Muutama kysymys kristityille

Ensinnäkin millä perusteella luulet, ettei Jumala anna näkyä, kuulua tai tuntua itsestään. Vain sen tähden, että Hän juuri on antanut kuulla itsestään, saatan uskoa (Raamattu, rukous). Koska puhumme USKOSTA, ei Jumala todellakaan ilmesty tiedemiehen laboratorioon mikroskoopin alle tutkittavaksi.

Oman ymmärrykseni mukaan tänä päivänä kouluissa opetetaan enemmänkin elämänkatsomusta kuin elävää uskoa.

Niin, me todellakin voidaan pelätä kuolemaa ja pelkäämmekin, ellei ole mitään, mihin luottaa.

Kuoleman jälkeistä tilaa ei kukaan voi varmuudella osoittaa. Miksi sinun mielestäsi tämän tosiasian edessä on jotenkin järjetöntä tai mielenvikaista uskoa, että elämä ei ole tässä. Kukaan, joka väittää käyneensä kuoleman tuolla puolen ja palanneensa takaisin, ei väitä, ettei siellä ollut mitään. Ainakaan en ole kuullut.

Raamatun yksi mahtavimpia sanoja on, kun Paavali toteaa että:"elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto".

Sitten niistä tekemisistä. Voisitko mainita muutamia asioita, joita todella haluat tehdä, mitä me uskovina emme voi/halua tehdä. Ovat varmasti kunnioitettavia asioita.

Tahtoisin kääntää tuota ajattelua hieman toisinpäin ja lähteä liikkeelle teismin perusteista. Tämän hetkisen tietämyksen mukaan materiaa ei ole ollut aina olemassa. Kuitenkin on ollut olemassa syy, joka on vaikuttanut aineen ja koko tuntemamme maailmankaikkeuden synnyn. Puhutaan alkusyystä ja tuohon alkusyyhyn viitataan myös käsitteellä Luoja.

Luojan olemus poikkeaa siitä aineesta ja energiasta, mitä tässä syntyneessä maailmankaikkeudessa voidaan havaita ja mitata. Tässä maailmassa ilmenevät lainalaisuudet kuuluvat tähän maailmaan ja toimivat tässä aika-avaruudessa, joka syntyi Luojan vaikutuksesta. Tämän Luojan olemassaolon ei tarvitse ajatella olevan epävarmaa.

Maailmankaikkeutta tutkitaan, että seurauksista voitaisiin päätellä jotain niiden syistä ja edetä tällä tavalla päättelyketjun avulla ajassa taaksepäin. Tässä mielessä voidaan myös sanoa luomakunnan kertovan jotain Luojastaan, kuten maalaus kertoo jotain maalaajastaan. Samalla huomataan, että aina kun päättelyssä mennään tieteen nykymahdollisuuksien ulkopuolelle, puhutaan enemmän tai vähemmän uskon asioista.

Näitä uskon asioita on aikaisemmin olleet myös tällä hetkellä todistetut luonnonlakien säännönmukaisuudet ja monet muut asiat. Ilman tällaista ajattelua ei olisi koskaan syntynyt suhteellisuusteoriaa tai muita luonnontieteessä nyt käytössä olevia välineitä. Ajattelun, joka ulottuu tieteen nykyisten mahdollisuuksien ulkopuolelle, ei tarvitse kuvitella olevan perusteetonta.

Uskonnoissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että Luoja, joka on toisenlaista olemusta, on edelleen olemassa aineellisen maailman rinnalla. Puhutaan hengellisyydestä ja nähdään ihmisen kykenevän ymmärtämään jotain Luojastaan sellaisen hengellisyyden kautta, jota Luojan olemus edustaa. Puhutaan siis olemassaolosta tasolla, jota ei vielä ole opittu mittaamaan millään laitteella, mutta johon olemassaolon tasoon ihmisellä on mahdollisuus saada yhteys.

Hengellisyyttä ei voida analysoida suoraan rationaalisen päättelyn avulla, koska sen tuntemisessa ei olla niin pitkällä. Ihmisen hengellisyys, kuten yksinkertaisemmatkin ihmistieteet ovat niin monimutkaisia asioita, ettei niihin voida sovittaa luonnontieteellisiä menetelmiä. Kuten moniin suuriin keksintöihin, hengellisyydenkin oivaltamiseen liittyy intuitiivista käsittämistä ja suoraa kokemuksellista tietoa.

Alkusyyn vaikutukset maailmassa ovat järjestelmällisiä ja rakentavia, on selkeitä luonnonlakeja jotka ohjaavat tapahtumia. Tapahtuu jatkuvaa kehitystä ja kuten huomataan veren hyytymistekijöistä ja muista seikoista, kehitys johtaa elämän säilymiseen. Synnistä puhuttaessa ollaan tekemisissä ihmisen oman vapauden rajoissa tapahtuvasta tuhoavasta toiminnasta. Kaikki synniksi käsitetyt asiat ovat ihmiselle itselleen, lähimmäisille ja ympäristölle tuhoisia asioita.

