Mitä feminismi on?

>mutta nyky-yhteiskunnassa olisi rehellisempää puhua
>"feminismistä" silloin, kun kyseessä on puhdas
>naisten etujen ajaminen

Nythän nimenomaan yliopistotasoinen laitos sanoo, että feminismi on *tasa-arvon ajamista*.

No sitähän se on silloin, kun ajetaan niitä naisten etuisuuksia, jotka ovat jääneet jälkeen miesten etuisuuksista. Kuten esim. palkka.

Mutta jos halutaan tasa-arvoa, pitää myös ajaa miesten etuisuuksia. Näitä kysymyksiä esim. ovat armeija ja miehen oikeus lapseen avioerotilanteissa.

En ymmärrä feministejä siinä mielessä, että miksi ei voi ylipäätään ajaa *tasa-arvoa* maailmaan. Ei ainoastaan naisten etuja.

Jeppe

Jeppe kirjoitti:

>mutta nyky-yhteiskunnassa olisi rehellisempää puhua
>"feminismistä" silloin, kun kyseessä on puhdas
>naisten etujen ajaminen

Nythän nimenomaan yliopistotasoinen laitos sanoo, että feminismi on *tasa-arvon ajamista*.

No sitähän se on silloin, kun ajetaan niitä naisten etuisuuksia, jotka ovat jääneet jälkeen miesten etuisuuksista. Kuten esim. palkka.

Mutta jos halutaan tasa-arvoa, pitää myös ajaa miesten etuisuuksia. Näitä kysymyksiä esim. ovat armeija ja miehen oikeus lapseen avioerotilanteissa.

En ymmärrä feministejä siinä mielessä, että miksi ei voi ylipäätään ajaa *tasa-arvoa* maailmaan. Ei ainoastaan naisten etuja.

Jeppe

Yllättävän monella ei tunnu olevan käsitystä feminismistä, tai jos on, niin se on hyvin stereotypinen. Nythän on niin, että feminismi, kuten muutkin "liikkeet" on jakautunut moneksi jopa toisiaan kritisoivaksi haaraksi, eli feministeiksi itseään kutsuvat eroavat toisistaan. Ei ole yhtä ainoaa feminismiä.

Feminismin toisessa aallossa 60-70-luvulla esiintyi militanttifeminismiä, joka herätti naiset huomaamaan yhteiskunnassa tapahtuvan sorron (marxilaiset vertasivat naista työläiseen) ja alistetun aseman, sekä kehotti taistelemaan. Nämä olivat niitä rintaliivien polttajia, joille avioliitto oli laillistettu prostituutio ja äitiys vankila. 80-luvulla ns. gynosentrinen feminismi voimistui. Se katsoi, että patriarkaatti hiljensi naisen äänen, joka erään suunnan mielestä oli suurempaa tietoa, kuin miehen ääni. Jokatapauksessa äitiys, lesbous ja naisellisuus nousi ihailtavaksi ja naisen hyveellisyyttä juhlittiin , naiset nähtiin jumalattarina, synnyttäjinä(radikaalifeminismi). Iloittiin naisena olosta ja myös haluttiin päästä itse määrittelemään äitiys ja yhteiskunta uudelleen naisen näkökulmasta (standpointfeminismi).

Standpointfeminismiin liittyy myös naisten arvostus tieteentekijöinä. Viimeisin suuntaus on 90-luvun postmoderni feminismi kieltää yhtenäisen määriteltävän naiseuden olemassaolon ja on kiinnostunut enemmänkin siitä, miten sukupuolta tuotetaan diskursseissa (jälkistrukturalismi).

Koska feminismi on siis eri aikoina pitänyt melua eri asioista on melko ymmärrettävää, että feministi on monille hämärä käsite. On totta, että ei voi ajaa tasa-arvoa, jos pitää naisia jumalattarina. Idea onkin, että koska feministit ovat erilaisia, heillä on myös erilaisia tavoitteita. Gynosentristit pitivät kotia naisen tärkeinpänä työnä, kun taas radikaalifeministit pitivät kotia vankilana ja naiseuden yksipuolistamisena.

Pohjalla on aina ollut tasa-arvo siinä mielessä, että naisten ja miesten tulisi olla yhtä arvokkaita ja aikuisina yhtä päätösvaltaisia omasta kohtalostaan.

Postmoderni feminismi, joka nyt on valtaamassa alaa perustuu siihen, että naiset, kuten miehetkään eivät ole yhtenäinen ryhmä ja niinpä naiseus tai mieheys ei ole määriteltävissä. Niinpä postmoderni feminismi on kiinnostunut siitä, kuinka esim. koululaitos, työmarkkinat ja markkinakoneisto representoi ja uusintaa naiseutta ja mieheyttä. Feminismiä aate on enää siinä mielessä, että suurin osa ajattelee maailman vieläkin olevan melko miehinen, vaikka joissakin asioissa naiset ovatkin paremmassa asemassa. Monet muutkin aatteet ovat melkoisesti muuttuneet, mutta nimi on säilynyt, näin myös feminismissä. Itse määrittelisin itseni feministinä näin: kiinnostunut yhteiskunnan rakenteista, joissa sukupuolta tuotetaan, haluaa purkaa rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään, haluaa vaikuttaa asenteisiin, jotka vielä pitävät naista "toisena" tieteen teossa ja työmarkkinoilla, haluaa kiinnittää huomiota miesten pahoinvointiin ja uudenlaiseen tapaan olla mies ja isä, haluaa kiinnittää huomiota naisten pahoinvointiin, sekä uudenlaiseen tapaan olla nainen ja äiti. Haluaa kehittää ajatusmallia, missä ihmisiä luokiteltaisiin ensisijaisesti muiden ominaisuuksien, kuin biologisen sukupuolen mukaan.

K-18 kirjoitti:

Yllättävän monella ei tunnu olevan käsitystä feminismistä, tai jos on, niin se on hyvin stereotypinen. Nythän on niin, että feminismi, kuten muutkin "liikkeet" on jakautunut moneksi jopa toisiaan kritisoivaksi haaraksi, eli feministeiksi itseään kutsuvat eroavat toisistaan. Ei ole yhtä ainoaa feminismiä.

Feminismin toisessa aallossa 60-70-luvulla esiintyi militanttifeminismiä, joka herätti naiset huomaamaan yhteiskunnassa tapahtuvan sorron (marxilaiset vertasivat naista työläiseen) ja alistetun aseman, sekä kehotti taistelemaan. Nämä olivat niitä rintaliivien polttajia, joille avioliitto oli laillistettu prostituutio ja äitiys vankila. 80-luvulla ns. gynosentrinen feminismi voimistui. Se katsoi, että patriarkaatti hiljensi naisen äänen, joka erään suunnan mielestä oli suurempaa tietoa, kuin miehen ääni. Jokatapauksessa äitiys, lesbous ja naisellisuus nousi ihailtavaksi ja naisen hyveellisyyttä juhlittiin , naiset nähtiin jumalattarina, synnyttäjinä(radikaalifeminismi). Iloittiin naisena olosta ja myös haluttiin päästä itse määrittelemään äitiys ja yhteiskunta uudelleen naisen näkökulmasta (standpointfeminismi).

Standpointfeminismiin liittyy myös naisten arvostus tieteentekijöinä. Viimeisin suuntaus on 90-luvun postmoderni feminismi kieltää yhtenäisen määriteltävän naiseuden olemassaolon ja on kiinnostunut enemmänkin siitä, miten sukupuolta tuotetaan diskursseissa (jälkistrukturalismi).

Koska feminismi on siis eri aikoina pitänyt melua eri asioista on melko ymmärrettävää, että feministi on monille hämärä käsite. On totta, että ei voi ajaa tasa-arvoa, jos pitää naisia jumalattarina. Idea onkin, että koska feministit ovat erilaisia, heillä on myös erilaisia tavoitteita. Gynosentristit pitivät kotia naisen tärkeinpänä työnä, kun taas radikaalifeministit pitivät kotia vankilana ja naiseuden yksipuolistamisena.

Pohjalla on aina ollut tasa-arvo siinä mielessä, että naisten ja miesten tulisi olla yhtä arvokkaita ja aikuisina yhtä päätösvaltaisia omasta kohtalostaan.

Postmoderni feminismi, joka nyt on valtaamassa alaa perustuu siihen, että naiset, kuten miehetkään eivät ole yhtenäinen ryhmä ja niinpä naiseus tai mieheys ei ole määriteltävissä. Niinpä postmoderni feminismi on kiinnostunut siitä, kuinka esim. koululaitos, työmarkkinat ja markkinakoneisto representoi ja uusintaa naiseutta ja mieheyttä. Feminismiä aate on enää siinä mielessä, että suurin osa ajattelee maailman vieläkin olevan melko miehinen, vaikka joissakin asioissa naiset ovatkin paremmassa asemassa. Monet muutkin aatteet ovat melkoisesti muuttuneet, mutta nimi on säilynyt, näin myös feminismissä. Itse määrittelisin itseni feministinä näin: kiinnostunut yhteiskunnan rakenteista, joissa sukupuolta tuotetaan, haluaa purkaa rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään, haluaa vaikuttaa asenteisiin, jotka vielä pitävät naista "toisena" tieteen teossa ja työmarkkinoilla, haluaa kiinnittää huomiota miesten pahoinvointiin ja uudenlaiseen tapaan olla mies ja isä, haluaa kiinnittää huomiota naisten pahoinvointiin, sekä uudenlaiseen tapaan olla nainen ja äiti. Haluaa kehittää ajatusmallia, missä ihmisiä luokiteltaisiin ensisijaisesti muiden ominaisuuksien, kuin biologisen sukupuolen mukaan.

Vaikka se on esimerkiksi Ruotsissa hyvin esillä.

siististi kirjoitti:

Vaikka se on esimerkiksi Ruotsissa hyvin esillä.

on radikaalifeminismi? Mitä asioita he ajavat? Voitko kertoa konkreettisia esimerkkejä?

Utelias kirjoitti:

on radikaalifeminismi? Mitä asioita he ajavat? Voitko kertoa konkreettisia esimerkkejä?

Pisimmälle vietynä radikaalifeminismissä nainen on yhtä kuin hyvä, oikea, maailman pelastaja ja elämän symboli.

K-18 kirjoitti:

Yllättävän monella ei tunnu olevan käsitystä feminismistä, tai jos on, niin se on hyvin stereotypinen. Nythän on niin, että feminismi, kuten muutkin "liikkeet" on jakautunut moneksi jopa toisiaan kritisoivaksi haaraksi, eli feministeiksi itseään kutsuvat eroavat toisistaan. Ei ole yhtä ainoaa feminismiä.

Feminismin toisessa aallossa 60-70-luvulla esiintyi militanttifeminismiä, joka herätti naiset huomaamaan yhteiskunnassa tapahtuvan sorron (marxilaiset vertasivat naista työläiseen) ja alistetun aseman, sekä kehotti taistelemaan. Nämä olivat niitä rintaliivien polttajia, joille avioliitto oli laillistettu prostituutio ja äitiys vankila. 80-luvulla ns. gynosentrinen feminismi voimistui. Se katsoi, että patriarkaatti hiljensi naisen äänen, joka erään suunnan mielestä oli suurempaa tietoa, kuin miehen ääni. Jokatapauksessa äitiys, lesbous ja naisellisuus nousi ihailtavaksi ja naisen hyveellisyyttä juhlittiin , naiset nähtiin jumalattarina, synnyttäjinä(radikaalifeminismi). Iloittiin naisena olosta ja myös haluttiin päästä itse määrittelemään äitiys ja yhteiskunta uudelleen naisen näkökulmasta (standpointfeminismi).

Standpointfeminismiin liittyy myös naisten arvostus tieteentekijöinä. Viimeisin suuntaus on 90-luvun postmoderni feminismi kieltää yhtenäisen määriteltävän naiseuden olemassaolon ja on kiinnostunut enemmänkin siitä, miten sukupuolta tuotetaan diskursseissa (jälkistrukturalismi).

Koska feminismi on siis eri aikoina pitänyt melua eri asioista on melko ymmärrettävää, että feministi on monille hämärä käsite. On totta, että ei voi ajaa tasa-arvoa, jos pitää naisia jumalattarina. Idea onkin, että koska feministit ovat erilaisia, heillä on myös erilaisia tavoitteita. Gynosentristit pitivät kotia naisen tärkeinpänä työnä, kun taas radikaalifeministit pitivät kotia vankilana ja naiseuden yksipuolistamisena.

Pohjalla on aina ollut tasa-arvo siinä mielessä, että naisten ja miesten tulisi olla yhtä arvokkaita ja aikuisina yhtä päätösvaltaisia omasta kohtalostaan.

