Elikkäs asiani koskee uskovaisilta monta kertaa kuultua väitettä, että Jumalaan uskominen on luonnollista.
Tämä näyttäisi siinä mielessä oikealta, että suurin osa maailman ihmisistä uskoo jonkinlaiseen Jumalaan.
Olen tässä pohtinut, että ei välttämättä usko Jumalaan ole luonnollista itsessään mutta sen kaltainen logiikka tai ajattelutapa (kenties virheellinen), jolla päästään Jumalaan tai Jumalan kaltaisiin johtopäätöksiin on luonnollista tai ainakin erittäin vallitseva ja yleinen.
Perustelen tätä vielä sillä, että moni ei uskovainen yksinkertaisesti vain kieltää Jumalan tai ei halua uskoa tai perustelee asiaansa samanlaisilla argumenteilla mitä uskovainen uskontoaan. Myös muita asioita perustellaan samankaltaisella logiikalla oltiin uskossa tai ei.
Ongelmaksi tietenkin muodostuu tämän logiikan ja ajattelutavan määrittely.
Ilmeisesti se on jotain, joka johtaa äkkiä virheellisiin johtopäätöksiin mutta on kuitenkin jossain hyvä tai kenties ns. energiataloudellinen ja arkielämässä tarpeeksi hyvä?
Tässä tätä hypoteesin juurta.
Ajatuksia?
(ps. pyydän jo etukäteen anteeksi typojani)
Tämä näyttäisi siinä mielessä oikealta, että suurin osa maailman ihmisistä uskoo jonkinlaiseen Jumalaan.
Olen tässä pohtinut, että ei välttämättä usko Jumalaan ole luonnollista itsessään mutta sen kaltainen logiikka tai ajattelutapa (kenties virheellinen), jolla päästään Jumalaan tai Jumalan kaltaisiin johtopäätöksiin on luonnollista tai ainakin erittäin vallitseva ja yleinen.
Perustelen tätä vielä sillä, että moni ei uskovainen yksinkertaisesti vain kieltää Jumalan tai ei halua uskoa tai perustelee asiaansa samanlaisilla argumenteilla mitä uskovainen uskontoaan. Myös muita asioita perustellaan samankaltaisella logiikalla oltiin uskossa tai ei.
Ongelmaksi tietenkin muodostuu tämän logiikan ja ajattelutavan määrittely.
Ilmeisesti se on jotain, joka johtaa äkkiä virheellisiin johtopäätöksiin mutta on kuitenkin jossain hyvä tai kenties ns. energiataloudellinen ja arkielämässä tarpeeksi hyvä?
Tässä tätä hypoteesin juurta.
Ajatuksia?
(ps. pyydän jo etukäteen anteeksi typojani)
Vastaukset 42
Vanhimmat
Mikä on typo?
Mutta Jumalaan uskomisella on mielestäni (ainakin) kaksi tekijää:
Vanhemmat. Jonkinlainen "perususko" juontaa lapsesta saaduilla opeilla. Yleensä ihanoidaan ns lapsenuskoa ja tällä tarkoitetaan (mielestäni) virheellisesti sitä, että lapsi uskoisi myötäsyntyisesti korkeampiin voimiin. Kun lapsi kyselee ja ihmettelee se ei tarkoittane sitä, että hän uskoisi johonkin. Päinvastoin hän ei tiedä asiasta mitään ja utelee ja kyselee saadakseen tietoa.
Lapset tulevat uskomaan siihen mihin vanhempansakin (tai korkein auktoriteetti hänelle). Muslimeista tulee muslimeja, kristityistä kristittyjä ja "intiaaniuskovaisista" intiaaniuskovaisia. Ateisteista ateisteja. Ei se ole sen kummempaa. Perustelen tätä sillä, että muutamista harvoista kummajaisista poiketen suurin osa ihmisistä on sitä missä ympäristössä he varttuvat.
Jossain vaiheessa lapsi, kasvaessaan irti vanhemmistaan, saattaa kyseenalaistaa oppimansa, mutta monesti ei. Hän jatkaa ketjua ja lisää siihen omiaan.
Toinen pointtini tulikin jo tuossa ikäänkuin vahingossa. Jos lapsi ei halua hylätä oppimaansa "uskoa" tai muuta "maailmankuvaa" hän jatkaa sen kehittelyä aikuisenakin. Kaikki hänen historiansa tulevat tukemaan omaa ajatusssuuntaa oikeana, tai "oikeana". Ja päätä ei käännä hevillä ei ateisti, ei uskovainen eikä edes hevimetalli.
..huomauttaa; uskoa ei opita! Se on lahja jokaisessa ihmisessä!! Kaikki riippuu vain siitä, kuinka ja mihin sitä käytät.
Voisi kuitenkin ajatella, että esim. Suomessa moni on ns. tapauskovainen tai ei muuten vain ota juuri kantaa asiaan, yrittävät vain elää kuten muutkin, vallitsevan kulttuurin mukaan kuten sanoit. Näkisin kuitenkin, että ajattelutapa tai logiikka, jolla päästään helpolla uskonnon tai uskomusten kaltaisiin johtopäätöksiin on yleistä (luonnollisella tarkoitin lähinnä luontaista) ihmisillä.