Näitä teistisen ajattelun perusteita voidaan jossain mielessä myös varmentaa. Silloin ollaan uskonnon alueella ja varmuus saavutetaan kokemuksellisesti. Ihmisestä erillinen mittalaite ei voi kokea hengellisyyttä ja antaa siitä mittaustuloksia. Kuitenkin samalla on huomattava, että kaikki mitä tiedämme, on perimmiltään kokemusten kautta välittyvää. Siinä mielessä juuri hengellisten kokemusten mitätöimiselle ei näytä olevan mitään todellisia perusteita.

Uskontoon kuuluu myös täsmällisempi ymmärrys Luojasta, Jumalasta, jonka vaikutusta voidaan maailmassa nähdä edelleen, ei vain alkuräjähdyksessä. Tästä asiasta tosin on monenlaisia käsityksiä, eli eri uskontoja, joista monet on aika vaivattomasti osoitettavissa perättömiksi. Itse en ainakaan onnistuisi perustelemaan uskon tiedollista oikeutusta juuri muuten, kuin kristinuskoon kuuluvien peruskysymysten kautta.

Tuollainen kysymys, miksi järkevä ja kaikilta asioilta perusteltavuutta vaativa ateisti joutuukin muuttaman käsityksensä aivan toisenlaiseksi, on sinänsä oikein hyvä. Mitä hän on löytänyt?

Aika moni uskovainen uskoo siksi, että on kasvanut siihen lapsesta asuessaan uskovaisessa
kodissa.

Melko moni uskoo myöhemmin, vaikkei olekaan kasvanut kodissa, jossa usko on ollut paljon esillä; moni kunnollinen nuori päätyy seurakuntaan tai hengellisiin järjestöihin etsiessään elämänkumppania, jonka haluaa olevan
luotettava, rehellinen ja moraaliltaan hyvä.
Jotkut etsivät muuten vain kaltaistaan seuraa,
kun haluavat elämäänsä sisältöä.

Tavallinen tapaus uskovaisten keskuudessa on
juoppo tai narkomaani, joka on tehnyt parannuksen
ja löytänyt elämälleen tarkoituksen uskovaisten
piiristä. Siellä hän voi kokea hyväksyntää ja
uusi elämäntyyli ihmisten kanssa, jotka ovat
täysin erilaisia kuin aiemmat tutut, antaa iloa
ja tyydytystä. Kertominen uskoontulosta koetaan
tärkeäksi ja ihminen saa kokea olevansa hyödyllinen.

Yleensä hengellisissä seuroissa käyvät pitävät
tärkeänä tiettyjen uskon perusasioiden toistamista yhä uudelleen. Tällaisia ovat esim.
evankeliumiin eli ilosanomaan kuuluvat käsitteet
armo ja Jeesuksen veri. Moni haluaa kuulla
aina silloin tällöin, että heidän syntinsä ovat
anteeksi annetut. Tämä tuo juuri tuota mainitsemaasi lohtua ja turvaa kuolemanpelkoon.
Lisäksi se tuo mukavamman elämän, kun ei
tarvitse vatvoa menneissä, vaan saa olla vapaalla mielellä.

Uskovaiset myös käsittelevät keskuudessaan elämässä olevia vaikeita asioita, joten ihmiset
eivät jää yksin vaan voivat puhua asioistaan muiden kanssa, jos haluavat. He voivat myös
rukoilla yhdessä tai niin, että joku henkilö tai ryhmä rukoilee yhden ihmisen puolesta ja siunaa
hänet laittamalla kätensä tämän henkilön päälle.
Tällä tavoin se ei ole vain ihmisten keskinäistä juttelua, vaan siihen toivotaan ja pyydetään
mukaan Jumala.

Ei kaikilla, mutta joissakin uskovaisten piireissä on jatkuva halu saada kokea jotakin
konkreettista Jumalasta. Tähän yllyttävät
esim. kuuluisien parantajaevankelistojen kirjoittamat kirjat ja tekemät vierailut
seurakuntien tilaisuuksiin, joissa väitetään
tapahtuvan yliluonnollisia nopeita paranemisia.

Moni uskovainen sanoo kokeneensa tuntuvalla
tavalla Pyhän Hengen läsnäolon. Voisi luulla, että se on vain luulottelua ja niin harras toive, että sen toivominen tekee sen todellisen tuntuiseksi. Tulkinnat tekisivät koko Hengen.
Näin voi joissakin tapauksissa ollakin.

Varmasti on tapahtunut sellaista, että jotkut
"hihhulit", jotka haluavat olla Jumalan suosikkeja, ovat enemmän tai vähemmän tietoisesti näytelleet, että Pyhä Henki on heidän päällään. Tämä todistaisi, että he ovat
kunnon uskovaisia, että Jumala pitää heistä
( ehkä enemmän kuin joistakin muista ). Se on
myös todiste mahdollisille vierailijoille, että
Jumala toimii hyvin voimakkaasti heidän piirissään.

