..mutta antaa saajalleen paljon:)
Minuakin harmittaa, kun lähes 2v. pyytänyt terkkarilääkärilta tiettyjä tutkimuksia, vasta viimeinkin antoi lähetteen n.2 kk. sitten, ja nyt sittem leikkausta odottelen.
Siksi, että olen kykenemätön ollut tekemään työtä ko. aikana, olen tippunut minimipäivärahalle, ja lapseni kanssa elämme 650,- ekun kuukausiansioilla.
En ole mikään lusmuri, olen aiemmin tehnyt n.30v työtä, sairaudesta johtuen nyt tässä tilanteessa, näillä tuloilla.
Siltikin totean, kun ostelee pakkaseen tarjouksia, leipoo usein itse, tekee ruoat itse, kuivatarvikkeet tarjouksista,kävelee muutaman kilsan matkat, ei osta alkoholia ja tupakan jättänyt, pärjäämme kyllä ihan hienosti ja elämä maistuu!
Minuakin harmittaa, kun lähes 2v. pyytänyt terkkarilääkärilta tiettyjä tutkimuksia, vasta viimeinkin antoi lähetteen n.2 kk. sitten, ja nyt sittem leikkausta odottelen.
Siksi, että olen kykenemätön ollut tekemään työtä ko. aikana, olen tippunut minimipäivärahalle, ja lapseni kanssa elämme 650,- ekun kuukausiansioilla.
En ole mikään lusmuri, olen aiemmin tehnyt n.30v työtä, sairaudesta johtuen nyt tässä tilanteessa, näillä tuloilla.
Siltikin totean, kun ostelee pakkaseen tarjouksia, leipoo usein itse, tekee ruoat itse, kuivatarvikkeet tarjouksista,kävelee muutaman kilsan matkat, ei osta alkoholia ja tupakan jättänyt, pärjäämme kyllä ihan hienosti ja elämä maistuu!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tuo 650 on asumiskulujen päälle ja varsinkin jos tulotaso on vasta pudonnut jostain korkeammasta tasosta, niin mikä ettei. Yllättävistä laskuistakin (ja niitä aina kuitenkin tulee) selviää pienituloinen, jos pystyy sen verran säästämään rahaa varalle. Lainoja ei köyhän juuri kannata ottaa eikä hän niitä liioin mistään saakkaan, kuin korkeintaan jollain mielettömillä koroilla. Käsittääkseni sossu kuitenkin vaatii tyhjät pankkitilit ennen kuin sieltä mitään saa, joten sossun asiakas ei pysty säästämään. Tämä onkin varsin ristiriitainen vaatimus. Käsittääkseni jos pienituloinen aikoo ptää taloutensa hallinnassaan on hänen pakko pystyä säästämäään. Ainakin tulisi sallia tilillä olevan rahaa vähintään jonkin putkiremontin verran. Tällaiset mielettömät vaatimukset yhditettynä hintojen alituiseen nousukierteeseen kyllä pystyvät lannistamaan sitkeämmänkin sinnittelijän pysyvästi köyhyyteen ja sossun asiakkaaksi, vaikka ei mitään jatkuvia suurempia sairauskuluja hänellä olisikaan.
minäkin 650 siitä on maksettava vuokra 400 niin elämiseen ei riitä tuo 200 millään aina tulee jotain yllättävää.Pidempään kun elää tuolla joutuu liriin väkisinkin.
asumistukea? Siksi toisekseen, jos sulla normeihin neliömäärältään sopiva asunto, sulle tottakai kuuluu asumistuki noilla tuloilla, sekä mahdollisesti toimeentulotukea!
En nyt ole ihan varma, mutta muistaakseni jotain 370-380 euroa kuuluu jokaiselle aikuiselle jäädä vuokranmaksun jälkeen elämiseen/kk.
Voit tarkistaa netistä toimeentulotuesta etten puhuisi nyt ihan lööperiä.