Tätä perustelisin sillä, että monia muitakin asioita perustellaan ja uskotaan samalla "logiikalla" mitä uskontojakin perustellaan. Tämä logiikka tuottaa ns. kansanfysiikan, kansanpsykologian ym. Väärinkäsityksiä ja epärationaalisia päätelmiä.
Uskoisin, että on enemmän epänormaalia ajatella kuten ateisti, joka osaa perustella epäuskonsa ja pystyy näkemään ajatus/argumentaatiovirheiden läpi.
Onko asia näin vai ei onkin arvoitus. Tällaisen hypoteesin heittäisin ilmaan.
Lyhenneltynä: ihmiselle ei ole luontaista usko Jumalaan vaan sellainen logiikka ta päättelytapa, joka johtaa helpolla erehdyksiin asioiden todellisesta laidasta tietyissä asioissa.
(ps. typo tarkoittaa kirjoitusvirheitä, pyydän jälleen anteeksi niitä.)
jotka eivät tyydy kotinsa tai yhteiskunnan antamaan ohjeistukseen, tai "tietoon". Muutenhan yhteiskunta ei kehittyisi.
Jos ajatellaan Suomalaista yhteiskuntaa 1800-luvulta lähtien, niin kehitys on ollut huikea. Euroopan takapajulasta yhdeksi demokraattisimmista maista. Ja sen ovat mahdollistaneet nimenomaan ne ihmiset, jotka eivät tyytyneet käskytykseen, vaan halusivat muutosta. Ammattiliitot, naisjärjestöt, vapaa-ajattelijat, lukeneisto ja valistuksen aatteitten rantautuminen tänne vaikuttivat kaikki siihen, että vanhasta kiinni pitäneen kirkon valta murtui pikkuhiljaa ja muutos jatkuu tietysti yhä.
Jos hakee tietoa ja on kiinnostunut yhteiskunnasta ja tiedostaa sen epäkohdat ei kulje laput silmillä. Kasvoin kristillisessä keskustalaisessa perheessä, pienessä töllissä maaseudulla. Nyt ajattelen vasemmistolaisesti, vihreästi ja olen mitä suurimmassa määrin uskonnoton.
Sinä sait kristillisen uskon lahjaksi ilman, että siitä oli kukaan kertonut. Ja mitenkä juuri tämä jumala sinulle selvisi. Ihan itsekseen?
vielä siinä vaiheessa kun uskon asioista kerrotaan. Vasta kun otat henkilökohtaisesti vastaan ne kerrotut asiat, silloin saat lahjaksi uskon.
Et sinäkään olisi niin kiivaasti vastustamassa uskon asioita ellet olisi niistä kuullut.
Lapsi uskoo ja tekee niin kuin vanhempansa opettavat, se on ihan luonnollista kaikkien asioiden suhteen, ei vain uskon asioissa. Se kuuluu kasvatus- ja sosiaalistamisprosessiin.
voima on suunnaton! Joo, en olisikaan vastustamassa uskontoja jos en olisi niistä kuullut, jos niitä uskontoja ei olisi. Mutta kysyin miksi juuri kristinusko? Mikä siitä tekee sinulle sen ainoan oikean? No se tietysti että sitä on raamatulla taottu kalloosi etkä edes mieti miksi.
TAi en mä, mutta tämä nuoriso on tuo muutosvoima. He haluavat erottua vanhemmistaan. Uusi sukupolvi tuntuu aina tuovan esiin jotain joka järkyttää vanhempaa sukupolvea. Esimerkkinä nyt vaikka nuo hiphopparit lökäreineen. Arrgh - Olen järkyttynyt :-)
Mutta vakavasti otettuna. Lähihistoriaa vilkaisemalla huomaa esim. seksuaalisuuden vapautuneen ja jotkin asiat eivät enää aiheuta haloota, niin kuin vaikkapa vielä 20 vuotta sitten.
Toinen on luokkaerottelu, joka tosin ei ole enää samanlaista, kuin vaikkapa -50-luvulla. Tunnettuahan on, että aatelisia apinoivat porvarit, sitten muu kansa porvaristoa. Nykyään yritetään ottaa mallia menestyvistä ja tänä päivänä kaikki haluavat lukeutua keskiluokkaan.
Hauskin juttu, näin äkkiseltään, tulee mieleen Rooman antiikissa nuoret miehet meikkasivat itseään mielellään naisiksi ja vanhemmat paheksuivat mokomaa käytöstä. (Oliko keisari Neron aikaan?).
että varmaankin, luulisin, että kaikki suomalaiset ovat kuulleet jollain muotoa Jeesuksesta ja Jumalasta.
-tarkoitin sitä, että jokaisen ihmisen sisikuntaan on asennettu kyky uskoa. Eri asia siten on, kuten sanoin, miten ja mihin sitä uskoa käyttää.
Minun Jumala -käsitykseni oli kyllä lapsuudessa saanut huonon kaiun. Isovanhempieni takia olin suunnilleen täynnä "kuumalla kivellä päähän" jutttuja. Hyvin negatiivinen oli koko homma.
Linja-auton ratissa, ennen reissuun lähtöä tuli voimakas tietoisuus siitä, että olen matkalla helvettiin. Tein parannuksen ja käännyin Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta. Siitä se lähti.