Kaikki eivät kuitenkaan näyttele eivätkä luule.
Itse en ole enää aikoihin käynyt uskovaisten tilaisuuksissa, koska en jaksanut kestää niihin
liittyviä negatiivisia asioita. Mutta noin
kymmenen vuotta sitten ollessani eräässä tuollaisessa tilaisuudessa Temppeliaukion kirkossa, minä vain seisoin siellä penkkien välissä niin kuin kaikki muutkin. Kukaan ei rukoillut puolestani eikä koskenut minuun.
Mutta minun harteilleni tuli jokin hyvin voimakas, syvä, miellyttävä ja selvästi tunnettavissa oleva energiakertymä, jota kutsuisin itse Pyhäksi Hengeksi. Sitä kesti pitkän aikaa. Se ei ollut vain hyvää oloa. Mutta oli erittäin miellyttävän tuntuista kokea Henki siinä.

Näiden asioiden tiimoilla ei siis olla vain
sanojen varassa, vaan voi myös kokea.

Jotkut väittävät myös saavansa Jumalalta yliluonnollista tietoa tai sanomia ihmisille
heidän asioihinsa liittyen. Jotkut näkevät mielessään joitakin kuvia, joita sanovat Pyhän Hengen antamiksi ja he tulkitsevat näitä
ymmärryksensä mukaan. Tällaisia sanotaan armolahjoiksi.

Monissa uskovaisten piireissä painotetaan armoa
sillä tavoin, että ihmiset jäävät pahoiksi.
Oikea usko on kuitenkin olemukseltaan sellaista,
että se vähentää maailmassa olevaa kärsimystä.
Mitä pyhemmin ihmiset toimivat, sen parempi se on
jokaiselle toiselle ihmiselle ja myös eläimille ja luonnolle, ympäristölle. Tullessaan uskoon
ihmisten pitäisi sitoutua noudattamaan Jumalan
tahtoa. Tämä Jumalan tahto on sopusoinnussa
elämänkokonaisuuden kanssa, joten se ei riko eikä raasta hyvää, vaan ottaa pois pahan ja rakentaa ja eheyttää, tekee terveeksi ja hyväksi.

Ihminen ei tiedä ilman Jumalaa, mikä on hyvä.
Hän voisi esim. erehtyä luulemaan, että on
hyväksi sallia homojen ja lesbojen mennä virallisesti naimisiin ja sallia heille hedelmöityshoitoja kuten Ruotsissa vastikään on tehty.

On totta, että monesti ihmisten ajattelu on
vähän skitsoa siinä, että ei välitetä kokonaisuuksista, vaan uskotaan/tiedetään toisessa paikassa toista ja toisessa taas aivan toista.

Monet uskovaiset ovat sellaisia, että eivät ota asioista itse selvää, vaan antavat kaiken vastuun
ajattelusta muutamalle opettajalle, joita kyseinen uskovaisryhmä pitää arvossa.

Uskoisin, että moni ei halua tulla uskoon, koska
ei koe olevansa samantyyppinen kuin uskovaiset.
Jotkut uskovaiset ovat todella ärsyttäviä ja haluavat esim. puuttua ihmisten henk. koht. asioihin ja dominoida. Toisten voisi sanoa olevan
aika lailla yksinkertaisia ja helposti höpläytettäviä, lammasmaisia johtajillenyökyttelijöitä. Toiset taas voivat
tulla suoranaisesti riesaksi, kun heistä ei pääse eroon, vaikka haluaisi.

Onhan uskovaisia paljon erilaisia, mutta voi olla
vaikeaa löytää itselleen sopivaa paikkaa.

Jumala joko on tai ei ole. Minä uskon/tiedän, että on. Toivoisin, että monet negatiiviset asiat, joita näihin uskovaisten piireihin liittyy, eivät estäisi ottamasta asioista selvää
avoimin mielin.

"Eikö ole myös varsin järjetöntä, että nykyaikamme demokraattisen yhteiskunnan kouluissa opetetaan suuressa arvossa pitäen kriittistä ajattelukykyä, mutta uskontotunnille mentäessä kyseenalaistaminen ei tule kuuloonkaan?"

Absoluuttisen kriittisyyden ajatus on jo käsitteellisesti mahdoton. Jos väitän, että suhtaudun kaikkiin asioihin kriittisesti, silloinhan minun pitäisi myös suhtautua omaan kriittiseen asennoitumiseeni nähden kriittisesti. Mikä on jo selvä ristiriita ja käsitteellinen umpikuja. Olisipa hauska nähdä ihminen, joka suhtautuu itseensä nähden täysin epäilevällä "kriittisellä" asennoitumisella.