Postmoderni feminismi, joka nyt on valtaamassa alaa perustuu siihen, että naiset, kuten miehetkään eivät ole yhtenäinen ryhmä ja niinpä naiseus tai mieheys ei ole määriteltävissä. Niinpä postmoderni feminismi on kiinnostunut siitä, kuinka esim. koululaitos, työmarkkinat ja markkinakoneisto representoi ja uusintaa naiseutta ja mieheyttä. Feminismiä aate on enää siinä mielessä, että suurin osa ajattelee maailman vieläkin olevan melko miehinen, vaikka joissakin asioissa naiset ovatkin paremmassa asemassa. Monet muutkin aatteet ovat melkoisesti muuttuneet, mutta nimi on säilynyt, näin myös feminismissä. Itse määrittelisin itseni feministinä näin: kiinnostunut yhteiskunnan rakenteista, joissa sukupuolta tuotetaan, haluaa purkaa rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään, haluaa vaikuttaa asenteisiin, jotka vielä pitävät naista "toisena" tieteen teossa ja työmarkkinoilla, haluaa kiinnittää huomiota miesten pahoinvointiin ja uudenlaiseen tapaan olla mies ja isä, haluaa kiinnittää huomiota naisten pahoinvointiin, sekä uudenlaiseen tapaan olla nainen ja äiti. Haluaa kehittää ajatusmallia, missä ihmisiä luokiteltaisiin ensisijaisesti muiden ominaisuuksien, kuin biologisen sukupuolen mukaan.

Täällä on jo pitkään toitotettu, että feminismejä on yhtä paljon kuin feministejäkin, jolloin keskustelu feminismistä yhtenäisenä käsitteenä on mahdotonta. Täytyy keskustella jokaisen feministin omasta feminismistä. Menee minusta hieman liian henkilökohtaiseksi, mutta voihan sitä yrittää. Muuten, kun määrittelet feminismisi tavoitteita, miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa?

Nämä yhteiskunnan "sukupuolta tuottavat rakenteet" ovat mielenkiintoinen osa naistutkimuksen ja feminismin jargonia. Kerropa, löytyykö näiden rakenteiden takaa aina naisia alistava mies?

Kun purat rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään, luetko myös miehet ihmisiksi? Oletko purkamassa myös niitä rakenteita ja asenteita, jotka yhä edelleen asettavat miehelle suuremman vastuun perheen toimeentulon hankkimisesta kuin naiselle?

Haluat kiinnittää huomiota uudenlaiseen tapaan olla mies. Kenen tarpeita tämä uudenlaisen miehen mallin määrittely palvelisi? Kuka tämän uuden miehen mallin määrittelisi, sinä ja muut feministitkö?

Juntti kirjoitti:

Täällä on jo pitkään toitotettu, että feminismejä on yhtä paljon kuin feministejäkin, jolloin keskustelu feminismistä yhtenäisenä käsitteenä on mahdotonta. Täytyy keskustella jokaisen feministin omasta feminismistä. Menee minusta hieman liian henkilökohtaiseksi, mutta voihan sitä yrittää. Muuten, kun määrittelet feminismisi tavoitteita, miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa?

Nämä yhteiskunnan "sukupuolta tuottavat rakenteet" ovat mielenkiintoinen osa naistutkimuksen ja feminismin jargonia. Kerropa, löytyykö näiden rakenteiden takaa aina naisia alistava mies?

Kun purat rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään, luetko myös miehet ihmisiksi? Oletko purkamassa myös niitä rakenteita ja asenteita, jotka yhä edelleen asettavat miehelle suuremman vastuun perheen toimeentulon hankkimisesta kuin naiselle?

Haluat kiinnittää huomiota uudenlaiseen tapaan olla mies. Kenen tarpeita tämä uudenlaisen miehen mallin määrittely palvelisi? Kuka tämän uuden miehen mallin määrittelisi, sinä ja muut feministitkö?

Koska kaikilla suurilla ajattelijoilla on joku kummallisuus (esim. Max ja Marian Weberin avioliittoa ei koskaan ns. sinetöity, kuulemma) ja toisaalta 3. persoona on kirjoitettaessa mahtipontisempi.

Melko läpinäkyvästi oletat, että huolimatta feministien erilaisuudesta, myös minun ajattelussani paha mies täytyy syrjäyttää jne.

Valitan, ei osunut.

Yhteiskunnan rakenteet tuotetaan uudelleen kanssakäymisessä, eikä näin mikään yksittäinen tekijä pysty pitämään rakenteita koossa. Kaikki siis osallistuvat yhdessä representaatioon. Asiat muuttuvat, kun asioita aletaan toteuttaa eri tavoilla. Mistä tämä muutos pohjimmiltaan johtuu? Siitä holistit ja individualistít kiistelevät yhä.

Jos olisin tarkoittanut ihmisillä vain naisia, kai olisin käyttänyt merkitsijää "nainen" merkitsijän "ihminen" tilalla? Haluaisit ehkä uskoa, että feministit ajavat vain naisten asiaa ja toivovat miehille pelkkää pahaa. Ainakin feminismi olisi helpompi sivuuttaa? Jos olet helposti järkyttyvää tyyppiä, ei kannata jatkaa lukemista, sillä saattaisit olla jopa samaa mieltä minun, feministin, kanssa :-)

Miesten suurempi taakka toimeentulosta ja naisten suurempi vastuu kodista sekä hoivasta ovat epäkohtia siinä mielessä, kun ne pakottavat myös menestymiseen/hoivaan sopimattomat (tai jotka haluaisivat hoivata/menestyä, mutta vähemmän kuin odotetaan) ihmiset elämään "tavan mukaan". Ja vain koska he sattuvat olemaan biologista sukupuolta mies/nainen.

Aika hassua. Osaat heti tarttua miehen elämän ongelmakohtaan, suuriin paineisiin toimeentulosta. Kuitenkaan asiaan ei ilmeisesti saisi puuttua, eikä etsiä parannusta.(varsinkaan feministit ei saisi) Sillä juuri parannusta nykytilanteeseen toisi uudenlainen tapa olla mies. Kaikkien miesten ei tarvitsisi tavoitella menestystä, olla rohkeita ja ilmaista aggressioitaan, olla miehiä kaikilla tavoilla, kuin se nyt tarkoittaa miehenä olemista. Saisi olla heikko, saisi olla vaikka koti-isä. Saisi toisaalta olla perimiehekäskin. Samoin, kuin nainen saisi toteuttaa naiseuttaan joko perinaisellisesti, androgyynisti, perinteisen miesmäisesti tai kaikkien sekoituksena. Nais-ja miestutkijat yrittävät innostaa ihmisiä ensin havaitsemaan rakenteet ja osallistumaan rakenteiden uudelleen muotoiluun. Tätä ovat esim. mies- ja isäkerhot. Vastasiko tämä kysymykseesi?

K-18 kirjoitti:

Koska kaikilla suurilla ajattelijoilla on joku kummallisuus (esim. Max ja Marian Weberin avioliittoa ei koskaan ns. sinetöity, kuulemma) ja toisaalta 3. persoona on kirjoitettaessa mahtipontisempi.

Melko läpinäkyvästi oletat, että huolimatta feministien erilaisuudesta, myös minun ajattelussani paha mies täytyy syrjäyttää jne.

Valitan, ei osunut.

Yhteiskunnan rakenteet tuotetaan uudelleen kanssakäymisessä, eikä näin mikään yksittäinen tekijä pysty pitämään rakenteita koossa. Kaikki siis osallistuvat yhdessä representaatioon. Asiat muuttuvat, kun asioita aletaan toteuttaa eri tavoilla. Mistä tämä muutos pohjimmiltaan johtuu? Siitä holistit ja individualistít kiistelevät yhä.

Jos olisin tarkoittanut ihmisillä vain naisia, kai olisin käyttänyt merkitsijää "nainen" merkitsijän "ihminen" tilalla? Haluaisit ehkä uskoa, että feministit ajavat vain naisten asiaa ja toivovat miehille pelkkää pahaa. Ainakin feminismi olisi helpompi sivuuttaa? Jos olet helposti järkyttyvää tyyppiä, ei kannata jatkaa lukemista, sillä saattaisit olla jopa samaa mieltä minun, feministin, kanssa :-)

Miesten suurempi taakka toimeentulosta ja naisten suurempi vastuu kodista sekä hoivasta ovat epäkohtia siinä mielessä, kun ne pakottavat myös menestymiseen/hoivaan sopimattomat (tai jotka haluaisivat hoivata/menestyä, mutta vähemmän kuin odotetaan) ihmiset elämään "tavan mukaan". Ja vain koska he sattuvat olemaan biologista sukupuolta mies/nainen.

Aika hassua. Osaat heti tarttua miehen elämän ongelmakohtaan, suuriin paineisiin toimeentulosta. Kuitenkaan asiaan ei ilmeisesti saisi puuttua, eikä etsiä parannusta.(varsinkaan feministit ei saisi) Sillä juuri parannusta nykytilanteeseen toisi uudenlainen tapa olla mies. Kaikkien miesten ei tarvitsisi tavoitella menestystä, olla rohkeita ja ilmaista aggressioitaan, olla miehiä kaikilla tavoilla, kuin se nyt tarkoittaa miehenä olemista. Saisi olla heikko, saisi olla vaikka koti-isä. Saisi toisaalta olla perimiehekäskin. Samoin, kuin nainen saisi toteuttaa naiseuttaan joko perinaisellisesti, androgyynisti, perinteisen miesmäisesti tai kaikkien sekoituksena. Nais-ja miestutkijat yrittävät innostaa ihmisiä ensin havaitsemaan rakenteet ja osallistumaan rakenteiden uudelleen muotoiluun. Tätä ovat esim. mies- ja isäkerhot. Vastasiko tämä kysymykseesi?

Tekstisi feministisestä naistutkimuksesta kopioitu jargon ei helpota sen ymmärtämistä, lieneekö se tarkoituskin? Yritän silti.

Jos yhteiskunnan "sukupuolta tuottavat rakenteet" ovat yhdessä tuotettuja, niin mistä on tullut se aika yleinen käsitys, että tämän tuottamisen tulokset toimivat yhteiskunnassa naisten vahingoksi? Vai eikö tämä käsitys kuulu sinun feminismiisi?

Uskon, että suurin osa feministeistä pitää feminismiä naisten asiaa ajavan liikkeenä. Pienelle osalle feministeistä yhteiskunnallisen uudistuksen perusteluksi näyttää riittävän myös se, että siitä on haittaa miehille. Mutta tästä ei nyt tämän enempää, koska kysymys on sinun feminismistäsi.

Jos miehille sälytetty suurempi perheen taakka toimeentulosta on mielestäsi todella ongelma, niin mietipä, mistä tämä vastuu miehille tulee. Millaista ratkaisua sinun feminismisi tähän ongelmaan tarjoaa?

Aika hassua, että sinusta on hassua, että minä miehenä tunnistan miehen elämän ongelmakohdat. Postauksesi jatko kyllä selittää, miksi se sinusta tuntuu hassulta: arvelet, että sinä feministinä tiedät, mikä miehille olisi parasta. Minusta kuitenkin tuntuu, että ennen kuin pääset kunnolliseen lopputulokseen tämän asia suhteen, joudut miettimään lisää ja ehkä jopa keskustelemaan asiasta miesten kanssa.

Oletko ajatellut loppuun asti uudenlaisen miehen määritelmäsi? Meillä nimittäin on jo määritelmäsi mukaisia miehiä, jotka ovat heikkoja, jotka eivät halua tai pysty tavoittelemaan menestystä, jotka eivät ole rohkeita eivätkä osaa oikein ilmaista aggressiivisuuttaan. He elävät yleensä yksin ja heitä sanotaan syrjäytyneiksi. Väitätkö todella, että sinun feminismisi parantaisi tällaisten miesten asemaa? Ja jos niin miten?

Juntti kirjoitti:

Tekstisi feministisestä naistutkimuksesta kopioitu jargon ei helpota sen ymmärtämistä, lieneekö se tarkoituskin? Yritän silti.

Jos yhteiskunnan "sukupuolta tuottavat rakenteet" ovat yhdessä tuotettuja, niin mistä on tullut se aika yleinen käsitys, että tämän tuottamisen tulokset toimivat yhteiskunnassa naisten vahingoksi? Vai eikö tämä käsitys kuulu sinun feminismiisi?

Uskon, että suurin osa feministeistä pitää feminismiä naisten asiaa ajavan liikkeenä. Pienelle osalle feministeistä yhteiskunnallisen uudistuksen perusteluksi näyttää riittävän myös se, että siitä on haittaa miehille. Mutta tästä ei nyt tämän enempää, koska kysymys on sinun feminismistäsi.

Jos miehille sälytetty suurempi perheen taakka toimeentulosta on mielestäsi todella ongelma, niin mietipä, mistä tämä vastuu miehille tulee. Millaista ratkaisua sinun feminismisi tähän ongelmaan tarjoaa?

Aika hassua, että sinusta on hassua, että minä miehenä tunnistan miehen elämän ongelmakohdat. Postauksesi jatko kyllä selittää, miksi se sinusta tuntuu hassulta: arvelet, että sinä feministinä tiedät, mikä miehille olisi parasta. Minusta kuitenkin tuntuu, että ennen kuin pääset kunnolliseen lopputulokseen tämän asia suhteen, joudut miettimään lisää ja ehkä jopa keskustelemaan asiasta miesten kanssa.