Raamattu kertoo, että Jumalan Pyhä Henki näyttää maailmalle toteen synnin, vanhurskauden ja tuomion. Olen siitä saletti, että juuri Pyhä Henki minulle ilmaisi tilanteeni. Muuten se ei olisi ollut mahdollista. Uskoni sitäpaitsi oli vielä siinä rukouksessa, jonka rukoilin, että "Jeesus, JOS olet olemassa.......". En siis ollut lainkaan varma, etä Häntä on edes olemassa. Mutta tuo rukous, avautuminen Jumalan Hengelle, antamalla valtuudet Hänelle, muutti kaiken. Luonnollinen kyky uskoa sai uuden ulottuvuuden.
Uskoahan on se esm. etä uskoo auringon nousevan huomennakin. Siis jokaisessa on kyky uskoa, kuten sanoin.
joista aiemmin mainitsin, eivät kylläkään olleet kapinointia vanhempia vastaan, vaan halua muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi.
että ihmisillä on tarve selittää maailmaa uskontojen kautta, kun ei muutakaan keksitä, mutta se onkin jo toinen luokka, kun niitä uskontoja ruvetaan luomaan. Siinä tulee ihmisen luovuus esiin.
Tarinaa jos jonkinlaista pukataan ilmoille ja pakotetaan toisetkin uskomaan. Yhteistä näillä uskomuksilla on se, että niiden perusrakenne on sama. Ole kiltisti, saat joskus palkinnon. Jos et tee kuten käsketään, sinua odottaa joskus rangaistus. Variaatioita on, mutta perusidea on sama.
Se miksi ihmiset luovat erilaisia uskomusjärjestelmiä, kertoo siitä että ihmisellä on sisimmässään tieto tai aavistus Jumalan olemassaolosta. Kaikki uskonnot ennen ajanlaskumme alkua ja sen jälkeen ovat juuri tuota alitajuisen tiedon (jostakin ihmisen menneisyydestä) pakottamaa tarvetta löytää merkitys elämälle. Kristinusko oli sitten se oikea tieto Jumalasta. Jos kristinuskossa on piirteitä muista aikaisemmista uskonnoista, sehän todistaa vain että ihmisillä on sitä alitajuista tietoa menneisyydestä.
Osut ihan oikeaan tuossa uskomusten perusrakenteesta: ihmisen alitajunnassa on tieto jostakin suuremmasta, jota vastaan on joskus rikottu. Syntiinlankeemus on niin vahvana ihmisen perimässä.
Miksi sitten Ramattu on juuri se oikea tieto. Koska Raamattu on niin poikkeuksellinen kirja muiden uskontojen kirjoituksiin verrattuna: on aivan mahdotonta, että ihminen kykenisi keksimään mitään sellaista, mistä Raamattu kertoo. Jo sen perussanoma on ihmiselle vastenmielinen: synti ja sen anteeksisaaminen Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Miten n. 1500 vuoden ajan olisi kyetty eri ihmisten ja useiden eri sukupolvien toimesta kertomaan sellaista, joka on loogisesti läpi koko Raamatun nähtävissä oleva sanoma. Myös jo toteutuneet ennustukset olisivat ihmiselle täysin mahdottomia luoda.
Mutta suollat ihan täyttä paskaa taas.
"Se miksi ihmiset luovat erilaisia uskomusjärjestelmiä, kertoo siitä että ihmisellä on sisimmässään tieto tai aavistus Jumalan olemassaolosta"
Tuo on vain sinun näkemys asiasta.
"Kristinusko oli sitten se oikea tieto Jumalasta"
hahahahha
Kait ymmärrät että kaikki uskovat sanovat olevansa 100% varmasti oikeassa uskontokunnasta riippumatta. Kuinka selität tämän?
Kristinusko on vain yksi muiden joukossa.
"ihmisen alitajunnassa on tieto jostakin suuremmasta, jota vastaan on joskus rikottu. Syntiinlankeemus on niin vahvana ihmisen perimässä"
Lisää aivan käsittämätöntä paskaa.
"Myös jo toteutuneet ennustukset olisivat ihmiselle täysin mahdottomia luoda"
Kaikki nuo huimat raamatun ennustuksen ovat valitettavasti täysin tulkinnanvaraisia juttuja.
Et ymmärtänyt kirjoitustani, jos väität että minä tarkoitin, että ihmisella on tieto jostain suuremmasta jota vastaan on joskus rikottu. Tarkoitin just tasan tarkkaan päinvastaista. Kun ei ympäröivää maailmaa ole ymmärretty, niin on keksitty tarinoita selitykseksi. Ja se, että näihin moniin eri uskontoihin liittyy palkinto ja rangaistus on uskomuksen kehittäjän ja hänen seuraajiensa kätevä vallankäytön väline.
Raamattu voi sinulle olla se oikea tieto, koska olet kasvanut niiden kertomusten vaikutuspiirissa. Monilla miljoonilla on jokin toinen oppirakennelma.
En ymmärrä miten ihmisen olisi mahdotonta keksiä raamatun tarinat, koska juuri ihmisethän ne on keksineet.
Ja tuota noin, logiikkaa siinä teoksessa ei ole.
mitään sinun tarkoituksestasi. Minähän esitin oman näkemykseni uskontojen luomisesta, sinä esitit omasi. That's it.
