Hitchcock oli oman kertomansa mukaan harras katolilainen, ja hänen vaimonsakin kääntyi katolilaiseksi avioliiton myötä. Molemmat olivat ahkeria kirkossakävijöitä.
Mitä mieltä olette: Ovatko Hichcockin elokuvat sopivaa katsottavaa katolilaiselle?
Hyytävää psykologista jännitystä, mutta seksihän on Hitchin elokuvissa hyvin peitellyssä roolissa.
Entä mitä mieltä olette Evelyn Waughin "Mennyt maailma"-filmatisoinnista? Siinähän katolilaisuus näyttäytyy välillä aika merkillisessäkin valossa.
Mennyt maailma-sarja menee nyt YLE Teemalla paraikaa. Waughan oli kääntynyt juuri katolilaiseksi, kun kirjoitti em. kirjan.
Mitä mieltä olette: Ovatko Hichcockin elokuvat sopivaa katsottavaa katolilaiselle?
Hyytävää psykologista jännitystä, mutta seksihän on Hitchin elokuvissa hyvin peitellyssä roolissa.
Entä mitä mieltä olette Evelyn Waughin "Mennyt maailma"-filmatisoinnista? Siinähän katolilaisuus näyttäytyy välillä aika merkillisessäkin valossa.
Mennyt maailma-sarja menee nyt YLE Teemalla paraikaa. Waughan oli kääntynyt juuri katolilaiseksi, kun kirjoitti em. kirjan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä hyvät elokuvat ovat kaikille suositeltavia. Eihän sillä ole mitään väliä, mitä uskontoa tekijätiimi tunnustaa, kun ainakaan H:n elokuvat eivät käsittele uskontoa lainkaan.
Ei pidä sitoa omaatuntoaan muiden ihmisten mielipiteisiin, vaan Jumalaan.
yksi katolista aihetta käsittelevä elokuvakin nimeltään (muistaakseni) Minä tunnustan. Siinä kirkon suntio tekee murhan papin kaapuun pukeutuneena ja tunnustaa asian sitten papille. Pappi joutuu itse syytteeseen murhasta. Paljastaako hän nyt rippisalaisuuden? En kerro loppuratkaisua, jos ette ole elokuvaa nähneet. Hyvä elokuva niin kuin muutkin hitchcockit.
Yksi kiitelty ja kiistelty hieno elokuva, jossa rippisalaisuuden säilyttämisvelvollisuus myös mietityttää katolista pappia, on Antonia Byrdin "Priest".
Muistaakseni elokuvan lopputeksteissä mainitaan ainakin kaksi pappia, jotka ovat avustaneet elokuvan teossa asiantuntijoina.
Martin Scorsesen elokuvissa veri lentää ja kiroukset raikuvat, mutta ne käsittelevät kuitenkin usein katolilaisille tärkeitä synnin ja lunastuksen aiheita. Onpa joskus katolista uskontoakin mukana. Scorsese itse aikoi alunperin papiksi, mutta usko taisi pettää. Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus on joka tapauksessa mielestäni kristillisempi ja hurskaampi elokuva kuin Mel Gibsonin vastenmielinen ja estetiikaltaan pakanallinen The Passion of the Christ. Ja parhaan Jeesus-filmin teki kommariateisti Pier Paolo Pasolini...
Robert Boltin näytelmään perustuva A Man for All Seasons (1966) kertoo Sir Thomas Moren, katolilaisen pyhimyksen ja marttyyrin, kärsimysten tiestä Englannin syöksyessä reformaation kurimukseen:
http://en.wikipedia.org/wiki/A_Man_for_All_Seasons_(1966_film)
http://www.imdb.com/title/tt0060665/
Elokuvasta on tehty uudempikin versio, jota en kuitenkaan yhtä lämpimästi suosittele.
Ruotsissa tapahtui "uskonpuhdistus", koska Kustaa Vaasa tarvitsi rahaa. Anglikaaninen kirkko taas syntyi, kun Henrik VIII halusi erota vaimostaan ja mennä naimisiin rakastajattarensa kanssa! Näin yleviä olivat yleensäkin kerettiläiskirkkojen syntytaustat... Toisin kuin protestanttinen propaganda väittää, reformaatio ei tapahtunut kansan toiveesta vaan kansaa vastaan - sitä johtivat ylhäältä käsin ahneet ja syntiset ruhtinaat, kiihkomieliset kerettiläispapit apunaan.