Oletko ajatellut loppuun asti uudenlaisen miehen määritelmäsi? Meillä nimittäin on jo määritelmäsi mukaisia miehiä, jotka ovat heikkoja, jotka eivät halua tai pysty tavoittelemaan menestystä, jotka eivät ole rohkeita eivätkä osaa oikein ilmaista aggressiivisuuttaan. He elävät yleensä yksin ja heitä sanotaan syrjäytyneiksi. Väitätkö todella, että sinun feminismisi parantaisi tällaisten miesten asemaa? Ja jos niin miten?

Teksti oli itseasiassa itse kirjoittamani ja siksipä olen erityisen kiinnostunut, mikä siinä oli epäselvää?

Patriarkaatin käsite on luotu, jotta voitaisiin käsitellä miesten ylivaltaa yhteiskunnassa. Nyt tuo ylivalta on lailla poistettu (kotikuritus oikeus, naisille mahdollisuus hallita omaisuuttaan, äänestää ja tulla valituksi politiikkaan yms. jutut), mutta koska miesten valta yhteiskunnassa kesti niin kauan, jälkimainingit, joissa siis nyt elämme, ovat pitkät. Naisten alisteisuutta on esim. "kaikki naiset kotiin" asenne, joka vaikeuttaa naisten selviämistä työelämässä. Lisäksi äitiä pidetään edelleen syypäänä lasten ongelmiin (varsinkin, jos tämä käy työssä) jopa silloin, kun lasten ongelmien aiheuttaja on isä.

Koko naiseus on monille vieläkin toiseutta ja esim. osa sosiaaliturvaa on rakennettu mieselättäjä mallille, joka aiheuttaa naisten köyhyyttä. Naisammatit ovat vähemmän arvostettuja jne. Alan arvostus laskee, kun ala naisistuu. Naisten palkat ovat pienempiä. Minusta tämä kertoo, että naiseuden kurssi on huonompi, kuin mieheyden. Naiset ovat työreservi, eli työvoimapulan aikaan päiväkoti on lapselle hyväksi ja työttömyyden aikaan kotihoito. Miehen työssäkäyntiä ei kyseenalaisteta koskaan.

Joustamattomat rakenteet ovat kummankin haitaksi, mutta minun naisinen kokemukseni on, että naisia ne ovat painaneet vielä enemmän.

Mistä tämä miesten vastuu sinun mielestäsi tulee? Minusta se tulee yksinkertaisesti siitä, että vaikka mieselättäjyyden mallimme on heikko muihin maihin verrattuna, vaikuttaa se kuitenkin asenteisiin ja mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mikään mies. Toisaalta suomalaiseen mieskulttuuriin kuuluu "kaik on mänt"-ajattelu, joka johtaa alkoholismiin ja väkivaltaan (häpeäraivo).

Minun feminismini ajattelee niin, että ihmisten pitäisi tehdä luonteelleen sopivia töitä. Ensimmäisenä pitäisi tasata ammattien arvostusta, niin että ammatti kuin ammatti tuottaisi arvokkuutta tekijälleen. Silloin ei olisi pakko pyrkiä huipulle.

Mistä päättelet, että minusta feministit tietävät paremmin. Minähän juuri korostin, että mies-naistutkijan tehtävä on antaa välineitä tapojen tarkasteluun ja kannustaa muuttamaan niitä toimintoja, jotka katsotaan haitallisiksi (esim. stressaaviksi, kuormittaviksi). Pääosassa on siis tavallisen toimijan tulkinta. Esim. isäkerhossa isät keskustelevat isyydestä ja aviomieheydestä, sekä purkavat tuntojaan ja löytävät uusia tapoja toimia.

Minusta syrjäytyneisyys johtuu siitä, että yhteisö torjuu kuvioon sopimatonta jäsentään. Heikot jäävät jalkoihin, paitsi heikot naiset, joilla on jo erilaisia avustusjärjestelmiä. Naisen heikkous on siis hyväksyttävämpää ja siksi myös naisen avustaminen on perustellumpaa. Miehen heikkous on tavallaan enemmän "itsestä kii" ja siksi miesten annetaan upota. Uskon, että jos miesten heikkouteen suhtauduttaisiin kuin naisten heikkouteen nyt, olisi yhteisö myös lempeämpi ja avuliaampi auttamaan miestä hädässä. Syrjäytyminen vähenisi. Lisäksi moni mies syrjäytyy, koska ei pystynyt täyttämään tavoitteita, eli "antaa mennä vaan" koska kaikki on kuitenkin jo pilalla jne.

K-18 kirjoitti:

Yllättävän monella ei tunnu olevan käsitystä feminismistä, tai jos on, niin se on hyvin stereotypinen. Nythän on niin, että feminismi, kuten muutkin "liikkeet" on jakautunut moneksi jopa toisiaan kritisoivaksi haaraksi, eli feministeiksi itseään kutsuvat eroavat toisistaan. Ei ole yhtä ainoaa feminismiä.

Feminismin toisessa aallossa 60-70-luvulla esiintyi militanttifeminismiä, joka herätti naiset huomaamaan yhteiskunnassa tapahtuvan sorron (marxilaiset vertasivat naista työläiseen) ja alistetun aseman, sekä kehotti taistelemaan. Nämä olivat niitä rintaliivien polttajia, joille avioliitto oli laillistettu prostituutio ja äitiys vankila. 80-luvulla ns. gynosentrinen feminismi voimistui. Se katsoi, että patriarkaatti hiljensi naisen äänen, joka erään suunnan mielestä oli suurempaa tietoa, kuin miehen ääni. Jokatapauksessa äitiys, lesbous ja naisellisuus nousi ihailtavaksi ja naisen hyveellisyyttä juhlittiin , naiset nähtiin jumalattarina, synnyttäjinä(radikaalifeminismi). Iloittiin naisena olosta ja myös haluttiin päästä itse määrittelemään äitiys ja yhteiskunta uudelleen naisen näkökulmasta (standpointfeminismi).

Standpointfeminismiin liittyy myös naisten arvostus tieteentekijöinä. Viimeisin suuntaus on 90-luvun postmoderni feminismi kieltää yhtenäisen määriteltävän naiseuden olemassaolon ja on kiinnostunut enemmänkin siitä, miten sukupuolta tuotetaan diskursseissa (jälkistrukturalismi).

Koska feminismi on siis eri aikoina pitänyt melua eri asioista on melko ymmärrettävää, että feministi on monille hämärä käsite. On totta, että ei voi ajaa tasa-arvoa, jos pitää naisia jumalattarina. Idea onkin, että koska feministit ovat erilaisia, heillä on myös erilaisia tavoitteita. Gynosentristit pitivät kotia naisen tärkeinpänä työnä, kun taas radikaalifeministit pitivät kotia vankilana ja naiseuden yksipuolistamisena.

Pohjalla on aina ollut tasa-arvo siinä mielessä, että naisten ja miesten tulisi olla yhtä arvokkaita ja aikuisina yhtä päätösvaltaisia omasta kohtalostaan.

Postmoderni feminismi, joka nyt on valtaamassa alaa perustuu siihen, että naiset, kuten miehetkään eivät ole yhtenäinen ryhmä ja niinpä naiseus tai mieheys ei ole määriteltävissä. Niinpä postmoderni feminismi on kiinnostunut siitä, kuinka esim. koululaitos, työmarkkinat ja markkinakoneisto representoi ja uusintaa naiseutta ja mieheyttä. Feminismiä aate on enää siinä mielessä, että suurin osa ajattelee maailman vieläkin olevan melko miehinen, vaikka joissakin asioissa naiset ovatkin paremmassa asemassa. Monet muutkin aatteet ovat melkoisesti muuttuneet, mutta nimi on säilynyt, näin myös feminismissä. Itse määrittelisin itseni feministinä näin: kiinnostunut yhteiskunnan rakenteista, joissa sukupuolta tuotetaan, haluaa purkaa rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään, haluaa vaikuttaa asenteisiin, jotka vielä pitävät naista "toisena" tieteen teossa ja työmarkkinoilla, haluaa kiinnittää huomiota miesten pahoinvointiin ja uudenlaiseen tapaan olla mies ja isä, haluaa kiinnittää huomiota naisten pahoinvointiin, sekä uudenlaiseen tapaan olla nainen ja äiti. Haluaa kehittää ajatusmallia, missä ihmisiä luokiteltaisiin ensisijaisesti muiden ominaisuuksien, kuin biologisen sukupuolen mukaan.

Olen kanssasi 100% samaa mieltä. Tosin lopetin kutsumasta itseäni feministiksi noin vuosi sitten, kun tajusin, että itse asiassa feminismi käsitetään yhteiskunnassa toisin kuin itse sen käsitin. Jotenka minut käsitettiin yleensä väärin, jos sanoin olevani feministi.

Juntti kirjoitti:

Tekstisi feministisestä naistutkimuksesta kopioitu jargon ei helpota sen ymmärtämistä, lieneekö se tarkoituskin? Yritän silti.

Jos yhteiskunnan "sukupuolta tuottavat rakenteet" ovat yhdessä tuotettuja, niin mistä on tullut se aika yleinen käsitys, että tämän tuottamisen tulokset toimivat yhteiskunnassa naisten vahingoksi? Vai eikö tämä käsitys kuulu sinun feminismiisi?

Uskon, että suurin osa feministeistä pitää feminismiä naisten asiaa ajavan liikkeenä. Pienelle osalle feministeistä yhteiskunnallisen uudistuksen perusteluksi näyttää riittävän myös se, että siitä on haittaa miehille. Mutta tästä ei nyt tämän enempää, koska kysymys on sinun feminismistäsi.

Jos miehille sälytetty suurempi perheen taakka toimeentulosta on mielestäsi todella ongelma, niin mietipä, mistä tämä vastuu miehille tulee. Millaista ratkaisua sinun feminismisi tähän ongelmaan tarjoaa?

Aika hassua, että sinusta on hassua, että minä miehenä tunnistan miehen elämän ongelmakohdat. Postauksesi jatko kyllä selittää, miksi se sinusta tuntuu hassulta: arvelet, että sinä feministinä tiedät, mikä miehille olisi parasta. Minusta kuitenkin tuntuu, että ennen kuin pääset kunnolliseen lopputulokseen tämän asia suhteen, joudut miettimään lisää ja ehkä jopa keskustelemaan asiasta miesten kanssa.

Oletko ajatellut loppuun asti uudenlaisen miehen määritelmäsi? Meillä nimittäin on jo määritelmäsi mukaisia miehiä, jotka ovat heikkoja, jotka eivät halua tai pysty tavoittelemaan menestystä, jotka eivät ole rohkeita eivätkä osaa oikein ilmaista aggressiivisuuttaan. He elävät yleensä yksin ja heitä sanotaan syrjäytyneiksi. Väitätkö todella, että sinun feminismisi parantaisi tällaisten miesten asemaa? Ja jos niin miten?

Sulla on ongelma. Löydät K-18:n tekstistä koko ajan sellaista, mitä siellä ei lue.

Tätä juuri tarkoisin, kun mainitsin, että vältän feminismi-termin käyttämistä, koska se käsitetään automaattimisesti väärin, historiansa valossa.

K-18 kirjoitti:

Teksti oli itseasiassa itse kirjoittamani ja siksipä olen erityisen kiinnostunut, mikä siinä oli epäselvää?

Patriarkaatin käsite on luotu, jotta voitaisiin käsitellä miesten ylivaltaa yhteiskunnassa. Nyt tuo ylivalta on lailla poistettu (kotikuritus oikeus, naisille mahdollisuus hallita omaisuuttaan, äänestää ja tulla valituksi politiikkaan yms. jutut), mutta koska miesten valta yhteiskunnassa kesti niin kauan, jälkimainingit, joissa siis nyt elämme, ovat pitkät. Naisten alisteisuutta on esim. "kaikki naiset kotiin" asenne, joka vaikeuttaa naisten selviämistä työelämässä. Lisäksi äitiä pidetään edelleen syypäänä lasten ongelmiin (varsinkin, jos tämä käy työssä) jopa silloin, kun lasten ongelmien aiheuttaja on isä.

Koko naiseus on monille vieläkin toiseutta ja esim. osa sosiaaliturvaa on rakennettu mieselättäjä mallille, joka aiheuttaa naisten köyhyyttä. Naisammatit ovat vähemmän arvostettuja jne. Alan arvostus laskee, kun ala naisistuu. Naisten palkat ovat pienempiä. Minusta tämä kertoo, että naiseuden kurssi on huonompi, kuin mieheyden. Naiset ovat työreservi, eli työvoimapulan aikaan päiväkoti on lapselle hyväksi ja työttömyyden aikaan kotihoito. Miehen työssäkäyntiä ei kyseenalaisteta koskaan.

Joustamattomat rakenteet ovat kummankin haitaksi, mutta minun naisinen kokemukseni on, että naisia ne ovat painaneet vielä enemmän.

