Luottamusta Herran kykyyn saattaa alkamansa asiat oikeanlaiseen jatkumoon. Niin kauan kun me yksilöinä tai seurakuntana nautimme elämän lahjasta Herramme auringon alla on hyvä jaksaa muistaa, että Herra vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen työmiehissään. On helppoa ymmärtää että Jumalan työ on itsensä Jumalan innoittamaa, mutta vaikeammaksi käy ymmärtää, ettemme me saa kajota Herran suunnitelmiin. On ylämäkeä, on tasaista ja rauhaisaa aurinkotietä, on alamäkeä, tämä kaikki on Jumalan tekoa ja taatusti homma on Isän hanskassa, kunhan me maltamme olla peukaloitumatta tapahtumien kulkuun. Se, että joskus meistä näyttää että nyt kyllä rupes menemään susille homma, tartumme itse toimiin: ”Nyt on talous lähetyspiirissä huonossa jamassa, laitetaanpa oikein isot kokoukset ja kyltit ja luvataan raamatun nimissä ihmisille kymmenen hyvää ja viisitoista parasta, sitten kolehtihaavi esiin, kyllä se talouskin siitä tokenee ja taas päästään jatkamaan Herran työtä ja kaikki vaan aina suurenee ja mäihistyy ja rahavirrat senkuin lisääntyy vaan ja kohta mennään helikoptereilla paikasta paikkaan”.
No tuota, jos ei mennäkään? Jos vaan kaikki pienenee ja vähenee ja kansa kaikkoaa ja raha hupenee, niin mitäs sitten jääkään jäljelle? Jääkö mitään? Juu jää kyllä, Jeesus jää. Jeesus ei ole sellainen tomppeli, että hän ajaisi palvelijansa alamäkeen ja sitten lähtisi Karibian risteilylle ja meinaisi, että menkäähän nyt siitä. Tosin se ei ollut nyt ihan Jeesus jonka matikka petti, se taisi vaan olla vauhtiin päässyt ja vauhkoontunut ihminen, joka unohti Voimansa pysäkille.
Ristin Herra on silloin varmaan enemmän läsnä kuin aikaisemmin huomasitkaan. Nyt otetaan palvelijasta mittaa, mittaa siitä kestääkö myöntää oman törmäilynsä, kestääkö narinansa ja kitinänsä ja kiukuttelunsa jälkeen katsoa takaisin ristille. Katso katso vaan, kyyneleet tulevat, mutta niiden pitääkin tulla. Kun katsot ristille se pyyteetön rakkaus joka sinua halajaa tekee kipeää koska se on niin Pyhää, koska se on niin puhdasta. Armo ja totuus siinä toisiaan suutelevat. Siihen suudelmaan voi luottaa, se luo sinussa uuden toivon ja uuden uskon – uusi tilaisuus. Montako kertaa olen jo saanut sen uuden tilaisuuden, voi Hyvä Jumala, ei minusta ole tähän…. Ojenna vain kätesi se arpinen käsi on jo ojennettuna sinua kohden. Totuuden hetki – Armon hetki – Uusi aamu – Rauha ja sydämen vakavuus.
Jää pieni joukko odottamaan mitä Herra haluaa sinulle rakkaudessaan antaa.
Rukoilen, että Hän henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi meidän sisäisen ihmisemme vahvistua voimassa ja Kristuksen asua uskon kautta meidän sydämissämme. Rukoilen, että me rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisimme yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tieto ylempänä.
(mukaelma raamatun kohdasta Ef.3:16-19)
No tuota, jos ei mennäkään? Jos vaan kaikki pienenee ja vähenee ja kansa kaikkoaa ja raha hupenee, niin mitäs sitten jääkään jäljelle? Jääkö mitään? Juu jää kyllä, Jeesus jää. Jeesus ei ole sellainen tomppeli, että hän ajaisi palvelijansa alamäkeen ja sitten lähtisi Karibian risteilylle ja meinaisi, että menkäähän nyt siitä. Tosin se ei ollut nyt ihan Jeesus jonka matikka petti, se taisi vaan olla vauhtiin päässyt ja vauhkoontunut ihminen, joka unohti Voimansa pysäkille.
Ristin Herra on silloin varmaan enemmän läsnä kuin aikaisemmin huomasitkaan. Nyt otetaan palvelijasta mittaa, mittaa siitä kestääkö myöntää oman törmäilynsä, kestääkö narinansa ja kitinänsä ja kiukuttelunsa jälkeen katsoa takaisin ristille. Katso katso vaan, kyyneleet tulevat, mutta niiden pitääkin tulla. Kun katsot ristille se pyyteetön rakkaus joka sinua halajaa tekee kipeää koska se on niin Pyhää, koska se on niin puhdasta. Armo ja totuus siinä toisiaan suutelevat. Siihen suudelmaan voi luottaa, se luo sinussa uuden toivon ja uuden uskon – uusi tilaisuus. Montako kertaa olen jo saanut sen uuden tilaisuuden, voi Hyvä Jumala, ei minusta ole tähän…. Ojenna vain kätesi se arpinen käsi on jo ojennettuna sinua kohden. Totuuden hetki – Armon hetki – Uusi aamu – Rauha ja sydämen vakavuus.