Tuossa juuri törmäsin nettisivuun, jossa henkilö oli nettitutkimustensa perusteella vakuuttunut ihan historiallisten tosiasioiden valossa Raamatun olevan totta. Hän sanoo siinä että syy Raamatun pitämiseen tarinakokoelmana on pelkkä puhdas tietämättömyys. Olen ihan samaa mieltä, sen huomaa selvästi täällä ateistien palstoillakin, joissa tietämättömyys rehoittaa ja välitetään vain omia ennakkoluuloja ja jotkut omia lapsuuden aikaisia patoutumiaan uskonasioiden tiimoilta.
Väität ettei Raamatussa ole logiikkaa. Kun sitä siinä juuri on, läpi koko Raamatun kulkee selkeä logiikka, jota eri aikoina eläneiden ihmisten olisi ollut mahdotonta toisistaan tietämättä keksiä. Joka muuta väittää, paljastaa vain oman TIETÄMÄTTÖMYYTENSÄ. Alapa tutkijaksi :·)
http://www.paraistenvapaasrk.com/todistus.htm
No, kyllä niitä monilla onkin ikäviä muistoja lapsuudesta ja uskonnon pakkosyötösta jne. Historia, raamattu ja sen todenperäisyys on semmoinen soppa, että jos siitä aikoo todenperäisen ja loogisen saada, niin olisipa ensimmäinen maailmassa.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/index.html
"Olen tässä pohtinut, että ei välttämättä usko Jumalaan ole luonnollista itsessään mutta sen kaltainen logiikka tai ajattelutapa (kenties virheellinen), jolla päästään Jumalaan tai Jumalan kaltaisiin johtopäätöksiin on luonnollista tai ainakin erittäin vallitseva ja yleinen."
Jos ei ole ollut jostain asiasta tarkempaa tietoa, niin ihminen on kehittänyt satuja asioiden ymmärtämiseksi.
Uskovaiselle tieto lisää tuskaa ja siksi uskovaisella on suurempi taipumus mm. vainoharhaisuuteen ja psykoosiin, jonka huomaa täällä netissä selvästi jostain uskovaisista, jotka regoivat johonkin viestiin tulisesti, oli kyse sitten jumalasta, kastellitalosta tai toyotasta.
perustuu raamattuun ja siitäkin on poimittu osia kuin pullasta rusinoita. Kuitenkin uskon niin, heh, että kysymys on samasta jumalasta, siitä kostavasta, kiitoksenkipeästä poikansa tapattajasta, joka on kuvattu VT:ssa. Kuten me kaikki tiedämme, raamattu on juutalaisten satukirja, ihan kuin meillä Kalevala.
Olen huomannut, että moni ihminen ei siedä asioita, jotka eivät ole millään tavalla järjestyksessä ja, joilla ei ole selkeätä määritelmamää. Jos määritelmää ja järjestystä ei ole, niin sitä pyrtään luomaan. Kukapa kaaosta ja mielivaltaa ihannoisi. Muutosvastaisuutta ja uusien asioiden vieroksumista pidetään ihmiselle tyypillisenä piirteenä. Siihen liittyy myös haluttomuus luopua olemassaolevista asioista, esim elämästä. Siksi varmaan kuvitelmat taivaasta selitetään tämän elämän positiivisten asioiden loputtomana jatkumisena.
Maailma on kuitenkin alati muuttuva prosessi. Ainakin nykymaailmassa ihminen tarvitsee epävarmuuden sietokykyä varmaankn enemmän, kuin keskivertoihmiselle on luontaista. Uskikset ovat monesti puhuneet uskon luomasta turvallisuudesta ja pysyvyydestä. Uskoon tulon jälkeen eteen tulevat muutokset ja mullistukset eivät aheuta aallokkoa minuuden ytimissä, mikä voi olla joidenkin kohdalla hyvin tarkoituksenmukaista.
Rituaalit purevat moniin. Uudelleen ja uudelleen toistuvat käyttäytymismallit pysyvät muuttumattomina ja pysäyttävät maailman ainakin sen rituaalin ajaksi. Rituaaleilla tarkoitan myös samojen tarinoiden kertomista vuosisadasta toiseen ja ulkoa opittujen raamatunlauseiden hokemista ilman, että kerrottaisiin hokeman merkitys omin sanoin.
tuliseen uskovan viestiin tai muuten sanasi on tuuleen höpöttämistä. Raamatun sanaa on oltava valmis puolustamaan rienaajiaan vastaan 'tulisestikin'
> Rituaaleilla tarkoitan myös samojen tarinoiden kertomista vuosisadasta toiseen ja ulkoa opittujen raamatunlauseiden hokemista ilman, että kerrottaisiin hokeman merkitys omin sanoin. >
Ei ole kysymys rituaaleista vaan konkreettisesta suhteesta Jumalaan Jeesuksen kautta.
Raamattua EI PIDÄ vääristää omin sanoin. Se sana ei ole mitään hokemaa vaan Jumalan sanaa; elävää, aina ja kaikkialla pätevää aikakausista riippumatta.
Kyllähän täällä on yritetty selittää myös ominkin sanoin jotakin Raamatun kohtaa, mutta kun se ei mene perille.
— "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." (Mark. 13:31) —
Siinä on selvääkin selvempi Raamatun kohta, jota ei tarvitse ruveta selkosuomentamaan.