Jos ateistit olisivat oikeasti jotenkin "kriittisiä" ja johdonmukaisia kriittisyydessään, niin he luonnollisesti epäilisivät omaa ateismiaan. Näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan, joten ateismi on aivan oikein luokiteltu yhdeksi uskomusasenteeksi ja maailmankatsomukseksi muiden joukossa.

Jo se, että sinä pohdiskelet ns, perimmäisiä kysymyksiä osoittaa sen, että Jumala on olemassa. Jeesus sanoo: Ei kukaan tule minut tykö ellei Isä häntä luokseni vedä. Näin Isä on jo aloittant sinussa hyvän työn ja eräänä päivänä voit ilomielin todeta, että Jeesus Kristus on Herrani ja Pelastajani. Amen !.

Tämän vuoksi uskon(1.Tim 4:8):
Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.
Näinhän se on, että jumalaton ihminen joutuu pelkäämään ja murehtimaan paljon, mutta uskovainen on näistä peloista vapaa(Psalmit 32:10):
Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.

Tänä aikana monet etsivät Jumalaa yhä kiihkeämmin.
Itse olen ollut uskossa vajaa 30 vuotta. Voin sanoa
sinulle että kun ilmestyksessä kohtaat Kristuksen tämän maailman aarteet menettävät merkityksensä. Kohtaat Kristuksen ja Hänen suuren rakkautensa sinua
kohtaan!!! Se on jotain mitä tämä maailma tarvitsee
ja varmaan etsiikin tietämättä mitä etsii. Sinäkin
voit pyytää että Kristus ilmestyisi sinulle ja ilmoittaisi totuuden, rakkautensa sinua kohtaan!

Ajoin kolarin josta ei annettu toivoa, koomassa. Miesystäväni joka eronnut kirkosta, epätoivoisena itkien laittanut kädet ristiin ja luvannut että palaa takaisin kirkkoon ja uskoo asiaan jos vain heräisin. Minua oli rukoiltu myös muualla jos vain saisin herätä. Olen kooomassa puhunut, nauranut ja itkenyt mutta ei löytynyt "selitystä" miksen herää. Heräsin, opettelin uudestaan tasapainon ja kävelyn, vuosi kolarista sain terveen tytön. Hän on alku joka kulkiessaan jakaa hymyä ihmisten kasvoille.
Väität ettei enkeleitä tai Jumalaa ole?? On ne ja auttaa kun uskoo ja pyytää :)

Jumalaan uskoessa ihmisen elämä ja maailmankaikkeus ovat kaikista maailmassa havaittavista oikeustajua loukkaavista asioista huolimatta näennäisesti ehdottoman varmalla pohjalla. Usko jumalaan ja uskonnon dogmeihin on mielen oma valheeseen perustuva, mutta sille itselleen hyödyllinen suojelumekanismi, joka tarjoaa ristiriidattoman ja selkeän maailmankuvan. Ihmismieli nimittäin pyrkii ristiriidattomaan kuvaan maailmasta ja todellisuudesta, vaikka sitten vetämällä mutkat suoriksi, sillä mieli olisi haavoittuva jos se kokoajan joutuisi kamppailemaan ristiriitojen kanssa eikä saisi muodostettua yhteinäistä, selkeää käsitytä maailmasta. Ristiriidat siis jätetään huomiotta tai tulkitaan uudelleen uskoon sopivalla tavalla. On aika hämmästyttävää kuinka ihmismieli pystyy huijaamaan itseään tajuamatta sitä.

Usko siis toteuttaa tietyllä tapaa hyödyllistä funktiota vaikka se perustuukin puutteelliseen ja kritiikittömään päättelyyn ja toiveajatteluun. Mutta itseään kunnioittava uskovainenhan ei tietenkään voi tätä myöntää.

"Kuinka moni uskovainen kysyy itseltään syytä siihen miksi uskoo?" - Hankala sanoa kuinka moni sitä kysyy, mutta itse olen ainakin sitä miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että se pohjautuu aika pitkälle tunne peräisiin kokemuksiin.

"Eikö kuulosta varsin järjettömältä omistaa elämänsä jollekkin jota ei näe eikä kuule eikä tunne?" - No kyllähän se toki voi siltäkin tuntua, mutta kyllähän ihmiset omistavat elämänsä mitä erilaisille asioille. Joku omistaa elämänsä sille, että saavuttaa elämässä korkean aseman, joku sille että hankkii ison omaisuuden, joku taas omistaa sen ryyppäämiselle, joku jollekin muulle. Niitä ei välttämättä voi nähdä tai kuulla, mutta tuntea kylläkin. Jumalaa ei voi nähdä eikä kuulla, mutta sen voi tuntea tunteitten tasolla. Siitähän tässä elämässä on kysymys, tuntemisesta. Järkeväkin ratkaisu vaan TUNTUU järkevältä. Uskonto on monillekin pakoa todellisesta elämästä. Niin kuin huume narkkarille tai alkoholi juopolle.

