Ihmetyttää kun olisin poliisilta halunnut sen alkuselostuksen mieheni kuolinpaikalla niin hänen vanhempansa ja siskonsa ainoastaan sai sen. Ja sama tulee olemaan kuolinsyy raportin kohdalla.
Minähän mieheni kanssa kuitenkin viimeiset vuodet elin ja merkattuna hänen lähiomaisekseen...
Mulle ekana tultiin kuolemasta kyllä ilmottaan 13.10 mutta eipä sit muuta.. Mutta oon onneks mieheni perheen kanssa väleissä, että saan tiedon sitä kautta ja näin ollen ehkä sekin helpottaa et saa tiedon asiasta.
Minähän mieheni kanssa kuitenkin viimeiset vuodet elin ja merkattuna hänen lähiomaisekseen...
Mulle ekana tultiin kuolemasta kyllä ilmottaan 13.10 mutta eipä sit muuta.. Mutta oon onneks mieheni perheen kanssa väleissä, että saan tiedon sitä kautta ja näin ollen ehkä sekin helpottaa et saa tiedon asiasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ystävä. Avoliitolla ei ole mitään virallista merkitystä. Et siis ole omainen, vaikka sinut on johonkin paperiin sellaiseksi merkittykin.
Et myöskään peri avomiestäsi, jollei ole testamenttia, vaan perintö mene hänen vanhemmilleen tai lapsilleen jos niitä on. Myös hautajaiset kuuluvat omaisten järjestettäviksi, ei avovaimon.
olet oikeassa.mutta et kuitenkaan ihan.itse olin avoliitossa ja mieheni kuollessa vuosi sitten hoisin liki pitäen kaikki asiat perun kirjoja myöden.sairaalastakin annettiin minulle tietoja koska olin lähiomainen.tietenkään en miestäni perinyt,kuolinilmoitusta ei ole tullut vieläkään ei mieheni äidille eikä isälle,eikä kyllä minullekkaan,kuolin syyn kyllä tiedän ilman sitäkin.
vainajan koti on. Sellaisena voi toimia vaikka kotiapulainenkin, jos vainajalla oli sellainen, ja hän asui perheessä.
Avovaimo on ns jalkavaimo, jollaisia miehillä on ollut aina. Sitä en ymmärrä, miten kukaan nykyaikainen nainen alentuu sellaiseen asemaan. Ei avovaimo saa leskeneläkettäkään, koska hän ei ole leski.
se olin minä pääasiassa joka hautajaisjärjestelyjä johdin vaikkakin me yhdessä lopulliset päätökset teimme.halusin kuitenkin ottaa myös muut huomioon.jos olet elänyt ihmisen kanssa kymmeniä vuosia on mielestäni silloin sinulla oikeus tehdä päätökset hautajaisista sun muista.olethan vainajan rakastettu,ystävä sekä lähiomainenkin vaikka ei koskaan naimisiin asti kerennytkään.
Et ollut hänelle
muuta kuin 31.10.2007 klo 13.54
ystävä. Avoliitolla ei ole mitään virallista merkitystä. Et siis ole omainen, vaikka sinut on johonkin paperiin sellaiseksi merkittykin.
Et myöskään peri avomiestäsi, jollei ole testamenttia, vaan perintö mene hänen vanhemmilleen tai lapsilleen jos niitä on. Myös hautajaiset kuuluvat omaisten järjestettäviksi, ei avovaimon."
Hieman ehkä korjaisin kirjotustasi. Ensinnäkin olin miehelleni enemmän kuin ystävä. Me rakastimme toisiamme loppuun asti! Toiseksi en kysynyt sen takia että onko avoliitolla merkitystä että havittelisin jotain perintöä.
Kolmanneksi miehelläni ei ollut omaisuutta, ainoastaan velkoja. Tässä hieman korjausta..
... juridisesti se ei merkitse mitään. Perunkirjoituksen ja pesänselvityksen voi hoitaa kuka tahansa, mutta ilman testamenttia avopuoliso ei vainajaa peri.