"Ei ole kysymys rituaaleista vaan konkreettisesta suhteesta Jumalaan Jeesuksen kautta"
Kai ymmärrät että vaikka sinusta tuntuu siltä ja uskot sen olevan noin se ei tarkoita että se olisi totta?
Voiko miljoona kärpästä olla väärässä?
Jos taivas ja maa katoavat ja kaikki raamatut siinä mukana kuinka se sana ei silloin katoa??
On olemassa sellainen kielellisen osaamisen muoto, kuin luetun ymmärtäminen. Sitä opiskeltiin ainakin minun lapsuudessani jo nappulakoulun tokalla luokalla. Jos ymmärtää lukemansa, siis muutakin kuin Mark.13:31 kaltaisia yksinkertaisia lauseita, niin pitkän, monimutkaisen ja vanhahtavan kerronnan, voi useinkin kiteyttää lyhyemmäksi ja luonnollisemman oloiseksi.
Jotkut kyllä osaavat selittää omin sanoinkin, mutta hyvin monet kyllä jauhavat rituaalinomaisesti katkelmia esim. vanhasta testamentista, joka on jonkun mielestä edelleen noudatettavaa jumalan sanaa, jonkun mielestä vanhaa liittoa, joka on suhteutettava ko. aikaan.
No, ne käsitteet, joilla selitetään ovat usein sisäpiirin "ammattikieltä", eikä yleiskieltä tai edes aina selittäjän omia sanojakaan.
Miksi muuten raamatunlauseiden pitäisi mennä perille joillekin muille, kuin kristityille itselleen? Eihän niitä muiden tarvitse ymmärtääkään.
mie en jaksa teidän kanssa! No voiko miljoona ateistia olla sitten oikeassa????? HÖH.
Raamattu fyysisenä kappaleena tietenkin häviää, mutta Jumalan sana ei katoa.
Tottahan se on että Raamatun kieli ei aukene kaikille. Uskova ei välttämättä huomaa ajatella, että se mikä on itselle selvää ei sitä ole toisille. Itse olen yrittänyt olla viljelemättä Raamatun lauseita, mutta aina ei siltä voi välttyä. Laitan kuin laitankin tähän viestiin yhden kohdan. :)
> Miksi muuten raamatunlauseiden pitäisi mennä perille joillekin muille, kuin kristityille itselleen? Eihän niitä muiden tarvitse ymmärtääkään >
Niin kuin Raamattu sanoo, sana ei tyhjänä palaa, eli se jää ihmisen mieleen (alitajuntaan). Ja sitten kun on ihmisen aika ottaa kantaa uskonasioihin, Pyhä Henki voi muistuttaa ihmistä jollakin Raamatun sanalla, joka joskus on ihmisen tajuntaan mennyt. Raamatun sana ei ole mikä tahansa ihmisen sana, vaan kyseessä on yliluonnollinen, jumalallinen sana. Ei siis ole turhaa Raamatun siteeraaminen täälläkään. Itselleni kävi niin että vähän ennen uskoon tuloa päässäni alkoi soida päivittäin: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa. Sitäpaitsi jos jonkinmoista dialogia haluaa käydä, on kohteliasta yrittää ymmärtää vastapuolen ajatuspohjaa.
— "10. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11. niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin". (Jes.55) —
—> eli Jumalan sana vaikuttaa ihmisen mielessä niin, että ihminen ottaisi pelastussanoman vastaan. Tämä ei kuitenkan ole mikään automaatti, vaan ihminen voi kieltäytyä tarjotusta pelastuksesta, huolimatta siitä että sana tekee oman tehtävänsä.
eli sinun mielestäsi raamatun teksti toimii viruksena joka ujuttautuu mieleen, jää asumaan alitajuntaan kunnes oikeiden parametrien täytyttyä ponkaisee toimintaan ja alkaa kääntää koodia. Yes?
***
tuntunut siltä, että puhut täysin eri kieltä jonkun kanssa, vaikka tiettävästi ja todistettavasti puhutte suomea? Minulle käy usein niin, ainakin tällä palstalla.
Melkoisen turhauttavaa. Kun minulla on tuo vanha raamattu tuossa hyllyllä ja sitä lueskelen, enkä tajua millään, miten joku näkee siinä jotain loogista, niin onko niin, että minä en ymmärrä mitä on loogisuus, vai onko niin, että toinen ei tajua mitä on satu.
alkuperäinen lähdekoodi, joka muuttaa ihmistä lähemmäksi [mutta ei samaksi] hänen alkuperäolemustaan paratiisissa. :·}
Raivostuttavaahan se on, silloin täytyy ottaa rautalankakieppi takataskusta ja alkaa väätnää. Tai kohdautta olkapäitä ja siirtyä eteenpäin, mikä toki on se terveellisempi vaihtoehto...
Mutta silloin tällöin, kun joku ottaa lauseesta kiinni ja Ymmärtää mitä tarkoitit, alkaa puhua samaa kieltä, on tavoite saavutettu :D
***
Toki toisen ajatuspohjaa on hyvä ymmärtää. Dialogin onnistuminen edellyttää kuitenkin vastavuoroisuutta, eli molemmilta osapuolilta pitäisi löytyä sitä vastapuolen ymmärtämistä. Usemmiten tilanne on kuitenkin niin, että kristittykään ei suostu hyväksymään tai ymmärtämään millään lailla ateistista maailmankatsomusta, tai sitten luulee omasta näkökulmastaan ymmärtävänsä sen ja vieläpä pitää sitä ateistille itselleen negatiivisena asiana. Miksi siis ateistikaan kannattaa yrittää ymmärtää kristinuskoa.