"Eikö ole myös varsin järjetöntä, että nykyaikamme demokraattisen yhteiskunnan kouluissa opetetaan suuressa arvossa pitäen kriittistä ajattelukykyä, mutta uskontotunnille mentäessä kyseenalaistaminen ei tule kuuloonkaan?" - Sinulla on ollut huono opettaja. Kyllä meidän uskonnon opettaja salli ja jopa kehotti kyseenalaistamaan hänen näkemyksiään.

"Voisiko olla, että ihmisten tarve uskoa jumalaan on vain yksi alitajuinen selviytymiskeino lisää?" - Kyllä se voi olla mahdollista. Kuitenkin monet uskonnot sisältävät hyviä ja elämää suojelevia elämän arvoja, joten en näe, että uskonnot olisivat huono asia. Väite että uskonnot synnyttävät sotia on kuitenkin mielestäni puppua. Sama asia kun joku väittäisi, että autot synnyttävät kolareita. Kyllä ihminen tekee aina ratkaisut. Toki asia ei ole aina näin yksinkertainen, mutta periaate on kuitenkin se, että kyllä täällä maanpäällä sotia olisi ilman uskontojakin.

"Eikö juuri uskonto ja jumala ole se joka tarjoaa lohdun näihin pelkoihin? kun ihminen kuolee, voidaan aina lohduttautua sillä että "hän meni taivaaseen" kun pelko yksin jäämisestä iskee voidaan aina lohduttautua sillä että "jumala on aina kanssani"." - Mutta onko siinä jotakin väärää, kuitenkin on fakta, että jokainen meistä kuolee, jos joku haluaa purkaa pelkojaan ja ahdistusta sillä, että uskoo jonkun olevan hänen kanssaan kuoleman hetkellä niin mielestäni se ei ole väärin vaikka ei siellä ketään olisikaan. Jokainen meistä kuitenkin kohtaa kuoleman yksin. Kuka sen voi sanoa, että siellä ei ketään ole. Ei sieltä ole kukaan tullut kertomaan, että "hei ei muuten ollut kukaan mua vastassa kun kuolin".

"Henkilökohtaisesti uskon jumalan olevan ihmisten oma keksintö, juurikin sen kätevyyden vuoksi, se on loistava hallinta keino, sillä uskonto määrää sen mitä saa ja mitä ei saisi tehdä, ja pelko helvettiin joutumisesta on varmasti erittäin paljon tehokkaampi este ihmiselle olla tekemättä "syntiä" kuin yhteiskunnan vankila." - Pelolla voi hallita ihmistä, mutta se joka hallitsee pelolla ei voi koskaan saavuttaa ihmisten aitoa kunnioitusta ja arvostusta. Jos uskonto ihmiselle on sitä, että "tuota mä en saa tehdä ja tuota mun täytyy tehdä, jotta mä saan ikuisen onnen itselleni" niin silloin kysymys ei ole uskosta, koska uskossa on kysymys luottamuksesta. Sitähän usko on, jos uskot että joku henkilö puhuu sinulle totta, niin silloinhan sinä luotat häneen? eikö totta =). Miksi odottaa ikuista elämää kun elämä on tässä ja nyt! Ihminen, joka odottaa vain ikuista elämää ei voi hyvin henkisesti!

"Mutta loppujen lopuksi, kukaan ei kuitenkaan saa koskaan tietää, onko jumala totta vai ei, joten miksi tuhlata ainoa elämänsä epävarmaan uskoon joka rajoittaa näkökenttääsi ja myös vapauttasi ajatella ja tehdä mitä haluat?" - Ei elämää kannata missään nimessä tuhlata! Elämä pitää ELÄÄ. Se on elämän tarkoitus. Elämässä täytyy ryvettyä, jotta se tuntuu elämältä. Elämässä täytyy tehdä virheitä, jotta niistä voisi oppia. Elämässä täytyy vapautua ja kasvaa. Kristus vapautti meidät vapauteen elää ja olla rakastettuja, koska jokaisella ihmisellä on oikeus olla rakastettu ja vapaa!

Eihän siinä ole mitään väärää jos se tuopi ihmisille voimia elää ja jaksaa eteenpäin? Olipa se sitten ihmisten oma keksintö,niinkuin itse sanoit?Ja ainakaan minun vapautta ajatella ja tehdä asioita se ei ole rajoittanut.Sanoit että kukaan ei saa koskaan tietää onko jumala totta vai ei,mistä sinä sen tiijät? en minä ainakaan tiijä:)ps. Ei oo minu näkökettää rajoittanut millään lailla,mutta ei enenpää muuten tulee romaani:)

Jos Jumalaa ei ole olemassa, miksi edes vaivauduit kirjoittamaan tuota viestiä?

