Onko murheesi kenties tässä,
runossa pienessä, ikävässä:
Mull' oli sydämessä henki uusi,
uudessa kasteessa saatu juuri;
tai peräti yksi plus kuusi.
Kaikki ne seitsemän ihanaa,
jotka vain rakastavat vihaavaa.
Totuus ne paljasti; ai! ai! ai!
rintani vaikean haavan sai!
runossa pienessä, ikävässä:
Mull' oli sydämessä henki uusi,
uudessa kasteessa saatu juuri;
tai peräti yksi plus kuusi.
Kaikki ne seitsemän ihanaa,
jotka vain rakastavat vihaavaa.
Totuus ne paljasti; ai! ai! ai!
rintani vaikean haavan sai!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Totuudella ratsastan
armon henkeä vastustan,
puhun paljon Saatanasta
ei se lakkaa kiehtomasta
minua pappien nuhtelijaa,
Sunia, Ruukissa asujaa.
Porttokirkon tuomitsen kadotukseen
vaikka siellä sain sen yhden kasteen,
sopii se minulle totuudeksi
vaikka sanovatkin porsaanreiäksi
Väännän totuuden minulle sopivaksi
siihen vaadin kaikki kuuluvaksi.
Oletko lestaatiolainen tai helluntailainen?
veikkaisin helluntailaiseksi?
vastaa rehellisesti!
Jeesus aasilla,
aasit Jeesuksella
Totuus ratsasti aasilla,
tänään aasit Totuudella
Bileamkin luopui
totuudesta kerran.
Onneksi aasilla
oli totuutta
tämän verran:
"Tämä ei ole
se oikea tie,
joka erämaastakin
perille vie."
Ken on omana oikean Herran,
hänet on kastettu - vain kerran.
Joka on omana toisen herran,
hänet on kastettu toisen kerran.
Yksikään kaste ei ketään auta,
jos tiensä on leveä kuin lauta.
Kapea kuin rima, on se tie,
joka kerran oikeaan elämään vie.
Sen päästä löytyy portti ja ovi,
josta ei syntinen sisälle sovi.
Siksi he hokevat, "Herraa kiitä!"
Eihän syntiä lihasta kukaan niitä.
Ja hokevat mantrojaan katon alla,
joita Saatanalla on kaikkialla.
Tornit vain osoittavat suoraan sinne,
mistä Saatana annettiin syntisille.
Kantamaan omansa hautaan saakka,
ja sinne päätyy synnit ja taakka.
Josta ei nousta elämään Herran,
kuten nousevat - ne, jotka kastettiin kerran.
siis eksytystä ja väkevää harhaa
on johtaa ihmistä kohti kaste altaan.
Kerran kun ihminen kastettu on
toinen kaste pahasta on.
Muunnettu totuus on valhetta, vaikka sen kuinka runomuotoon pistäisi.
Minulla ei ole periaatteessa mitään runosuonta eikä sillä fiilistelyä vastaan.
Mutta kommenttini haluan antaa, jos palstajulkimona Teuvo tunget paksua
valhetta värssyjesi väliin.
"Kapea kuin rima, on se tie,
joka kerran oikeaan elämään vie.
Sen päästä löytyy portti ja ovi,
josta ei syntinen sisälle sovi."
"Valheita vain" tarjoat, kun väität, että vasta tien päästä löytyy ovi!
Jeesus on ovi ja Hänen kauttaan LÄHDETÄÄN tielle, joka johtaa
kerran iankaikkiseen elämään. Portti ja ovi ovat tien ALUSSA,
niistä käydään sisälle ja aloitetaan matkanteko kaidalla tiellä.
Kumpi sinulle on tärkeämpää, runoilijan vapaus vai Totuuden kuuliaisuus?
tiukasti kun ihminen itsensä valheeseen sitoo
niin valhe se on joka totta on ja ihmisen nitoo.
Ei mene silloin enää perille JUMALAN TOTUUS
niin selvänä suorana kuin se eteen osuu.
Kun kerran on lähdetty pois tieltä Totuuden sanan
niin ihminen kulkee Jumalan paaduttamana.
Tarvitsetko voivotteluapua? Ai, ai, ai, voi,voi,voi!!!
sanot kerran tulee hetki tuomion Herran,
Ai, ai, ai, voi, voi, voi!!!
kun en minä ymmärtänyt sanaasi HERRA.
Minä tahdoin itse elää ja kiitää
ja huulillani vain sinua Herra kiittää.
minulle kävi niin kuin kirjoitettu on.
Olin maailman lavealla tiellä 40 vuotta, en onan järkeni mukaan,
vaan Jumalan aivoituksen mukaan, joka piti minua synnistä syntynyttä
tuolla tiellä sellaisen kurin alla, etten sieltä vahingossakaan
pystynyt eksymään minkään saatanallisen porttoseurakunnan
helmaan.