Kun avomieheni kuoli, kyllä minulle sairaalasta kerrottiin kaikki mahdollinen, vaikka toki sielläkin oli tiedossa, ettemme olleet naimisissa. Samoin poliisi keskusteli minun kanssani. Siihen tietysti vaikutti se, että meillä on yhteisiä alaikäisiä lapsia, joten tarkkaan ottaen poliisi/lääkäri keskusteli vainajan lähiomaisten holhoojan, ei avopuolison kanssa.
Ja sille joka ihmetteli jalkavaimoksi alentumista... ihmettelen, jos joku nykyaikainen itseään kunnioittava nainen alentuu avioliittoon elatuksen vuoksi. Minä ainakin pärjään omillani, pystyn aivan hyvin elättämään itseni ja lapseni, ei siihen miestä tarvita. Mieheni oli minulle elämänkumppani, rakas ja tärkeä ihminen, lasteni isä, ei elättäjä tai leskeneläkkeen jättäjä.
Itse menetin myös avopuolisoni heinäkuun alussa. Itse olin järjestämässä hautajaisia,valitsin hautakiven, hoidan paperisodat, sain kuolinsyyn, jne. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Leskeneläkettä en tietenkään saa, enkä peri mutta eihän se ole ollut tarkoituksenakaan kun yhdessä olemme alkaneet olla. Avopuolisoni oli kuitenkin turvannut minutkin siltä varalta jos sattuu kuolemaan.. Naimisiin oli tarkoitus mennä mutta ei keritty.. ikävä kyllä. Enkä tarkoita sitä että olisin leskeneläkkeen takia surullinen. Vaan sen että ei saatu yhteistä elämää enää jatkaa. Nyt on opeteltava pärjäämään yksin, ilman rakasta vierellä. Tsemppiä kaikille läheistensä menettäneillä.. ollaan sitten avokkeja, aviopuolisoja,sukulaisia, tms. Suru on silti kaikilla sama.
Hei ja kiitos viestistäsi otan myös osaa menetykseesi. Se että sait kuolinsyyn ym.. Vaikuttaa varmaankin se, että teillä on yhteinen lapsi. Meille ei niitä siunaantunut:( 7.11 ois alkanu hedelmöityshoidot. Nyt jo vähän helpottaa että hautajaiset on ohi jotka oli 2.11 Forssassa.
Oli kamala stressi niistäki et miten kestän ne.
Oliko avopuolisosi vanhemmat elossa? Saako kysyä, mihin ja minkä ikäisenä miehesi kuoli?
Hautajaiset oli minullekin sellaiset mitä jännitin kovasti miten siellä jaksan. Mutta ihan hyvin ne meni.. niin hyvin kuin nyt hautajaiset voi mennä. Itkien ja surren mutta oli kaunis tilaisuus.
Hautasin rakkaani 25 vuotis syntymäpäivänäni.
Tästä lähin on syntymäpäivällä aika synkkä ajatus :(
Kyllä avopuolisoni vanhemmat ovat elossa. Pidän avokkini maatilaa "pystyssä".. niin kauan ainakin että pojat ( 3 poikaa hänen aiemmasta liitosta, yksi yhteinen) perivät tämän tai joku jatkaa tässä.
Testamentin mukaan siis peritään vasta 3 vuoden päästä. Raskasta tämä on ja välillä todella iskee epätoivo ja kiukku yms. Mutta kiukullakaan en anna periksi. Tahdon tätä tilaa hoitaa niinkuin tiedän rakkaani toiveen olevan.. Rakkaani kuoli täysin yllättäen nukkuessaan. Kuolinsyytä odotin 4 kk. Ja siinä oli vain että kuolinsyystä ei varmuutta, luultavasti kuitenkin äkillinen sydämen rytmihäiriö :( Haluaisitko kirjoitella? Sähköpostini on [email protected]
Voimia!