Todistus Jumalan olemassaolon puolesta tai vastaan on taistelua tuulen kanssa. Ei se muutu miksikään. Mutta koska uskonnot ovat yksi suuri osa ihmiskuntaa, on hyvä että niistä kouluissa opetetaan. Uskontoja luodaan koko ajan liittämällä vanhaa ainesta yhteen uudella tavalla. Myöskään uskovaisuus, taikausko tai viehätys mystiikkaan ei katoa. Kansa tarvitsee ooppiuminsa.

Koska uskontoja on pilvin pimein, on niiden opettaminen kannattavaa. Silloin ihminen voi suhtautua kriittisesti, kun hänellä on jotain mitä verrata toiseen. Lukutaidottomalle afgaanille paikallisen papin sana on laki, koska mahdollisuuksia tiedonhankintaan on rajoitetusti, jos ollenkaan. Ja kun muut ympärillä sanovat että näin on asia, voiko enää ajatella muuta? Ei voi, koska ei ole tietoa mistään muusta. Sama tietenkin pätee myös "lukutaidottomaan" maalaispoikaan yhdysvaltain keskilännessä.

Jos uskontojen opettaminen lakkaisi ja ihmiset tulisivat järkiinsä, kuten sanoit, mitä sitten?( asia, jota neuvostoliitossa koitettiin huonoin tuloksin). Parantaisiko se maailmaa? Olisiko parempaa, että uskontojen tilalla olisivat alati vaihtelevat taloudelliset, ideologiset ja utopistiset mallit, joilla koitettaisiin luoda parempaa maailmaa, ja jotka vaatisivat samat uhrit, saman pahuuden ja samat noitavainot.
Viimeisissä lauseissa sanoit että "...vapauttaisi ajatella ja tehdä mitä haluat". Juuri se, että tiedät niin paljon uskonnoista antaa sinulle vapauden ajatella. Olet jo kykenevä tekemään mitä haluat. Uskonto ei estä sinua eikä yhtään uskovaa. Se estää yhtä paljon kuin uskominen demokratiaan, anarkiaan tai sosialismiin. Ja jos anarkiaa haet, joudut pettymään. Kun ihmiset joutuvat keskelle ei-mitään, he ovat täysin vapaita siihen asti kun vesi loppuu. Heti se perään ihmiset alkavat muodostaa hierarkioita perustuen johtamiskykyyn, uskotteluun, itsepetokseen tai vaikka fyysiseen voimaan. Kukaan ei oikeasti halua olla täysin vapaa kuin vain hetken pienen. Sen jälkeen on mukavaa istua kotona lämpimässä tietäen, että joku toinen päättää asioista ja maailmassa on järjestys, vaikkapa joku ideologia.

Järjetöntä tai ei, et voi sille mitään. Jos minä rukoillessani jauhan vain sanoja tuuleen, niin mitä sitten? Se on minulle voimavara, ei haitta. Todelliset uskovaiset, -siis sellaiset, jotka uskovat koska se tuo heille tasapainon ja mielenrauhat eivät hallitse tätä maailmaa. Ja kun luet lehtiä tai katsot uutisia, tuntuuko sinusta että ne joilla ei ole syvää uskonnollista vakaumusta tekevät parempaa työtä?
Sinun henkilökohtainen mielipiteesi ei merkitse mitään. Minusta tuntuu, että olisi paras palata näiden mielipiteiden laukomiseen sitten vasta kun partasi on alkanut kasvaa.

Mitä tarkoitat kysymyksellä tuhlata ainoa elämä askoon, eli mihin se tuhlaantuu? Miten koet säilyttäväsi elämäsi, kun et tuhlaa sitä uskoon? Itse koen, että elämä on täydellistä, kun uskoo Jeesukseen, eikä tarvitse pelätä kuolemaa. Olisin kiitollinen, jos voisit selventää omaa näkemystäsi, mitä hyvää saavutat enemmän, kun et usko Jumalaan?