Mistä tämä miesten vastuu sinun mielestäsi tulee? Minusta se tulee yksinkertaisesti siitä, että vaikka mieselättäjyyden mallimme on heikko muihin maihin verrattuna, vaikuttaa se kuitenkin asenteisiin ja mies, joka ei elätä perhettään, ei monen mielestä ole mikään mies. Toisaalta suomalaiseen mieskulttuuriin kuuluu "kaik on mänt"-ajattelu, joka johtaa alkoholismiin ja väkivaltaan (häpeäraivo).

Minun feminismini ajattelee niin, että ihmisten pitäisi tehdä luonteelleen sopivia töitä. Ensimmäisenä pitäisi tasata ammattien arvostusta, niin että ammatti kuin ammatti tuottaisi arvokkuutta tekijälleen. Silloin ei olisi pakko pyrkiä huipulle.

Mistä päättelet, että minusta feministit tietävät paremmin. Minähän juuri korostin, että mies-naistutkijan tehtävä on antaa välineitä tapojen tarkasteluun ja kannustaa muuttamaan niitä toimintoja, jotka katsotaan haitallisiksi (esim. stressaaviksi, kuormittaviksi). Pääosassa on siis tavallisen toimijan tulkinta. Esim. isäkerhossa isät keskustelevat isyydestä ja aviomieheydestä, sekä purkavat tuntojaan ja löytävät uusia tapoja toimia.

Minusta syrjäytyneisyys johtuu siitä, että yhteisö torjuu kuvioon sopimatonta jäsentään. Heikot jäävät jalkoihin, paitsi heikot naiset, joilla on jo erilaisia avustusjärjestelmiä. Naisen heikkous on siis hyväksyttävämpää ja siksi myös naisen avustaminen on perustellumpaa. Miehen heikkous on tavallaan enemmän "itsestä kii" ja siksi miesten annetaan upota. Uskon, että jos miesten heikkouteen suhtauduttaisiin kuin naisten heikkouteen nyt, olisi yhteisö myös lempeämpi ja avuliaampi auttamaan miestä hädässä. Syrjäytyminen vähenisi. Lisäksi moni mies syrjäytyy, koska ei pystynyt täyttämään tavoitteita, eli "antaa mennä vaan" koska kaikki on kuitenkin jo pilalla jne.

En epäile kirjoituskykyjäsi, minua vain ihmetyttävät jotkut käyttämäsi feministisen naistutkimuksen epämääräiset termit.

Myönnät, että yhteiskunnan rakenteet toimivat mielestäsi naisten etujen vastaisesti. Et kuitenkaan vastaa kysymykseeni, kuinka tämä on mahdollista, jos näitä rakenteita tuotetaan yhdessä. Oletko ehkä kuitenkin sitä mieltä, että näiden rakenteiden takaa löytyy naisia alistava mies?

On jotenkin omituista, että arvioit sosiaaliturvajärjestelmämme olevan naisia syrjivä, vaikka on yleisesti tiedossa, että ne jotka tämä järjestelmä todella syrjäyttää normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle ovat lähes sataprosenttisesti miehiä. Ilmeneekö tässä arviossasi feministinen asenteesi?

Yleensä feministit tarkoittavat ammattien arvostuseroista puhuessaan palkkaeroja. Tarkoitatko sinäkin? Onko mielestäsi markkinamekanismilla jokin rooli palkkojen määräytymisessä, vai voidaanko mielestäsi kaikki palkat määrätä hallinnollisesti?

Olet oikeassa, että miehen työssäkäyntiä harvemmin kyseenalaistetaan. Sen sijaan miehen jääminen kotiin kyseenalaistetaan usein, kyseenalaistajana on yleensä oma vaimo. Mikä on feministinen mielipiteesi tästä? Keitä sinun mielestäsi ovat nämä mainitsemasi "monet", jotka ovat sitä mieltä, että mies joka ei elätä perhettään ei ole mikään mies? Jaatko itse tämän mielipiteen?

Niinsanottua "miestutkimusta" harjoitetaan etupäässä yliopistojen naistutkimuksen laitoksilla, joiden henkilökunta koostuu lähes sataprosenttisesti naisista. Minusta miehenä tuntuu hassulta odottaa tällaisesta tutkimuksesta apua miehenä olon ongelmien ratkomiseen. Jo ongelmanasettelusta tulee helposti omituinen. Sinäkin näytät olettavan, että miehen elämän keskiössä on lapset ja parisuhde. Onko mieleesi juolahtanut, että miehet saattavat pitää elämässään tärkeinä aivan muita asioita?

Olet varmasti oikeassa kun sanot, että miesten syrjäytymisen syynä on usein kyvyttömyys saavuttaa heille asetettuja tavoitteita. Mutta kuka nämä tavoitteet asettaa? Onko sinun feminismisi auttamassa vai estämässä, jos mies haluaa määritellä itse omat tavoitteensa?

samaa mieltä kirjoitti:

Sulla on ongelma. Löydät K-18:n tekstistä koko ajan sellaista, mitä siellä ei lue.

Tätä juuri tarkoisin, kun mainitsin, että vältän feminismi-termin käyttämistä, koska se käsitetään automaattimisesti väärin, historiansa valossa.

Ongelma on siinä, ettei nimimerkki K-18:n feminismin määritelmästä näytä päällisin puolin katsottuna löytyvän naisasiaa ollenkaan. Katsotaan, mitä sieltä löytyy kun vähän kaivaa.

Juntti kirjoitti:

En epäile kirjoituskykyjäsi, minua vain ihmetyttävät jotkut käyttämäsi feministisen naistutkimuksen epämääräiset termit.

Myönnät, että yhteiskunnan rakenteet toimivat mielestäsi naisten etujen vastaisesti. Et kuitenkaan vastaa kysymykseeni, kuinka tämä on mahdollista, jos näitä rakenteita tuotetaan yhdessä. Oletko ehkä kuitenkin sitä mieltä, että näiden rakenteiden takaa löytyy naisia alistava mies?

On jotenkin omituista, että arvioit sosiaaliturvajärjestelmämme olevan naisia syrjivä, vaikka on yleisesti tiedossa, että ne jotka tämä järjestelmä todella syrjäyttää normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle ovat lähes sataprosenttisesti miehiä. Ilmeneekö tässä arviossasi feministinen asenteesi?

Yleensä feministit tarkoittavat ammattien arvostuseroista puhuessaan palkkaeroja. Tarkoitatko sinäkin? Onko mielestäsi markkinamekanismilla jokin rooli palkkojen määräytymisessä, vai voidaanko mielestäsi kaikki palkat määrätä hallinnollisesti?

Olet oikeassa, että miehen työssäkäyntiä harvemmin kyseenalaistetaan. Sen sijaan miehen jääminen kotiin kyseenalaistetaan usein, kyseenalaistajana on yleensä oma vaimo. Mikä on feministinen mielipiteesi tästä? Keitä sinun mielestäsi ovat nämä mainitsemasi "monet", jotka ovat sitä mieltä, että mies joka ei elätä perhettään ei ole mikään mies? Jaatko itse tämän mielipiteen?

Niinsanottua "miestutkimusta" harjoitetaan etupäässä yliopistojen naistutkimuksen laitoksilla, joiden henkilökunta koostuu lähes sataprosenttisesti naisista. Minusta miehenä tuntuu hassulta odottaa tällaisesta tutkimuksesta apua miehenä olon ongelmien ratkomiseen. Jo ongelmanasettelusta tulee helposti omituinen. Sinäkin näytät olettavan, että miehen elämän keskiössä on lapset ja parisuhde. Onko mieleesi juolahtanut, että miehet saattavat pitää elämässään tärkeinä aivan muita asioita?

Olet varmasti oikeassa kun sanot, että miesten syrjäytymisen syynä on usein kyvyttömyys saavuttaa heille asetettuja tavoitteita. Mutta kuka nämä tavoitteet asettaa? Onko sinun feminismisi auttamassa vai estämässä, jos mies haluaa määritellä itse omat tavoitteensa?

>>Sinäkin näytät olettavan, että miehen elämän keskiössä on lapset ja parisuhde.

Juntti kirjoitti:

En epäile kirjoituskykyjäsi, minua vain ihmetyttävät jotkut käyttämäsi feministisen naistutkimuksen epämääräiset termit.

Myönnät, että yhteiskunnan rakenteet toimivat mielestäsi naisten etujen vastaisesti. Et kuitenkaan vastaa kysymykseeni, kuinka tämä on mahdollista, jos näitä rakenteita tuotetaan yhdessä. Oletko ehkä kuitenkin sitä mieltä, että näiden rakenteiden takaa löytyy naisia alistava mies?

On jotenkin omituista, että arvioit sosiaaliturvajärjestelmämme olevan naisia syrjivä, vaikka on yleisesti tiedossa, että ne jotka tämä järjestelmä todella syrjäyttää normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle ovat lähes sataprosenttisesti miehiä. Ilmeneekö tässä arviossasi feministinen asenteesi?

Yleensä feministit tarkoittavat ammattien arvostuseroista puhuessaan palkkaeroja. Tarkoitatko sinäkin? Onko mielestäsi markkinamekanismilla jokin rooli palkkojen määräytymisessä, vai voidaanko mielestäsi kaikki palkat määrätä hallinnollisesti?

Olet oikeassa, että miehen työssäkäyntiä harvemmin kyseenalaistetaan. Sen sijaan miehen jääminen kotiin kyseenalaistetaan usein, kyseenalaistajana on yleensä oma vaimo. Mikä on feministinen mielipiteesi tästä? Keitä sinun mielestäsi ovat nämä mainitsemasi "monet", jotka ovat sitä mieltä, että mies joka ei elätä perhettään ei ole mikään mies? Jaatko itse tämän mielipiteen?

Niinsanottua "miestutkimusta" harjoitetaan etupäässä yliopistojen naistutkimuksen laitoksilla, joiden henkilökunta koostuu lähes sataprosenttisesti naisista. Minusta miehenä tuntuu hassulta odottaa tällaisesta tutkimuksesta apua miehenä olon ongelmien ratkomiseen. Jo ongelmanasettelusta tulee helposti omituinen. Sinäkin näytät olettavan, että miehen elämän keskiössä on lapset ja parisuhde. Onko mieleesi juolahtanut, että miehet saattavat pitää elämässään tärkeinä aivan muita asioita?

Olet varmasti oikeassa kun sanot, että miesten syrjäytymisen syynä on usein kyvyttömyys saavuttaa heille asetettuja tavoitteita. Mutta kuka nämä tavoitteet asettaa? Onko sinun feminismisi auttamassa vai estämässä, jos mies haluaa määritellä itse omat tavoitteensa?

Termit ovat maallikolle toki aina vaikeita, joten voit ihan hyvin kysyä suoraan, minkä sanan merkitystä et ymmärrä. Mikään termi ei ollut omakeksimäni, vaan jo käytössä kulunut.

Kirjoitin, että rakenteet ovat painaNEET, siis mennyt aikamuoto. Naisilla oli ennen vaikeampaa (sen varmaan itsekin myönnät), nykyään myös miehillä on vaikeaa, mutta hieman eri tavalla, kuin naisilla. Vaikeuden aiheuttaa, kun minän ja objektiminän tavoitteet, tunteet ja vaateet törmäävät. Rakenteet tuotetaan yhdessä= miehet ja naiset elävät "niinkuin tapana on" välittämättä siitä, kuinka hyvin se sopii aikaan ja ihmiseen. Monet ajattelijat ovat jopa sitä mieltä, että oman kulttuurin rakenteita ei pysty tavoittamaan, kuin pinnallisesti. Näin niiden järkevyyttä ei myöskään pystyisi punnitsemaan. Tällä hetkellä rakenteet sattuvat oleman sellaiset, että vielä 50-vuotta sitten ne mahdollistivat melko täydellisen miehisen ylivallan. Silloinkin rakenteiden säilyttämiseen osallistuivat myös naiset (koska eivät tienneet/uskaltaneet muuta/ osanneet kyseenalaistaa) esim. opettamalla kuuliaisuutta tyttärilleen. Feministit, joihin on aina kuulunut myös miehiä, alkoivat kyseenalaistaa rakenteiden oikeutusta, eli kysyivät "Mikä miehessä on niin ylevää, että tämä saa olla herra naiselle?"- tyylisiä kysymyksiä. Rakenteet antoivat periksi, koska oikeutusta säilymiseen ei enää ollut. Maailmankuva muuttui. Eli mies ei ollut rakenteiden takana, vaan sisällä, kuten nainenkin. Tosin monet miehet vastustivat alistusrakenteen purkua, tosin niin vastustivat monet naisetkin. Kaikille muutos ei aina ole mieleen. Maailma ei kuitenkaan koskaan vielä ole jäänyt paikoilleen.

Sosiaaliturva kysymys on sinänsä monimutkainen, että naiset ja miehet toimivat turvan piirissä erilailla. Naisten köyhyyttä ilmenee tapauksissa, missä nainen elää ns. normaalia elämää. Saa lapsia, ei ole moniongelmainen. Jos mies käyttäytyy turvan piirissä normaalin ihmisen tavoin, hän elää rikkaammin, kuin nainen, koska on useimmin oikeutettu ansiosidonnaiseen.

Juopot ja moniongelmaiset ovat asia erikseen ja niissä tapauksissa naiset saavat herkemmin apua, koska rantajätkäkulttuurin ei katsota sopivan naisille.

