Me elämme Suomessa ennen näkemättömän henkisen ahdingon aikaa ja ajan haasteet huutavat täyttymystään.
Mutta mitä tekevät uskikset? Elävät omissa utopistisissa haavemaailmoissaan tajuamatta mitä ympärillä tapahtuu.
Tarvitaan siis uutta ajattelua ja uutta koulukuntaa jotta tästä elämästä edes vähän helpompi tulisi.
Uutta ajattelua edustaa myös Aretalogia osoitteessa
http://www.aretalogia.com/index.html
Mutta mitä tekevät uskikset? Elävät omissa utopistisissa haavemaailmoissaan tajuamatta mitä ympärillä tapahtuu.
Tarvitaan siis uutta ajattelua ja uutta koulukuntaa jotta tästä elämästä edes vähän helpompi tulisi.
Uutta ajattelua edustaa myös Aretalogia osoitteessa
http://www.aretalogia.com/index.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
emme tarvitse mitään uusia koulukuntia ja uusia totuuksia ihmisestä.
vanha totuus riittää mutta varmasti meille uskoville tuollainen kritiikki on paikallaan.
Aina on parannuksen paikka ja uskon uudistumisen pyyntö tarpeen.
vanha sanoma rististä,sovituksesta ja armosta pätee kyllä nykyaikaankin,niitä me tarvitsemme.
uskovina meidän pitäisi elää jalat tässä maailmassa mutta mieli taivaassa...eli tämä maanpäällinen elämä on meille annettu elettäväksi,iloineen ja suruineen mutta sen keskellä saamme elää myös taivastoivossa.
missä tilanteissa koet meidät hihhuloivan ilmassa?
kiinnostaisi tietää.
Totuus kun on, että maassamme keskimäärin joka toinen päivä päättää joku yksinäinen hylätty vanhus päivänsä kun ei jaksa enää; ja kun kukaan ei välitä.
Toinen totuus on, että meitä oikeusmurhattuja tai virkarikosten uhreja on maassamme noin 270.000; ja omakohtaisestikin tiedän, miten henkisesti raskasta, jopa tuhoisaa, tällainen voi olla.
Ja taaskaan yksikään taho tai järjestö ei välitä pätkän vertaa meidän jaksamisesta ja selviytymisestä. Niinpä olemme suuntailemassa maahamme valtakunnallista järjestöä puolustamaan meidän oikeuksiamme ja ihmisarvoamme.
Kolmas totuus on, että meillä Sodankylässä on 6-7 erilaista usakonsuuntaa tai kirkkokuntaa; jotka kaikki ovat täsmälleen tyhjää täynnä silloin kun joku tosissaan henkistä tukea ja apua tarvitsee. Niinpä olen suuntailemassa Sodankylään ja koko Lappiin uutta koulukuntaa tai organisaatiota kantamaan todellista vastuuta toinen toistemme ja lähimmäistemme henkisestä jaksamisesta ja selviytymisestä.
Tässä tätä puutelistaa näin aluksi.
..murheellista kuvaa suomen maasta,varmasti totta.
oletko ajatellut,että sen sijaan,että perustat uutta apulaitosta sinne lappiin,puhaltaisit uutta tuulta noihin vanhoihin???!!!
ehkä niissä toimivat ihmiset ovat kylmenneet ja sokaistuneet sekä unohtaneet tehtävänsä lähimmäisten suhteen ja kaipaisivat sinunlaistasi rohkeaa herättelijää?
uskon,että yhdistyksiä ja organisaatioita on jo suomen maa pullollaan,nyt pitäisi vaan löytää niihin rohkeita ihmisiä vähän pelmuuttelemaan vanhoja,jämähtäneitä kaavoja.
älä kuitenkaan tuijota liikaa ihmisiin ja heidän hyväntekoonsa,uskovatkin ovat vain ihmisiä.
katso Kristukseen,miten Hän kohtaa meidät.
ymmärrän kyllä,että kirkon piiristä,jos mistä,sitä ihminen uskoo apua saavansa hädän hetkellä ja jos näin ei käy,on se varmasti pettymys-mihin tässä voi enää luottaa?
Mutta toivottavasti löytyy ihmisiä,joilla tuo kristillinen lähimmäisenrakkaus vielä toimii.
myös siellä lapissa.
25 vuotta kun raamattukoulusta täynnä intoa palattuani pyrin luomaan Sodankylään uutta tulta ja hengen paloa. Mutta. Ne vanhat jäärät ei herää millään opilla ja sen sijaan, että tuli olisi syttynyt, minun asiakseni jäi pyytää itse eroa seurakunnasta.
Eli siinä sitä herättelyä tarpeeksi - eikä toivoakaan paremmasta. Tätä nykyä elän päivän kerrallaan ja käyn rajua sylipainia elämän ja kuoleman välillä ja voi olla, että ensi talven lumia en ole enää näkemässä ellei todella rajuja ja pysyviä muutoksia tapahdu. Samoin minulla on perusteet uskoa, että joillakin on kova hinku listiä minut pois päiviltä.
Eli tätä on Sodankylän todellisuus tänä päivänä.
mistä moinen vainoamisajatus?
oletko kokenut jotain konkreettista uhkailua tms?
onko se tullut uskovien taholta?
jos näin koet,eivät ole kristuksen ja Hänen seurakuntansa asialla.
Ihmisiin me joudumme tässä elämässä pettymään monta kertaa pahastikin mutta silti sanon,etsi turvasi Kristuksen sovitustyöstä.Hän ei petä.
