- tanssiva_tamma
rakkaus löytyisikin viidensadan kilometrin päästä ja sun täytyis, kun kerran haluisit antaa kaiken, muuttaa pois lastesi, ystäviesi ja kotisi luota! Etkö sillon miettisi kuitenkin kahdesti? Etkö tuntisi pettäväsi perheesi? Etkö tajuaisi, että tulisit rakkaudenkohteestasi huolimatta ikävöimään perhettäsi, ystäviäsi ja tuttuja kulmia?
Tää on se asia, jonka tähden rakastuminen on jopa pelottavaa. Lapset, vaikka aikuisia ovatkin, on mulle hyvin tärkeitä ja mä ikävöin niitä usein. Jos välimatka olis vielä pitempi, ei kovin usein nähtäis. Ystäviä jäi jo entiselle paikkakunnalle, ja vaikka kuinka sovittiin, että tapaillaan, ni kyllä se on harvinaista herkkua, kun kaikilla on kuitenkin omat aikataulunsa ja näinkään kauas ei lähdetä milleen pikavisiitille. En luopuis enempää, en edes rakkauden tähden, Nim. "rakkaus on ylimainostettua" :)) tanssiva_tamma kirjoitti:
rakkaus löytyisikin viidensadan kilometrin päästä ja sun täytyis, kun kerran haluisit antaa kaiken, muuttaa pois lastesi, ystäviesi ja kotisi luota! Etkö sillon miettisi kuitenkin kahdesti? Etkö tuntisi pettäväsi perheesi? Etkö tajuaisi, että tulisit rakkaudenkohteestasi huolimatta ikävöimään perhettäsi, ystäviäsi ja tuttuja kulmia?
Tää on se asia, jonka tähden rakastuminen on jopa pelottavaa. Lapset, vaikka aikuisia ovatkin, on mulle hyvin tärkeitä ja mä ikävöin niitä usein. Jos välimatka olis vielä pitempi, ei kovin usein nähtäis. Ystäviä jäi jo entiselle paikkakunnalle, ja vaikka kuinka sovittiin, että tapaillaan, ni kyllä se on harvinaista herkkua, kun kaikilla on kuitenkin omat aikataulunsa ja näinkään kauas ei lähdetä milleen pikavisiitille. En luopuis enempää, en edes rakkauden tähden, Nim. "rakkaus on ylimainostettua" :))nuorimmaisen reilun kahdensadan km. päähän.
Lapset ovat jo aikuisia, nuorin 22v.
Joten he ovat jo nuoria aikuisia ja ns. omillaan.
Olen niin onnekas, että rakkauteni on pysynyt edelleen rinnalla ja omalta kohdalta voin sanoa, että tuli palaa edelleen vain hänelle.
Jos ajattelen elämääni ilman nykyistä vaimoa(??!!!), niin pahoin pelkään, etten voisi löytää samaa latausta, kuin hänelle.
Ainoastaan voisin(kuvitella) eläväni parisuhteessa, joka perustuisi ystävyyteen, samansuuntaisin arvomaailmoin ja elämän asentein.
En usko, että voisin rakastua niin voimakkaasti uudelleen, että sen voima veisi kontrollin. Uskoisin hakeutuvani lojaaliin molempia kunnioittavaan yhteiselämään, sillä 'minut on luotu' parisuhteessa eläjäksi.
Olen saanut niin hyvän elämän nykyisen vaimon keralla, että kyynisyys ei löisi läpi, vaikka jostain syystä yhteinen taival päättyisi.
Suru olisi syvä ja sen kestoa ei voi tietää.
Kuitenkaan, mikään, vaikka kuinka epämiellyttävä asia olisi eron syynä, ei saisi uskoani toiseen ihmiseen horjumaan, sillä kaikki elämääni vaikuttaneet ihmiset, ovat olleet luottamuksen arvoisia, eikä kukaan ole käyttänyt 'hyväuskoisuuttani' väärin, vaan metsä on vastannut, kuin olen itse huutanut, tai sanoisin mieluumin; kuiskannut.
Kuiskaus siksi, että huuto on niin voikakas ilmaisu, että sen voima saattaa ohjata liikaa, eikä herkyys ja vapaaehtoisuus toteutuisi vastaanottajassa,(metsässä=Ihmisessä).
Ei rakkaus ole ylimainostettua, mutta sanana sen käyttö on kokenut inflaation.
Minä antaisin henkeni lasteni edestä, mutta myös vaimoni edestä, jos sillä keinoin heidän eloonjääminen onnistuisi.
Ei viisisataa, ei edes viisituhatta kilometriä ole rakkauden mittana 'mitään', jos rakkaus on rakkautta eikä sanahelinää, epäaitoa tunnetta tai itsekästä vastatekojen odotusta tmv.
"rakkaudelle liikaa ei antaa voi ainoakaan
sen tuntea sain".
Rakkaus lapsiin on yksi esimerkki pyyteettömästä rakkaudesta.
Sinäkin rakastat heitä ehdoitta, ja luovut mahdollisuudestasi rakastua aikuiseen.
Eikö siinä ole paradoksi?
Lapsesi varmasti tahtovat äitinsä parasta ja toivovat, että saisit kokea rakkautta. Sellaista rakkautta, jota lapsen ja aikuisen välillä ei voi eikä saa olla.
Sukupuolten vetovoimaa ja sen antamaa nautintoa.
Pelkkä irtosuhderakastelu ei ole sinne päinkään.
Onko juur kummoisempaa kuin itsetyydytys.
Äläs sano edes hymy suupielissä, että "rakkaus on ylimainostettua", usko pois.:))
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1761219
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84803
- 51748
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?47644Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä305562Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55559Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t232557- 51539
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7510