Matalapalkka ongelma on suurin julkisella sektorilla, jonka pitäisi olla markkinoiden ylä tai ulkopuolella, eli hallinnollinen säätely olisi mahdollinen, jos tahtoa löytyy.

Jos puolisot eivät osaa elää sovussa, saattaa se johtua toiseen kohdistetuista odotuksista. Kuten työnjaosta. Jos vaimo on omaksunut käsityksen, että naiset on kotona ja miehet työssä (ja lisäksi kulttuurinen representaatio tukee tätä oletusta jatkuvasti), niin voiko vaimoa syyttää tästä? Mies voi tässä tapauksessa yrittää vaikuttaa naisen käsityksiin perustelemalla kantansa ja vetoamalla uuteen sukupuolisopimukseen.

Itse en jaa tätä mielipidettä, vaan pidän miehiä ehkä jopa parempina kotihoitajina, koska heille ei asetu yhtä suuria paineita, eivätkä he siksi viilaa jokaista lastenhoidon pilkkua. Lasten kanssa olo on rennompaa.

Naistutkimuksen nimi karkoittaa monet lupaavat asiantuntijat, eli olen itsekin sitä mieltä, että pitäisi mennä Ruotsin mallin mukaan, eli puhua gendertutkimuksesta (suomessa ei ole sanaa sosiaaliselle sukupuolelle). Onko se taas naisten vika, jos miehet eivät ole kiinnostuneita itsestään? Onko jotenkin naisten hoivavietin vastuulla vetää miehetkin kuiville? Jos taas naistutkimus ei käsittelisi miehiä, valittaisitko mahdollisesti siitäkin?

Isäkerhot olivat vain esimerkki. Miestutkimus tutkii muitakin miehen elämänaloja, kuten työelämää, koulunkäyntiä, extremeharrastuksia, rahankäyttöä jne. Ehkä sinä luulet, että naistutkimuksenkin keskiössä on vain miehet ja lapset? Juolahtiko mieleesi, että naisilla saattaisi olla muutakin elämää?

Tavoitteet asettaa yhteisö, yhteisö perustuu rakenteille, rakenteita muuttamalla, myös odotukset muuttuvat. Eli auttamassa.

Juntti kirjoitti:

Ongelma on siinä, ettei nimimerkki K-18:n feminismin määritelmästä näytä päällisin puolin katsottuna löytyvän naisasiaa ollenkaan. Katsotaan, mitä sieltä löytyy kun vähän kaivaa.

Olisit kysynyt suoraan! Naisasiaa löytyy sen varran, että minusta perinteinen naiseus on yhtä arvokasta, kuin perinteinen mieheys. Hoiva on yhtä arvokasta kuin teknologia ja toisaalta sekä naisista, että miehistä on kumpaankin hommaan. Minusta on ihanaa olla nainen ja arvostan naisellisuutta itsessäni.

K-18 kirjoitti:

Termit ovat maallikolle toki aina vaikeita, joten voit ihan hyvin kysyä suoraan, minkä sanan merkitystä et ymmärrä. Mikään termi ei ollut omakeksimäni, vaan jo käytössä kulunut.

Kirjoitin, että rakenteet ovat painaNEET, siis mennyt aikamuoto. Naisilla oli ennen vaikeampaa (sen varmaan itsekin myönnät), nykyään myös miehillä on vaikeaa, mutta hieman eri tavalla, kuin naisilla. Vaikeuden aiheuttaa, kun minän ja objektiminän tavoitteet, tunteet ja vaateet törmäävät. Rakenteet tuotetaan yhdessä= miehet ja naiset elävät "niinkuin tapana on" välittämättä siitä, kuinka hyvin se sopii aikaan ja ihmiseen. Monet ajattelijat ovat jopa sitä mieltä, että oman kulttuurin rakenteita ei pysty tavoittamaan, kuin pinnallisesti. Näin niiden järkevyyttä ei myöskään pystyisi punnitsemaan. Tällä hetkellä rakenteet sattuvat oleman sellaiset, että vielä 50-vuotta sitten ne mahdollistivat melko täydellisen miehisen ylivallan. Silloinkin rakenteiden säilyttämiseen osallistuivat myös naiset (koska eivät tienneet/uskaltaneet muuta/ osanneet kyseenalaistaa) esim. opettamalla kuuliaisuutta tyttärilleen. Feministit, joihin on aina kuulunut myös miehiä, alkoivat kyseenalaistaa rakenteiden oikeutusta, eli kysyivät "Mikä miehessä on niin ylevää, että tämä saa olla herra naiselle?"- tyylisiä kysymyksiä. Rakenteet antoivat periksi, koska oikeutusta säilymiseen ei enää ollut. Maailmankuva muuttui. Eli mies ei ollut rakenteiden takana, vaan sisällä, kuten nainenkin. Tosin monet miehet vastustivat alistusrakenteen purkua, tosin niin vastustivat monet naisetkin. Kaikille muutos ei aina ole mieleen. Maailma ei kuitenkaan koskaan vielä ole jäänyt paikoilleen.

Sosiaaliturva kysymys on sinänsä monimutkainen, että naiset ja miehet toimivat turvan piirissä erilailla. Naisten köyhyyttä ilmenee tapauksissa, missä nainen elää ns. normaalia elämää. Saa lapsia, ei ole moniongelmainen. Jos mies käyttäytyy turvan piirissä normaalin ihmisen tavoin, hän elää rikkaammin, kuin nainen, koska on useimmin oikeutettu ansiosidonnaiseen.

Juopot ja moniongelmaiset ovat asia erikseen ja niissä tapauksissa naiset saavat herkemmin apua, koska rantajätkäkulttuurin ei katsota sopivan naisille.

Matalapalkka ongelma on suurin julkisella sektorilla, jonka pitäisi olla markkinoiden ylä tai ulkopuolella, eli hallinnollinen säätely olisi mahdollinen, jos tahtoa löytyy.

Jos puolisot eivät osaa elää sovussa, saattaa se johtua toiseen kohdistetuista odotuksista. Kuten työnjaosta. Jos vaimo on omaksunut käsityksen, että naiset on kotona ja miehet työssä (ja lisäksi kulttuurinen representaatio tukee tätä oletusta jatkuvasti), niin voiko vaimoa syyttää tästä? Mies voi tässä tapauksessa yrittää vaikuttaa naisen käsityksiin perustelemalla kantansa ja vetoamalla uuteen sukupuolisopimukseen.

Itse en jaa tätä mielipidettä, vaan pidän miehiä ehkä jopa parempina kotihoitajina, koska heille ei asetu yhtä suuria paineita, eivätkä he siksi viilaa jokaista lastenhoidon pilkkua. Lasten kanssa olo on rennompaa.

Naistutkimuksen nimi karkoittaa monet lupaavat asiantuntijat, eli olen itsekin sitä mieltä, että pitäisi mennä Ruotsin mallin mukaan, eli puhua gendertutkimuksesta (suomessa ei ole sanaa sosiaaliselle sukupuolelle). Onko se taas naisten vika, jos miehet eivät ole kiinnostuneita itsestään? Onko jotenkin naisten hoivavietin vastuulla vetää miehetkin kuiville? Jos taas naistutkimus ei käsittelisi miehiä, valittaisitko mahdollisesti siitäkin?

Isäkerhot olivat vain esimerkki. Miestutkimus tutkii muitakin miehen elämänaloja, kuten työelämää, koulunkäyntiä, extremeharrastuksia, rahankäyttöä jne. Ehkä sinä luulet, että naistutkimuksenkin keskiössä on vain miehet ja lapset? Juolahtiko mieleesi, että naisilla saattaisi olla muutakin elämää?

Tavoitteet asettaa yhteisö, yhteisö perustuu rakenteille, rakenteita muuttamalla, myös odotukset muuttuvat. Eli auttamassa.

Ongelmia eivät tuota vain yksittäiset termit, vaan myös käsiterakennelmat. Joskus tulee mieleen, että feministisessä naistutkimuksessa käsitteitä ei halutakaan määritellä niin että niistä saisi kiinni. Mutta se ei ole nyt aiheena.

Jos rakenteiden takana ei ollut mies, niin kuka tai mikä siellä sitten oli? Kirjoitat ikään kuin yhteiskunnalliset rakenteen olisivat syntyneet sattumalta tiettyyn muotoon, ja että niiden muuttaminen olisi pelkkä sopimuskysymys. Eikö ihmisen ja hänen ympäristönsä fyysisillä ominaisuuksilla ole yhteiskunnallisten rakenteiden kehitysprosessissa mielestäsi mitään roolia?

Olet siis sitä mieltä, että sosiaaliturvajärjestelmämme johtaa miesten syrjäytymiseen siksi, että sen "normaalin" ihmisen malli sopii paremmin naisille kuin miehille, ja osa miehistä ei sopeudu tähän malliin. Oletko feministinä sitä mieltä, että näin pitääkin olla?

Avoimessa markkinataloudessa julkinen sektorikaan ei pysty pakenemaan markkinamekanismia. Julkinen sektori on jo nyt taloudellisissa vaikeuksissa, joten palkkaerojen tasaaminen hallinnollisesti voisi tapahtua vain julkisen sektorin henkilöstöryhmien välisin siirroin. Tällöinkin niille miehille, joiden palkka alenisi, jäisi mahdollisuus siirtyä paremmille palkoille yksityissektorille. Onko muuten oikea tulkinta, että mielestäsi palkka on työn arvostuksen mitta?

Uskotko todella sellaisen parisuhteen onnistumisedellytyksiin, jossa mies ilmoittaa pitävänsä naisen velvollisuutena turvata perheelle riittävä elintaso? Jos et, mietipä miksi.

Olemme ilmeisesti samaa mieltä siitä, että miesten on turha odottaa apua elämänsä ongelmien ratkomiseen naistutkimusta harjoittavalta tiedeyhteisöltä, enkä usko että nimenmuutos asiaa parantaisi jos tutkimuksen tekijät pysyisivät samoina. Hyvä esimerkki tästä on Tasa-arvovaltuutetun toimisto, jossa miesnäkökulma ei viraston henkilöstörakenteen takia pääse juurikaan esiin, vaikka viraston nimi onkin sukupuolineutraali. Jonkinlainen kiintiöjärjestelmä voisi ehkä toimia molemmissa tapauksissa, mutta olisiko sellaisen luominen mahdollista?

Tähän on siis tultu. Yhteisö asettaa tavoitteet, joiden täyttämisessä sinun feminismisi haluaa miehiä auttaa. Liikkeelle lähdimme siitä, että sinä feministinä halusit purkaa rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään. Joudun kysymään uudestaan: onko niin, että sinun feminismisi lukee ihmisiin vain naiset, joiden mahdollisuuksia toteuttaa itseään haluat edistää? Miesten tavoitteethan sinun mallissasi asettaa yhteisö.

Juntti kirjoitti:

Ongelmia eivät tuota vain yksittäiset termit, vaan myös käsiterakennelmat. Joskus tulee mieleen, että feministisessä naistutkimuksessa käsitteitä ei halutakaan määritellä niin että niistä saisi kiinni. Mutta se ei ole nyt aiheena.

Jos rakenteiden takana ei ollut mies, niin kuka tai mikä siellä sitten oli? Kirjoitat ikään kuin yhteiskunnalliset rakenteen olisivat syntyneet sattumalta tiettyyn muotoon, ja että niiden muuttaminen olisi pelkkä sopimuskysymys. Eikö ihmisen ja hänen ympäristönsä fyysisillä ominaisuuksilla ole yhteiskunnallisten rakenteiden kehitysprosessissa mielestäsi mitään roolia?

Olet siis sitä mieltä, että sosiaaliturvajärjestelmämme johtaa miesten syrjäytymiseen siksi, että sen "normaalin" ihmisen malli sopii paremmin naisille kuin miehille, ja osa miehistä ei sopeudu tähän malliin. Oletko feministinä sitä mieltä, että näin pitääkin olla?

Avoimessa markkinataloudessa julkinen sektorikaan ei pysty pakenemaan markkinamekanismia. Julkinen sektori on jo nyt taloudellisissa vaikeuksissa, joten palkkaerojen tasaaminen hallinnollisesti voisi tapahtua vain julkisen sektorin henkilöstöryhmien välisin siirroin. Tällöinkin niille miehille, joiden palkka alenisi, jäisi mahdollisuus siirtyä paremmille palkoille yksityissektorille. Onko muuten oikea tulkinta, että mielestäsi palkka on työn arvostuksen mitta?

Uskotko todella sellaisen parisuhteen onnistumisedellytyksiin, jossa mies ilmoittaa pitävänsä naisen velvollisuutena turvata perheelle riittävä elintaso? Jos et, mietipä miksi.