Kyllähän ennenkaikkea ensialkuun ketutti kun tulot romahti, mutta jotenkin tämä ollut myös hyvinkin kasvattavaa aikaa, on oppinut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ja arvostamaan aidosti tärkeitä asioita, eikä heti tule valitettua jos matto on kurtussa..
Minäkin lapseni kanssa sairauteni johdosta kituuttelen päivästä toiseen samanlaisilla tuloilla. Elämä sujui siten, että lämpöä ja ruokaa riitti. Mihinkään ylimääräisiin asioihin rahaa ei ollut laittaa, mutta jouluisin aina vähän ostin enemmän ruokaa ja lapselle tietty muutama lahja. Joulua varten laitoin pienistä tuloista säästöön pari kymppiä kuussa. Talvisaikaan hattua käytettäessä itse säästin kampaamokäynneissä, kun en käy ollenkaan syys-maaliskuussa vaan leikkautan aina lyhyeksi huhtikuun alussa. Lapsen tukan leikkaan itse. On vielä niin pieni,että antaa leikata.
Hyvin siis meni, kunnes kuvaan astui mies, työssäkäyvä, autoileva, raitis, tupakoimaton. Alettiin seurustella ja lapsikin hänet hyväksyi, ja mies lapsen kanssa tuli hyvin toimeen.
Mutta ne ruoka- ym. menot. Mies käytännössä asui meillä eli söi aina meillä ja pesetti pyykkinsä.Käytti meitä kaupassa,mutta aina kauppakärryyn eksyi hänen ostoksiaa, jotka saattoivat olla autotarvikkeita ym. joihin minulla ei ole varaa.
Koskaan hän ei niitä sitten maksanut. Ei osallistunut ruokakuluihin, vuokraan, ei mihinkään.
Palkkapäivinä aina tuijotteli tilinauhaansa ja tiliotettaan ja kehui, miten paljon hänelle nykyisin jää säästöön rahaa kun ei tarvitse maksaa tv-lupaa, ei tarvitse ostaa ruokaa, ei tarvitse maksaa kuin sähkön perusosa omaan kämppään. Oli sulattanut pakastimen ja ottanut töpselit irti jääkaapista ja pakastimesta. Jopa työmatkoissa tulee säästöä, koska sattumoisin asun 4 km päässä hänen työpaikastaan ja hän on alkanut käyttää pyörää työmatkoihin auton sijasta.
Kuitenkin hänellä siis oli oma asunto, johon maksoi vuokran ja perussähkön.
Siinä kävi sitten niin, että kyllästyin tähän, kun tavallaan hänen tulonsa meidän pikkuperheeseen laittoi talouteni lujille, ennen miestä oli tiukkaa, mutta raha riitti. Näytin sittemmin miehelle ovea.
Muutettiin lapsen kanssa entistäkin edullisempaan vuokra-asuntoon hieman kauemmas keskustan palveluista. Nyt paikkailen miehen mukanaan tuomipioita jonkin aikaa, mutta kohtapuolin lapsen kanssa taas aletaan pärjäilemään entiseen malliin.
Miehen pito on sitten kallista lystiä ;-) Älä siinä tällaiseen tilanteeseen anna itseäsi ajettava.
just nämä sun kertomasi kaltaiset ihmistyypit!
Mulla vähän vastaavasti joku kk. sitten kävi, seurusteltiin muutamia kuukausia, mies oli lähellä remppahommissa, joka päivä tuli töistä meille valmiiseen ruokapöytään, ja eihän siinä mitään, mutta kun ei kertaakaan tuonut mitään ruokatarvikkeita, ei osallistunut kuluihin, ei edes kysynyt tarvitaanko mitä!
Noh, meillä kylläkin muista seikoista meni poikki,
ja olen päättänyt, että jos joskus joku suhde ylipäätään enää kiinnostaa, niin minähän en täyshoitoa ala kustantamaan!
mielummin lapsen kanssa kahdestaan,pääsee halvemmalla ja helpommalla.
totta mooses, siinä kaikki, varsinkin jos vain ns. seurustelua, en nyt tarkoita normaalia aviojuttua, silloinhan se on vähän eri juttu.