Seurakunta koostuu ihmisistä ja vaikka olemme jeesuksen pyhittämiä uskovia,elää meissä vanha aatami-synti ja aina ei kristus saa olla kirkkaimpana elämässämme.Näin voimme uskon nimissä tehdä toisillemme pahaa ja karkoittaa kysyviä pois.
olen itsekin siihen törmännyt mutta se ei ole Jeesuksen mielen mukaista.
uskon,että sinäkin löydät joukon,jossa saat kokea uskovien yhteyttä.
en tiedä,miten sinua neuvoisin mutta sana,ehtoollinen,rukous ja uskovien yhteys,pidä niistä kiinni!
älä anna periksi ihmisille.
lue 1Kor.4:8-11 psalmi 69:14-16 room.12:14 saarn.7:14
muistakin psalmeista löydät paljon lohdutusta
>
Enemmän http://www.aretalogia.com/aretalogia26/sivu.2.html
Eli kysymys ei ole uskovista ja heidän edesottamuksistaan. Kysymys on paljon vakavimmista asioisa. Eli Sodankylän entisen nimismiehen ja nyt jo viralta pantujen poliisien edesottamuksista, joita olen joutunut toimittamani ja jokaiseen kotiin Sodankylässä jaettavan lehteni sivuilla käsittelemään. Nyt tämä jo viralta pantu poliisi on tehnyt kaksikin rikosilmoitusta minua vastaan muka kunnian loukkauksesta. Nämä rikosilmoitukset ovat täysin aiheettomia ja tullaan jyräämään nurin; ja arvatenkin känä tulee jatkumaan.
Mainittakoon vielä, että Rovaniemen kihlakunnan syyttäjä tutkii parhaillaan toimeksiannostani kyseisen poliisin edesottamuksia ja mahdollista on, että tulen haastamaan Suomen valtion EN:n Ihmisoikeustuomioistuimeen ihmisoikeusrikkomuksista; tai sitten kyseisen entisen poliisin siviilikanteella käräjille ja vaadin huomattavia korvauksia.
Eli sota Sodankylässä jatkuu. Valitettavaa on vain se, että täällä tämä sota on käytävä täysin yksin, edessä voitto tai kuolema. Uskovaiset tietävät täysin tilanteeni, mutta ei ainuttakaan rohkaisun sanaa tai muutakaan henkistä tukea.
enpä tiennyt,että näin vakavasta rikosasiasta on kyse.
en tuohon osaa sanoa muuta kuin voimia sinulle taistelussasi ja rohkeita ihmisiä sinua tukemaan!
Meillä on talo joen rannalla ja siihen kuuluva vesipläntti kalastusoikeuksineen. Joka kesä saamme vieraita eli kalastajia tontillemme. Eikä kala lopu kesken. Monet kaffeet on äiti näille kalamiehille keittänyt ja mukavia hetkiä olemme heidän kanssaan viettäneet.
Mökillemme joka myös on rannalla ja hyvillä sieniapajilla, johtaa meidän ja mökkinaapurimme yksityisomistuksessa oleva tie. Tietä saavat käyttää kaikki halukkaat kalamiehet ja sienestäjät - eipä ole koskaan kenellekään meistä tullut mieleen ruveta rettelöimään ja "vaatimaan oikeuksiamme".
Hei Leo, älä tee elämästäsi noin vaikeaa. Helpommallakin pääsee kun yrittää elää sovussa kaikkien kanssa..
Teillä päin on ihan kunnollisia ja rehtejä ihmisiä ja sellaisten kanssa on mahtavaa harjoittaa yhteiselämää ja vuorovaikutusta.
Mutta. Sanonpa, että mikäli olisit joutunut kokemaan sen, mitä itse olen muutamien taholta joutunut kokemaan, mietteesi ja tekstisi olisivat toista luokkaa.
Itseasiassa kysymys on ennen kaikkea siitä, alistutko rikoksien ja vääryyksien edessä vaiko et. Sinun järvelläsi ei kalat loppuneet. Sen sijaan minun järveni tyhjeni totaalisesti eräiden ulkopuolisten rikollisen ja yksityistä oikeutta loukkaavan toiminnan seurauksena ja jouduin itse hankkimaan vesialueen omistajaosakkaana kaupasta järven rannalla paistamani kalat, (Vieläpä pyörätuolikaverina), sekä omilla henkilökohtaisilla varoillani kustantamaan tietä näille väärintekijöille.
Oikein vai väärin? Miettiköön kukin tykönänsä. Mutta sen sanon, että vääryksien edessä Leksa ei peräänny eikä nöyristele.
Meilläpäin ei ole sen rehdimpiä ja kunnollisempia ihmisiä kuin muuallakaan, vaan roskaavia, tietä ruovittelemalla pilaavia ja tupakinnatsoja joka paikkaan viskeleviä ihmisiä. Me perheenä siivotaan luontoa, täytetään yksityistiemme kuoppia ja nypitään tumppeja rannaltamme, emmekä anna tästä tulla mitään ongelmaa joka veisi meiltä ilomme. Harvat ihmiset on oppineet tavoille, sille ei vaan voi mitään. Ystävällisesti voi pyytää korjaamaan jälkensä toisen mailta, mutta jos se ei auta niin pitää vaan aatella että siivoushomma on `hinta` mukavista rupattelu- ja kahvittelutuokioista, joita `kutsumattomat vieraat` meille tarjoaa.
Teillä on sentään mukavia rupattelutuokioita. Olisipa ollut minullakin, mutta....
>>>
kun ei niin ei. Jopa vierailtani estettiin pääsy omistamalleni kiinteistölle.
Myöhemmin "rupattelu" oli tällaista:
>>>
Lisää "rupattelua" osoitteessa
http://www.aretalogia.com/aretalogia25/sivu.2.html