Lavella tiellä kuljin vielä senkin jälkeen, kun Kristus ilmestyi
elämääni ensimmäisen kerran. Ja tie tulikin ihanan laveaksi,
kun hän päästi minut vapauteen niistä taakoista, jotka eivät
olleetkaan lähtöisin itsestäni. Tunsin olevani suorastaan
Jumalan lellilapsi, kun hän ihanan elämän oli eteeni avannut,
kunnes tuli se lauantaiaamu, jonka tähän vielä sinulle laitan.
Ja siitä hetkestä alkoi se minun kapea tie, jota kuljin vain noin
17 tuntia, kun synnin tuska kävi lopulta niin suureksi,
että pakko huutaa: "Herra Jeesus armahda!"
Ja se tie, joka tästä huudosta eteeni avattiin ei
todellisuudessa enää
kapea olekaan, sillä tässähän kulkee koko ajan rinnallani
Jeesus Kristus, joka sallii kaiken sen, mikä vapauteen päästetyille
sallitaan, ja jota ihmisoppien orjuudessa elävät eivät voi millään
oppia ymmärtämään.
------------------------------------------------
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
Matt. 10:22
Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Matt. 7:14
ensin on kaikille tuo ahdas portti, sen takana on kaita tie ja vasta lopulta odottaa palkinto, ikuinen elämä
"mutta se portti on ahdas ja tie kaita, JOKA VIE ELÄMÄÄN, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Teuvo! Miten sinua Jeesuksen nimen takia vihattaisiin? Kun et voi häntä edes Herraksesi tunnustaa..
Tuostakin runosta, sillä häneltä se on tullut.
Me olemme tiellä kulkijoita kumpikin, kaikkien muiden kilvoittelijoiden lailla.
Sinulla on jostain syystä paljon karumpi puhuttelutapa minua kohtaan.
Mutta asiaan; pidän melko vastenmielisenä sinun tapaasi liittää omat
totuuskäsityksesi niin tiiviisti yhteen oman elämäsi vaiheitten kanssa.
Olet kokenut yhtä ja toista, epäilemättä, mutta älä erehdy omien
kokemustesi perusteella paikkailemaan Jumalan Pyhää evankeliumia.
Menee kokonaan pilkan ja petoksen puolelle, kun röyhkeästi työnnät
'totuuden' nimissä esiin suurta egoasi ja runsaita saatanoitasi.
Ollaan silti kavereita, kulkijoita kun ollaan kumpikin.
On turvallista, jos rukoillaan molemmat kuningas Daavidin sanoin:
"Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä,
niin johdata minut iankaikkiselle tielle."
Psalmi 139:24
se sinun apuun tullut spritismin henki?
Teuvo?
Sinä Suni, vihaat ihmisiä Jeesuksen nimen tähden..
Heitä rakastat, jotka sinua hännystelevät..
ja et arvaa miten usein häntä kaikesta kiitän, kun näen tämän valtavan
Saatanan vainon totuutta vastaan, mikä tässäkin keskustelussa
tulee esille, joka kerta, kun vain parikin sanaa totuudesta sanoo.
Kiitän Paavalin tavoin myös näiden muutamien Totuuden Hengen saaneiden
puolesta, että hekin ovat saaneet elämäänsä sen todellisen armon,
mikä tulee yhdeltä ainoalta ja oikealta Jumalalta,
kuten Paavalikin todisti:
Minä kiitän teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille
on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette
saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin.
Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on
armolahjojen koko rikkaus odottaessamme Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.
Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä
ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä."
osastolta? Ihan kuulostaa sellaisilta nuo "julistuksesi" Tiedän diaknoosinkin tuohon vaivaasi :)
Pääsin todella pakenemaan tämän mailman jumalan valheen valtakunnasta
jo 19 vuotta 8 kuukautta ja 28 päivää sitten, ja pakomatkan mahdollisti
hyvän ystäväni Jeesuksen Kristuksen kaksiteräinen miekka, jolla
hän katkoi minusta Saatanan kahleet ja päästi vapauteen,
pakenemaan kohti iankaikkista elämää, kuten siinä virressäkin lauletaan:
"Auta pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme,
että kotimantereilla, kanteleilla soivat kiitosvirtemme."
Onko diaknoosisi samanlainen kuin kirjani sivulla 485 oleva
kirkkoherran laatima sairaskertomus, tai samanlainen kuin
erään toisen kirkkoherran diaknoosi:
"Olen tässä miettinyt, tarvittaisiinko sinun tapauksessa terapiaakin.
Voisiko joku kristitty psykiatri tai psykoterapeutti
auttaa traumasi hoidossa?."
Tämän kirkkoherran kanssa käyty kirjeenvaihto alkaa kirjani sivulta 144.