Olemme ilmeisesti samaa mieltä siitä, että miesten on turha odottaa apua elämänsä ongelmien ratkomiseen naistutkimusta harjoittavalta tiedeyhteisöltä, enkä usko että nimenmuutos asiaa parantaisi jos tutkimuksen tekijät pysyisivät samoina. Hyvä esimerkki tästä on Tasa-arvovaltuutetun toimisto, jossa miesnäkökulma ei viraston henkilöstörakenteen takia pääse juurikaan esiin, vaikka viraston nimi onkin sukupuolineutraali. Jonkinlainen kiintiöjärjestelmä voisi ehkä toimia molemmissa tapauksissa, mutta olisiko sellaisen luominen mahdollista?

Tähän on siis tultu. Yhteisö asettaa tavoitteet, joiden täyttämisessä sinun feminismisi haluaa miehiä auttaa. Liikkeelle lähdimme siitä, että sinä feministinä halusit purkaa rakenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään. Joudun kysymään uudestaan: onko niin, että sinun feminismisi lukee ihmisiin vain naiset, joiden mahdollisuuksia toteuttaa itseään haluat edistää? Miesten tavoitteethan sinun mallissasi asettaa yhteisö.

Viittaat edelleen, että käsitteistö ei ole sinulle tuttua. Kysyisit nyt ihmeessä, että mitä et ymmärrä, niin olisimme sitten siinäkin asiassa tasavertaisempia.

Ihmisen nykyisen fyysisen ympäristön ovat melko pitkälle luoneet ihmiset itse. Ainoastaan fysiikan lait ja ihmiseläimen aistit ja kapasiteetti asettavat rajoja. Rakenteita ei varsinaisesti muuteta sopimalla, vaan toimimalla. Esim. hyväkään laki tai julistus ei itsessään toimi.

Ymmärrätköhän tahallaan väärin? Normaalissa tapauksessa (toimintakykyinen ihminen erikoisessa tilanteessa) miehet pärjäävät paremmin, koska saavat ansiosidonnaista ja naiset useimmin pelkkää perusrahaa. Sairaiden, syrjäytyneiden, linnakundien jne. kohdalla tukiverkko taas pettää miehillä, koska naisen auttamista pidetään hyväksyttävämpänä koska hän on ns. heikompi astia ja mies taas enemmän itse vastuussa (ei tosin minun mielestäni). Minusta sukupuoli ei saa olla syrjäyttävänä tekijänä missään tapauksessa.

Palkka on ainakin minulle työn arvostuksen mittari. Hoivaa pidetään vähempiarvoisena, kuin mutterin vääntämistä. Julkisen sektorin pitäisi näyttää esimerkkiä palkkojen tasauksessa, mutta tällä hetkellä juuri julkkarilla riistetään matalapalkkaihmisiä pätkällä.

En ymmärrä, mikä ongelma naisen elättäjyys parisuhteessa on. Mies luonnollisesti hoitasi oman osansa kotosalla ja esim. suunnittelemalla penninvenytystä, leipomalla itse jne.

Kaikki nais/miestutkijat eivät toki ole asenteellisia, enkä ymmärrä, miksi parin kiihkoilijan takia pitäisi kääntää selkä koko tieteen alalle. Tarkoitan, että onhan esim. filosofeissa todella punaisia kommunisteja ja psykologeissa entiseen elämään uskovia jne.

Valtiolla on joka paikassa, paitsi niissä tehtävissä, mihin äänestetään, pakollinen suhde 40/60, joka toimii myös miesten kohdalla. Tanella on lisäksi oma miesjaosto, jonka idea www.kaapeli.fi/~mies/, löytyy tuolta.

Muotoillaanpa yksinkertaisesti: Haluan edistää kehitystä joka johtaa väljempään sukupuolirooliajatteluun ja sen myötä ihmisten paineiden pienenemiseen ja suurempaan itsetoteutukseen.

K-18 kirjoitti:

Viittaat edelleen, että käsitteistö ei ole sinulle tuttua. Kysyisit nyt ihmeessä, että mitä et ymmärrä, niin olisimme sitten siinäkin asiassa tasavertaisempia.

Ihmisen nykyisen fyysisen ympäristön ovat melko pitkälle luoneet ihmiset itse. Ainoastaan fysiikan lait ja ihmiseläimen aistit ja kapasiteetti asettavat rajoja. Rakenteita ei varsinaisesti muuteta sopimalla, vaan toimimalla. Esim. hyväkään laki tai julistus ei itsessään toimi.

Ymmärrätköhän tahallaan väärin? Normaalissa tapauksessa (toimintakykyinen ihminen erikoisessa tilanteessa) miehet pärjäävät paremmin, koska saavat ansiosidonnaista ja naiset useimmin pelkkää perusrahaa. Sairaiden, syrjäytyneiden, linnakundien jne. kohdalla tukiverkko taas pettää miehillä, koska naisen auttamista pidetään hyväksyttävämpänä koska hän on ns. heikompi astia ja mies taas enemmän itse vastuussa (ei tosin minun mielestäni). Minusta sukupuoli ei saa olla syrjäyttävänä tekijänä missään tapauksessa.

Palkka on ainakin minulle työn arvostuksen mittari. Hoivaa pidetään vähempiarvoisena, kuin mutterin vääntämistä. Julkisen sektorin pitäisi näyttää esimerkkiä palkkojen tasauksessa, mutta tällä hetkellä juuri julkkarilla riistetään matalapalkkaihmisiä pätkällä.

En ymmärrä, mikä ongelma naisen elättäjyys parisuhteessa on. Mies luonnollisesti hoitasi oman osansa kotosalla ja esim. suunnittelemalla penninvenytystä, leipomalla itse jne.

Kaikki nais/miestutkijat eivät toki ole asenteellisia, enkä ymmärrä, miksi parin kiihkoilijan takia pitäisi kääntää selkä koko tieteen alalle. Tarkoitan, että onhan esim. filosofeissa todella punaisia kommunisteja ja psykologeissa entiseen elämään uskovia jne.

Valtiolla on joka paikassa, paitsi niissä tehtävissä, mihin äänestetään, pakollinen suhde 40/60, joka toimii myös miesten kohdalla. Tanella on lisäksi oma miesjaosto, jonka idea www.kaapeli.fi/~mies/, löytyy tuolta.

Muotoillaanpa yksinkertaisesti: Haluan edistää kehitystä joka johtaa väljempään sukupuolirooliajatteluun ja sen myötä ihmisten paineiden pienenemiseen ja suurempaan itsetoteutukseen.

Yleensä keskustelussa pyritään käyttämään sellaisia käsitteitä ja käsiterakennelmia, joiden voidaan perustellusti olettaa olevan myös keskustelun muiden osapuolien ymmärrettävissä. Feministisen naistutkimuksen monet käsitteet, esimerkiksi "rakenteiden tuottaminen" ja "uusintaminen", "miehinen ylivalta", "alistusrakenne" ja "sukupuolisopimus" eivät ole jokapäiväiseen kielenkäyttöön kuuluvia käsitteitä, joten vastuu niiden ymmärtämisestä jää niiden käyttäjälle.

Ihminen oman fyysisen ympäristönsä luojana on totta vain teollistuneissa länsimaissa, ja sielläkin laajemmin vasta parin sadan viime vuoden aikana. Omaan fyysiseen olemukseensa ihminen ei edelleenkään voi juuri vaikuttaa. Jos yhteiskunnan rakenteet heijastelevat tätä fyysistä ympäristöä ja tätä fyysistä olemusta, toiminnassa näiden rakenteiden muuttamiseksi olisi hyvä noudattaa tiettyä varovaisuutta, vai mitä? Ainakin nykyisten rakenteiden taustat olisi varmaan viisasta selvittää juurta jaksaen.

Jos väiteesi naisten syrjinnästä sosiaaliturvassa perustuu siihen, että miehet saavat useammin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, se on hataralla pohjalla. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan saannin edellytys on ammattijärjestön työttömyyskassan jäsenyys. Sinänsä on tietysti omituista, että sivistysvaltiossa sosiaaliturva voi olla kiinni jonkin järjestön jäsenyydestä, mutta minun tietääkseni koko järjestelmään ei sisälly ainoatakaan säännöstä, joka syrjisi naisia sukupuolen perusteella.

Tässä keskustelussa on välillä vaikea saada selvää siitä, milloin puhut yhteiskunnassa vallitsevista asenteista ja milloin omista näkemyksistäsi. Ilmeisesti meillä ei ole erimielisyyttä siitä, että nykyinen sosiaaliturva ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele syrjäytyviä miehiä.

Palkka arvostuksen mittarina ei ole aivan ongelmaton. Esimerkiksi tutkijoina toimii ihmisiä, jotka voisivat jopa kaksinkertaistaa palkkansa siirtymällä liike-elämän palvelukseen, mutta eivät siirry. Ilmeisesti ainakin he itse arvostavat omaa työtään jollain muulla perusteella kuin palkkatason kautta. Eikö sama mekanismi voisi toimia naisvaltaisilla matalapalkka-aloillakin?

Kommenttisi naisen toimimisesta elättäjänä parisuhteessa kumoaa hauskasti itse itsensä: katsot, että jos sinä hankit toimeentulon, sinulla on myös oikeus määrätä, miten mies kotona aikansa käyttää.

Naistutkimuksessa, joka haluaa määritellä miehen paikkaa yhteiskunnassa, ei ole kyse parin kiihkoilijan näkemyksistä. Etkö todellakaan näe mitään ongelmaa siinä, että naiset esiintyvät miesten elämän ongelmien ylimpinä asiantuntijoina?

40/60-sääntö koskee komiteoita, työryhmiä ja vastaavia elimiä. Se ei ainakaan netistä löytyvien organisaatiotietojen perustella koske Tasa-arvovaltuutetun toimistoa, ellei sitten ole niin, että valtaosa toimiston sihteereistä ja siivoojista on miehiä. Tane on eri asia kuin kuin Tasa-arvovaltuutetun toimisto. Tanen miesjaosto toteuttaa muuten hauskasti Tasa-arvovaltuutetun toimiston feminististä agendaa: se käsittelee miehiä naisille ongelmia aiheuttavana joukkona.

Kysytäänpä yksinkertaisesti: haluatko edistää miesten oikeutta suurempaan itsetoteutukseen myös siinä tapauksessa, että miehet haluavat asioita, joista ei ole naisille hyötyä?

Juntti kirjoitti:

Yleensä keskustelussa pyritään käyttämään sellaisia käsitteitä ja käsiterakennelmia, joiden voidaan perustellusti olettaa olevan myös keskustelun muiden osapuolien ymmärrettävissä. Feministisen naistutkimuksen monet käsitteet, esimerkiksi "rakenteiden tuottaminen" ja "uusintaminen", "miehinen ylivalta", "alistusrakenne" ja "sukupuolisopimus" eivät ole jokapäiväiseen kielenkäyttöön kuuluvia käsitteitä, joten vastuu niiden ymmärtämisestä jää niiden käyttäjälle.

Ihminen oman fyysisen ympäristönsä luojana on totta vain teollistuneissa länsimaissa, ja sielläkin laajemmin vasta parin sadan viime vuoden aikana. Omaan fyysiseen olemukseensa ihminen ei edelleenkään voi juuri vaikuttaa. Jos yhteiskunnan rakenteet heijastelevat tätä fyysistä ympäristöä ja tätä fyysistä olemusta, toiminnassa näiden rakenteiden muuttamiseksi olisi hyvä noudattaa tiettyä varovaisuutta, vai mitä? Ainakin nykyisten rakenteiden taustat olisi varmaan viisasta selvittää juurta jaksaen.

Jos väiteesi naisten syrjinnästä sosiaaliturvassa perustuu siihen, että miehet saavat useammin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, se on hataralla pohjalla. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan saannin edellytys on ammattijärjestön työttömyyskassan jäsenyys. Sinänsä on tietysti omituista, että sivistysvaltiossa sosiaaliturva voi olla kiinni jonkin järjestön jäsenyydestä, mutta minun tietääkseni koko järjestelmään ei sisälly ainoatakaan säännöstä, joka syrjisi naisia sukupuolen perusteella.

Tässä keskustelussa on välillä vaikea saada selvää siitä, milloin puhut yhteiskunnassa vallitsevista asenteista ja milloin omista näkemyksistäsi. Ilmeisesti meillä ei ole erimielisyyttä siitä, että nykyinen sosiaaliturva ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele syrjäytyviä miehiä.

Palkka arvostuksen mittarina ei ole aivan ongelmaton. Esimerkiksi tutkijoina toimii ihmisiä, jotka voisivat jopa kaksinkertaistaa palkkansa siirtymällä liike-elämän palvelukseen, mutta eivät siirry. Ilmeisesti ainakin he itse arvostavat omaa työtään jollain muulla perusteella kuin palkkatason kautta. Eikö sama mekanismi voisi toimia naisvaltaisilla matalapalkka-aloillakin?

Kommenttisi naisen toimimisesta elättäjänä parisuhteessa kumoaa hauskasti itse itsensä: katsot, että jos sinä hankit toimeentulon, sinulla on myös oikeus määrätä, miten mies kotona aikansa käyttää.

Naistutkimuksessa, joka haluaa määritellä miehen paikkaa yhteiskunnassa, ei ole kyse parin kiihkoilijan näkemyksistä. Etkö todellakaan näe mitään ongelmaa siinä, että naiset esiintyvät miesten elämän ongelmien ylimpinä asiantuntijoina?