Jää pieni joukko odottamaan mitä Herra haluaa sinulle rakkaudessaan antaa.
Rukoilen, että Hän henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi meidän sisäisen ihmisemme vahvistua voimassa ja Kristuksen asua uskon kautta meidän sydämissämme. Rukoilen, että me rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisimme yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tieto ylempänä.
(mukaelma raamatun kohdasta Ef.3:16-19)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistatko toista järjestöä, jonka tunnuksena ja esim. rakennuksen katolla, seinillä, kirjoissa, hautakivissä yms. on KIDUTUSVÄLINEEN KUVA?
SITTEN VIELÄ TUOTA KIDUTUSVÄLINETTÄ ESITELLÄÄN LAPSILLEMME IHAN PERHEOHJELMISSA TELKUSSA KOULUISTA PUHUMATTAKAAN.
HIRVITTÄVÄÄ, ETTEI JULKISIVULAUTAKUNNAT JA EETTISET JÄRJESTÖT VAADI TUON SYMBOLIN JA TODELLISEN KIDUTUSVÄLINEEN POISTAMISTA.
Minä vaadin.
Vaikka me suomalaiset kuljetaan kristityn kansan nimellä, alkaa kristillinen aika olla hiljakseen jätättämässä. Suomalainen kristillisyys (ristillisyys) on heikkokantoista, ikäänkuin se ei vaan lähtisi elämään. Voi olla ja toivon niin, että ihmiset puhuvat toista ja ajattelevat toista, mutta ankeat ajat ovat ne jotka nostavat suomalaiset rukoukseen. Onneksi kristinusko on tänne kuitenkin tuotu.
Minulla on jotenkin sellainen hiljainen oudoksuma ajatuksesta, että tämä heikko kristillisyys tulee jäämään mahdollisesti eräänä päivänä islamin jalkoihin, ja se sitten on verinen uskonto.
Vaikka suomalaiset ajattelevat ettei tarvitse olla mitään mieltä henkimaailman suhteen se on valitettavasti illuusio. Henkivalloissa on taistelu ihmislapsista elämän ja kuoleman taistelu se on niin kauan kuin Telluksemme pyörii.
Toivon ettei niin käy - vaikka pelkään että niin käy. Olisi helppo päästä Isäni kotiin taivaan valtakuntaan rauhaisasti Jeesuksen rakastavan läheisyyden saattamana. Martyyrikuolema ei ole toive, ehken se on vielä kaukana tulevaisuudessa. Voimaa heille kaukaisessa ajassa jotka joutuvat Jeesuksen nimen tähden tuskaisasti kuolemaan.
Ensinnäkin islam ei ole sen verisempi kuin kristinuskokaan.
Mistä Sinä tiedät mitä mieltä suomalaiset ovat?
On kovasti narsistista ajattelua ihan tosissaan uskoa elävänsä ikuisesti. Sairas ajatus ehdottomasti.
Mutta meidän oma(suosi suomalaista) esi-isiemme uskon kristinmiehet hävittivät. Se oli erittäin julma teko. Meillä oli oikeus omiin jumaliin.
En usko tietenkään niihinkään jumaliin, mutta tutkittuani niitä, huomaan ne esim. luontoa kohtaan äärimmäisen paljon paremmiksi. Ja luontoa kunnioittava uskonto on jo ihan kelpo uskonto. Sen perusta on vahvimmalla mahdollisella pohjalla.
JA SEN KRISTINUSKO PAKOLLA SYRJÄYTTI.
Mitään jumalaa ei ole.
Miksi ei olisi? Miten perustelet sen, että kolmasosa maailman ihmisistä uskoo siihen, että Jumala on, ja loput uskovat omiin jumaliinsa. Ei voi mitään jos 6 miljardia uskoo johonkin jumalaan ja yksi ei mihinkään.
Luuletko että ihmiset olisivat kirjoittaneet Raamatun ellei jokin heitä olisi siihen kehottanut tai innoittanut? Luuletko tosiaan että tiede on todella todistanut Jumalan olemassaolon vääräksi? Miten ihminen ikinä kykenee tietämään Luojansa teitä, tai miten ikinä ihminen pystyy todistamaan ettei mitään Kaikkivaltiasta ole? Jumala on kaikista voimista ylin, ihminen vain luomus, jolle oli lahjaksi annettu oma tahto, mutta pakanoiden ansiosta on ryhdytte sen lahjan avulla ajattelemaan että sen antaminen oli virhe.
Jos jumalia ei ole, todistatko universumien synnyt alkuräjähdyksellä? Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Tai ennen sitä mitä oli ennen alkuräjähdystä? Voi olla että Jumalakin on mielikuvitusolento, mutta mikä on antanut ihmiselle sen kyvyn tehdä Jumalasta mielikuvitusolennon? Ennen kuin näitä harhaoppisia mielipiteitäsi käyt innolla jakelemaan, mieti, mikäli sinulla on siihen edes riittävää kykyä.