minä olen tuntenut jumalan kosketuksen henkilökohtaisesti,yksi mies laski kädet minun pääni ylle ja kävi rukoilemaan ja tunsin valtavaa vapautusta ja aivan käsittämätöntä mitä ei voi sanoilla kuvailla!minä käytin huumeita, join ja olin väkivaltainen mies en nähnyt elämässä ylensäkkään mitään järkeä elää minkään normien mukaan vaan elin omien sääntöjeni mukaan vuosikymmenen. tulin kylmäksi tunteettomaksi ja pystyin tekekään mitä vain, eikö se ole järjetöntä! aloin pohtimaan mitä elämässä ylipäätään on! ja sain löytää jeesuksen en uskontoa, vaan uskon!! ja minun ei tarvitse elää lain alla eikä noudattamisessa vaan se halu tulee sydämestä koska jeesus on muuttanut koko sydämeni niinkuin raamattu puhuu uudestisyntymisestä! se oli jotain käsittämätöntä koska käytin joka päivä sitä ennen huumeita ja join, kun annoin elämäni niin siitä päivästä alkaen en halunnut huumeita ja tiedän että se muutos ei voinut tulla minusta!, ja kaikki väkivaltaiset teot loppuivat tuntui kuin aivoni olisi käännetty ylösalaisin ja sen tiedän ettei tämä ole mhdollista! keneltäkään ihmiseltä! että minä ja ajatukseni ja elämäni muuttuu yhdessä yössä ja lähden eri suuntaan elämässä! tiedätkö olin hajottanut vankilassa ala selkäni punttien nostolla sieltä oli revennyt lihakset kymmenen sentin matkalta risti selän vierestä ja siinä oli iso kohouma sen matkan. ja minulla oli kuin issias kipuja jotka säteilivät jalkaan, lääkärit eivät antaneet kuin hoitoja jotka vain lievittivät hetken. kun oli yhden kerran rukoilemassa ja pyysin jeesusta parantamaan selkäni niin minä parannuin ja kysyin itseltäni pannuinko todella ja koitin selkääni enkä tuntenut sitä kohoumaa! pyysin heti silloista tyttöystävääni nykyistä vaimoani kokeilemaan selkääni ja hän sanoi että täällä ei ole mitään, minä kävin vielä maahan makaamaan mahalleen ja pyysin kokeilemaan uudelleen ja koittamaan ja edelleenkään siellä ei ollut pattia! siihen loppui kivut ei ole pattia selässä ja pystyn tekemään normaalia työtä! tämä todistaa minulle että jumala on elävä ja todellinen! myös minulla oli ennen pelot siitä että kuolen väkivaltaisesti koska elin sellaista elämää ja jotkut halusivat iskeä rassin keukooni joten sain todella katsoa taakseni mutta kun sain antaa elämäni samalla vapauduin kuoleman pelosta ja kaikista muista peloista!

Ajattelin joskus kuten sinäkin. Tuttu tunne. Kun elämäni meni sekaisin kauan sitten, aloin rukoilla. En ainakaan menettänyt mitään. Kumma kyllä, sain rukouksiin vastauksia. Asioita vaan alkoi tapahtua. 2001 sain myös armolahjoja, kuten kielilläpuhumisen. Ei se mitään siansaksaa ole. Saman tein musahanat aukesi ja 2004 Jumala antoi lahjan säveltää gospelmusaa. Ennen olin soittanut coverbiisejä enkä osannut säveltää. Olen siirtänyt melkein kaikki tuotantoni nettiin. Musasivuille pääsee kuunteleen todistuksia kotisivuni linkistä -
siis http://galleria.suomi24.fi/teknorokkari

Vaikkapa rukoilemalla ihmisten puolesta. Ihan fysiologisesti ajatellen uskon siitä olevan aivoille enemmän hyötyä kuin esim. TV:stä jonkin sarjan tai vaikkapa rallikisojen katselusta. Jos sitten vaikkapa Ajateltaisiin, ettei Jumalaa ole, niin haittavaikutuksen ovat melko pienet ja jos taas Jumala on olemassa, niinkuin itse luulen, on rukous melkoisen hyvä juttu.

Uskoisin, että kaikki aivojaan käyttävät uskovaiset kysyvät enemmän kuin yhden kerran itseltään, miksi uskovat tai mihin uskovat. Hyvähän se on sellaista miettiä :) Samoin on hyvä miettiä, kannattaako elämää tuhlata sohvalla istumiseen tai tupakointiin tai "kerran viikossa lärvit olalle" -käyttäytimiseen tai ostoskeskuksissa kiertelyyn? Kannattaako istua tietsikan ääressä perustelemassa mielipidettään?

Jos usko on selviytymiskeino, niin mikäs siinä on vikana. Hyvä kun on löytynyt pinnallapitäjä :)

Jokainen arvottaa itse elämänsä ja elää sitten sen mukaan. Vanhoina mummoina ja pappoina voidaan sitten vertailla tuloksia ja tyytyväisyysastetta ;)

Ja en minä pelkää kuolemaa, miksi pitäisi? Aika on syntya ja aika on kuolla -onneksi ei tässä tomumajassa tarvitse ikuisesti olla! Eletään kuitenkin niin, että kuollessa on rauhallinen mieli, eikä tarvitse katua elämätöntä elämää tai tyhmiä ylilyöntejä.
Peace, man.

Kriittinen ajattelu johtaa siihen, että ihmisen kannattaa uskoa Jumalaan. Ja sellaiseen Jumalaan, joka on hyvä ja kunnioittaa ihmisen kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia. Uskomalla hyvään Jumalaan pystyy välttämään monia vaaroja tässä maailmassa. Pystyy erottamaan hyvän ja pahan. Myös opetetuista asioista, sillä ihmisellä on omatunto. Ja uskovilla myös rukous, johon taivaan isä vastaa.