40/60-sääntö koskee komiteoita, työryhmiä ja vastaavia elimiä. Se ei ainakaan netistä löytyvien organisaatiotietojen perustella koske Tasa-arvovaltuutetun toimistoa, ellei sitten ole niin, että valtaosa toimiston sihteereistä ja siivoojista on miehiä. Tane on eri asia kuin kuin Tasa-arvovaltuutetun toimisto. Tanen miesjaosto toteuttaa muuten hauskasti Tasa-arvovaltuutetun toimiston feminististä agendaa: se käsittelee miehiä naisille ongelmia aiheuttavana joukkona.

Kysytäänpä yksinkertaisesti: haluatko edistää miesten oikeutta suurempaan itsetoteutukseen myös siinä tapauksessa, että miehet haluavat asioita, joista ei ole naisille hyötyä?

rakenteiden tuottaminen= rakenteet vahvistetaan päivittäisessä toiminnassa
uusintaminen= joko symbolista reproduktiota tai biologista uusintamista, eli lasten synnyttämistä ja hoivaa yleisesti
miehinen ylivalta= rakenteet joko lailla vahvistettuna tai ilman antavat miehelle oikeuden määritellä naisen paikka ja päättää valtansa piirissä olevien naisten tekemisistä, kuten ansiotyöstä ym.
alistusrakenne= rakenne joka olemassaolollaan luo olosuhteet alistussuhteet ihmisten välille. kuten patriarkaatti, joka sortaa muuten myös heikompia miehiä
sukupuolisopimus= miehillä miesten ja naisilla naisten työt ja velvollisuudet

Tasa-arvovaateessa tuskin on mitään fysiikan lakien vastaista? Eikä ihmisruumiin kapasiteetinkaan vastaista. Rakenteiden taustan tutkiminen on sinänsä kyseenalaista, että miten voit vakuuttavasti tutkia jotain, minkä läpitunkema olet itse?

Käy katsomassa tilastokeskuksen tilastot "Miehet ja naiset Suomessa", sieltä löydät myös tukien nostajien määrät ja tuen laadun. Naisten tukien pienuus johtuu pitkistä äitiyslomista, pätkätöistä ja ylipäätään pienemmistä palkoista. Tähän ei ole syynä laki, vaan käytäntö. Jokatapauksessa niin on.

Naisten töitä on aina pidetty ns. kutsumusammatteina ja samalla perusteella palkka on pidetty matalana. Tosiasia on, että ihminen ei elä pyhällä hengellä, vaikka kuinka olisi kutsumusta. Naisten pienemmät palkat sopivat kuvaan silloin, kun elettiin pää ja avustavan huoltajan perheissä kaksin, mutta nyt aika on toinen.

Yliopistolla tutkija saa toimia huomattavasti itseohjautuvammin, eikä tulosvastuuta juuri ole. Yksityisellä tahti on kovempi ja ympäristö kilpailuhenkisempi. Lisäksi tutkijan palkka on hieman eri luokkaa, kuin sairaanhoitajan. Tuolla sinun perusteella voisi yhtälailla alentaa ammattimiesten palkkoja, sillä eivätkö he yhtälailla voisi arvostaa omaa työtään ilman suurta palkkaakin?

Oikeutta määrätä toista puolisoa ei ole kenelläkään, mutta harvempi liitto pysyy koossa, jos toinen ei tee mitään toimeentulon eteen. Paitsi tietysti, jos tienaava osapuoli nettoaa niin paljon, että ei tarvitse pihistellä ja palvelutkin voi ostaa. Vaikka esim. Thymos kirjoittaja täällä tekee kaikki kotityöt JA tienaa kaikki rahat ja on silti kai ihan tyytyväinen. Mitäpä itse sanoisit miehelle (pieni tai keskituloiselle) joka valittelee, että vaimo ei tee mitään ja vain tuhlaa? Yleinen tapa toimia on, varsinkin kun perheet ovat tiukoilla, että molemmat kantavat kortensa kekoon. Vastuustaan luistavaa arvostellaan.

Kerroppa, kuka naistutkija esiintyy miesten ongelmien ylimpänä asiantuntijana? Miestutkijoita kyllä tiedän. esim. Arto Jokinen, Jari Sinkkonen, Jorma Sipilä, Pekka Sauri...

Viimeiseen kysymykseesi vastaukseksi: Miksi en?

K-18 kirjoitti:

rakenteiden tuottaminen= rakenteet vahvistetaan päivittäisessä toiminnassa
uusintaminen= joko symbolista reproduktiota tai biologista uusintamista, eli lasten synnyttämistä ja hoivaa yleisesti
miehinen ylivalta= rakenteet joko lailla vahvistettuna tai ilman antavat miehelle oikeuden määritellä naisen paikka ja päättää valtansa piirissä olevien naisten tekemisistä, kuten ansiotyöstä ym.
alistusrakenne= rakenne joka olemassaolollaan luo olosuhteet alistussuhteet ihmisten välille. kuten patriarkaatti, joka sortaa muuten myös heikompia miehiä
sukupuolisopimus= miehillä miesten ja naisilla naisten työt ja velvollisuudet

Tasa-arvovaateessa tuskin on mitään fysiikan lakien vastaista? Eikä ihmisruumiin kapasiteetinkaan vastaista. Rakenteiden taustan tutkiminen on sinänsä kyseenalaista, että miten voit vakuuttavasti tutkia jotain, minkä läpitunkema olet itse?

Käy katsomassa tilastokeskuksen tilastot "Miehet ja naiset Suomessa", sieltä löydät myös tukien nostajien määrät ja tuen laadun. Naisten tukien pienuus johtuu pitkistä äitiyslomista, pätkätöistä ja ylipäätään pienemmistä palkoista. Tähän ei ole syynä laki, vaan käytäntö. Jokatapauksessa niin on.

Naisten töitä on aina pidetty ns. kutsumusammatteina ja samalla perusteella palkka on pidetty matalana. Tosiasia on, että ihminen ei elä pyhällä hengellä, vaikka kuinka olisi kutsumusta. Naisten pienemmät palkat sopivat kuvaan silloin, kun elettiin pää ja avustavan huoltajan perheissä kaksin, mutta nyt aika on toinen.

Yliopistolla tutkija saa toimia huomattavasti itseohjautuvammin, eikä tulosvastuuta juuri ole. Yksityisellä tahti on kovempi ja ympäristö kilpailuhenkisempi. Lisäksi tutkijan palkka on hieman eri luokkaa, kuin sairaanhoitajan. Tuolla sinun perusteella voisi yhtälailla alentaa ammattimiesten palkkoja, sillä eivätkö he yhtälailla voisi arvostaa omaa työtään ilman suurta palkkaakin?

Oikeutta määrätä toista puolisoa ei ole kenelläkään, mutta harvempi liitto pysyy koossa, jos toinen ei tee mitään toimeentulon eteen. Paitsi tietysti, jos tienaava osapuoli nettoaa niin paljon, että ei tarvitse pihistellä ja palvelutkin voi ostaa. Vaikka esim. Thymos kirjoittaja täällä tekee kaikki kotityöt JA tienaa kaikki rahat ja on silti kai ihan tyytyväinen. Mitäpä itse sanoisit miehelle (pieni tai keskituloiselle) joka valittelee, että vaimo ei tee mitään ja vain tuhlaa? Yleinen tapa toimia on, varsinkin kun perheet ovat tiukoilla, että molemmat kantavat kortensa kekoon. Vastuustaan luistavaa arvostellaan.

Kerroppa, kuka naistutkija esiintyy miesten ongelmien ylimpänä asiantuntijana? Miestutkijoita kyllä tiedän. esim. Arto Jokinen, Jari Sinkkonen, Jorma Sipilä, Pekka Sauri...

Viimeiseen kysymykseesi vastaukseksi: Miksi en?

Miksi on pakko käyttää vaikeita termejä? Jos joudut selittämään, että uusintaminen on joko reproduktiota tai uusintamista, niin eikö olisi viisasta miettiä, mitä se uusintaminen todella on, vai onko keisarilla vaatteita ollenkaan?

Et kai todella väitä, ettei miehillä ja naisilla ole muita fyysisiä eroja kuin lisääntymisbiologiaan liittyvät?

Asiat joita ei voi havaita, ovat siitä näppäriä, että kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi niiden olemassaoloa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että sinä otit esiin tämän rakenteiden uusintamisen. Päätä jo ihmeessä, voidaanko näitä rakenteita tutkia vai ei. Jos ei, kaikenlaisista alistusrakenteista puhuminen lienee aika turhaa.

Jos jotkin sosiaalietuudet ovat suhteutettuja ansioihin, niin sitten ne ovat. Oletko sitä mieltä, että ansiosidonnaisten sosiaalietuuksien pitäisi olla naisilla suurempia suhteessa ansioihin kuin miehillä?

Ei eri ammateista maksettavien palkkojen takana mitään salaliittoa ole, vaan kysynnän ja tarjonnan laki. Hauskoihin tutkijanhommiin riittää tarjokkaita pienemmilläkin palkoilla, ei tarvitse maksaa enempää. Tarjokkaita on ainakin toistaiseksi riittänyt myös näihin naisten matalapalkkaisiin kutsumusammatteihin. Kun tarjonta alkaa osoittaa ehtymisen oireita, palkat kyllä nousevat. Suurin osa miehistä on aina tottunut tekemään työtä rahasta, ei siksi että se on hauskaa tai tyydyttää heidän hoivaviettiään. Jos ei jostain hommasta rahaa tule tarpeeksi, etsitään sellainen josta sitä tulee.

Olet aivan oikeassa siinä, että moni parisuhde kaatuu siihen, ettei mies pysty turvaamaan vaimolleen riittävää elintasoa. Harvemmin parisuhde kaatuu siihen, että naisen tulot ovat miehen mielestä riittämättömät. Koti on yleensä naisen projekti, jonka nainen hoitaa mielensä mukaan, mies harvemmin pystyy tämän projektin hoitoa sanelemaan.

Patriarkaatti on naistutkimuksen ydinkäsitteitä. Naistutkimuksessa on aivan yleistä esittää, että patriarkaatti aiheuttaa paitsi naisille myös miehille ongelmia, jotka uusi feministinen tapa hoitaa asioita poistaisi. Jos naistutkijat eivät tässä väitä pystyvänsä ratkaisemaan miesten elämän ongelmat, niin mitä he sitten väittävät?

En ole muita mainitsemiasi miehiä juuri seurannut, mutta Arto Jokinen on viime aikoina ihailtavasti terhistynyt. Seuraan mielenkiinnolla, kuinka kauan häntä vielä siedetään yliopistojen naistutkimuksen laitoksilla.

Oletko todella sitä mieltä, että miehillä on oikeus toteuttaa itseään esimerkiksi olemalla osallistumatta kotitöihin ja lastenhoitoon, jos ne eivät heitä kiinnosta?

Juntti kirjoitti:

Miksi on pakko käyttää vaikeita termejä? Jos joudut selittämään, että uusintaminen on joko reproduktiota tai uusintamista, niin eikö olisi viisasta miettiä, mitä se uusintaminen todella on, vai onko keisarilla vaatteita ollenkaan?

Et kai todella väitä, ettei miehillä ja naisilla ole muita fyysisiä eroja kuin lisääntymisbiologiaan liittyvät?

Asiat joita ei voi havaita, ovat siitä näppäriä, että kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi niiden olemassaoloa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että sinä otit esiin tämän rakenteiden uusintamisen. Päätä jo ihmeessä, voidaanko näitä rakenteita tutkia vai ei. Jos ei, kaikenlaisista alistusrakenteista puhuminen lienee aika turhaa.

Jos jotkin sosiaalietuudet ovat suhteutettuja ansioihin, niin sitten ne ovat. Oletko sitä mieltä, että ansiosidonnaisten sosiaalietuuksien pitäisi olla naisilla suurempia suhteessa ansioihin kuin miehillä?

Ei eri ammateista maksettavien palkkojen takana mitään salaliittoa ole, vaan kysynnän ja tarjonnan laki. Hauskoihin tutkijanhommiin riittää tarjokkaita pienemmilläkin palkoilla, ei tarvitse maksaa enempää. Tarjokkaita on ainakin toistaiseksi riittänyt myös näihin naisten matalapalkkaisiin kutsumusammatteihin. Kun tarjonta alkaa osoittaa ehtymisen oireita, palkat kyllä nousevat. Suurin osa miehistä on aina tottunut tekemään työtä rahasta, ei siksi että se on hauskaa tai tyydyttää heidän hoivaviettiään. Jos ei jostain hommasta rahaa tule tarpeeksi, etsitään sellainen josta sitä tulee.

Olet aivan oikeassa siinä, että moni parisuhde kaatuu siihen, ettei mies pysty turvaamaan vaimolleen riittävää elintasoa. Harvemmin parisuhde kaatuu siihen, että naisen tulot ovat miehen mielestä riittämättömät. Koti on yleensä naisen projekti, jonka nainen hoitaa mielensä mukaan, mies harvemmin pystyy tämän projektin hoitoa sanelemaan.