Siitä viljellystä sanasta. Jos niitä raamatun lauseita viljelee liian innokkaasti, niin niistä tulee pelkkää jätettä ja siihen kyllästyneiden leikkikaluja. Tuotteiden arvostus laskee aina ylitarjonnan myötä.
> Usemmiten tilanne on kuitenkin niin, että kristittykään ei suostu hyväksymään tai ymmärtämään millään lailla ateistista maailmankatsomusta, tai sitten luulee omasta näkökulmastaan ymmärtävänsä sen ja vieläpä pitää sitä ateistille itselleen negatiivisena asiana. >
Tuota en allekirjoita. Jokaisella (lähes) uskovallahan nimenomaan on ollut ateistinen maailmankatsomus tai jos ei nyt suoranaisesti ole itseään ateistiksi kutsunut, niin ymmärtämystä ilman jumaluskoa elämisestä on. Mutta kun se tosiasia tärähtää sielun ytimiin että Jumalahan totisesti ON! niin sitä oivallustaan julistaa välillä luvattoman ala-arvoisella tekstin ulkoisella muodolla, huolimatta että viestinsä sisällöltään on aivan totta.(=Raamattuun perustuva)
Väitän siis että uskovilla on sitä ymmärtämystä, mutta tällaisessa nettikeskustelussa homma tahtoo kääntyä pelkäksi omasta poterostaan käsin tapahtuvaksi väittelyksi, kun suu vaahdossa yrtitetään omaa näkemystä ymmärrettäväksi tehdä.
Ainakin minun tuntemat kristityt ihmiset ovat olleet jonkin asteisia kristittyjä koko elämänsä, vaikka jotain epäilykausiakin on voinut olla. Monet nk. lahkolaiset eivät useinkaan pidä niiitä hitaasti "kypsyviä" evluteja kristittyinä, mutta eivät he ateistejakaan ole. On aivan eri asia, että jumalusko todellakin puuttuu, kuin olla löysästi jokseenkin kristitty. Sellaisen jokseenkin kristityn kokemuksella ei vielä ymmärrä erilaisten ateistien kovin monenlaisia maailmankuvia. Kannattaa myös muistaa, että siinäkin on ero, että joku todellakin tulee uuskoon, mutta joku taas ei. Ko. ihmisten näkemyksissä ja persoonallisuudessa on tällöin oleellinen ero, jota ei voi sivuuttaa.
Usein näkee ihan ihmeellisiä väitteitä siitä, mitä me atestit olemme ja mitä me koemme. Milloin esitetään ihan pokkana, että ateisti pelkää, on kommunsti, on juoppo,on vihainen, jopa Hitleriin verrattava ja ties mitä. Kertovatko uskoon tulleet omia kokemuksiaan ja uskovat kaikkien ihmisten kulkevan sitä samaa polkua, kuin hekin joskus?
Toisen ymmärtämisessä oma kokemus ei vielä riitä, vaikka eduksi onkin. Itsensä kaltaiseksi toisen olettaminen voi olla jopa este toisen ihmisen näkemiseen sellaisena, kuin hän oikeasti on.
soopaa tulee ateistien määrittelymyllystä uskovista.
Uskovissa on erilaisia persoonia ihan niin kuin ateisteissa. Maailman ilmiöitä määritellään omien henkisten alustojen perustalta. Yhteiskunnan avoimuus on yksi keino tuottaa vähemmän 'putkiaivoisia' yleistämis-yksilöitä. Ei sentään uskovat yleistä omia kokemuksiaan kaikkiin, ellei nyt sitten ole ihan tynnyrissä kasvanut.
Uskovien kieli vaan on erilaista, joka nousee Raamatun käsitteistä. Kun uskova sanoo jonkun olevan perkeleen oma, tarkoittaa se hengellistä todellisuutta: ihminen on maailmassa vaikuttavan kahden voiman 'johdettavissa': joko Jumalan tai hänen vastustajansa. Eri asia sitten on, onko tuon laatuinen kieli välttämättä asiallista ja tuottaako se hedelmällistä vuorovaikutusta.
Käyttäessäni sanaa 'lähes' tarkoitin juuri sitä pientä vähemmistöä, jotka sanovat olleensa lapsesta asti uskossa.
Toki he voivat olla uudestisyntyneitä jossain vaiheessa, mutta esim. itse en tullut lapsena uskoon, vaikka kotini oli uskova. En itseäni kuitenkaan ateistiksi määritellyt. Vaikka uskoin jollain lailla että Jumala on olemassa, en kuitenkaan ollut aito kristitty ts. uudestisyntynyt, enkä myöskään mikään 'löyhästi' kristitty.
Sanoisin että ateisti ja ns. 'juhlapyhäuskova', jolle kirkolliset rituaalit (kaste, ripille pääsy, häät, hautaus) on tärkeitä ilman sen kummempaa uskonelämän harjoittamista (Raamatun luku, rukous), ovat ihan samanlaisia hengellisesti. On vain pelkkää sanoilla kikkailua määritellä jumaluskon puute tai että sitä olisi 'löyhästi'. Tämä siis katsottuna uudestisyntymä-perspektiivistä.
on vastuun siirtämistä itsensä ulkopuolelle.