Jumala ei ole ihmisten oma keksintö. Ihmiset ovat Luojajumalan keksintö. Jos tekee paljon vääriä valintoja, elämä voi olla yhtä helvettiä.

Hei, vastaan sinulle kysymyksiisi oman kokemukseni pohjalta. Tiedän, että Jumalan olemassa olo on totta. Kuinka olen tähän päätynyt?

Jumalaa ei voi paljain silmin nähdä. Mutta Jumalan voimavaikutukset voi kokea. ( vrt.esim. sähkö t. muu energia). Jumalan voimavakutuksia ovat esim. parantumiset, vapautumiset päihderiippuvuuksista, henkisistä taakaoista vapautuminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, Oman rukouskielen saaminen eli kielillä puhuminen, omassa elämässään ihmeiden kokeminen, uskoontuleminen., Jumalan antaman rauhan kokeminen.

Jumala johdattaa uskovaa aivan pienissäkin yksityiskohdissa, ja tiedän, ettei tämä ole keskitty juttu vaan se toimii arjessa. Tiedän Jumalan elävän, olen itsekin saanut kokea ihmeparantumisen. Tässä sinulle jotain tietoa näin alkuun.

Etsi Jeesusta. Kirkkaus kasvoista Kristuksen poistaa sielusi pimeyden.

Jos kertoisin Jumalan olemuksen,minut kivitettäisiin.
Jos sanois Jeesuksesta,minut kivitettäisiin.
Jos sanoisin Pyhästä Hengestä,minut kivitettäisiin.
Sillä Tietoni on Jumalasta,olen 'Lahja'ja 'Tuhoaja',temppelinne ovat käyneet likaisiksi ja olette asettaneet itsellenne paulan,jos sanoisin teille 'menkää,te menisitte,jos kasvoni olisivat Kristuksen kasvot!,kuinka sokeaksi on kansa tullut,siellä missä rauha piti olla on eripuraa ja sotaa,henki henkeä vastaan,te vääristyneet,kunka johdatte viattomat omiin pauloihinne,tuomionne on kaksinkertainen,katso mitä teet näille pienemille joita ei synti ole koskettanut ja nyt sanotte He ovat synnissä eläjiä,voih ensinnmäinen ja toinen kerta.
Sanon;Olen joka puolella,en Hienoissa Temppelissä,en Koreissa asumuksissa,vaan nöyrän 'taivaassa' joka on valmis lähtemään,ja antamaan vaippansa sille joka sen tarvitsee,Isäni majassa kaikki ovat kylläisiä.
Joka kivi ja puu,joka ilma ja maa,eläimet maassa,jokainen hiekanmuru todistaa Jumalan Yhteyttä,voi teitä,etsikää,pian on liian myöhäistä sillä tuhooja on keskellänne ja hänen merkkinsä on 'Laupeus',mutta tosiasiassa Hänen suunsa on valhetta ja Vihaa täynnä,käärmeen kataluudella hän johdattaa pois Esi-isien uskosta,uskosta Jumalaan joka on 'Kaikki mitä näet ja Eteenpäin Ympärilläsi',herää.
On monia teitä,on monia polkuja,kaikella on Jumalan käden jälki,mutta on monia jotka eivät ole hyvästä,sillä näin on Laki,eksytys eksytyksen päälle,nuo etsivät mutta hukkuvat väärän opetuksen alle,mutta tämä on tarkoitttu,sillä Jumala on mahtavampi kuin vain Maailma,ja Hän laittaa monta Ihmettä ja Tekoa ihmiskunnan eteen,jopa Teissä Hän ihmeitä tekee,jos uskotte niin tekin voitte tehdä Ihmeellisiä asioita,joihin Hänen liittonsa perustuu,se on 'Harmonia kaikessa'joka on'Jumala',Hän joka kuolleet herättää,eikö Hän Teitä herättäisi!,pois epäusko,katso;Se joka on särkynyt tulee jälleen ehjäksi,sillä ei Jumala vihaa ketään,itse te itseänne vihaatte,tämä on Saatana sisällänne joka teissä asustaa ja haluaa teille monimutkaisia asioita mitä ette jaksa kantaa,taakkaa taakan päälle,pois se ja 'Tunne'Jumala Ympärilläsi niin Saatana väistyy.
Asetettu nuora,maasta maan päälle,katsoen Ihmislasta,viaton on hän tekoihinsa,mutta jääräpäisyytensä ansioista kadotettu,mutta lopussa kiitos seisoo,odottaen,Te ette ole yksin oi ihmislapsi,kaikki mikä on on Jumala.

Z.

Koska Jumala ON.

Ainakin voin sanoa että tunnen ja kuulen Jumalan. Nähnyt en ole mutta tunne ja kuuleminen on niin voimakasta että ei ole tullut mieleenkään että jotain "todisteita" vielä tarvisi.