Patriarkaatti on naistutkimuksen ydinkäsitteitä. Naistutkimuksessa on aivan yleistä esittää, että patriarkaatti aiheuttaa paitsi naisille myös miehille ongelmia, jotka uusi feministinen tapa hoitaa asioita poistaisi. Jos naistutkijat eivät tässä väitä pystyvänsä ratkaisemaan miesten elämän ongelmat, niin mitä he sitten väittävät?

En ole muita mainitsemiasi miehiä juuri seurannut, mutta Arto Jokinen on viime aikoina ihailtavasti terhistynyt. Seuraan mielenkiinnolla, kuinka kauan häntä vielä siedetään yliopistojen naistutkimuksen laitoksilla.

Oletko todella sitä mieltä, että miehillä on oikeus toteuttaa itseään esimerkiksi olemalla osallistumatta kotitöihin ja lastenhoitoon, jos ne eivät heitä kiinnosta?

Valitan terminoligiaa, se tulee ihan tottumuksesta, koska yleensä kohtaan tekstissä nämä asiat tässä muodossa.

Ajat ilmeisesti takaa aivojen eroavaisuuksia? 10 vuotta vanha tutkimus aivokurkiaisen erosta ei ole saanut vahvistusta myöhemmissä tutkimuksissa. Suomalaisista tutkijoista esim. Hyyppä on melko tiukasti sitä mieltä, että aivojen erot ovat vähäisiä ja että sosiaalistuminen muokkaa aivojen rakennetta. Joissain tutkimuksissa löydetään aivolohkoista eroja, toisissa mitattavia eroja ei löydy.

Fysiikassa on luonnollisesti eroa, miesten lihakset kehittyvät paremmin ja he ovat muutenkin keskimäärin isokokoisia. Pitäisikö tämän vaikuttaa nyky-yhteiskunnassa?

Miten muuten selität ihmisten tavat ja käyttäytymisen, sekä sen, että kaikki osaavat kertoa, mikä on soveliasta ja miten asiat tehdään, ellei rakenteilla olisi osuutta?

sanoin, että omasta kulttuuristaan voi tavoittaa rakenteiden pinnalliset osat.

Väitätkö, että puusepällä ei ole intohimoista suhtautumista puun käsittelyyn? Alkaisiko hän helposti metallimieheksi?

Hoivaroolia tyrkytetään naisille pienestä pitäen, samoin naisille on helpompaa olla kunnianhimottomia, eli valita helppo ratkaisu. (hoiva-alalla väliaikaisesti työskennelleenä tiedän, että rontti puolet hoivaajista ei tunne kutsumusta ja on melko kyrpiintynyttä, eli ovat ajautuneet alalle) Kukaan ei ihmettele, jos nainen menee sairaanhoito-oppilaitokseen, mutta esim. sähkönainen saa selitellä valintaansa.

Patriarkaatin purkamisen katsotaan yleisesti hyödyttävän myös miehiä.

Toki miehet voivat valita niin, että eivät ole kiinnostuneita lapsistaan, eivätkä tee kotitöitä, mutta silloin heidän täytyy varautua siihen, että naiset tekevät omat valintansa. Eli miehen roolin helpottaminen ei tarkoita, että naisen pitää uhrata oma elämänsä ja hyväksyä sellaista miestä kotonaan. Toisen sukupuolen kanssa eläminen koskee sekä miehiä, että naisia. Eli feministit antaisivat perhe-elämää kammoksuvien miesten olla keskenään rauhassa.

Jos naisilla on oma terminsä, feminismi, omien etujensa ajamiseen, niin miksi miehille ei samanlaista termiä anneta?

Jussi kirjoitti:

"Määrittäkää tyhmälle..."

Tähän nimimerkki "hmm" totesi (akateemisesti vittuillen): "vittu sä oot tyhmä."

Jeppe kirjoitti:

Jos naisilla on oma terminsä, feminismi, omien etujensa ajamiseen, niin miksi miehille ei samanlaista termiä anneta?

Vai ei anneta. Mitähän, jos panisit anomuksen vetämään kolmena kappaleena asianomaiselle viranomaiselle? Ilmeisesti jotkut miehet odottavat, että äiti hoitaa tämänkin puutteen. Tai vaimo.

mainitaan tällä palstalla feminismin vastakohdaksi. Jos nyt hiukan mietin, niin mielestäni feminismin vastakohdan pitäisi olla maskulismi, kaiken logiikan mukaan. Vai laskettaisiinko nimitys huonomaineisen kalusteliikkeen piilomainonnaksi?

Jeppe kirjoitti:

Jos naisilla on oma terminsä, feminismi, omien etujensa ajamiseen, niin miksi miehille ei samanlaista termiä anneta?

Tämän vagina lähtöisen ihmiskunnan näkökulma on myöskin vagina lähtöinen. Tällöin mies ei ajaa omaa tasa-arvoaan vaan pyrkii riistämään vaginaa. Joten ei ole termiä miehen tasa-arvolle, on vain termi naisen naisen oikeus vähentämiselle, sovinismi.

Ajattelen samantapaisesti ao. ismeistä kuin seuraaja(mies). Kuten hän kirjoittaa, sovinismi tarkoitti alun alkaen yltiöisänmaallisuutta. Sana juontaa alkunsa Napoleonin sotien veteraanista Niclas Chauvinista, joka ihaili sokeasti keisariaan. Sittemmin ilmaisua hyödynnettiin kuvaamaan yleensäkin vain kiihkoisan yksipuolista suhtautumista ja nykyään sana on melkein pelkästään pyhitetty tarkoittamaan naisia alistavan miesvallan asenteita ja toimintaa.

Sovinisti- ja feministi-määreitä käytetään haukkumasanoina, kumpaakin, mutta vain ensin mainittu on yleismerkitykseltään pelkästään negatiivinen. Feminismin tavoitteita arvostetaan laajasti länsimaissa - varsinkin silloin, kun kuulija ei tiedosta niitä feministisiksi.

Proffan mielipiteet olivat yllä mainitusta oivia esimerkkejä. Proffa (on valitettavasti lomalla) väänsi feministien aikaansaannokset "yleisiksi" hyviksi toimiksi ja aatteet "yleiseksi tasa-arvoksi", mutta ääri-ilmiöt hän muisti varoitellen ladata feminismin piikkiin. Näin se on.

Tasa-arvoa ajava feministi voi olla feministi vaikkapa siinä mielessä, että näkee naisellisen tavan toimia yhtä arvokkaana, kuin miehisen. Eli oletetaan, että perimiehekkäät ominaisuudet ovat arvostetumpia, kuin perinaiselliset (jämäkkyys, rohkeus, voimakkuus vs. häilyväisyys, arkuus, heikkous). Eli haluaa korostaa naisellisuuden yhtälaista hyödyttävyyttä yhteiskunnan kannalta esim. lasten synnyttäminen ja hoivaaminen on yhtä arvokasta, kuin uusien koneiden keksiminen. Feministi voi olla perinaisellinenkin ihminen, hän vain arvostaa omaakin työtään, yhtä paljon, kuin miehensä ansiotyötä.

Miten sinä tasa-arvoilijana suhtaudut vaikka insinööriin, jonka mies on koti-isä. Onko se mielestäsi luonnotonta? Ihannemallihan on, että puolisot palvelevat toisiaan parhaimmin osaamallaan tavalla ja paskahommat jaetaan.

Esim. gynosentrinen feminismi ajoi naista äitiyteen, joka oli naiseuden kruunu. Vastuu lapsista oli naisen tärkein työ. Enkä ole kuullut, että muukaan feminismi yrittäisi poistaa naisilta velvollisuuksia, päinvastoin oikeastaan, sillä feminismin seurauksestahan naiset kantavat vastuuta sekä yhteiskunnassa, että kotona. Tuo vastuupakoilupuhe taitaa olla enemmänkin feminismin vastustajien keksimää. Mahdollisesti joku poloinen on joskus julistanut miehiä maan rakoon ja naisia jumalattariksi kaikin oikeuksin, mutta esimerkkinä kaikkien kannasta ei yhtä mieletöntä julistajaa voi pitää.

K-18 kirjoitti:

Tasa-arvoa ajava feministi voi olla feministi vaikkapa siinä mielessä, että näkee naisellisen tavan toimia yhtä arvokkaana, kuin miehisen. Eli oletetaan, että perimiehekkäät ominaisuudet ovat arvostetumpia, kuin perinaiselliset (jämäkkyys, rohkeus, voimakkuus vs. häilyväisyys, arkuus, heikkous). Eli haluaa korostaa naisellisuuden yhtälaista hyödyttävyyttä yhteiskunnan kannalta esim. lasten synnyttäminen ja hoivaaminen on yhtä arvokasta, kuin uusien koneiden keksiminen. Feministi voi olla perinaisellinenkin ihminen, hän vain arvostaa omaakin työtään, yhtä paljon, kuin miehensä ansiotyötä.

Miten sinä tasa-arvoilijana suhtaudut vaikka insinööriin, jonka mies on koti-isä. Onko se mielestäsi luonnotonta? Ihannemallihan on, että puolisot palvelevat toisiaan parhaimmin osaamallaan tavalla ja paskahommat jaetaan.

Esim. gynosentrinen feminismi ajoi naista äitiyteen, joka oli naiseuden kruunu. Vastuu lapsista oli naisen tärkein työ. Enkä ole kuullut, että muukaan feminismi yrittäisi poistaa naisilta velvollisuuksia, päinvastoin oikeastaan, sillä feminismin seurauksestahan naiset kantavat vastuuta sekä yhteiskunnassa, että kotona. Tuo vastuupakoilupuhe taitaa olla enemmänkin feminismin vastustajien keksimää. Mahdollisesti joku poloinen on joskus julistanut miehiä maan rakoon ja naisia jumalattariksi kaikin oikeuksin, mutta esimerkkinä kaikkien kannasta ei yhtä mieletöntä julistajaa voi pitää.

Kuten sanottu, kannatan tasa-arvoa mutten tasapäistämistä. Tasa-arvoa on mielestäni se, että kaikilla on esim. yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus tehdä sitä työtä mitä tahtoo (fyysiset ja älylliset rajoitukset huomioon ottaen) eikä ammatteja ole jaettu naisten ja miesten aloihin, tai vaikkapa nuorten ja vanhojen aloihin. Toisinsanoen insinöörinainen, jonka mies on koti-isä on minusta ihan luonnollista ja normaalia, jos se on kerran se järjestely johon kumpikin puoliso on tyytyväinen. Omalla kohdallani tuntisin luonnollisemmaksi olla itse kotiäiti ja antaa miehen käydä töissä, jos jomman kumman pitäisi kotiin jäädä, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka päätyisimme päinvastaiseen järjestelyyn.

En pidä feminismiä mitenkään pahana asiana (niin kauan kun ei yritetä polkea miehiä jalkoihin). Oma mielipiteeni kuitenkin on se, että feministi ei aja miesten asioita vaan naisten, joten jos jossain asiassa miehillä on asiat huonommin, feministi ei puutu siihen. Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että feministi vihaisi miehiä tai yrittäisi heikentää miesten asemaa vaan ainoastaan sitä, että hän pyrkii saamaan naisten aseman samalle tasolle niissä asioissa, joissa se on alempana. Toiset ihmiset ovat sitten niitä miesten asioiden ajamista varten.

En juuri feministeiksi tunnustautuneita tunne, mutta uskon vakaasti, että ne "todelliset" feministit ovat erittäin naisellisia. He eivät yritä muuttaa naista miehen kuvaksi, vaan nimenomaan tahtovat täyden vapauden olla naisia ilman, että se saattaisi heidät heikompan asemaan. Kuitenkin feministiksi lukeutuu myös niitä, jotka nimenomaan tahtoisivat parantaa naisen asemaa miehen kustannuksella, haluaisivat vain ne oikeudet eivätkä velvollisuuksia. En siis ole leimaamassa koko feminismiä tällaiseksi aatteeksi, mutta totean, että sellaisiakin ihmisiä valitettavasti löytyy.

"Itse en ole feministi vaan olen sen todellisen tasa-arvon kannalla"

Yllätys, yllätys, niin olen minäkin, vaikka olen feministi. Mielestäni nuo eivät sulje toisiaan pois.Mielestäni on olemassa vain yksi asia missä naiset ja miehet eivät voi olla tasa-arvoisessa asemassa, ja se on lisääntyminen.

P.s. Minunkaan mielestäni tasa-arvo ei ole tasapäistämistä.

"Miehet ovat parempia joissain asioissa ja naiset taas toisissa eikä mielestäni ole mitään syytä ryhtyä väkisin muuttamaan sitä."

En usko, että on olemassa yksisilmäisesti asioita, joissa naiset olisivat miehiä parempia tai päinvastoin. Juuri tällaista ajattelua haluan itse tasa-arvon kannattajana vastustaa. Varsinkin, kun itse olen itse nainen, joka on varustettu "perimiehisillä" loogisilla putkiaivoilla. Stereotypioilla on tapana muuttua silmälaseiksi, joiden läpi ruvetaan tarkastelemaan koko maailmaa.