Joku muu teki sen, ie. uskovaisten elämässä jumala tekee kaikeen, ja jos menee pieleen, saatanalla on ollut sormensa pelissä. Hyvä ja paha vertaus jonka jo pikkulapsi ymmärtää helposti. Uskovainen vain ei osu maaliin siinä mielessä, että ajattelee hyvän ja pahan olevan hänestä itsestään ulkoisia ja riippumattomia ominaisuuksia. Uskovainen siirtää vastuunsa ja voimansa itsensä ulkopuolella oleviin tekijöihin. Symboolisena vertauksena raamatun jumala ja saatana ovat siis ok, taipumus hyvyyteen ja pahuuteen.
Joitakin vuosia sitten totesin, kun katsoin 7v. pojan kanssa Starwars elokuvia, että hän oivalsi saman asian ilman raamattua ja jumalaa, jeesusta ja saatanaa. Starwars oli mielestäni kehittävämpi ajatusmalli lapselle, koska hän ymmärsi heti että hän on päättäjä ja vastuunkantaja omista teoistaan ts. ajatuksistaan, ja myöskin omasta voimastaan ja siitä miten hän voi niitä käyttää.
Kristinusko valitettavasti tekee ihmisestä omaa tahtoa ja päätösvaltaa vailla olevan sätkynuken, joka on itsensä ulkopuolella olevien tekijöiden armoilla.
Väitän että kaikki mitä yksilölle tapahtuu, on hänen omien ajatustensa tulos. Ei persoonallisen jumalan tai saatanan. He ovat olemassa vain symboolisina vertauksina ihmisen omasta tietoisuudesta, ja valinnoista joita ihmisen täytyy tehdä itse, kuten myöskin niiden seurauksista. Tosin olen sitä mieltä että Starwars on nykyaikaisempaa ja lapsia enemmän stimuloivaa science fictionia.
Where the thought goes, energy flows.
jatkoa edelliseen...
Lapsi katsoessaan Starwars elokuvaa, ymmärtää että se on science fictionia jossa on sanoma. Lapsi ei usko tarinan henkilöitymien olevan todellisia, vaan fiktiivisiä henkilöitä joiden avulla sanoma saadaan tarinaan.
Uskovainen lukee raamattua, ei ymmärrä että se on science fictionia jossa on sanoma. Uskovainen uskoo tarinan henkilöitymien olevan todellisia, ja alkaa palvomaan heitä kuten mooseksen paraappeli kultaisen vuohen palvonnasta (löytyy raamatusta)myös antaa varoittavan esimerkin. Uskovainen ei ymmärrä että kysymyksessä on opettava satu. Näin ollen olennainen menee sivu suun, ja aletaan saarnaamaan fiktiivisten olentojen olemassaolosta.
Nappulakoulussa luulin alkuun, että uskontotunnilla kerrottiin todellisista asioista. Sellaisena opettaja krstinuskoa ja raamattua ilmeisesti piti ja katsoi oikeudekseen kertoa niistä historian kaltaisena ja sen veroisena tietona. Onneksi vanha rouva kertoi jo ekana vuonna kristinuskon mukaisesta ihmisen synnynnäisestä pahuudesta, ja ymmärsin, ettei kaikkea hänen kertomaansa kannattanutkaan uskoa ihan tuosta vaan.
Psykologista lapsellisuutta on olettaa olevansa kaikkivoipa, irrallinen saareke valitsemassa omaa elämäänsä. Myös helppo keino syyllistää. Yksilö voisi päättää täysin elämästään ja epäonnistuminen on aina yksilön oma vika.
Pikkulapsi ajattelee pahaa koirastaan. Vaikka "kuolisipa tuo kuolaava piski". Menee vähän aikaa ja koira todella kuolee, jää vaikka auton alle. Helposti pikkulapsi olettaa koiran kuolleen juuri hänen ajatuksensa takia...
Todellista historiaa: Ensimmäisen maailmansodan aikana englantilainen sotilas Hendry Tandey törmäsi täysin uupuneeseen saksalaiseen korpraaliin. Tämä ei jaksanut nostaa edes asetta. Tandey laskee oman aseensa ja antaa korpraalin mennä...
Teot ja tekojen seuraukset...
Jos haluaa tosissaan jotain, niin asian eteen tulee toimittua tietäen ja huomaamatta. Monta kertaa ne toimet ovat ihan pieniä asiaa eteenpäin vieviä juttuja. Joskus joku utopistiselta tuntuva haavekin voi olla jossain vaiheessa ulottuvilla, kun on pitkän pitkän aikaa raivannut tietä oikeaan suuntaan. Omissa kyvyissä, toiminnassa ja esim kehon terveydessä mielikuvilla ja toiveilla on varmasti suuri merkitys. En kuitenkaan jaksa uskoa, että toiveet ulkomaailman suuntaan toteutuvat ilman jonkinasteista omaa konkreettiista panosta sen eteen.
Minulla on eräs tuttu, joka uskoo, että, kun hän vaan toivoo, niin hän saa isomman asunnon. Hän käyttää rahaa siten, että hänen kokonaisvelkansa ei sanottavasti pienene, ja hän haluaa ehdottomasti asua keskikaupungilla. Hän ei ole valmis tekemään myönnytyksiä, eikä hän ole valmis säästämään. Hän haluaa uskoa, että isomman asunnon eteen ei tarvitse lainkaan toimia, vaan pelkkä haluaminen riittää. Tietenkin sattuma voi pitkän haluamisen jälkeen tuoda vaikka perinnön tai jonkun voiton.
aloita vähän pienemmillä asioilla, kuten moottoritiellä juokseminen ruuhka-aikaan.
Keksitään mielikuvitus olento. Uskovaisten ajattelutapa on: Kukaan ei ole todistanut, etteikö tuollaista voisi olla, siispä uskon siihen.
Ateistien ajattelutapa: Kukaan ei ole todistanut tuota todeksi, siispä uskon siihen vasta, kun se todeksi todetaan.
Ateistien ajattelutapa on loogisempi ja järkevämpi. Miksi uskoa johonkin, saati sitten omistaa koko elämä jollekkin, mistä ei ole näyttöä? Uskovatko uskovaiset muihin satuolentoihin, tai myyttisiin hahmoihin, esim. ihmissusiin, maahisiin, jättiläisiin, tai kyklooppeihin? Eivät, koska nehän kuuluvat satuihin, tai kansantaruihin, eivätkä ne ole totta. Jos mainitset heille, että niitä ei ole todistettu olemattomiksi, niin luultavasti saat kuulla naurunhörähdyksen kera, että nehän ovat vaan tarinoita. Jos taas mainitset jotain jumalasta, niin sehän onkin sitten taas eri asia.
Eli uskovaiset itsekkin käyttävät tätä ateistien ajattelutapaa kaikkeen muuhun, paitsi jumalaan.
Jumala on toiveajattelua, taikka pelkoa. Toisaalta ihmiset haluavat uskoa, että kuolemansa jälkeen he pääsevät paratiisiin ja tällöin usko on silmitöntä. Unohdetaan järkiajattelu, koska halutaan uskoa, ettei kuolema ole lopullista. Toisaalta ihmiset pelkäävät joutuvansa kadotukseen ja tällöin ei ole varaa olla uskomatta. Kukaan ei voi uhmata jumalaa, koska jumala tekee aina viimeisen siirron. Jumalaa vastaan ei voi taistella. Jumalalle ei voi mitään. Kun taas vuorenpeikko on fyysinen olento, joka on voitettavissa, eikä sillä ole valtaa tuomita ketään. Se ei voi rangaista kadotuksella ja siksi se ei pelota ketään(paitsi ehkä ulkonäöllään). Tämän vuoksi siihen ei ole pakko uskoa.
Vuorenpeikot ja muut vastaavat eivät myöskään ole julkisuudessa samalla tavalla kuin jumala. Lapsena saattaa kuulla tarinoita peikoista ym. ja vanhemmat selittävät, että ne ovat vain satua ja samalla kertovat jumalasta ja kuinka se on totta. Vanhemmiten peikkotarinat unohtuvat, mutta jutut jumalasta eivät katoa mihinkään ja jos lapsena on asiat pohjustettu hyvin ja kun yhteiskunnassa uskonto on aina näkyvissä tavalla tai toisella, niin jumalaa tulee helposti pidettyä enemmän totena kuin muita satuolentoja.
Uskonnot ovat nykyaikana jäänne ajoilta, jolloin uskottiin kaikenlaisiin muihinkin otuksiin, mihin ei enää nykyään uskota, esim lohikäärmeisiin. Jos tapaat viidakon keskellä eläviä alkuperäiskansoja, niin luultavasti heilläkin on omia jumalia. Ja jos "opetat" heille, että on olemassa myös lohikäärmeitä ja hattivatteja, niin he takuulla uskovat tämän.
Voihan se olla, että jumaliin uskominen on muinoin ollut luonnollista, mutta se, ettei semmoinen ole vielä 2000-luvulle mentäessä jäänyt sinne menneisyyteen samalla tavalla, kuin vaikka lohareihin uskominen, on jo melko luonnotonta.
"Uskovaisen" ja "ateistin" ero ei välttämättä ole ns rationaalinen ajattelu. Voi olla, mutta ei välttämättä. Uskovainen ei välttämättä keksi lämpimikseen Jumalaa, johon uskoa ja turvautua, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät mm lapsuus ja sen turvallisuus.
Toisaalta ateistinkaan valintaan "olla ateisti" ei vaikuta välttämättä rationaaliset tekijät, kuten vaikkapa tieto tms. Molemmat voivat olla ajattelussaan yhtä epärationaalisia. Monet itseään ateistiksi kutsuvat ovat vähintään yhtä irrationaalisia kuin heidän irrationaalisiksi väittämänsä uskovaiset. Molempi pahempi.... vai...
Kumpi parempi... mina ei tietä... mutta se onkin taas minun uteliaisuuteni ongelma.
aikuisille lapsille vanhemman korvike.
Hän kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei, toteuttaa toivomuksia, jos ne ovat lapselle hyväksi, ja hoitaa lapsen sairauksia (leikisti).
Lisäksi lapsen abstrakti ajattelu on huonoa, hänen on vaikea tajuta evoluutiota ilman persoonallista toimijaa. Joku on siis tehnyt ne hauskat eläimet :).